Inttiin lähdössä?

[Snaipperi #16]

En tarkoittanut niin, että se sotilaspassi on työhaussa ykkösasia. Mutta hyvin käyty varusveijari aika on hyvä lisä tuohon listaan. Toki se osaaminen ja kokemus ovat ne avainsanat.

Toki sota-joukon johtaminen ja siviilijohtaminen ovat hieman eri asioita, mutta samalla tavalla se firman TJ jyrää tarvittaessa muiden yli, jos tuntee olevansa oikeassa. Tai se koneenjohtaja tekee lopulta sen oman fiiliksen pohjalta lopullisen päätöksen, kun ensin on keskustellut alaistensa kanssa.

Minua lähinnä ärsyttää, että ihmiset tuputtaa omia ratkaisumallejaan muille. Ihan hyvin jostain sivaristakin voi tulla hyvä yritysjohtaja, ei siinä mitään.

Miksi armeijan johtajakoulutuksen käyneitä aina pitää lyödä alas. Ei minusta ainakaan jatkoajassa ole kukaan pahemmin keulinut jämilläään tai ruusukkeillaan. "EI AUK/RUK:sta ole mitään hyötyä" voi olla jonkun kohdalla totta, mutta esim minun kohdalla RUK:sta on ollut hyötyä.

Asioihin ei edelleenkään ole yksiselitteisiä vastauksia. Toki kaikki tietää, että jos haet jotain tärkeää työpaikkaa niin se ei riitä, että sanoo "Olen muuten reservin yliluutnantti".

Mutta nyt on pakko jatkaa muita hommia.

 

[tahtookirjoittaa]

Vaikka itse en mikään armeijahenkinen ole, ja AUK:iinkin jouduin vasten tahtoani, niin silti pitää ihmetellä nimim. Fordélin viestejä, joissa hän julistaa armeijan johtajakoulutuksen täysin hyödyttömäksi johtamistaitojen kehittämisen kannalta. Etenkin ihmettelen sitä siksi, että hän ei käsittääkseni ole itse AUK/RUKia käynyt.

Toki se on niin, että tietyistä ihmisistä johtajaa ei saa tekemälläkään (itse oletan kuuluvani tähän porukkaan), mutta jos vähänkin on edellytyksiä johtajana toimimiseen, ja riittävästi motivaatiota johtajakoulutukseen, niin vaikea kuvitella oikeampaa paikkaa johtamistaitojen oppimiseen. Armeijassa johtajakaudella johtamista harjoitellaan aika kärjistetyllä tavalla: käskyt on saatava perille kerralla ja niin, että ne ymmärretään, on pystyttävä toimimaan kovien paineiden alla (pienikin moka niin koko joukkueen/komppanian harjoitus kusee), on hallittava oppimansa asiat melko täydellisesti jne. Siis kaikkia noitahan ymmärtääkseni tarvitaan myös työelämässä, joskaan siellä johtaminen ei ole niin autoritääristä kuin armeijassa. Vaikka AUK ei minusta välttämättä johtajaa tehnyt, niin ainakin se avasi silmäni sille tosiasialle, että johtaminen on pirun haastavaa ja siinä tarvitaan monipuolisia sosiaalisia taitoja ja paineensietokykyä. Ei noita asioita kirjoja lukemalla opi. En yhtään ihmettele sitä, että lähes kaikilla korkeissa asemissa toimivilla on takanaan johtajakoulutus varusmiesajoilta.

 

[Fordél]

Vaikka itse en mikään armeijahenkinen ole, ja AUK:iinkin jouduin vasten tahtoani, niin silti pitää ihmetellä nimim. Fordélin viestejä, joissa hän julistaa armeijan johtajakoulutuksen täysin hyödyttömäksi johtamistaitojen kehittämisen kannalta. Etenkin ihmettelen sitä siksi, että hän ei käsittääkseni ole itse AUK/RUKia käynyt.

Olen täällä kritisoinut lähinnä sitä harhaluuloa, että intin johtamisfilosofialla tekisi jotain työelämässä tai että siitä olisi merkittävää hyötyä työnhaussa. Johtajakoulutus on hyvä jos se vahvistaa kävijän ominaisuuksia kuten juuri esiintymistaitoa tai ulosantia. Sen sijaan intissä opitulla johtamisella et suoranaisesti tee mitään työelämässä, jossa johtamistavat ovat ihan erilaisia. En ole sanonut, että siitä on haittaa tai että se on täysin hyödytön, mutta ei siitä ole mainittavaa hyötyäkään muualla kuin armeijassa.

En ole käynyt AUK:a enkä RUK:a, mutta olen jonkin verran perehtynyt aiheeseen sekä ylipäänsä johtamiseen.

 

[tahtookirjoittaa]

Johtamisfilosofiahan on nimenomaan sama sekä armeijassa että siviilissä, menetelmät vain toisenlaiset. Kyllä se ihmisten johtaminen on kuitenkin pohjimmiltaan aina samanlaista. Tietenkin ilman armeijan johtajakoulutustakin voi olla pätevä johtaja, mutta kyllä armeijan johtajakoulutus hyvän näköalapaikan antaa sille, millaista on isompien ihmisjoukkojen hallinta. Ei parikymppinen sälli kovin helposti sitä muuallakaan pääse harjoittelemaan.

