En ymmärrä miten armeijan muistot muuttuvat ajan kanssa jotenkin "kultaisiksi". Ei mulla ainakaan aika ole mitenkään muuttanut niitä fiiliksiä, joita armeijassa koin. Armeija on valitettavasti pakko käydä ja vaikka siellä kohtaa kaikenlaista paskaa sekä turhauttavaa toimintaa, on se vain pakko vetää läpi, jonka jälkeen voi jatkaa muuta elämää. Tuo muu elämä kannattaa pitää koko ajan mielessä eikä liikaa uppoutua armeijan maailmaan sekä niihin järjettömiin ennakkokäsityksiin mitä kaikki kertovat armeijasta. Jokainen kohtaa intin omalla tavallaan ja jokainen palveluspaikka on erilainen. Jos hoidat asiasi hyvin niin mitään ongelmia ei ilmene. Jos alat spedeilemään niin kusessa ollaan, mutta niin oltaisiin jos kyseessä olisi jokin muu paikka kuten vaikka työpaikka. Turha siis tahallaan kerjätä vaikeuksia ja vetää jotain showta intissä.
Mutta tosiaan näin jälkikäteen mietittynä niin pystyn erittäin hyvin palaamaan mielessä siihen tunnelmaan ja fiilikseen, joka itsellä oli intissä. Eikä mulla ne muistot ole mitenkään kultaantunut. Muistan kyllä kaiken sen hyvän mitä siellä oli, mutta myös sen kaiken paskan. Elämäni kannalta kaiken kaikkiaan mitätön laitos, joka ei muuttanut mua mihinkään suuntaan. Suomen kannalta kuitenkin tärkeä instituutio, joka pitää olla olemassa.
Itse lähdin sillä mentaliteetilla inttiin, että täällä on pakko olla enkä aio olla kuin puoli vuotta. Tein kaiken minkä piti, mutta erilaiset testit vedin aika vituiksi ja missään vaiheessa ei kukaan maininnutkaan mun kohdalla AUK:a. Suosittelen tätä tyyliä. Ole siis harmaata massaa, mutta älä missään vaiheessa anna mitään viestiä siihen suuntaan, että sinusta olisi AUK:iin. Ja jos sitä ehdotetaan, kieltäydy koko ajan ja keksi itsellesi joku pätevä selitys, jossa pysyt koko ajan. AUK:sta ei ole oikeastaan mitään hyötyä tulevaisuuden kannalta, joten en suosittele sitä. Ne puoli vuotta voi käyttää paljon fiksumminkin.