Inttiin lähdössä?

  • 1 239 878
  • 3 632
Suosikkijoukkue
HIFK
Kunhan kyselen.. suoritin oman palvelukseni ennen kuin kännykkää oli keksitty. Mites nyky-varusmiehet, poistutetaanko taakse useinkin kun jonkun puhelin soi muodossa tms? Entäs esim saako päivystäjä näprätä luuriaan? Entä muita käytännön kännykkätilanteita nyky-intissä?
Itse kävin noin viisi vuotta sitten, joten aivan tuoreinta nykypäivän tilannetta en tiedä mutta silloin alkoi jo melkein kaikilla olemaan älypuhelimet jne.
En muista, että kertaakaan olisi silloin soinut puhelimet kenelläkään ja suurin osa niitä taisi fiksusti pitää omassa kaapissaan kaikkien palveluksien ajan. Kyllä niitä monella oli leireillä mukana, mutta ehkä jengi oli vain niin fiksua että tajusi ne pitää äänettömällä. Pari sankaria sai puhelimensa rikottuakin, kun pitivät tetsaamisen aikana sitä etutaskussa.
Ei ainakaan tuolloin saanut puhelinta räplätä päivystäessä. Ainoastaan vapaa-aikana sai puhelinta käyttää virallisesti. Toki itsekin sitä muistan päivystäessäni paljon käyttäneeni etenkin yöaikaan, kun skappareita ei pahemmin rakennuksessa ollut. Päivällä ei ihan rohkeus riittänyt, kun skappareita meni edestä ja takaa ohi milloin minnekin. Yöllä jos satuin päivystämään, niin kannoin myös läppärin välillä siihen pöydälle. Kerran tulikin sitten aikamoinen kuumotus, kun näet siinä aamuyön tunteinta, että skappari lähestyy ulkoa rakennusta. Oli tulossa nukkumaan ennen aamulla olevaa tietyn ryhmän leirille lähtöä. Siinä kohtaa tuli pikkuisen kiire saada piilotettua se kone jonnekin.

Yleisesti aika hyvin ainakin tuolloin jengi kunnioitti palvelusääntöjä eli hyvin oli intin opit ja "uhkailut" menneet perille. Ei pahemmin näkynyt ketään puhelimet kädessä vapaa-aikaa lukuunottamatta. Leireillä sitten illalla jos asetuttiin vaikkapa telttaan unille, niin osa jengistä, joilla ne oli mukana saattoi juuri kaivaa puhelimet esille ja jonkun aikaa sillä touhuta. Sitä ei periaatteessa kai ollut edes kielletty eikä siihen kukaan korkea-arvoisempi puuttunut, vaikka näkikin. Yleensä siinä ei kovin montaa minuuttia mennyt, kun kaikki olivat niin väsyneitä että uni vei voiton.

Itse muistan kyllä kerran kesken palvelusajan, että raahasin läppärin salaa vessaan ja siellä sitten istuin "paskalla" läppäri jakkaralla katsellen NHL:n koosteita kuluneelta viikolta ja muuta kivaa. Sen ainoan kerran, kun olin sairaana enkä osallistunut päivän palvelukseen, niin oli kyllä niin tylsää sen kolme päivää että toisena päivänä oli pakko keksiä jotain tekemistä, kun oli tullut nukuttua varmaan 18h parina päivänä. Kyllähän sitä lämmöllä muisteli, kun istut itse läppärillä lämpimässä kasarmissa, kun ulkona on pakkasta ja jengi on jossain hiihtämässä tms.
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia
Onko teillä muuten remontoitu sitä veksiä? Onko se vielä siinä porttien ulkopuolella? Ainakin 2 vuotta sitten myös veksi oli aivan homeessa.

Tähän en tiedä vastausta. Sittenpähän se selviää jos/kun jossain vaiheessa joutuu kyseisessä laitoksessa asioimaan.
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Kunhan kyselen.. suoritin oman palvelukseni ennen kuin kännykkää oli keksitty. Mites nyky-varusmiehet, poistutetaanko taakse useinkin kun jonkun puhelin soi muodossa tms? Entäs esim saako päivystäjä näprätä luuriaan? Entä muita käytännön kännykkätilanteita nyky-intissä?
Itsellä sama tilanne, mutta kertaamassa kun oltiin niin yhdellä jäpikällä oli citymäni mukana(siis tuo tiiliskivi:) ja antoi vielä kaikkien soitella sillä lyhyen puhelun "kotosalle".

Eipä luulisi tuon olevan ongelma. Uni yleensä aina ensimmäisenä mielessä, jos vähänkin ehtii. Toki omana aikanakin yksi leiri tuli vietettyä, että väpä sano että pysytte hiljaa täällä ja ette tee itsestänne numeroa, kun meille ei ollut mitään tehtävää ja leireiltiin kat sit kun pakko oli leiripäiviä saada. Jossain tollasella kait kännylle olis ollut käyttöä, mutta kyllä se aika siinäkin yllättävän hyvin kulu kun leiriä ylläpidettiin sit vähän paremmin(siis omia olosuhteita paranneltiin).