 

[Snaipperi #16]

En malttanut pysyä täysin poissa. Armeijassa moni saa sen mahdollisuuden kokea johtajuutta ja mitä se vaatii. Se VOI olla hyvä kokemus ja satsaus tulevaisuuteen tiellä hyväksi johtajaksi. Toki ilman intin käyntiäkin voi olla hyvä johtaja, koska osittain johtaminen on henkinen ominaisuus. Paineensietokyky, isojen kokonaisuuksien hahmottaminen, asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen jne.

Johtamista et voi oppia pelkästään opiskelemalla kirjoista, sitä pitää myös kokea. Joko työmaailmassa tai ihan missä vaan. Johtaminen on asia missä myös voi kehittyä todennäköisesti koko elämänsä ajan.

Mutta se ei tarkoita, että jos olet hyvä varusmies-johtaja niin olet työmaailmassa hyvä johtaja.

PS: Ja se armeijan johtajuus nyt ei aivan niin erilaista ole, kuin luullaan. Ei se pelkkää juoksuttamista ja huutamista ole, ainakaan enää. Jonkun joukkueen johtaminen taisteluharjoituksessa on melkoista sompailua, kun väsyneille miehille pitää pystyä jakamaan vastuuta niin ettei aina ne pelkät parhaat miehet joudu joka työhön. Intissä oli aina monia asioita mitä piti ottaa taisteluharjoituksissa huomioon. Joku kasarmi-johtaminen oli sitten pääosin helpompaa. Komppanian valvojana oli sitten haastellistakin hommaa ajoittain, kaikki piti aina ajatella moneen otteeseen ettei tule jäädettyä mitään. Onhan se mortin helppo siirtyä paikasta A paikkaan B, kun käsketään.

 

[Fordél]

Johtamisfilosofiahan on nimenomaan sama sekä armeijassa että siviilissä, menetelmät vain toisenlaiset.

Johtamisfilosofioita on vaikka kuinka paljon ja nimenomaan eivät ole samoja armeijassa ja siviilissä. Mutta itse johtamisesta käytävä keskustelu kannattaa siirtää asianosaiseen ketjuun.

Epäilenpä, että kyseessä on tahallinen provo, mutta vastaanpa nyt kuitenkin.

Kyseessä ei ole provo vaan perusteltu näkökulma.

Olen kuullut useammasta työnantajasta, jotka katsovat ensin, että missäs ja miten on intti käyty, ja sitten katsotaan vasta muuta osaamista. Omissakin työhaastatteluissa tuo on nostettu esille, enkä ole voinut asialla juuri kehuskella, vaikka ylennyksen armeija-aikana sainkin. Väitän, että suurimmassa osassa työhönottoja auk:n käymisellä on positiivinen klangi.

Puhutaanko nyt ns. suorittavasta työstä vai korkeampaa osaamista ja asiantuntijuutta vaativasta työstä? Rohkenen väittää, että nämä työnantajat ovat edustaneet ensiksi mainittua.

Väitteesi puolen vuoden johtamisopin lukemisesta on järjetön. Itse en ainakaan ottaisi töihin 19-vuotiasta kaveria joka on ollut 6kk intissä ja lukenut sen jälkeen puoli vuotta oma-aloitteisesti johtamisoppia. Nämä eivät ole edes vertailukelpoisia, sillä käsittääkseni auk:ssa harjoitellaan ratkaisujen tekemistä käytännön tilanteissa ja viestin perille saattamista käytännössä, ja useinpa vielä paineen alaisena. Miten tällainen opitaan kirjaa lukemalla?

Et ole ymmärtänyt mitä ajoin takaa. Tarkoitin, että lukemalla puolivuotta johtamisopin kirjoja, saat niistä ammennettua enemmän tulevaisuutta varten (ajatellen työelämän johtamistilanteita) kuin ollessasi intin johtajakoulutuksessa, jonka johtamisfilosofiaa ei juuri käytetä muualla työelämässä. Molemmat 19-vuotiaat ovat kuitenkin täysiä raakileita minkäänlaiseen johtamiseen, joten itse en ottaisi kumpaakaan. Jos olisi suorittavan työn pomo, ottaisin noista kahdesta varmasti töihin sen, joka on käynyt RUK:n/AUK:n. Tämäkin vain sen takia, että osoittaa jonkinlaista pitkäjänteisyyttä.

Sitten kun samaiset kaverit tulevat 29-vuotiaina valmistuneina KTM:nä hakemaan paikkaa, jossa tarvitaan erityisosaamista ja johtamistaitoja, en antaisi AUK:lle ja RUK:lle juurikaan arvoa. Siinä vaiheessa ratkaisee työkokemus, koulutus ja muu osaaminen. Näin uskon monen työnantajan ajattelevan kun kyseessä on osaamista ja asiantuntijuutta vaativa työ eikä ns. suorittavatyö.

 

[Snaipperi #16]

Sitten kun samaiset kaverit tulevat 29-vuotiaina valmistuneina KTM:nä hakemaan paikkaa, jossa tarvitaan erityisosaamista ja johtamistaitoja, en antaisi AUK:lle ja RUK:lle juurikaan arvoa. Siinä vaiheessa ratkaisee työkokemus, koulutus ja muu osaaminen. Näin uskon monen työnantajan ajattelevan kun kyseessä on osaamista ja asiantuntijuutta vaativa työ eikä ns. suorittavatyö.

