Inttiin lähdössä?

[Pekko Pelikaani]

Kylläpä täällä on nuorta porukkaa eivätkä tiedä simputtamisesta onneksi mitään.

08/1992 Pohjan prikaati,Hiukkavaara, 3.jääkärikomppania/SPOL.

Oma poika lähti eilen. Ei siellä ainakaan kännykällä anneta surffata. Eilen oli päässyt viestit tsekkaamaan 21.30, tänään ei ole vieläkään viestejä lukenut.

Pinkat ja punkat räjähteii….jos jonkunsorttinen asusteissa iltavahvuus laskennassa…tehtiin pojista miehiä

 

[opelix]

Pinkat ja punkat räjähteii….jos jonkunsorttinen asusteissa iltavahvuus laskennassa…tehtiin pojista miehiä

Juuri näin ja ”taakse poistu” oli ahkerassa käytössä ja poistuttiin milloin minnekin minne se ei onnistunut. Rättisulkeiset oli kerran-pari yölläkin. Jälkikäteen naurattanut kaikki tuo mutta selkeästi siinä koeteltiin että kuinka päät kestävät. Kaikilla ei kestänyt.

En tuota ihannoi mutta kaikella kunnioituksella taitaisi nykynuorista moni haistattaa vitut koko touhulle, ajat ovat muuttuneet ja ehkä hyvä niin. Silloin oli pakko sopeutua.

 

[Timbit]

Terveisin viestimies Pekko kelaperse Pelikaani PSPR/PsVK 2/95

Terve, aseveli. Samoja polkuja tallattiin. Siitä yhdestä yliluutnantista tehtiin muuten just kenraali. Ja tuolloinen komppanian päällikkö oli ihan täysi Susi.

Oma poika marssi eilen Panssariprikaatin portista sisään. Ei joutunut Viestiin.

 

[kyyninen]

Tammikuussa 2009 olin 4 päivää ja 3 yötä Riihimäellä, siitä lykkäys ja 2 vuotta myöhemmin Hennalassa joku tapaaminen ja vapautus.

 

[palle]

Pinkat ja punkat räjähteii….jos jonkunsorttinen asusteissa iltavahvuus laskennassa…tehtiin pojista miehiä

2/07

Oli juuri minun saapumiserään astunut voimaan kielto räjäytyksille. Toki ei se vielä estänyt täysin, jos esim. tuvan ovi unohtui sulkea uloslähtiessä, oli pyörremyrsky päässyt tupaan.

 

[Hagi]

Rättisulkeiset tulivat tutuksi 2000-luvun alkupuolella Huovirinteellä. Runkkupuvusta vaihdettiin taisteluvarustukseen ja jollain ei ollutkaan kenttäpullo täynnä vettä, niin sitten kahahti ”taakse poistu” useamman kerran ja rättisulkeisia jatkettiin hyvä tovi.

Kyllä tuo monia hajotti ja pääkoppa oli kovilla. En tiedä edistikö koulutuksen tavoitteita, mutta ainakin testasi henkistä sietokykyä.

 

[PataJaska]

Tosi paljon täällä on samaa ikäluokkaa kuin itse, minkä toki tiesinkin. Minä siis 1/01 ja kuninkaallinen Porin Prikaati, Huovinrinne. Ja meininkiä tosiaan oli vielä siihen aikaan, sekä siis ryhmään kohdistuvaa, mutta myös yksilönä sai osansa. En edes ajatellut silloin sen menevän minkäänlaisen simputuksen piikkiin, jota se nykyään armotta olisi. Se on todella tärkeää, että nykyään ikäluokkien pienentyessä pyritään ehkäisemään asepalveluksen tarpeetonta keskeyttämistä poistamalla kaikki sellainen epäasiallinen oheistoiminta, mikä vaikutti aikanaan porukan keskeyttämiseen..

Iltavahvarissa allekirjoittaneelle tultiin kerran sanomaan "jääkäri PataJaska (nimi muutettu), oletteko te joku multipersoona? Nappitaulun mukaan te ette ole siinä vaan sotilaskodissa. Juoksette hakemaan itsenne sotilaskodista takaisin". Olin siis unohtanut siirtää nappitaulun nupin takaisin komppanjaan. Ja sitten tosiaan ryhmänjohtajan kanssa hölkkäsin sotilaskotiin ja takaisin hakemaan itseni sieltä pois :D vaiva nyt ei toki ollut sinällään iso, mutta kiusa se on pienikin kiusa eikä tuollaista enää voisi tehdä