Kai nuo kaikki tuollaiset ei sotilaalliset asia on kiinni siitä millaista kantahenkilökuntaa sattuu olemaan. Tuolla mainitsemallani leirillä pysähdyttiin jopa huoltsikalle kahveelle(kait väbä halus ite tupakille ja kaffeelle). Tuolloin ei ollut käsittääkseni tapana pahemmni pysähdellä millekkään heseille. Isäni sanoi jopa saaneen ostaa Uton kaupasta olutta tosi muinoin(pari kolme kun skappari oli luvan antanut kauppiaalle), kun olivat viikonloppuna saunaa lämmittämässä. Ainakaan omana aikana ei kyseinen butiikki varusmiehille olutta myynyt.

Eli pointti oli että aika paljon moni asia on kiinni siitä millaista kantahenkilökuntaa sattuu olemaan...

Itse sain muuten rangaistuksen Utossa sääntöjen rikkomisestä. Käytiin aina viikonloppuisin miten sattuu saunomassa ja uimassa kun siellä pieni uima-allas oli ja skappareita ei kasulla viikonloppuisin ollut. Sattu et väbälle vieraita mantereelta ja tulivat saunomaan ja me tietty oltiin altaassa. Hymyissä suin se sit anto meille seuraavana arkena tuomion palvelusrikkeestä kun kait pakko oli.. lakattiin kassun pari ovea uusiks :D
 
Viimeksi muokattu:

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Pari sankaria sai puhelimensa rikottuakin, kun pitivät tetsaamisen aikana sitä etutaskussa.
Meillä yksi sankari tiputti leirillä kännykkänsä kamiinaan kun lisäsi puita. Edelleen on mysteeri että lisäsikö se niitä puita sillä kännykällä vai mitä vittua. Aikaakin tuosta on jo lähes seitsemän vuotta (perkele, niin kauan), eli ei se silloin mitään Tinderiäkään siellä pelannut. Kyllä sille vähän taidettiin asiasta mainita.

Ei ainakaan tuolloin saanut puhelinta räplätä päivystäessä. Ainoastaan vapaa-aikana sai puhelinta käyttää virallisesti. Toki itsekin sitä muistan päivystäessäni paljon käyttäneeni etenkin yöaikaan, kun skappareita ei pahemmin rakennuksessa ollut. Päivällä ei ihan rohkeus riittänyt, kun skappareita meni edestä ja takaa ohi milloin minnekin. Yöllä jos satuin päivystämään, niin kannoin myös läppärin välillä siihen pöydälle. Kerran tulikin sitten aikamoinen kuumotus, kun näet siinä aamuyön tunteinta, että skappari lähestyy ulkoa rakennusta. Oli tulossa nukkumaan ennen aamulla olevaa tietyn ryhmän leirille lähtöä. Siinä kohtaa tuli pikkuisen kiire saada piilotettua se kone jonnekin.
Itsellä oli muistaakseni aina päivän aikaan päivystyksessä puhelin ihan omassa kaapissa, ja yölläkin sitä aika vähän tuli loppujen lopuksi käytettyä. Herätyskellon olin siihen itselle laittanut aina ihan vaan varmuuden vuoksi jos sattuu käymään niin että vahingossa nukahtaa. Tähän liittyen ja tuohon mainitsemaasi "kuumotukseen", niin muutaman kerran tuli päivystäjänä ihan rehellisesti torkuttuakin. Palvelin aikanaan nyt jo edesmenneessä Pohjois-Karjalan prikaatissa Kontiorannassa panssarintorjuntakomppaniassa. Kaikki jotka on käyneet rakennuksessa tietää varmaankin että päivystäjän pöytä on siinä tv-aulan kupeessa, ja siinä on myös sohva. Siinä tuli sitten aina joskus yöllä käytyä vähän pitkällään. Näin jälkeenpäin ajateltuna kyllä ihan vitun typerää ja ennenkaikkea turhaa touhua, koska ei siinä kuitenkaan viitsinyt ihan kunnolla nukkua ja eikä se oikein olisi onnistunutkaan. Olisipa ollut hienoa selitellä sitten jollekin varuskunta-aluetta vahtivalle ja kiertävälle yövartijalle (en muista sitä virallista nimeä) että mitä se varusmies Moore oikein touhuaa. Tai jos joku mulkumpi alikessu olisi paikalle sattunut. Pieni palvelurikos parin minuutin power napin takia, fiksua.

Kontiorannasta jatkaen edelleen, mitä siellä varuskunta-alueella nykyään on? Paikkahan on ollut jo tovin kiinni kun se lakkautettiin, mutta mietin että pitäisikö tässä kesäloman aikana käydä vaikka pyörähtämässä kulmilla jos ei parempaakaan tekemistä ole.

EDIT:

Saapumiseräni oli siis II/09 ja palveluspaikkana tosiaan legendaarinen Gona Beach eli Kontioranta ja panssarintorjuntakomppania. Lisäksi olen suht varma että yksi tälläkin foorumilla aktiivisesti kirjoitteleva tyyppi oli samassa saapumiserässä ja komppaniassa mutta eri joukkueessa, ja taisipa lopulta olla upseerikokelas ja siten myös vänrikki. Jos tunsit kuumotusta tästä arvelusta ja olen oikeassa niin tervehdys vaan. ;)
 