Ei enää siinä vaiheessa välttämättä ole väliä, jos kahdesta hakijasta toisella on käytynä RU-kurssi. Mutta siinäkin vaiheessa siitä on pieni hyöty, varsinkin jos on kaksi tasavahvaa hakijaa.

Ja se RU-kurssi itsessään ei välttämättä ole enää tuolloin hyödyksi, mutta se johtajaksi kehittyminen on voinut ottaa suuria harppauksia tuon takia. Tai sitten ei, riippuu yksilöstä. Mutta jos on jo nuorena poikana saanut kokemusta johtamisesta, niin siitä on helpompi lähteä kehittämään itseään johtajana.

 

[Fawkes]

Mutta tosiaan näin jälkikäteen mietittynä niin pystyn erittäin hyvin palaamaan mielessä siihen tunnelmaan ja fiilikseen, joka itsellä oli intissä. Eikä mulla ne muistot ole mitenkään kultaantunut. Muistan kyllä kaiken sen hyvän mitä siellä oli, mutta myös sen kaiken paskan. Elämäni kannalta kaiken kaikkiaan mitätön laitos, joka ei muuttanut mua mihinkään suuntaan. Suomen kannalta kuitenkin tärkeä instituutio, joka pitää olla olemassa.

Itse lähdin sillä mentaliteetilla inttiin, että täällä on pakko olla enkä aio olla kuin puoli vuotta. Tein kaiken minkä piti, mutta erilaiset testit vedin aika vituiksi ja missään vaiheessa ei kukaan maininnutkaan mun kohdalla AUK:a. Suosittelen tätä tyyliä. Ole siis harmaata massaa, mutta älä missään vaiheessa anna mitään viestiä siihen suuntaan, että sinusta olisi AUK:iin. Ja jos sitä ehdotetaan, kieltäydy koko ajan ja keksi itsellesi joku pätevä selitys, jossa pysyt koko ajan. AUK:sta ei ole oikeastaan mitään hyötyä tulevaisuuden kannalta, joten en suosittele sitä. Ne puoli vuotta voi käyttää paljon fiksumminkin.

Aika lailla samoilla linjoilla. Itselläni ovat nuo intin 9kk erittäin hyvässä muistissa, syystä että viime vuonna siellä korvessa juuri samoilin. Paska paikka se munkin mielestä on, ei siitä mihinkään pääse. Mutta oli siitä se hyöty, että eivät enää ihan pikkuasiat käy samalla tavalla vituttamaan kuin ennen inttiä. Eli ehkä ns. vitutuskynnys nousi aika paljon korkeammalle tämän 9 kk aikana.

Tosta AUK:sta sen verran, että itse vedin nuo testijutut myös ihan vituiksi tarkotuksella. Vastailin kaikkiin matemaattisiin ja vastaaviin tehtäviin tahallani väärin. Ja jokaiseen kysymykseen joka liittyi jotenkin johtajuuteen, vastasin aina sen kaikkein epäsopivimman vaihtoehdon. Harmaa massa-meininki toimii loistavasti jos ei halua AUK:iin. Itse vedin koko p-kauden niin näkymättömissä, etteivät omat alikessutkaan tainneet kaikki oppia nimeäni sen alokaskauden aikana. Ikinä en viitannut mihinkään enkä ollut missään riveissä päätymiehenä ettei vaan joutunut koskaan miksikään kulma- tai suuntamieheksi jossain siirtymisissä. Mutta siten jos jotain kysyttiin niin vastasin kyllä ihan normaalisti, enkä muutenkaan erottunut mitenkään huonossa mielessä. 6 kk kirjuri oli se oma toive ja melkein se toteutuikin, mutta lopulta olin juuri se ensimmäinen jonossa, joka ei päässyt kirjuriksi. Kakkostoive oli 9 kk lämäri ja sehän musta sitten myös tuli. Jos armeija ja sotiminen ei kiinnosta ja haluaa selvitä mahd. helpolla niin lämärinhomma on aika hyvä vaihtoehto. Yleensä muutkin lääkintämiehet ovat aika samanhenkisiä, ei sinne hirveästi niitä sotaleikeistä innostuneita sijoiteta. Toki on niitä joiden mielestä lämärit ovat ihan pellejä ja nössöjä, mutta meillä oli ainakin ihan helvetin hyvä keskinäinen ilmapiiri ja ryhmähenki lääkintäjoukkueen kesken. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki 15 olivat tosi "normaaleja" tapauksia ja heistä tuli oikein hyviä kavereita mulle. Ikinä en ole ollut samanlaisessa porukassa, missä olisi ollut yhtä kivaa kavereiden kanssa ja kaikki olisivat tulleet noin hyvin keskenään toimeen. Ja olen kuitenkin harrastanut joukkue-urheilua reilut 10 vuotta. Ja niissäkin jengeissä on yleensä ihan hyvä henki ollut. Eli nuo kaverit ja kaiken yhdessä kokeminen ovat ihan selkeästi ne mun parhaat muistot armeijasta. Toki tähän pitää lisätä se, että itse olin lääkintämiehenä Hennalassa, jossa toimii kai joku huoltokomppania tjsp. Eli meillä oli kaikki 15 lääkintämiestä samassa yksikössä ja samoissa tehtävissä. Asuttiin keskenään samassa tuvassa viimeiset 6 kuukautta ja muutenkin tehtiin kaikki aina yhdessä. Ei tarvinnut melkein koskaan olla yksinään lääkintämiehenä jonkun vieraan joukkueen tai ryhmän mukana, esim. jossain metsäleirillä. Keskenään vaan päivystettiin varuskuntasairaalassa päivät pitkät. Toki metsäleirejä oli ihan yhtä paljon kuin muillakin, mutta nekin vedettiin aina yhdessä lääkintäjoukkueena, eikä sielläkään tarvinnut oikeastaan koskaan toimia yksittäisenä lääkintämiehenä. Käsittääkseni muissa varuskunnissahan systeemi ei mene näin, vaan siellä lääkintämiehet ripotellaan aina eri yksiköihin ja ryhmittymiin. Joten siellä voi varmaan sitten joutuakin tekemään jotain ihan oikeita lämärin hommia. Mitä ne nyt sitten ikinä ovatkaan :). Laastarin laittoa ja muuta yhtä haastavaa.