Mielikuvituksellista punkkien räjäyttelyä tosiaan oli. Kun päiväpeitto oli liikaa laineilla, niin: "tiesittekö, että käärmeet ovat vallanneet teidän punkkanne. Otatte taistelujakkaran, ja tapatte käärmeet". Minulla oli yläpunkka, joten sitten nousin kaverin jakkaralle ja hakkasin omalla jakkaralla punkan lyttyyn ja tein uudestaan.. että olihan sitä

 

[Glove]

Pinkat ja punkat räjähteii….jos jonkunsorttinen asusteissa iltavahvuus laskennassa…tehtiin pojista miehiä

Vahvuuslaskenta pihalla 20 asteen pakkasessa varustuksena oli jotain tyyliin kalsarit, peltipaita ja kusiluistimet. No, ihan itse aiheutettua kun tahallamme vedettiin vituiksi koko homma.

 

[Hippi Hiiri]

II/09 PKarPr, Kontiolahti. Reserviupseerikurssi 235 Raate, Hamina.

Haminan porukkaan en kotiutunut. Meillä oli asennevammaisempaa ja töhömpää porukkaa siellä kuin omat puolen vuoden joukkoni olivat. Yksi idiootti hävitti rynkkynsä metsään ja sitä etsittiin ainakin puoli tuntia. EDIT: Yhdelle oman tuvan kestovalittajalle sanoin koko muun tuvan edessä viikkoja sitä valitusta kuunneltuani, että tänne on tultu vapaaehtoisina, pidä naama kiinni tai lähde menemään. Piti naamansa kiinni siitä eteenpäin.

Kontiolahdella meillä oli hyvä meno. AUK:n kouluttaja kertoi viimeiseksi kannustukseksi Haminaan lähtiessä hakkaavansa meidät, jos tulemme maitojunalla takaisin.

Parhaiten omalta johtajuusajalta jäi mieleen, kun palasimme joltain loppuajan hajoleiriltä, ja minä olin komppanian valvojana. Yhteiset tavarat piti purkaa Paseista ja huoltaa, mutta komppania istui väsyneinä kasarmin edessä, eikä kukaan liikkunut mihinkään, vaikka kävin patistelemassa. Hyppäsin sitten itse yksin Pasin lavalle mättämään tavaraa alas. Porukka seurasi käskemättä perästä ja saatiin hommat tehtyä.

Suomalaista sotilasta on johdettu ja tullaan johtamaan edestä ja esimerkillä eikä politrukkina selän takana pistoolin kanssa uhkailemalla.

Kertaakaan ei tarvinnut omaa sodan ajan joukkoani poistuttaa taakse. Vinkkinä tuleville upseerikokelaille.

 

[WildCore]

Mahdankohan olla kovinkin yksin mielipiteeni kanssa, mutta itse kyllä tykkäsin siitä, että armeijassa joutui kokemaan niitä epämukaviakin asioita. Vituttiko marssia talvella märillä jaloilla, kun olit hypännyt ojan pohjalle suojatuaksesi kranaattitulelta? Juu. Entäs täysin hyvän punkan räjäytys? Juu, kyllä. Paljon muitakin epämukavia hetkiä mahtui palvelukseen, mutta tiedostin, että tämä on nyt tälläistä ja se kestää nyt jonkin aikaa ja sitten se on ohi. Ei minusta varmasti yhtään sen parempaa miestä siellä tehty, mutta ei palvelus huonoakaan tehnyt.

Tässä iän karttuessa olen huomannut olevani aika kovakalloinen ja sitkeä, asia jota en parikymppisenä tiedostanut, varmaan kovakalloisuudesta johtuen armeijakaan ei niin pahalta tuntunut.

 

[Jymäkkä]

Mahdankohan olla kovinkin yksin mielipiteeni kanssa, mutta itse kyllä tykkäsin siitä, että armeijassa joutui kokemaan niitä epämukaviakin asioita. Vituttiko marssia talvella märillä jaloilla, kun olit hypännyt ojan pohjalle suojatuaksesi kranaattitulelta? Juu. Entäs täysin hyvän punkan räjäytys? Juu, kyllä. Paljon muitakin epämukavia hetkiä mahtui palvelukseen, mutta tiedostin, että tämä on nyt tälläistä ja se kestää nyt jonkin aikaa ja sitten se on ohi. Ei minusta varmasti yhtään sen parempaa miestä siellä tehty, mutta ei palvelus huonoakaan tehnyt.

Tehtiinpäs. Se "mieheksi" kasvaminen armeijassa on juuri tuota,että opitaan kestämään vähän kurjuutta ja epämukavuutta ja se, ettei itse ole se maailman napa, vaan homma pyörii vähän isomman porukan ympärillä. Toki samalla opitaan ne tarpeelliset sotajututkin.