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
2/12 voisi kertoa millaiset käytännöt meillä oli kännykän kanssa. Aika vähän meillä sai puhelinta käyttää. Oikeastaan ainoastaan vapaa-ajalla, ja keskellä päivää sotilaskodissa. Muuten kaikenlainen käyttö oli ankarasti kielletty. Myös silloin jos palvelusajalla sattui tulemaan ylimääräistä taukoa. Aika paljon sain itse runtua siitä kun tuli joku useamman tunnin tauko, ja saatoin punkallani näppäillä puhelintani. Päivystäessä oli ehdoton puhelimen käyttökielto, vaikka kaikkihan sitä käyttivät yöllä että sai edes jotenkin pidettyä itsensä hereillä. Metsässä porukka jakautui kahtia, osa kantoi puhelinta mukana, osa ei. Riippui toki aika paljon tehtävistä. Itsellä oli huollossa sen verran lepiä hommaa, että olisi se aika käynyt pitkäksi ilman luuria. Tosin se meille taidettiin sanoa että Puolustusvoimat ei missään tapauksessa korvaa jos puhelin hajoaa tai hukkuu leirillä. Aika useinhan noita telttoja varusteineen tuntuu palavan alokasleireillä. Joskus on tullut kyllä funtsittua että paljonkohan vituttaisi jos joku iPhone menisi töhön kipinävahdin takia hiileksi.

Typerin sääntö oli ettei tuvassa saanut edes peiton alla hiljaa käyttää kännykkää. Yöllä puhelinta sai käyttää ainoastaan tv-tuvassa, ja jos sinnekin lähti, niin palata sai aikaisintaan tunti hiljaisuuden alkamisen jälkeen. Noiden tiukkojen puhelinsääntöjen tarkoitus oli taata nukkumarauha, mutta mielestäni se teki lopulta täysin päinvastoin. En tiedä monetko unet itseltäni katkesivat siihen kun P-kaudella kun päivystäjä tai yksikön valvoja tuli karjumaan tupaan että puhelinta ei käytetä tuvassa. Välillä oli jopa sellaisia tilanteita että puhelinta ei kenelläkään ollut, mutta joku sattui nukkumaan epäilyttävässä asennossa. Ja sitten taas ne nohevat jotka menivät sääntöjen mukaan tv-tupaan tekstaamaan, herättivät kun palatessaan omaan tupaan pimeässä etsivät omaa punkkaansa.

Nuo intin hiljaisuussäännöt olivat kyllä aika naurettavia. Vessaan ei saanut mennä hiljaisuuden ensimmäisen (eikä virallisesti viimeisenkään tunnin aikana, mutta tätä ei kukaan noteerannut). Muistan yhden kerran kun mulle tuli jostain syystä hetkessä aivan tajuton kusihätä, ja yritin hiipiä jo 20 vailla lorottelemaan rakkoa tyhjäksi. Päivystäjänä eräs vittumainen alikersantti, eikä tietenkään voinut joustaa säännössä vaikka toisella on oikeasti hätä. Siitä etten pääse vessaan ei tietenkään voinut mainita hiljaa, vaan piti vetää sellainen show että varmaan koko yksikkö heräsi. Siinä sitten odottelemaan tupaan, ja viittä vailla aloin jo tosissani miettimään että etsinkö tupakaapista jonkun tyhjän pullon ja lorottelen sinne. Toinen outo kerta mikä jäi mieleeni oli kun olin vapautusten takia kassulla, kun muu yksikkö oli metsässä. Siinä sitten hiljaisuuden aikana en saanut heti unta, joten päätin alkaa tuvassa lukemaan punkallani Ruotuväkeä, jos se uni tulisi vaikka silmään. Eiköhän siinäkin joku koksu eksynyt tupaan riehumaan että ei saa lukea hiljaisuuden aikaan. Hauskinta oli että oltiin muistaakseni koksun ja päivystäjän kanssa yksikön ainoat varusmiehet, ja kaikki eri tuvista. P-kauden loputtua meininki alkoi sitten olla jo "järkevää" kun noihin turhiin sääntöihin ei enää pureuduttu. Palveluksen lopussa meillä oli ihan normaalia että käytiin jopa suihkussa hiljaisuuden aikana, tai pelattiin peiton alla läppärillä jotain nettipelejä, eikä ketään kiinnostanut.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Toimistohommiin vaan, niin kännykästäkin tulee palveluksen aikana sallittu työväline. Näin ainakin meillä muutamia vuosia sitten.

Inttiaikanani eivät kännykät tainneet vielä olla kovin pitkällä Nokian suunnittelijoiden protopöydilläkään. Nokialaiset lisenssivalmistetut LV-217 ja LV-317 vehkeet toimivat kyllä hyvin.
Mutta riittääkö niitä toimistohommia puolustusvoimissa, tai tässä maassakaan, kaikille halukkaille? Valitettavasti ei, tasan eivät onnenlahjat käy.
Life is hard, then You die.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Kyllä kännykästä tulee "sallittu" heti siinä kohtaa, kun vanhat lähtee.
 

Snagari

Jäsen
Lueskelin tässä töiden lomassa varmaan 20-sivua läpi tätä ketjua ja vähän laittaa mietityttämään. Itsellä siis C:n paperit lykätty jo kerran käteen, hieman lypsin tarinaa mutta kyllä ne ihan aiheelliset on kun molempiin jalkoihin on tehty urheiluvammojen myötä operaatioita ja vaivaavat vieläkin lähes päivittäin. Pari kertaa siis tullut jo lykkäystä, mutta eivät vielä suostuneet vapauttamaan vaikka laput on kunnossa olleet.