Niin ja tuosta AUK:sta vielä sen verran, että kyllä siitä varmasti jotain hyötyä elämän varrella on. Vaikkakin itse en tuota AUK:ta mitenkään hirveästi arvosta. RUK oli sitten ihan eri juttu. Ne kokelaat mitä meillä oli, olivat ihan oikeasti tosi fiksuja ja järkeviä tyyppejä. Alikessut olivat sitten vähän mitä sattui, reppanoista ja kliseisistä koulukiusatuista ihan normityyppeihin. Mutta jos itse olisin AUK:iin joutunut, niin sitten olisin halunnut mennä saman tien RUK:iin. Toki sinne ei tuosta vaan mennä enkä välttämättä olisi sinne päässyt, mutta kuitenkin arvostan RUK:n ihan eri tasolle kuin AUK:n. Ilmeisesti siellä kuitenkin se johtajakoulutus on sellaista ihan oikeasti muunkin elämän kannalta hyödyllistä koulutusta. AUK:n touhu oli näytti olevan aika turhanpäiväistä, tai sitten ne opit eivät vaan olleet menneet meidän alikessuille kovin hyvin perille.

 

[12961]

Epäilenpä, että kyseessä on tahallinen provo, mutta vastaanpa nyt kuitenkin.

Olen kuullut useammasta työnantajasta, jotka katsovat ensin, että missäs ja miten on intti käyty, ja sitten katsotaan vasta muuta osaamista. Omissakin työhaastatteluissa tuo on nostettu esille, enkä ole voinut asialla juuri kehuskella, vaikka ylennyksen armeija-aikana sainkin. Väitän, että suurimmassa osassa työhönottoja auk:n käymisellä on positiivinen klangi.


Omasta, rajoittuneesta näkökulmastani katsoen johtamiskoulutuksen läpikäyminen armeijassa kertoo, ei niinkään teoreettisesta johtamisosaamisesta, mutta tietynlaisesta ihmistyypistä, joka laittaa itsensä peliin ja on valmis venymään päästäkseen tavoitteisiinsa. Tietynlainen karsinta on jo tuossa vaiheessa elämää läpäisty.

Itse en ole kertaakaan työhaastatteluissa joutunut kertomaan, missä olin intissä ja kuinka kauan. Toisaalta kukaan ei ole myöskään kysynyt koulupapereita, vaan sana on riittänyt. Ehkä kaikkein merkitsevin, eli työkokemus on sitten ollut niin vakuuttava. Esintymisvarmuutta saa myös esimerkiksi harrastamalla musiikkia yksilötasolla nuoresta asti. Itse harrastin aikanaan klassista laulua.

Moni muukin asia kertoo mielestäni täysin samasta asiasta ihmistyypissä. Mites esimerkiksi sellaisen alan opiskelu, jonka pääsykokeista läpäisee uusista hakijoista alle puolet ja hakija on päässyt ekalla kerralla. Se ei ole muuta kuin sinnikkyyttä.

 

[12961]

Johtaminen tulee aina persoonasta, olet sitten armeijan kapiainen tai kirkkoherra. Myytti, että esim. yritysjohtaminen eroaisi jotenkin armeijan johtamisesta on väärä, esiintymistapa voi erota, ei johtaminen. Armeijassa johdetaan ihmisiä ja pyritään motivoimaan heidät toimimana tietyllä tavalla, aivan samaa tehdään työelämässä. Jos ihminen joutuu armeijassa vetoamaan rautaan kaulassa, joutuu hän tekemään samoin työelämässä. AUK:ssa nuori ihminen saa koulutusta johtamiseen ja saa samalla harjoitella tätä käytänössä, ilman paineita. Kun ikää karttuu, viisas kaveri oppii omasta toiminnastaa. Itse huomasin olleeni varsin kusipäinen kaveri kokelasaikana ja pyrin oppimaan tästä huomiosta.

Kirjoista ei opita johtamista, ainoastaan sen perusteita. Ja tähän riittää yhden tai kahden perusteoksen lukeminen, koska johtamisessa on kysymys persoonasta.

Jos sinä koet olleesi valmis johtaja ja esiintyjä alle 27 vuotiaana, niin väitän että olet väärässä.

Johtamisessa ei ole kysymys pelkästään persoonasta. Karisma on toki merkittävä osa hyvää johtajaa, mutta erilaisia hyviä johtamistyylejä on paljon.