 

[Eskelarit]

7.7.2014 oli palveluksen ensimmäinen päivä ja siitä 165 päivää mentiin Säkylässä 3.JK:ssä, joka nykyään on ilmeisesti siirrettynä ollut jo pitkän aikaa Niinisaloon. Juuri muistelin viikonloppuna muutamalta tupakaverilta, jotka olivat koko 165pv samassa tuvassa, että ketäs muita tuvasta löytyikään. Melkein kaikki saatiin porukalla kasaan.

Oli näköjään tullut kirjoiteltua tähänkin ketjuun ennen lähtöä ja muistaakseni Kierrätyskeskukseenkin välillä teltalta lyhtylaatikon päältä. Uskomattoman surkea porukka oli kyllä kasattu meidän saapumiserästä - 1 kpl rynkyn valovahvistimia katosi, yksi rynkky meni mutkalle pasin ajettua sen yli, sekä loppusodassa yhden P-kauden tupakaverin rynnäkkökivääri jäi Niinisalon metsään. Viimeisinä viikkoina ei paljoa päitä silitelty, kun yksi alikersantti onnistui vielä viimeisillä iltavapailla pistämään painiksi kännispäissään sotilaspoliisien kanssa rappusilla - ainakin yhden hampaan menetti alikersantti siinä väännössä.

Kertauskutsua ei ole kuulunut kymmenessä vuodessa, joten olikohan tarpeeksi puolessa vuodessa palvelusta meidän komppanialle..? :D

Yli puolet palvelusajasta oli jonkinlainen vapautus tarjolla ja jonkinlaisen vemppakuninkaan mainettakin tuli niitettyä. Parhaimmillaan kuittasin yhdellä kertaa 49pv VMTL, joka kattoikin oikeastaan koko E-kauden.

 

[Roger Moore]

II/09 PKarPr, Kontiolahti.

Hehe, sama saapumiserä ja panssarintorjuntakomppania. Puolen vuoden mies itse.

 

[kyykäärme]

Minä olin II/1990 rannikkotykistössä. Alkuun Kuuskajaskarissa, sitten viesti-AUK Upinniemessä, kakkonen Örössä, takaisin Kuuskajaskariin ja siviiliin Öröstä.

Pidin silloin koko touhua ajan haaskaamisena ja omalta osaltani pidän yhä. Eipä ole kenttäradion käyttämisestä tai sanlan uusista ominaisuuksista tarvinnut lähteä kertaamaan. Kai se hyvä oli kuitenkin, että oppi perusasiat sotimisesta ja varusmiesten kouluttamisesta, mutta kaikennäköistä muodollista paskaa ja simputusta en oikein sietänyt silloin, enkä ymmärtänyt sen tarkoitusta.

Upinniemi oli inhottavin paikka. Siellä juostiin neliriviin aamuisin, kokelas otti kellolla aikaa ja niin usein uudestaan, että oltiin 1,5 minuutissa muodossa. Saappaat jalassa juostiin aamulenkkiä kentällä. Sitten tahtimarssia ruokalaan, välillä ryömien metsässä, maahan-ylös, maahan-ylös, sitten Matti Nykäset seuraavaksi ym. Ja marssilaulut olivat totta kai rasistisia. Toisaalta myös Sillanpään marssilaulun osaan myös edelleen ulkoa. Päivän aikana lähes poikkeuksetta kaikki punkat oli aina heitetty lattialle. Porukka heräsi tuntia etuajassa särmäämään, mutta ei auttanut.

Kapiaisista vittumaisin oli vääpeli Into. Siinä oli sitten kiva ihminen. Jotkut kävivät valittamassa kohtelusta sotilaspastorille, mutta seuraus oli vaan se, että koko varuskunta oli nelirivissä pihalla, kapiaisia ja vemppoja myöden. Ja linnakkeen päällikkö juoksutti kaikkia ympäri pihaa. Muistan sanamuodonkin vielä "keppimies vapaa, muut, TAAKSE POISTU!". Yksi varusmies siis liikkui kyynärkepeillä.

Kun tuolta Upinniemestä pääsi Öröhön (Öröön?, miten tuo taipuu?) ja takaisin Kuuskajaskariin, se tuntui levolta. Oli edes jotain järkevää tekemistä, jokaiselle jokin tehtävä. Minä koulutin ensin alokkaita ja sitten viestikurssilaisia. Loppusotakin oli vielä Isosaaressa. Samaan aikaan sotkussa oli siellä seitsemän kenraalia.