Kuitenkin sitä miettii, että pitäisikö sinne mennä, jääkö jostain paitsi? Ei tule niitä inttijuttuja, vanhukset vittuilee ja ei koe vapauteen astumisen ihanuutta. Koen että homma sujuisi varmaan aika kivuttomasti, on sitä tullut urheiluaikoina ihan tarpeeksi aamuherätyksiä vedettyä ja aamupakkasella punnerrettu itku silmässä. Toisaalta, mitä sieltä saisin jota ei jo ole? Että olisiko muka kannattavaa painua sinne puoleksi vuodeksi, kun löytyy työpaikat sun muut. Ei ole vaimoa, eikä lapsia niin ne eivät olisi esteenä.

Vielä olen sitä mieltä, että en sinne vapaaehtoisesti mene, mutta välillä tulee hetkiä kun tekisi mieli kokeilla miltä tuntuisi kontata märät maiharit jalassa metsässä.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Toisaalta, mitä sieltä saisin jota ei jo ole? .
Komppaan edellistä kirjoittajaa. Jos asia ei jätä rauhaan, niin ainahan voi kokeilla käydä heittämässä jonkin vapaaehtoisen maanpuolustuskurssin. Eli pääsee vähän kokeilemaan käytäntöjä ja kalustoa, mutta ilman vittuilua/vitutusta.
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Kuitenkin sitä miettii, että pitäisikö sinne mennä, jääkö jostain paitsi?
Käy kokeilemassa niin eipähän jää vaivaamaan. Loppujen lopuksi vuosikin on nuoren miehen elämässä mitättömän lyhyt aika, eikä siellä tarinoista huolimatta pakolla pidetä pidempään. Nykyäänhän sieltä pääsee lähtemään vapautuksella palveluksesta, ettei tarvitse sivariakaan hoitaa, joten sekaan vaan. Ihan leppoisa keikka se on, kun osaa ottaa touhun oikealla asenteella. Perinteinen asennoitumisen nyrkkisääntö taitaa päteä nykyäänkin: älä ole koskaan viimeinen, äläkä varsinkaan ensimmäinen.
 

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
Nykyäänhän sieltä pääsee lähtemään vapautuksella palveluksesta, ettei tarvitse sivariakaan hoitaa.
Paperilla näin, käytännössä ei niinkään. Tässä ketjussa kun kelaa viime syksylle, voi lukea viestejä veljeni varusmiespalveluksesta. Sekä minä että veljeni olemme aika allergisia ihmisiä, ja sen takia olisimme molemmat saaneet C-paperit kutsunnoissa. Molemmilla meillä oli sama polte kuin @Snagari lla, eli tuntui että jos sinne inttiin ei mene niin jää jostain paitsi. Tähän päälle kutsuntalääkärin vakuuttelut "kyllä sieltä pois pääsee jos ei onnistu" ja kapiaisten vakuuttelut siitä että allergiat otetaan todella hyvin huomioon varusmiespalveluksessa, joten molemmat halusivat käydä "kokeilemassa". Eipä se meistä kummallakaan oikein onnistunut. Oli ongelmia niin sisäilman kuin ruokavalion kanssa. Jälkimmäinen tarkoitti sitä että ruokia ei saatu oikeastaan ikinä metsään. Veksissä kyllä meidän molempien veljesten kohdalla myönnettiin ongelmat, mutta jostain syystä eivät suostuneet päästämään millään pois. Velipojan kanssa kävimme armeijan sekä eri aikaan, että eri varuskunnissa, joten ei voida syyttää yhtä "mätää" henkilöä näistä päätösistä.

Omalla kohdallani kärsin enemmänkin kasarmiolosuhteista. Mulla oli koko intin ajan iho enemmän tai vähemmän kauttaaltaan punainen, turvoksissa ja ihottomalla. Kyllähän ne veksissäkin kauhistelivat että onko mulla joku allerginen reaktio käynnissä. Koko P-kauden ramppasin lähes päivittäin päällikkölääkärin juttusilla juttelemassa että onko tässä mitään järkeä. Puoskari oli kyllä siinä mielessä inhimillinen, että antoi minulle vapautuksia käytännössä ihan miten itse halusin. Eipä sitä kovin mielellään metsään lähtenyt, kun piti päivittäin rasvailla itseään ja popsia erilaisia lääkkeitä ettei iho kutisisi ihan niin tuskattomasti. C-paperit otin esille useamman kerran näiden vaivojen takia, ja kerroin että mulla olisi ihan "oikeaakin tekemistä" sillä koulupaikka oli alla ja vielä ehtisin syksyksi opiskelemaan muiden kanssa. Tämä ei päällikkölääkärille kelvannut vaan jokaisella kerralla kun asiasta puhuttiin tämä alkoi inttämään miten tärkeää intti on käydä ja saada sotilaspassi kouraan. Kuulemma Suomessa ei mies saa töitä jos ei ole inttiä käytynä. Ja toisaalta taas työnantajia ei kiinnosta miten olen intin käynyt, eli on parempi kotiutua huonoin arvosanoin jatkuvana vempulana kuin olla vapautettu asepalveluksesta. Tämä lekuri hoiti minut lopulta kirjuriksi, joka oli kyllä sinänsä hyvä homma ja onnistui ainakin joten kuten kivuttomasti ruoka- ja iho-ongelmien kanssa. Tosin eipä tuosta 180 aamun palveluksesta jäänyt oikeastaan mitään muuta käsiin kuin suht huonot palvelustodistus ja koulun suhteen kirittäväväksi tullut syyslukukausi.