Yritysjohtaminen eroaa armeijassa tapahtuvasta johtamisesta merkittävästi mm. auktoriteetin syntymisen kautta. Armeijassa auktoriteetti tulee automaattisesti niiden nappien ansiosta, eri asia on, miten moni sinua arvostaa tehtävässäsi ja kuinka moni juuri sen takia tottelee sinua. Siinä vaiheessa kun joudut vetoamaan nappeihin, on kysymys jo auktoriteetin kyseenalaistamisesta ja siviilissä vastaavassa tilanteessa lähtisi todennäköisesti jo meili jos toinenkin esimiehellesi.

Siviilissä auktoriteetti pitää ansaita alaisilta, jotta homma toimii hyvin, intissä ei välttämättä.

Varusmiesjohtajuutta en pidä huonona asiana, mutta kaikille siitä ei ole vastaavaa hyötyä kuin toisille. Tunnen myös monta jantteria, jotka kasvoivat merkittävästi intin aikana, saivat huomattavasti lisää itsevarmuutta ja pelisilmää.

Yritysten johtamista on lisäksi tutkittu hyvin paljon ja pidän erittäin tärkeänä, että varsinkin ylimmällä johdolla on jotakin hyvää koulutusta johtamisesta. Kokonaisuuden käsittää opiskeltuaan laajemmin ja näin on mahdollisuus kehittyä johtajana pidemmälle ja huomata virheitään paremmin.

Kukaan ei ole valmis ja täydellinen johtaja koskaan. Johtajuus on aina prosessi, joka alkaa lapsuudesta ja päättyy arkkuun.

 

[12961]

Niin tässä on se syy minkä takia esim. RUK:n käyneet ovat menestyneet myös työelämässä. Heillä on yleensä motivaatio kunnossa myös opiskelun suhteen. Kyse ei siis ole siitä, että RUK, jotenkin takaisi armeijan jälkeen mitään menestystä vaan sen käyvät ihmistyypit ovat vain normaalia jämptimpää ja motivoituneempaa sorttia.

Juuri näin. RUK:uun hakeutuu keskimääräistä "parempi" massa, mutta kyllä sitä menestystä jakautuu sitten sinne miehistönkin puolelle. Ihan tyypistä ja hänen preferensseistään tuo on kiinni.

Myös esimerkiksi ensimmäinen vuosi kauppakorkeassa opetti helkkaristi ersiintymisestä koska puhekursseilla joutui puhumaan muiden edessä myös jokaisella vieraalla kielellä ja tulipahan useilla kursseilla pidettyä erilaisia esitelmiä monen monituiseen kertaan, parhaimmillaan 450 hengelle.

Erittäin hyvää kokemusta antavat myös vastuutehtävät vaikka ylioppilaskunnassa.

Näin ollen en halua vaikuttaa kenenkään valintoihin, koska on täysin tapauskohtaista, kannattaako mennä johtajakoulutukseen intissä vai tehdä se puoli vuotta vaikkapa töitä/hakea kouluun.

Ja mikäli menestyt elämässä riittävästi, voi sotilasarvosi olla miehistössä, mutta SA-tehtäväsi jotakin muuta vaikkapa esikunnassa asiantuntijana. Nykyisin PV:lla on aika hyvä pelisilmä siviilitehtävien suhteen.

 

[TosiFani]

Johtamisessa ei ole kysymys pelkästään persoonasta. Karisma on toki merkittävä osa hyvää johtajaa, mutta erilaisia hyviä johtamistyylejä on paljon.

Yritysjohtaminen eroaa armeijassa tapahtuvasta johtamisesta merkittävästi mm. auktoriteetin syntymisen kautta.

...

Siviilissä auktoriteetti pitää ansaita alaisilta, jotta homma toimii hyvin, intissä ei välttämättä.

...

Kukaan ei ole valmis ja täydellinen johtaja koskaan. Johtajuus on aina prosessi, joka alkaa lapsuudesta ja päättyy arkkuun.

Jokainen johtaja johtaa omalla tavallaan eli persoonallaan. Perusopit johtamisessa ovat kaikesta huolimatta aika yksinkertaisia ja ne ovat kestäneet läpi vuosisatojen. Hyvä johtaja on aidosti oma itsensä ja lyö oman persoonansa peliin.

Johdat sinä missä tahansa, auktoriteetti pitää ansaita alaisilta. Vanha kulunut esimerkki Koskelasta ja Lammiosta pätee niin armeijassa kuin siviilissäkin. Homma ei suju armeijassakaan, jos et ole ansainnut alaistesi kunnioitusta.

 

[12961]

Jokainen johtaja johtaa omalla tavallaan eli persoonallaan. Perusopit johtamisessa ovat kaikesta huolimatta aika yksinkertaisia ja ne ovat kestäneet läpi vuosisatojen. Hyvä johtaja on aidosti oma itsensä ja lyö oman persoonansa peliin.

Johdat sinä missä tahansa, auktoriteetti pitää ansaita alaisilta. Vanha kulunut esimerkki Koskelasta ja Lammiosta pätee niin armeijassa kuin siviilissäkin. Homma ei suju armeijassakaan, jos et ole ansainnut alaistesi kunnioitusta.

Mikäli olet johtamista yhtään lukenut, suurin osa johtamisen ja organisaatio-opin tutkimuksesta ja kehityksestä on tapahtunut 1960-luvun jälkeen.

Toki toiminta on tehokkaampaa myös intissä mikäli auktoriteetti on muutoin ansaittu kuin järjestelmäperusteella, intissä se tosin toimii silti vaikka kunnioitusta ei olisi.