 

[K.A.H]

Intti tuli käytyä 1/2004. Ei mitään hyvää muisteltavaa niissä ajoissa. Alusta asti pelkkää tuskaa, eikä kiinnostanut se touhu lainkaan. Yleensä olen sopeutunut hyvin paikkaan kuin paikkaan, mutta armeija vain ei ollut minua varten. Olisi kai tuo pitänyt arvata kun pienestä pitäen aseet ja kaikki armeija-aiheinen on ahdistanut. Sivari olisi sopinut meikäläiselle paremmin. Myöhemmin erosin reservistä ja nykyään siis aseistakieltäytyjä. Se oli hyvä ja omantunnon mukainen päätös.

 

[TosiFani]

2/86 Niinisalo. Olen ollut pitkään sijoittamaton yliluutnantti, odotin jo nostoväkeen siirtoa. Ilmeisesti tilanne on muuttunut, koska minua tarvitaan taas. Pitäisikö olla huolissaan?

 

[Kaskelotti]

Tehtiinpäs. Se "mieheksi" kasvaminen armeijassa on juuri tuota,että opitaan kestämään vähän kurjuutta ja epämukavuutta ja se, ettei itse ole se maailman napa, vaan homma pyörii vähän isomman porukan ympärillä. Toki samalla opitaan ne tarpeelliset sotajututkin.

No jaa, on siinä hienoinen ero kestää hieman kurjuutta ja epämukavuutta kuin sietää kasapäin ihan turhaa paskaa.
Mä kävin itse Porin Prikaatissa joskus vuosituhannen alussa. Motivaatio kesti P-kauden yli ja AUK:n alun. Sitten kun ei tullut lähtöä RUK:hon, niin motivaatio aika pitkälti romahti. Kaikista testeistä osapuilleen täydet pisteet, mutta ilmeisesti pällitesteistä jäi vajaaksi. Kotiutuminen olisi ollut heinäkuussa, kaikki muut taistelutoverit pääsivät juhannusvapaille, minut ”arvottiin” jäämään yhden toisen ohella ginekseen. Otin jalat alle muiden lomalaisten mukana, siitä palatessa spollipäällikön kuulusteluun ja ”rangaistuksena” sopivasti esapekkaa, että sai vielä yhden viikonlopun viettää lähes tyhjällä kasarmilla. Sotilaspassiin suunnilleen matalimmat mahdolliset arvosanat.
Kertaamaan olen kuitenkin päässyt kolmen viikon edestä, jostain syystä ylennystä ei ole kuulunut eikä näkynyt. :D

Nykyään hoitaisin homman aika eri tavalla, mutta eipä silloin nuorena ja notkeana paljon huimannut. Keskeyttäminen ei käynyt koskaan edes mielessä ja muiden muroihin en kussut, ainoastaan omiini.

 

[Jymäkkä]

No jaa, on siinä hienoinen ero kestää hieman kurjuutta ja epämukavuutta kuin sietää kasapäin ihan turhaa paskaa.
Mä kävin itse Porin Prikaatissa joskus vuosituhannen alussa. Motivaatio kesti P-kauden yli ja AUK:n alun. Sitten kun ei tullut lähtöä RUK:hon, niin motivaatio aika pitkälti romahti. Kaikista testeistä osapuilleen täydet pisteet, mutta ilmeisesti pällitesteistä jäi vajaaksi. Kotiutuminen olisi ollut heinäkuussa, kaikki muut taistelutoverit pääsivät juhannusvapaille, minut ”arvottiin” jäämään yhden toisen ohella ginekseen. Otin jalat alle muiden lomalaisten mukana, siitä palatessa spollipäällikön kuulusteluun ja ”rangaistuksena” sopivasti esapekkaa, että sai vielä yhden viikonlopun viettää lähes tyhjällä kasarmilla. Sotilaspassiin suunnilleen matalimmat mahdolliset arvosanat.
Kertaamaan olen kuitenkin päässyt kolmen viikon edestä, jostain syystä ylennystä ei ole kuulunut eikä näkynyt. :D

Nykyään hoitaisin homman aika eri tavalla, mutta eipä silloin nuorena ja notkeana paljon huimannut. Keskeyttäminen ei käynyt koskaan edes mielessä ja muiden muroihin en kussut, ainoastaan omiini.

Kyllä, turhanpäiväinen kiusaaminen ja väärä vallan käyttö ei pitäisi asiaan kuulua. Se ei palvele PV:n eikä asevelvollisen etua. Ihan turhaa pikkumulkkujen hommaa, ja valitettavasti noita vanhan liiton kikkareita on henkilökunnassa edelleen runsaasti.