Velipojalla meni taas homma täysin vihkoon. P-kausi meni vielä suht kivottomasti, ja tällekin luvattiin toimistohommia loppupalveluksen ajaksi kun allergiat pääsivät jylläämään turhan pahasti. Tämä olisi ollut veljellenikin ok, sillä motivaatiota löytyi. Ongelmat alkoivat kuitenkin siinä vaiheessa kun P-kauden jälkeen tuli yksikönvaihdos eteen. Uuden yksikön kapteeni ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää allergioita ollenkaan, vaan päätti laittaa veljeni menemään aivan normaalina taistelijana. Uusi yksikkö oli vieläpä sellainen jossa oltiin lähestulkoon enemmän metsässä kuin kasarmilla. Ja metsäänhän tuo ruokahuolto takkusi oikeastaan aina, etenkin erikoisruokavalioiden kanssa. Ruokaa ei metsään tullut ollenkaan tai tuli vain osa, ja kun kapiasille tästä mentiin valittamaan niin alkoi vittuilu. Yksi vakava vahinko sattui ruokailun kanssa, ja se päätyi kun ambulanssilla ajettiin pillit päällä kohti paikallista keskussairaalaa, ja siellä yön yli tarkkailuun. Tästä seurauksena sitten lähtikin veksikierre rullaamaan. Veksissä ei kukaan halunnut ottaa kantaa veljeni terveydelliseen tilanteeseen. Kaikki vähän kyllä myönsivät että haastavaa noilla allergioilla on varusmiespalvelusta ainakaan metsässä suorittaa, mutta kun tuli puhetta palveluksen keskeyttämisestä/C-papereista, niin puheet olivat aina tasoa "katsellaan nyt vielä pari viikkoa, jatketaan silti normaalisti". Tätä toistui varmaan kymmenen kertaa aina palveluksen loppuun asti. Loppuvaiheessa tosin meno meni omasta mielestäni jo simputukseksi, kun veljelläni alettiin epäilemään jotain masentuneisuutta, ahdistusta tai paniikkihäiriötä. En tiedä mikä vittu tässä oli taustalla, halusiko kyseinen päällikkölääkäri sysätä veljeni jonkun muun kapiaisen vaivaksi. Piti ihan jollain intin psykologin juttusilla käydä päivä puhumassa, ja jotain nappeja se antoi kuurin. Ja sovittiin että jos napit eivät viikon kuurin jälkeen toimi, niin pääsee C-papereilla ulos. Viikko kului ja veljeni valitti että ei ole parannusta tapahtunut mihinkään suuntaan, mutta eivät lupauksistaan huolimatta suostuneet vapautusta antamaan. Vetosivat siihen että sulla on TJ jotain 50 niin ei oo järkee antaa vapautusta enää tässä vaiheessa. Siis vittu, kuukausitolkulla ensin itse viivyttelivät päätöstä, ja sitten sanoivat etteivät enää ala tekemään asialle mitään, vaikka kuulemma syytä olisi.

Lisäksi voisin tarinoita kun A-miehellä hajoaa polvi tai nilkka palveluksessa, näitäkin tapauksia osui sukulaisiini 2 kpl ja kaveripiiriini yksi kpl. Näissäkin yhteistä oli se, että kaikkea muuta veksi voi tarjota, paitsi C-papereita. Palvelukseen ei tarvinnut osallistua, mutta sitten annettiin kuukausitolkulla odottaa päätöksiä, ja lopulta mitään päätöstä ei sitten tullutkaan. Kerrotaan lyhyenä esimerkkinä pikkuserkkuni jolla hajosi polvi AUKin alussa -> puoli vuotta HSL-lomaa. Kun puoli vuotta kului, tämä palasi kasarmille B-miehenä. Veksillä kesti 2kk selvittää mikä on pikkuserkkuni kohtalo. Kahden kuukauden ajan tämän palvelusohjelma oli aamulla muistaa herätä, käydä syömässä ja illalla mennä nukkumaan. Mitään töitä ei saanut tällä varusmiehellä teettää, koska polvi. Tilanteen "kruunaa" se, että pikkuserkullani oli armeijan aikana reilun vuoden ikäinen lapsi kotona odottamassa. Tästäkin käytiin keskustelua että mitä järkeä viettää päivät kasarmilla vain nukkuen ja syöden, kun voisi olla kotona tekemässä jotain fiksumpaakin. Tässäkään tapauksessa valtio ei kirjoittanut vapautusta, vaan kuulemma parempi oli kituutella palvelus läpi jotta saa sen sotilaspassin.

Snagarille ei välttämättä minun ja veljeni tilanteesta ollut paljoa apua koska meillä ongelmat olivat enemmänkin allergioita kuin "fyysisiä" ongelmia, mutta tuo ylläoleva koskee juuri sinua. En tiedä millaiset lääkärin todistukset sinulta löytyy jalkojesi kunnosta, mutta kannattaa henkisesti varautua siihen että veksissä joku saattaa pyyhkiä perseensä siihen lappuun. Veksin ongelma on se, että siellä kaikki potilaat ovat lähtökohtaisesti aina movettajia, eli motivaatiovemppaajia jotka tulevat huijaamaan itselleen vapautuksia. Voi olla että veksissä sinulle annetaan vain burana ja käsky jatkaa palvelustasi. Tai sitten voit ajautua siihen vemppakierteeseen, eli sua pidetään väkisin kasarmilla tekemättä mitään etkä vapautusta saa millään. Nämä on todella vaikeita asioita lähteä ennakoimaan. Riippuu aivan kaikesta, mihin joukko-osastoon pääset, mihin yksikköön ja mihin joukkueeseen. Voi olla että sinun alokasjoukkueesi kouluttaja ymmärtää urheiluvammojen päälle ja mahdollisesti antaa sinun rukata palvelustasi sinulle sopivaan malliin. Ja voi olla että viereisessä tuvassa ja seuraavaan joukkueeseen kuuluva alokas saa kuulla vain vittuilua turhasta kitinästä. Mahdotonta sanoa ollenkaan miten mahdollisesti siellä intissä pärjäisit.