Nimenomaan organisaatiokäyttäytymisen, tiimityön ja oppivan organisaation mallien osalta kehitys on tapahtunut ihan 1990-luvun puolella. Nämä ovat nykyisin yksiä tärkeimmistä johdon käyttämistä työkaluista lähes joka alalla. Näitä malleja ei sinänsä voi mitenkään soveltaa intin/palolaitoksen tms. käytäntöihin, koska siellä kuri pitää olla ehdotonta varman ja oikea-aikaisen toiminnan varmistamiseksi kriisitilanteessa.

 

[julle-jr]

Toki toiminta on tehokkaampaa myös intissä mikäli auktoriteetti on muutoin ansaittu kuin järjestelmäperusteella, intissä se tosin toimii silti vaikka kunnioitusta ei olisi.

Toimiihan se, mutta tosiaan, voi olla paljonkin tehokkaampaa, mukavampaa ja helpompaa. Eikä välttämättä edes oikein aina toimi kunnolla. Esim. itse olin laivastossa, jossa alkuaikoina oli oman saapumiserän matruuseita johdettavana. Varusmiehet olivat koko ajan ns. samassa veneessä, nukuimme samoissa skansseissa ja teimme hyvin suurelta osin samoja hommia, maalattiin laivoja yhdessä yms.
Merellä tehtävät jaettiin tasan kaikilta osin.

Ilman hyvää henkeä touhu olisi ollut hyvin hankalaa, vittumaistahan se oli ajoittain nytkin, mutta mikäli alikit ja kokelaat olisivat joutuneet vetoamaan joka asiassa kaulushelyihinsä, olisi homma ollut yhtä helvettiä. Matruusien joukossa oli totta kai perus auktoriteetinvihaajia, joiden kanssa oli hankalaa tulla toimeen, joten pelisilmää todella tarvittiin. Liiallinen vittumaisuuskaan ei oikein toiminut, se nimittäin kääntyi helposti itseään vastaan. Itse olin ollut laivapalveluksessa matruuseja lyhyemmän ajan, joten tarvitsin monessa asiassa heidän suoranaisia neuvojaan. Mikäli siis olisi ollut heidän mielestään liian vittumainen, olisi omien hommien hoitaminen hankaloitunut huomattavasti. Osa maseista oli myös kavereitani alokasajalta, joten on selvää, että helyillä kaulassa ei paljoa ollut merkitystä. Paras tapa oli tehdä hommat hyvin, olla tasapuolinen, näyttää esimerkkiä, antaa ymmärtää olevansa matruusien puolella ikävissä asioissa ja olla ns. hyvä jätkä. Tai siis esittää sellaista, enhän minä mikään hyvä jätkä todellisuudessa ole.

Voin siis sanoa, että opin paljonkin asioiden jouhevaa hoitamista inttiaikana. Myös ihmistenkäsittelytaidon voin väittää parantuneen siellä. Itse asiassa tilanne intissä oli joiltakin osin hyvinkin samankaltainen kuin muutamaa vuotta myöhemmin eräässä teollisuuslaitoksessa kesätöissä. Sielläkin tehtiin samoja hommia äijien kanssa, mutta välillä niitä piti vuoroesimiehen ominaisuudessa laittaa tekemään jotain vittumaista. Sanomattakin lienee selvää, että useat heistä tiesivät monesta hommasta käytännön tasolla allekirjoittanutta enemmän. Inttikokemuksista oli suoranaista hyötyä tuolloin.

 

[TosiFani]

...Nimenomaan organisaatiokäyttäytymisen, tiimityön ja oppivan organisaation mallien osalta kehitys on tapahtunut ihan 1990-luvun puolella. Nämä ovat nykyisin yksiä tärkeimmistä johdon käyttämistä työkaluista lähes joka alalla. Näitä malleja ei sinänsä voi mitenkään soveltaa intin/palolaitoksen tms. käytäntöihin, koska siellä kuri pitää olla ehdotonta varman ja oikea-aikaisen toiminnan varmistamiseksi kriisitilanteessa.

Niin, nykyaikana on tutkittu mistä hyvät johtajat on tehty, mutta läpi historian on ollut johtajia, jotka toimivat esim. tiimityön ja oppivan organisaation periaatteiden mukaisesti. Aikaisemmin alainen - johtaja suhde oli selvästi autoritäärisempi, koska yhteiskunta oli sellainen, mutta näinäkin aikoina oli edellä kävijöitä, jotka antoivat valtaa ammattitaitoisille alaisilleen ja saivat hyviä tuloksia aikaan.

Armeijan/ palolaitoksella kuri täytyy olla ehdoton ainoastaan "taistelutilanteissa", muuten johtaminen voi olla hyvinkin "siviilimäistä".

 

[Fordél]

Voin siis sanoa, että opin paljonkin asioiden jouhevaa hoitamista inttiaikana. Myös ihmistenkäsittelytaidon voin väittää parantuneen siellä. Itse asiassa tilanne intissä oli joiltakin osin hyvinkin samankaltainen kuin muutamaa vuotta myöhemmin eräässä teollisuuslaitoksessa kesätöissä. Sielläkin tehtiin samoja hommia äijien kanssa, mutta välillä niitä piti vuoroesimiehen ominaisuudessa laittaa tekemään jotain vittumaista. Sanomattakin lienee selvää, että useat heistä tiesivät monesta hommasta käytännön tasolla allekirjoittanutta enemmän. Inttikokemuksista oli suoranaista hyötyä tuolloin.