 

[K.A.H]

tehtiin pojista miehiä

Tehtiinpäs. Se "mieheksi" kasvaminen armeijassa on juuri tuota,että opitaan kestämään vähän kurjuutta ja epämukavuutta ja se, ettei itse ole se maailman napa, vaan homma pyörii vähän isomman porukan ympärillä. Toki samalla opitaan ne tarpeelliset sotajututkin.

Kyllä normaali poika kasvaa mieheksi ihan ilman armeijaakin. Vanhojen ukkojen öyhötystä tuo "intissä tehdään pojista miehiä". Ei ne miehet useimmissa muissakaan maissa armeijaa käy, ja silti niistä ihan miehiä kasvaa. Kotikasvatuksella tehdään pojasta mies, jos jollain.

 

[Jymäkkä]

Kyllä normaali poika kasvaa mieheksi ihan ilman armeijaakin. Vanhojen ukkojen öyhötystä tuo "intissä tehdään pojista miehiä". Ei ne miehet useimmissa muissakaan maissa armeijaa käy, ja silti niistä ihan miehiä kasvaa. Kotikasvatuksella tehdään pojasta mies, jos jollain.

No juu, totta kai kotikasvatus ja ystäväpiiri vaikuttaa enemmän kuin joku määräaikainen "leiri" parikymppisenä. Silti tuo on yllättävän monelle se ensimmäinen kerta elämässä, kun joutuu säännöllisesti epämukavuusalueelle ja noudattamaan säntillisesti sääntöjä ja ohjeita. Ja tekee näille hyvää.

 

[Tadu]

Hyvän kotikasvatuksen saanut ei kyllä intissä kasva, vaan taantuu. Huonon kotikasvatuksen saaneet taasen saattavat intissä kasvaakin miehiksi, mutta todennäköisesti jättävät armeijan kesken kun ahdistaa muiden totteleminen.

 

[Mojo]

Kai sen armeijan suurimmat tavoitteet ovat jotain muuta kuin kotikasvatuksen korvaaminen. Saattaa liittyä esim. maanpuolustukseen tai jotain. Ainahan löytyy niitä, jotka eivät pärjää palveluksessa syystä tai toisesta ja heille on sitten muita vaihtoehtoja. Onneksi kuitenkin suuri osa pystyy tuosta suoriutumaan ja siten tavoitteet Suomen turvallisuuden kannalta saadaan täytettyä.

 

[Jymäkkä]

Kai sen armeijan suurimmat tavoitteet ovat jotain muuta kuin kotikasvatuksen korvaaminen. Saattaa liittyä esim. maanpuolustukseen.

Mitä merkitystä tuolla on? Siis totta kai noin, mutta sivutuotteena tulee muitakin etuja, ja käytännössä koko elossa olevalle varusväelle näillä on ollut enemmän merkitystä kuin sotataidoilla, toivottavasti asia on näin jatkossakin.

 

[JKyykka]

Jokainen saa muistella omaa armeija-aikaansa miten haluaa, mutta täytyy kyllä silti myöntää, että hieman ihmetyttää miten joku jaksaa vielä vuosikymmenten jälkeen kertoilla jotain inttijuttuja. Sen verran lyhyt aika on ihmisen elämä, että kyllä sen puoli vuottakin olisi itse mieluummin tehnyt jotain oikeasti hyödyllistä tai vaikkapa jotain oikeasti haastavaa. Mutta juu, ihan hyvähän se on, että me ihmiset ollaan erilaisia.

 

[Jymäkkä]

Jokainen saa muistella omaa armeija-aikaansa miten haluaa, mutta täytyy kyllä silti myöntää, että hieman ihmetyttää miten joku jaksaa vielä vuosikymmenten jälkeen kertoilla jotain inttijuttuja. Sen verran lyhyt aika on ihmisen elämä, että kyllä sen puoli vuottakin olisi itse mieluummin tehnyt jotain oikeasti hyödyllistä tai vaikkapa jotain oikeasti haastavaa. Mutta juu, ihan hyvähän se on, että me ihmiset ollaan erilaisia.

Mitä tämä oikeasti hyödyllinen olisi ollut noin niin kuin maanpuolustuksen näkövinkkelistä? Armeijan tehtävähän on kouluttaa sinut osaksi joukko-osastoasi mahdollisten kriisitilanteiden/sodan varalle. Tämän sitten tosiaan erilaiset ihmiset arvottavat eri tavalla hyödylliseksi.