Jos nyt kuitenkin päätät mennä inttiin, niin puhu itsellesi B-miehen paperit. Se on ehkä paras valttikorttisi saada joustoa palvelukseen vammojesi mukaan, sillä "bemareita" uskotaan jo vähän helpommin. Toisaalta taas jos vammat eivät vaivaa ja motivaatiota löytyy, niin B-paperit eivät ole este oikeastaan millekään. AUKiin ainakin pääsee, ja miksei RUKiin jos kykenee todistamaan ettei mikään haittaa palvelustasi. Jos olet jo siinä iässä että kaverisi ovat inttinsä käyneet, niin en todellakaan lähtisi enää sinne. Ketään ei jaksa enää pari vuotta kotiutumisen jälkeen kiinnostaa oletko käynyt inttiä vai et.
 

Snagari

Jäsen
Jos olet jo siinä iässä että kaverisi ovat inttinsä käyneet, niin en todellakaan lähtisi enää sinne. Ketään ei jaksa enää pari vuotta kotiutumisen jälkeen kiinnostaa oletko käynyt inttiä vai et.
Joo kyllä kaikki omat kaverit on siellä käyneet, tosin löytyy kavereita jotka ovat myös urheiluvammojen takia saaneet vapautuksen eli en ole mikään outolintu siinä suhteessa. Eikä kukaan ole ainakaan päin naamaa ihmetellyt jos olen kertonut etten ole käynyt inttiä ja kertonut perään syyn. Ja ei kukaan omista kavereista mitään inttijuttuja selitä, varmaan sitten niiden inttikavereiden kanssa jauhaisivat mutta en ole samoissa porukoissa ollut.

Vituttaa vaan pelkästään jotkut suvun miesten kyselytkin, että no mites se intti, kun tietävät tasan tarkkaan tilanteeni mutta silti joka vuosi kyselevät että menenkö. Johtuu varmaan että pystyn vammojeni kanssa leikkausten jälkeen elämään ihan normaalisti, välillä on kipua mutta en minä niistä jaksa valittaa. Kai pitää ruveta voivottelemaan sukujuhlissa että "joo sattuu niin perkeleesti joka päivä". Koska olen tosiaan satavarma, että pärjäisin siellä mallikkaasti mutta eipä siinä taida olla järkeä pelkästä näyttämisenhalusta sinne puoleksi vuodeksi aikaa tuhlaamaan kun tosiaan ei sitä parin vuoden päästä muista ketään.

Ja kiitoksia kaikille tässä ketjussa vastanneille.
 

Nick Neim

Jäsen
Paperilla näin, käytännössä ei niinkään. Tässä ketjussa kun kelaa viime syksylle, voi lukea viestejä veljeni varusmiespalveluksesta. Sekä minä että veljeni olemme aika allergisia ihmisiä, ja sen takia olisimme molemmat saaneet C-paperit kutsunnoissa. Molemmilla meillä oli sama polte kuin @Snagari lla, eli tuntui että jos sinne inttiin ei mene niin jää jostain paitsi. Tähän päälle kutsuntalääkärin vakuuttelut "kyllä sieltä pois pääsee jos ei onnistu" ja kapiaisten vakuuttelut siitä että allergiat otetaan todella hyvin huomioon varusmiespalveluksessa, joten molemmat halusivat käydä "kokeilemassa". Eipä se meistä kummallakaan oikein onnistunut.
Pitääkö tämä ymmärtää niin, että sinun ja veljesi saapumiserästä kukaan ei keskeyttänyt palvelusta? Ja jos keskeytti, niin miten se sitten oli mahdollista?

Suurin ongelmahan tuossa on selvästi ollut teidän kaipailemat C-paperit. Intistä pääsee kyllä pois halutessaan. Esimerkiksi tuttu lähti 9 kuukauden jälkeen alikkina toimiessaan, jolloin hän jätti leikin silloin kesken omasta halustaan. Samoin toinen lähti 5 kuukauden jälkeen puolen vuoden tykärinä - joskin tämä taas johtui marssimurtumasta - ja kuukauden takia tarjottiin kevennettyä palvelusta suorittaa intti samalla loppuun. C-papereita ei kumpikaan saanut, eikä niitä tietenkään tarjottu, mutta pois pääsivät molemmat ja helposti. Ja kumpikin suoritti puuttuvan osan siviilipalveluksena loppuun, luonnollisesti.

Esimerkiksi minä en tiedä tilannetta yhtä hyvin tietenkään kuin te, mutta armeijaan lähtiessänne olette jollain tasolla todistaneet palvelukyvykkyytenne, ja en oikein keksi syitä, miksi tuollaisten allergioiden takia ei asevelvollisuutta voisi esimerkiksi siviilipalveluksena suorittaa. Olen 99% varma, että olisitte intistä halutessanne pois päässeet, joskin palveluvelvollisuus olisi tietenkin jatkunut tulevaisuudessa, kunnes se olisi suoritettu kokonaan.
 