Juuri näin ja jos on yhtään johtamista tai sen filosofioita opiskellut, ymmärtää mitä olen täällä ajanut takaa. Juuri tällaisissa suorittavissa töissä voi toimia hyvinkin suora intin johtamisfilosofioihin perustuva johtaminen. Sitten kun tarvitaan asiantuntijuutta ja erityisosaamista epämääräisen ongelman selvittämiseen, ei intin johtamisfilosifialla pärjää vaan johtamiselta vaaditaan aivan eri asioita. Silloin johtaminen on enemmänkin mahdollistamista eli mahdollistetaan henkilöstön antaa paras mahdollinen työpanos organisaatiolle. Sitä ei saavuteta todellakaan intin opeilla.

Vähän kankeasti sanottu, mutta nyt ei irronut parempaakaan tekstiä...

 

[12961]

Niin, nykyaikana on tutkittu mistä hyvät johtajat on tehty, mutta läpi historian on ollut johtajia, jotka toimivat esim. tiimityön ja oppivan organisaation periaatteiden mukaisesti. Aikaisemmin alainen - johtaja suhde oli selvästi autoritäärisempi, koska yhteiskunta oli sellainen, mutta näinäkin aikoina oli edellä kävijöitä, jotka antoivat valtaa ammattitaitoisille alaisilleen ja saivat hyviä tuloksia aikaan.

Armeijan/ palolaitoksella kuri täytyy olla ehdoton ainoastaan "taistelutilanteissa", muuten johtaminen voi olla hyvinkin "siviilimäistä".

Läpi historian on ollut hyviä, ns. karismaattisia johtajia, jollaisia ovat poliittiset isot kihot vieläkin. Tästä esimerkkinä vaikkapa Berlusconi/G.W.Bush, joista kunpikaan ei ilman karismaansa olisi tehnyt maansa johdossa pitkää uraa.

Pointtina oli, että soveltamalla opittua ja valottamalla sitä käytännössä on nykyisin lähes kenen tahansa mahdollista kehittyä hyväksi johtajaksi. Ei välttämättä esimerkiksi historian diktaattorien tapaiseksi karismakasaantumaksi, mutta kuitenkin.

Eikö varusmiespalvelus ole kuitenkin harjoitusta tuota kriisitilannetta varten ja näin ollen autoritaarinen malli on huomattavasti lähempänä tarkoituksenmukaista kuin vaikkapa matalan tiimin malli. Ajattelepa, jos intissä vaikka jääkärijoukkueet olisivat sisäisesti tasa-arvoisia ja hierarkian yms. muiden tehtävien annettaisiin muodostua itsestään/lähes itsestään? Tämä on nimittäin yleensä hidas muodostumaan, mutta muodostuttuaan puhaltaa täysin yhteen hiileen ja on erittäin tehokas.

 

[12961]

Toimiihan se, mutta tosiaan, voi olla paljonkin tehokkaampaa, mukavampaa ja helpompaa. Eikä välttämättä edes oikein aina toimi kunnolla. Esim. itse olin laivastossa, jossa alkuaikoina oli oman saapumiserän matruuseita johdettavana. Varusmiehet olivat koko ajan ns. samassa veneessä, nukuimme samoissa skansseissa ja teimme hyvin suurelta osin samoja hommia, maalattiin laivoja yhdessä yms.
Merellä tehtävät jaettiin tasan kaikilta osin.

Voin siis sanoa, että opin paljonkin asioiden jouhevaa hoitamista inttiaikana. Myös ihmistenkäsittelytaidon voin väittää parantuneen siellä. Itse asiassa tilanne intissä oli joiltakin osin hyvinkin samankaltainen kuin muutamaa vuotta myöhemmin eräässä teollisuuslaitoksessa kesätöissä. Sielläkin tehtiin samoja hommia äijien kanssa, mutta välillä niitä piti vuoroesimiehen ominaisuudessa laittaa tekemään jotain vittumaista. Sanomattakin lienee selvää, että useat heistä tiesivät monesta hommasta käytännön tasolla allekirjoittanutta enemmän. Inttikokemuksista oli suoranaista hyötyä tuolloin.

Kyllä meillä oli melko pitkälti helyihin perustuva käskyvalta intissä. Patterissa kun 3/4 kokelaasta olivat enemmän tai vähemmän testosteronia popsineita teollisuusvartijoita ym. Tämä yksi kaveri olikin sitten huomattavasti fiksumpi, ja hänen kanssaan kaikki hommat myös toimivat hyvin. Onneksi kirjurina tuli oltua tekemisissä oikeastaan vain tämän yhden fiksun kokelaan kanssa. Meillä muuten kirjuri teki lomalistat ja päällikkö vain leimasi ne. Arvatkaapas kuka kokelaista oli vähiten gineksessä, kun eivät menneet tasan ;)

Kyllähän siellä oppi olemaan tekemisissä skappareitten kanssa, vaikka kirjuri olinkin. Nyttemmin suurin hyöty itselleni inttiajasta on ollut se, että tulen työssäni toimeen monen skapparin kanssa paljon paremmin, tuli meinaan käytyä esikunnassa harva se päivä.

Tilanteessa, jossa jaat paskoja ja paskempia nakkeja muille työntekijäille, on johtajakaudesta varmasti hyötyä. Kyllä ne nakit osaa silti fiksu ja hyvän itsetunnon omaava kaveri jakaa tasaisesti ja reilusti ilmankin sitä.

 

[12961]

Juuri näin ja jos on yhtään johtamista tai sen filosofioita opiskellut, ymmärtää mitä olen täällä ajanut takaa. Juuri tällaisissa suorittavissa töissä voi toimia hyvinkin suora intin johtamisfilosofioihin perustuva johtaminen. Sitten kun tarvitaan asiantuntijuutta ja erityisosaamista epämääräisen ongelman selvittämiseen, ei intin johtamisfilosifialla pärjää vaan johtamiselta vaaditaan aivan eri asioita. Silloin johtaminen on enemmänkin mahdollistamista eli mahdollistetaan henkilöstön antaa paras mahdollinen työpanos organisaatiolle. Sitä ei saavuteta todellakaan intin opeilla.

Vähän kankeasti sanottu, mutta nyt ei irronut parempaakaan tekstiä...

Nimenomaan, niin kauan kuin johtaminen on pelkkää nakinheittoa, on varmasti mukavampaa tehdä sitä, mikäli siitä on kokemusta. Heti kun johtaminen menee operatiiviselta puolelta hiukankaan strategisen, koko yrityksen/osaston tms tulevaisuuden tavoitteita ja toimintaa koskevaan suuntaan, ei intin johtajakoulutuksella ole enää mitään käyttöä. Näitä johtotehtäviä tekevät yleensä siihen nimenomaan koulutetut ihmiset.

Asiantuntijuuden johtaminen on taasen oma taiteenalansa, jotkut ovat myös sitä mieltä, että heitä ei saa johtaa juuri lainkaan. Tätä on tutkittu ihan erillisenä alanaan johtamisen sisällä.

 

[Orava]

Itse näin RUK:n käyneenä voin sanoa, että siellä kyllä opetellaan johtamista todella paljon. Niin kirjoista, että käytännössäkin. Käytännön opettelu on toki yksinkertaista ja tapahtuu armeijan raameissa, mutta kuvittelu siitä, että RUK:ssa ei joudu kirjoja johtamisesta lukemaan ei pitänyt ainakaan minun kohdallani paikkaansa. Se johtaminen mitä RUK:ssa opettelimme ei ollut pelkkää nakkien jakoa, tai muuta vastaavaa, vaan keskityttiin erilaisiin johtamismalleihin. Toki isojen projektien johtaminen tai asiantuntijoiden johtaminen on varmasti haastavampaa kuin intissä johtaminen, mutta aika paljon siellä oppi itsestään johtajana ja siitä, mitä tulisi erityisesti kehittää.

Olisi myös mielenkiintoista kuulla mikä tämä armeijan johtamisperiaate on, palstalaisten mielestä.

RUK:n käyneenä voin sanoa, että ainakin rukki opetti minulle, millainen johtaja olen paineen alla ja antoi yleensäkin sellaista kokemusta paineen alla toimimisesta, millaista ei ihan heti muualta saa. Suosittelen.

 

[Selänne 8#]

Kyllä noita aikaisempia sivuja lukiessa alkaa tulla aikamoisen odottava olo. Heinäkuussa olis lähtö Kajaaniin ja ei oikein tiedä, että mitä odottaa. Mutta sen olen päättäny, että kesken en jätä, se on aivan varma.
Pioneeriks tai jalkaväkeen olis tarkoitus mennä. Toki joku muukin komppania käy. Pakko yrittää valmistautua rennosti koko armeija aikaan ja yrittää olla ottamatta siitä stressiä.
Puolella vuodella olis tarkoitus päästä, koska Vancouverin olympialaiset ensi talvena ja kova hinku kotiutua siihen mennessä. ;) heh..

 

[Selänne 8#]

Nyt en jaksa selailla koko ketjua läpi, mutta mitäs kuntotestejä tuolla armeijassa mahtaa ollakaan?

 

[Master]

Nyt en jaksa selailla koko ketjua läpi, mutta mitäs kuntotestejä tuolla armeijassa mahtaa ollakaan?

Alussa kuntotesti(selät,vatsat,vauhditon pituushyppy,leuanveto) + cooper. Ja lopussa ihan samat. Alussa kuntotesti kannattaa vetää tahallaan vituiks jos tiedät ettet saa kaikista kiitettävää, koska lopun kuntotestissä saat kuntoisuusloman jos pystyt parantamaan kuntotestiä.

Ja tietty ne loputtomat leirit saattavat vaatia sitä kuntoa jonkin verran :)

 

[costi]

Nyt en jaksa selailla koko ketjua läpi, mutta mitäs kuntotestejä tuolla armeijassa mahtaa ollakaan?

Lihaskuntotesti ja cooper. Lihaskuntotestiin kuuluu punnerrukset(1min), vatsalihakset(1min), selkälihakset(1min), vauhditon pituus ja leuanveto. Näin ainakin Kainuun prikaatissa.

edit. Aina myöhässä

 

[Selänne 8#]

Lihaskuntotesti ja cooper. Lihaskuntotestiin kuuluu punnerrukset(1min), vatsalihakset(1min), selkälihakset(1min), vauhditon pituus ja leuanveto. Näin ainakin Kainuun prikaatissa.

edit. Aina myöhässä

No onko uintitestiä?