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
@Kari Runk vastaan pikaisesti puhelimella. Huomaa että oli puhun C-papereista enkä keskeyttämisestä. Siitähän Jääkoneenkuljettaja alunperin puhui. Totta kai intistä pääsee aina pois, jos ei sivarin kautta niin viimeistään kun uhkaa tappaa tupakaverinsa puukolla. Jälkimmäinen tapahtui meidän yksikössä, ja kaveri oli jo samana iltana kotona siviilit päällä. Ei siellä väkisin ketään tietenkään pidetä.

Esimerkkisi alikista ja tykäristä eivät ole rinnastettavissa koska esim marssimurtumista tarjotaan yleensä HSL-lomaa tai E-papereita. Marssimurtuma kun voi parantua, ainakin todennäköisemmin kuin allergiat. Ja erona myös se, että siviililääkäri olisi kirjoittanut meille molemmille vapautuksen jo ennen palvelusta ilman mitään.

Sekä minulla että veljelläni oli jo inttiin astuessa (muttei tietenkään kutsunnoissa kun näitä päätöksiä tehtiin) jo opiskelupaikat taskussa. Sivariin tai E-luokkaan siirtyminen olisi ollut aika tyhmä veto koska siinä olisi mahdollisesti kärsinyt lähitulevaisuuden opiskelut. Ja muutenkin helpommallahan minä pääsin varuskunnassa kun ei tarvinnut tehdä oikeastaan mitään. Tosin voidaan sitten miettiä oliko siinä mitään järkeä miltään kantilta että meikäläinen neppailee kiviä ja "loisii" valtion verorahoilla, kun olisin voinut olla opiskelemassa ja töissä.

Ja mitä tulee viimeiseen kappaleesi, niin mielestäni on epäreilua että mikäli haluaa koittaa armeijaa, niin siitä voi seurata sitten vuoden sivarikomennus, kun muuten saisit vapautuksen. Sanoisivat edes suoraan kutsunnoissa tuosta että mikäli lähdet kokeilemaan palvelusta, varaudu siihen että suoritat sen loppuun joko varuskunnassa tai siviilipalveluksessa. Mutta ei, kutsuntalääkäri sanoi että varuskunta kirjoittaa C-paperit mikäli palvelus ei onnistu. Samoin kapiaiset vakuuttelivat että allergiat eivät haittaa varusmiespalvelusta sillä meillä on allergiatupia ja silleen. Ainakaan minun varuskunnassani ei yhtään sellaista tupaa näkynyt, ja vaikka olisi ollutkin niin liekö olisin sinne edes päässyt. Vähän sellainen huijattu olo jäi mieleen. Jos olisin tiennyt millainen rumba intistä voi tulla, olisin ottanut vain ne C-paperit heti kouraan.
 

Nick Neim

Jäsen
Pahoittelut @JYP#44 jos missaan jotain ilmiselvää tässä, mutta miksi ihmeessä ette hakeneet siltä lekurilta vapautusta armeijasta joka C-paperit jo lupasi? Kapteenille ilmoitusta, että tämä intti oli tässä, ja huomenna lähden kotiin. Kotiin päästyään tuolle lääkärille aikaa, joka antaa ne jo luvatut C-paperit?

Vai enkö nyt tajua jotain?

E: Tai siis kutsuntalääkärihän käsittääkseni ei itse voi suoraan antaa C-papereita, mutta suosituksen kyllä. Ja poikkeuksetta sen suosituksen mukaanhan noissa mennään.
 

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
Pahoittelut @JYP#44 jos missaan jotain ilmiselvää tässä, mutta miksi ihmeessä ette hakeneet siltä lekurilta vapautusta armeijasta joka C-paperit jo lupasi? Kapteenille ilmoitusta, että tämä intti oli tässä, ja huomenna lähden kotiin. Kotiin päästyään tuolle lääkärille aikaa, joka antaa ne jo luvatut C-paperit?
Meillä toitotettiin lomillelähdön yhteydessä aina että ikinä ei saa lomilla käyttää lääkärin palveluita, vaan kaikki asioinnit lääkärissä tulee suorittaa varuskuntasairaalassa. Yksityiselle lääkärille ilmeisesti saa mennä, mutta ainakaan edes sairaslomaa lääkäri ei voi kirjoittaa, ainakaan sellaista mikä pätisi porttien sisäpuolella. Eli vaikka siviililääkäri määräisi viikon sairasloman ja antaisi tästä todistuksen, niin ei sillä paperilla mitään vapautuksia saa varuskunnassa, vaan täytyy käydä hakemassa veksistä omat vapautukset sen mukaan miten veksissä haluavat niitä antaa. Ja jos eivät anna, niin normaali palvelus kutsuu. Veikkaan että sama käytäntö on C-papereiden kanssa, eli siviililääkäri voi kyllä kirjoittaa laput, mutta varuskunnan päällikkölääkäri voi halutessaan vaikka pyyhkiä perseensä niihin. Hänhän sen viimeisen päätöksen tekee.
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia
Tänään pitäisi sitten ainakin joidenkin haaveet kaatua. Itse en luultavasti heihin kuulu, vaan ainakin mosaleirillä pidetyn lyhyen haastattelun perusteella jääkäri red.machinesta tulee konekiväärimies eli joulukuussa pääsisin jo kotiin.
 

Flusher

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Panthers
Tänään pitäisi sitten ainakin joidenkin haaveet kaatua. Itse en luultavasti heihin kuulu, vaan ainakin mosaleirillä pidetyn lyhyen haastattelun perusteella jääkäri red.machinesta tulee konekiväärimies eli joulukuussa pääsisin jo kotiin.
Jääkäri Flusher pääsee samoin tavoin jo 15.12. kotiin rannikkojääkärilinjalta. Haaveet kaatuivat kyllä monelle omassa tuvassakin, mutta itseäni lykästi.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Vituttaa vaan pelkästään jotkut suvun miesten kyselytkin, että no mites se intti, kun tietävät tasan tarkkaan tilanteeni mutta silti joka vuosi kyselevät että menenkö. Johtuu varmaan että pystyn vammojeni kanssa leikkausten jälkeen elämään ihan normaalisti, välillä on kipua mutta en minä niistä jaksa valittaa. Kai pitää ruveta voivottelemaan sukujuhlissa että "joo sattuu niin perkeleesti joka päivä".

Boldaus minun ja siihen liittyen haluan todeta (vaikka ei ketjun aiheeseen osukaan), että tuo on ns. kielteistä kipukäyttäytymistä, johon ei missään nimessä kannata lähteä, koska sen seuraukset kivunhallinnassa eivät ole positiivisia. Kielteinen kipukäyttäytyminen on siis käytännössä kipupotilaan tapa ilmaista kipua liikkein ja äänin saadakseen huomiota ja sympatiaa toisilta. Esimerkiksi päänsärkyä ei voi nähdä, mutta ohimoiden hierominen tai niskan pitely havainnollistavat epämukavuutta ja saattavat huolestuttaa toisia. Selkäkipuinen henkilö saattaa irvistää noustessaan seisomaan, pidellä selkäänsä liikkuessaan tai jatkuvasti vaihtaa asentoa ilmaistaakseen kipuaan. Jatkuvana tällainen käyttäytyminen voi olla merkki siitä, että kipupotilas on keskittynyt fyysiseen kipuunsa, mikä lisää kärsimyksen tunnetta.

Kielteinen kipukäyttäytyminen saattaa olla lähtöisin myös tarpeesta todistaa kivun olemassaolo. Esim. perheenjäsenille voi olla vaikeaa uskoa, että kipu on todellista tai niin kovaa kuin kipupotilas kertoo. Kirjoituksesi perusteella et kaipaa huomiota etkä sympatiaa, eikä sulla näytä olevan tarvetta "todistaa" kivun olemassaoloa kenellekään, pikemminkin voivottelisit sen takia että kyselijät jättäisivät sut rauhaan. Vaikka se onnistuisikin, niin tulisit samalla vahvistaneeksi sitä kielteistä kipukäyttäytymistä, tavallaan oikeuttamaan sen. Eikä siinä mitään, jos koko ajan tiedostat mitä teet, mutta kokemuksesta tiedän, että se lipsahtaa kuin itsestään siitä kivun ymmärtämättömille havainnollistamisesta jatkuvaan kipuun keskittymiseen.

Kun aikoinaan liityin Suomen Kipu ry:n jäseneksi, sain sieltä mm. kroonisen kivun ensitieto-oppaan, jonka yhdessä luvussa on erittäin tarkasti kuvattu kielteistä kipukäyttäytymistä ja sen negatiivisia vaikutuksia kipupotilaaseen. Vaikka läppänä tuon aikomuksen varmaan heititkin, niin suosittelen silti tuohon oppaaseen tutustumista, jos edes ajoittaisen kivun kanssa joudut elämään.
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia
Tänään pitäisi sitten ainakin joidenkin haaveet kaatua. Itse en luultavasti heihin kuulu, vaan ainakin mosaleirillä pidetyn lyhyen haastattelun perusteella jääkäri red.machinesta tulee konekiväärimies eli joulukuussa pääsisin jo kotiin.

Ja tälle tuli tosiaan myös varmistus eli konekiväärimies minusta tulee ja kotiutumispäivä on täten 15.12. Ensi viikolla päästään varmaan jo tutustumaan vähän tarkemmin noihin hommiin. TJ:kin enään 104.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Johan huomisia paukkumisia onkin odoteltu 182 aamua, jo ajatus kaksinumeroisesta tj:stä tuntuu kolme Final Countdownia kuulleesta hyvältä.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
En kyllä pidä 255, enkä varsinkaan 165 palvelleita paskaläjiä minään. Kulahtaneesti sanoen se tunne kun tj ihan justiinsa 90 ja "Kun tänään lähden" tuntuu jopa kiihottavalta. Paljon erilaista paskaa on ollut, mutta tämä paska on jotain muuta. (Haen minulle takin)
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia
TJ on tällä päivämäärällä 49, joten kohtuu lähellä se ihana päivämäärä 15.12 jo on. Takana on kohtalaisen paljon vitutusta, mutta nyt aamujunan matkatessa yhä lähemmäs päätepysäkkiä muistelee noita kaikista rankimpia kokemuksia - kuten esimerkiksi koulutushaaratutkintoa - jo lämmöllä.

Onkos täällä muuten ketään joka olisi menossa tammikuussa iki-ihanaan Jääkäriprikaatiin Sodankylään? Mielelläni antaisin vinkkejä ja ennakkotietoja tuleville mosille.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös