Inttiin lähdössä?

[godspeed]

- Pari vittumaista alikkia (näitähän löytyy joka komppaniasta)

Noista tulee peruskauden jälkeen ihan tavallisia ja reiluja jamppoja, jotka ovat natsoja lukuun ottamatta samalla viivalla kuin sinäkin. Niille on aukissa opetettu, että pitää olla vähän vittumainen, mutta eivät ne sitä touhua loppuun asti jaksa eikä sitä heiltä myöhemmin enää edellytetäkään. Ellei sitten kyse ole ns virkaintoisista tyypeistä, jotka eivät ymmärrä löysätä vannetta pään ympärillä sitten kun niin voi tehdä.

 

[Fat Cat]

Sitten kun tilanne sallii, niin nukkumaan kannattaa oikeasti mennä niin aikaisin kuin pystyy. Helpottuu elo hirvittävän paljon ja päivät rullaa todella nopeasti ja virkeästi. Sotku jne on nopeasti nähty eikä ysin jälkeen ole muuta juuri kuin vessahommat ja kännykällä räpläily.

Ja se kiire odottamaan on ihan ok. Mielummin liian ajoissa paikalla kuin että matkalla joku homma kusee ja sitten juostaankin ampumarataa ympäri kun oltiin ikävästi myöhässä.

 

[Virveliä kainaloon]

Ei inttiin nukkumaan mennä. Itse ainakin valvon lähes joka ilta sinne kahdentoista korville. Omalla p-kaudella herätys oli yleensä 6.30 muistaakseni, aukissa kuudelta, ja nykyään (jos ap herättää) 5.05. Kyllä sitä usein ehtii päivän aikana nokoset ottaa, eikä se väsymys muutenkaan kestä kuin aamupäivän. Ja jos ei muuten saa unta, niin hakee sitten vp:tä (hymiö). Harjoituksissahan saa, mikäli osuu hyvät hommat kohdille, paljon enemmänkin unta kuin kassulla.

Ja kiire odottamaan perustuu siihen, että se viimeinenkin äijä saadaan ajoissa. Jos on vajaat 200 alokasta, niin ne ensimmäiset yleensä saavat hyvän tovin odotella, mutta ei se tarkoita sitä, että voitaisiin mähmiä.

Ruuan hyvyydestä en kyllä tiedä, meikäläistä ainakin alkaa vähitellen tympäisemään muken safkat. Liikuntaakin varmaan saa mukavasti, jos haluaa, mutta kyllä tuon intin voi käydä ihan rötisemällä läpi.

Eikä meille kyllä opetettu aukissa, että pitäisi olla vittumainen, vaan korjata aktiivisesti virheitä. Joka komppaniasta ei kyllä löydy paria vittumaista alikkia, mutta pari vittumaista alokasta löytyy ihan saletisti.

 

[Fat Cat]

Ei inttiin nukkumaan mennä. Itse ainakin valvon lähes joka ilta sinne kahdentoista korville.

Joo, kyllä siinä vaiheessa kun on 9-10 kuukautta sitä rumbaa takana niin alkaa unikin tuntumaan erilaiselta. Jossain vaiheessa järki vei voiton.

 

[sinnepäinsä]

Maanantaina olisi Sodankylään lähtö edessä. Missään nimessä ei palvelukseen astuminen vituta, vaan oikeastaan odotan jo maanantaita. Varmasti tulee olemaan sellainen kokemus, jota on jälkeenpäin mukava muistella :D

Mihinkä komppaniaan jouduit? Itse olin tukikomppaniassa kranaatinheitinalikessuna. Hyviä hommia, suosittelen. Oli sitten johtaja tai ei.

Elokuun puolen välin jälkeen muuten kertaamaan viikoksi. Kaikelle muulle oikeastaan yks lysti, mutta onpahan vaan pirun hienoja nähdä jätkiä näin 4-5 vuoden jälkeen.

 

[red.machine]

Mihinkä komppaniaan jouduit? Itse olin tukikomppaniassa kranaatinheitinalikessuna. Hyviä hommia, suosittelen. Oli sitten johtaja tai ei.

1. JK

@MacRef nyt intin ensimmäisinä päivinä on ollut tuota varusteiden pakkaamista eri reppuihin sen verran paljon, että nukkumaan on päässyt vasta kahdentoista aikaan. Kunhan meno tästä vähän rauhoittuu, niin ehdottomasti pyrin menemään nukkumaan heti kun mahdollista.

 

[MacRef]

Siis ihan palvelusta puolille öin asti vaiko omaehtoista pakkaamista? Eikös palvelus pitäisi loppua hyvissä ajoin illalla? No, omista ajoista on niin kauan, että kuviot voi olla muuttuneet ja parempi olla esittämättä mitenkään tietäväistä asioista.

 

[Wilderness]

1. JK

@MacRef nyt intin ensimmäisinä päivinä on ollut tuota varusteiden pakkaamista eri reppuihin sen verran paljon, että nukkumaan on päässyt vasta kahdentoista aikaan. Kunhan meno tästä vähän rauhoittuu, niin ehdottomasti pyrin menemään nukkumaan heti kun mahdollista.

Jos tilanne ei ole muuttunut pariin vuoteen, niin kannattaa varatua jatkuvaan vittuiluun koskien 1. JK.

Itsehän siis tosiaan myös kävin Sodankylässä intin ja saapumiserä oli 2/14. Silloin p-kauden myös olin 1. JK:ssa ja oletan, että olette vieläkin siellä aivan perällä? Mahdollisimman kaukana sotkusta? 7. kassu? Jos sitä ei ole rempattu, niin kuumina päivinä oppitunnit olivat melkoista tuskaa, kun siitä tilasta muodostuu melkoinen sauna.

Intistä näin muuten, niin eihän se elämän hohdokkainta aikaa ole. Itsekin taisin muutaman viestin tänne silloin kirjoittaa. Hyvä tupa auttaa tilannetta erittäin paljon. Omasta mielestäni ehkä suurin vaikutus intissä viihtymiseen liittyy nimenomaan tupakavereihin. Toinen asia mikä vaikuttaa tietenkin on oma asenne ja hommat mihin päätyy.

 

[JYP#44]

Intin plussat ja miinukset ensimmäisen kymmenen päivän perusteella.

Plussat:

- Ruoka on hyvää

En nyt tiedä onko asia näin kaikilla kasarmeilla mutta nyt jo edesmenneessä omassa joukko-osastossani tuo ruokalista kiersi about 2 viikon välein. Jos haluaisi olla ilkeä, voisin tokaista että noiden 10 päivän aikana olet maistanut jo kaikki armeijan ruuat läpi, ja jatkossa se on sitten tuota samaa paskaa koko lopun palvelusajan. Poislukien tietysti jotkut erikoispäivät ja metsäruokailut. Alkuun minäkin kuvittelin että intin safka on hyvää (verrattuna mitä peruskoulussa ja lukiossa tarjoiltiin), mutta kun siellä ehti olla kuukauden-kaksi, niin kyllä se pasta carbonara alkaa tulemaan korvista ulos. Mulla riitti ainakin 6kk jo kyllästyttämään makuaistini. Viikoittain tarjoiltava hernekeitto taitaa olla kuitenkin se surullisin esimerkki. Tiedän monta kaveria jotka sen 12kk aikana kyllästyivät hernariin niin paljon, että vaikka tj on pakkasella lähemmäs tuhatta aamua, niin se rokka ei vain maistu vieläkään. Jännä kyllä, hernekeitto oli kuitenkin oma suosikkisafkani kassulla, heh.

 

[red.machine]

JItsehän siis tosiaan myös kävin Sodankylässä intin ja saapumiserä oli 2/14. Silloin p-kauden myös olin 1. JK:ssa ja oletan, että olette vieläkin siellä aivan perällä? Mahdollisimman kaukana sotkusta? 7. kassu? Jos sitä ei ole rempattu, niin kuumina päivinä oppitunnit olivat melkoista tuskaa, kun siitä tilasta muodostuu melkoinen sauna.

Kyllä. Kauhean kuumia päiviä ei ole vielä ollut, joten tuota en ole vielä "päässyt" kokemaan. Melko huono ilma tuolla auditoriossa myös on ja varsinkin kun oppitunteja on useampi ollut peräkkäin, niin ei meinaa porukka oikein pysyä hereillä.

 

[Wilderness]

Kyllä. Kauhean kuumia päiviä ei ole vielä ollut, joten tuota en ole vielä "päässyt" kokemaan. Melko huono ilma tuolla auditoriossa myös on ja varsinkin kun oppitunteja on useampi ollut peräkkäin, niin ei meinaa porukka oikein pysyä hereillä.

Noh tuohonko lisätään se kuumuus mukaan, niin aivan mahdotonta yrittää fiksusti seurata opetusta. Meillä sattui vielä se hemmetin kuuma kesä, että oli joka päivä se noin 30 astetta, niin voit vaan kuvitella millaista se oli auditoriossa. Helle jatkui tietenkin mosaleiriin asti, jolloin sitten satoi melkein se 3 päivää putkeen.

 

[red.machine]

Noh tuohonko lisätään se kuumuus mukaan, niin aivan mahdotonta yrittää fiksusti seurata opetusta. Meillä sattui vielä se hemmetin kuuma kesä, että oli joka päivä se noin 30 astetta, niin voit vaan kuvitella millaista se oli auditoriossa.

Voin kuvitella. Onneksi ainakin osa oppitunnin pitäjistä on hoksannut pitää lyhyitä happihyppelyitä - jonkin verran ainakin itse piristyn noista.

Muistelen lukeneeni sinulta viestin täältä jossa kerroit kärsineesi erinäisistä flunssan oireista tavallista pidempään inttiaikana (korjaa jos olen väärässä). Olitko koko palvelusajan seiskakassulla? Itsellä oli männä viikolla useampana päivänä hieman kuumeinen olo, mutta en itseäni kuitenkaan niin sairaaksi tuntenut, että olisin veksiin mennyt. Lisäksi on ollut yskää (kuten koko tuvalla) ja nenäverenvuotokin on tullut useampaan otteeseen. Ennen inttiä nenästä taisi vuotaa verta joskus syyskuussa, joten kovin yleinen oire ei tuo minulla ole.

 

[Walkin]

Se ruoka oli aluksi ihan jees, mutta viikko viikolta se alkoi maistua aina vain paskemmalta ja paskemmalta. Mitä lähempänä kotiutuminen oli, sitä vähemmän lautasella oli ruokaa. Onneksi tuo skeida on jo takana itsellä, itse kanssa nukuin aivan liian vähän siellä kun tuli sitä kännyä räplättyä sinne ainakin puolen yön paikkeille, kun ei vaan osaa nukahtaa ajoissa. Toki leirien jälkeen uni tulikin hieman nopeammin, ei tarvinnut kuin pää painaa tyynylle niin oli jo sikeässä unessa.

Nyt kun tänne ketjuun tuli eksyttyä niin voisi mielenkiinnosta kysyä, että oliko muilla ongelmia noilla leireillä saada aina ekana yönä unta? En tiedä mikä siinä oikein oli, mutta itse en vain saanut unta ekana yönä en sitten yhtään! En ensimmäisellä leirillä enkä viimeisellä. Eka yö meni allekirjoittaneen osalta aina unettomasti, ei paljoa kipinävuorot haitanneet ekana yönä kun tiesi ettei sitä muutenkaan nukkuisi. Muut yöt menivätkin sitten jo aina ihan normaalisti ja unta tuli.

 

[Wilderness]

Voin kuvitella. Onneksi ainakin osa oppitunnin pitäjistä on hoksannut pitää lyhyitä happihyppelyitä - jonkin verran ainakin itse piristyn noista.

Muistelen lukeneeni sinulta viestin täältä jossa kerroit kärsineesi erinäisistä flunssan oireista tavallista pidempään inttiaikana (korjaa jos olen väärässä). Olitko koko palvelusajan seiskakassulla? Itsellä oli männä viikolla useampana päivänä hieman kuumeinen olo, mutta en itseäni kuitenkaan niin sairaaksi tuntenut, että olisin veksiin mennyt. Lisäksi on ollut yskää (kuten koko tuvalla) ja nenäverenvuotokin on tullut useampaan otteeseen. Ennen inttiä nenästä taisi vuotaa verta joskus syyskuussa, joten kovin yleinen oire ei tuo minulla ole.

Noh kyllähän niitä flunssan oireita oli. Ja oli hiukan pitempiaikasempiakin vaikutuksia nähtävästi. Olen nimittäin menossa nyt kesän lopussa leikkaukseen jossa muun muassa aukastaan kaikki nenäontelot yms. vastaavat. Ennen inttiä ei ollut mitään ongelmaa, mutta sen jälkeen enemmän tai vähemmän tukkoista kokoajan.

Ja eipä ne muut kasarmit juurikaan sen parempia ole. P-kauden vietin tosiaan 7. kassulla. Sen lisäksi jonkin verran kiinnioloviikonloppuja 6 ja 4 kassulla. Noin kuukauden verran 5. kassulla ja loput ajasta sitten 1. kassulla. Onko teillä muuten remontoitu sitä veksiä? Onko se vielä siinä porttien ulkopuolella? Ainakin 2 vuotta sitten myös veksi oli aivan homeessa.

 

[Sonny Burnett]

Kunhan kyselen.. suoritin oman palvelukseni ennen kuin kännykkää oli keksitty. Mites nyky-varusmiehet, poistutetaanko taakse useinkin kun jonkun puhelin soi muodossa tms? Entäs esim saako päivystäjä näprätä luuriaan? Entä muita käytännön kännykkätilanteita nyky-intissä?

 

[king of the jungle]

Kunhan kyselen.. suoritin oman palvelukseni ennen kuin kännykkää oli keksitty. Mites nyky-varusmiehet, poistutetaanko taakse useinkin kun jonkun puhelin soi muodossa tms? Entäs esim saako päivystäjä näprätä luuriaan? Entä muita käytännön kännykkätilanteita nyky-intissä?

Itse kävin noin viisi vuotta sitten, joten aivan tuoreinta nykypäivän tilannetta en tiedä mutta silloin alkoi jo melkein kaikilla olemaan älypuhelimet jne.
En muista, että kertaakaan olisi silloin soinut puhelimet kenelläkään ja suurin osa niitä taisi fiksusti pitää omassa kaapissaan kaikkien palveluksien ajan. Kyllä niitä monella oli leireillä mukana, mutta ehkä jengi oli vain niin fiksua että tajusi ne pitää äänettömällä. Pari sankaria sai puhelimensa rikottuakin, kun pitivät tetsaamisen aikana sitä etutaskussa.
Ei ainakaan tuolloin saanut puhelinta räplätä päivystäessä. Ainoastaan vapaa-aikana sai puhelinta käyttää virallisesti. Toki itsekin sitä muistan päivystäessäni paljon käyttäneeni etenkin yöaikaan, kun skappareita ei pahemmin rakennuksessa ollut. Päivällä ei ihan rohkeus riittänyt, kun skappareita meni edestä ja takaa ohi milloin minnekin. Yöllä jos satuin päivystämään, niin kannoin myös läppärin välillä siihen pöydälle. Kerran tulikin sitten aikamoinen kuumotus, kun näet siinä aamuyön tunteinta, että skappari lähestyy ulkoa rakennusta. Oli tulossa nukkumaan ennen aamulla olevaa tietyn ryhmän leirille lähtöä. Siinä kohtaa tuli pikkuisen kiire saada piilotettua se kone jonnekin.

Yleisesti aika hyvin ainakin tuolloin jengi kunnioitti palvelusääntöjä eli hyvin oli intin opit ja "uhkailut" menneet perille. Ei pahemmin näkynyt ketään puhelimet kädessä vapaa-aikaa lukuunottamatta. Leireillä sitten illalla jos asetuttiin vaikkapa telttaan unille, niin osa jengistä, joilla ne oli mukana saattoi juuri kaivaa puhelimet esille ja jonkun aikaa sillä touhuta. Sitä ei periaatteessa kai ollut edes kielletty eikä siihen kukaan korkea-arvoisempi puuttunut, vaikka näkikin. Yleensä siinä ei kovin montaa minuuttia mennyt, kun kaikki olivat niin väsyneitä että uni vei voiton.

Itse muistan kyllä kerran kesken palvelusajan, että raahasin läppärin salaa vessaan ja siellä sitten istuin "paskalla" läppäri jakkaralla katsellen NHL:n koosteita kuluneelta viikolta ja muuta kivaa. Sen ainoan kerran, kun olin sairaana enkä osallistunut päivän palvelukseen, niin oli kyllä niin tylsää sen kolme päivää että toisena päivänä oli pakko keksiä jotain tekemistä, kun oli tullut nukuttua varmaan 18h parina päivänä. Kyllähän sitä lämmöllä muisteli, kun istut itse läppärillä lämpimässä kasarmissa, kun ulkona on pakkasta ja jengi on jossain hiihtämässä tms.

 

[red.machine]

Onko teillä muuten remontoitu sitä veksiä? Onko se vielä siinä porttien ulkopuolella? Ainakin 2 vuotta sitten myös veksi oli aivan homeessa.

Tähän en tiedä vastausta. Sittenpähän se selviää jos/kun jossain vaiheessa joutuu kyseisessä laitoksessa asioimaan.

 

[L4E]

Kunhan kyselen.. suoritin oman palvelukseni ennen kuin kännykkää oli keksitty. Mites nyky-varusmiehet, poistutetaanko taakse useinkin kun jonkun puhelin soi muodossa tms? Entäs esim saako päivystäjä näprätä luuriaan? Entä muita käytännön kännykkätilanteita nyky-intissä?

Itsellä sama tilanne, mutta kertaamassa kun oltiin niin yhdellä jäpikällä oli citymäni mukana(siis tuo tiiliskivi:) ja antoi vielä kaikkien soitella sillä lyhyen puhelun "kotosalle".

Eipä luulisi tuon olevan ongelma. Uni yleensä aina ensimmäisenä mielessä, jos vähänkin ehtii. Toki omana aikanakin yksi leiri tuli vietettyä, että väpä sano että pysytte hiljaa täällä ja ette tee itsestänne numeroa, kun meille ei ollut mitään tehtävää ja leireiltiin kat sit kun pakko oli leiripäiviä saada. Jossain tollasella kait kännylle olis ollut käyttöä, mutta kyllä se aika siinäkin yllättävän hyvin kulu kun leiriä ylläpidettiin sit vähän paremmin(siis omia olosuhteita paranneltiin).

Kai nuo kaikki tuollaiset ei sotilaalliset asia on kiinni siitä millaista kantahenkilökuntaa sattuu olemaan. Tuolla mainitsemallani leirillä pysähdyttiin jopa huoltsikalle kahveelle(kait väbä halus ite tupakille ja kaffeelle). Tuolloin ei ollut käsittääkseni tapana pahemmni pysähdellä millekkään heseille. Isäni sanoi jopa saaneen ostaa Uton kaupasta olutta tosi muinoin(pari kolme kun skappari oli luvan antanut kauppiaalle), kun olivat viikonloppuna saunaa lämmittämässä. Ainakaan omana aikana ei kyseinen butiikki varusmiehille olutta myynyt.

Eli pointti oli että aika paljon moni asia on kiinni siitä millaista kantahenkilökuntaa sattuu olemaan...

Itse sain muuten rangaistuksen Utossa sääntöjen rikkomisestä. Käytiin aina viikonloppuisin miten sattuu saunomassa ja uimassa kun siellä pieni uima-allas oli ja skappareita ei kasulla viikonloppuisin ollut. Sattu et väbälle vieraita mantereelta ja tulivat saunomaan ja me tietty oltiin altaassa. Hymyissä suin se sit anto meille seuraavana arkena tuomion palvelusrikkeestä kun kait pakko oli.. lakattiin kassun pari ovea uusiks :D

 

[Roger Moore]

Pari sankaria sai puhelimensa rikottuakin, kun pitivät tetsaamisen aikana sitä etutaskussa.

Meillä yksi sankari tiputti leirillä kännykkänsä kamiinaan kun lisäsi puita. Edelleen on mysteeri että lisäsikö se niitä puita sillä kännykällä vai mitä vittua. Aikaakin tuosta on jo lähes seitsemän vuotta (perkele, niin kauan), eli ei se silloin mitään Tinderiäkään siellä pelannut. Kyllä sille vähän taidettiin asiasta mainita.

Ei ainakaan tuolloin saanut puhelinta räplätä päivystäessä. Ainoastaan vapaa-aikana sai puhelinta käyttää virallisesti. Toki itsekin sitä muistan päivystäessäni paljon käyttäneeni etenkin yöaikaan, kun skappareita ei pahemmin rakennuksessa ollut. Päivällä ei ihan rohkeus riittänyt, kun skappareita meni edestä ja takaa ohi milloin minnekin. Yöllä jos satuin päivystämään, niin kannoin myös läppärin välillä siihen pöydälle. Kerran tulikin sitten aikamoinen kuumotus, kun näet siinä aamuyön tunteinta, että skappari lähestyy ulkoa rakennusta. Oli tulossa nukkumaan ennen aamulla olevaa tietyn ryhmän leirille lähtöä. Siinä kohtaa tuli pikkuisen kiire saada piilotettua se kone jonnekin.

Itsellä oli muistaakseni aina päivän aikaan päivystyksessä puhelin ihan omassa kaapissa, ja yölläkin sitä aika vähän tuli loppujen lopuksi käytettyä. Herätyskellon olin siihen itselle laittanut aina ihan vaan varmuuden vuoksi jos sattuu käymään niin että vahingossa nukahtaa. Tähän liittyen ja tuohon mainitsemaasi "kuumotukseen", niin muutaman kerran tuli päivystäjänä ihan rehellisesti torkuttuakin. Palvelin aikanaan nyt jo edesmenneessä Pohjois-Karjalan prikaatissa Kontiorannassa panssarintorjuntakomppaniassa. Kaikki jotka on käyneet rakennuksessa tietää varmaankin että päivystäjän pöytä on siinä tv-aulan kupeessa, ja siinä on myös sohva. Siinä tuli sitten aina joskus yöllä käytyä vähän pitkällään. Näin jälkeenpäin ajateltuna kyllä ihan vitun typerää ja ennenkaikkea turhaa touhua, koska ei siinä kuitenkaan viitsinyt ihan kunnolla nukkua ja eikä se oikein olisi onnistunutkaan. Olisipa ollut hienoa selitellä sitten jollekin varuskunta-aluetta vahtivalle ja kiertävälle yövartijalle (en muista sitä virallista nimeä) että mitä se varusmies Moore oikein touhuaa. Tai jos joku mulkumpi alikessu olisi paikalle sattunut. Pieni palvelurikos parin minuutin power napin takia, fiksua.

Kontiorannasta jatkaen edelleen, mitä siellä varuskunta-alueella nykyään on? Paikkahan on ollut jo tovin kiinni kun se lakkautettiin, mutta mietin että pitäisikö tässä kesäloman aikana käydä vaikka pyörähtämässä kulmilla jos ei parempaakaan tekemistä ole.

EDIT:

Saapumiseräni oli siis II/09 ja palveluspaikkana tosiaan legendaarinen Gona Beach eli Kontioranta ja panssarintorjuntakomppania. Lisäksi olen suht varma että yksi tälläkin foorumilla aktiivisesti kirjoitteleva tyyppi oli samassa saapumiserässä ja komppaniassa mutta eri joukkueessa, ja taisipa lopulta olla upseerikokelas ja siten myös vänrikki. Jos tunsit kuumotusta tästä arvelusta ja olen oikeassa niin tervehdys vaan. ;)

 

[JYP#44]

2/12 voisi kertoa millaiset käytännöt meillä oli kännykän kanssa. Aika vähän meillä sai puhelinta käyttää. Oikeastaan ainoastaan vapaa-ajalla, ja keskellä päivää sotilaskodissa. Muuten kaikenlainen käyttö oli ankarasti kielletty. Myös silloin jos palvelusajalla sattui tulemaan ylimääräistä taukoa. Aika paljon sain itse runtua siitä kun tuli joku useamman tunnin tauko, ja saatoin punkallani näppäillä puhelintani. Päivystäessä oli ehdoton puhelimen käyttökielto, vaikka kaikkihan sitä käyttivät yöllä että sai edes jotenkin pidettyä itsensä hereillä. Metsässä porukka jakautui kahtia, osa kantoi puhelinta mukana, osa ei. Riippui toki aika paljon tehtävistä. Itsellä oli huollossa sen verran lepiä hommaa, että olisi se aika käynyt pitkäksi ilman luuria. Tosin se meille taidettiin sanoa että Puolustusvoimat ei missään tapauksessa korvaa jos puhelin hajoaa tai hukkuu leirillä. Aika useinhan noita telttoja varusteineen tuntuu palavan alokasleireillä. Joskus on tullut kyllä funtsittua että paljonkohan vituttaisi jos joku iPhone menisi töhön kipinävahdin takia hiileksi.

Typerin sääntö oli ettei tuvassa saanut edes peiton alla hiljaa käyttää kännykkää. Yöllä puhelinta sai käyttää ainoastaan tv-tuvassa, ja jos sinnekin lähti, niin palata sai aikaisintaan tunti hiljaisuuden alkamisen jälkeen. Noiden tiukkojen puhelinsääntöjen tarkoitus oli taata nukkumarauha, mutta mielestäni se teki lopulta täysin päinvastoin. En tiedä monetko unet itseltäni katkesivat siihen kun P-kaudella kun päivystäjä tai yksikön valvoja tuli karjumaan tupaan että puhelinta ei käytetä tuvassa. Välillä oli jopa sellaisia tilanteita että puhelinta ei kenelläkään ollut, mutta joku sattui nukkumaan epäilyttävässä asennossa. Ja sitten taas ne nohevat jotka menivät sääntöjen mukaan tv-tupaan tekstaamaan, herättivät kun palatessaan omaan tupaan pimeässä etsivät omaa punkkaansa.

Nuo intin hiljaisuussäännöt olivat kyllä aika naurettavia. Vessaan ei saanut mennä hiljaisuuden ensimmäisen (eikä virallisesti viimeisenkään tunnin aikana, mutta tätä ei kukaan noteerannut). Muistan yhden kerran kun mulle tuli jostain syystä hetkessä aivan tajuton kusihätä, ja yritin hiipiä jo 20 vailla lorottelemaan rakkoa tyhjäksi. Päivystäjänä eräs vittumainen alikersantti, eikä tietenkään voinut joustaa säännössä vaikka toisella on oikeasti hätä. Siitä etten pääse vessaan ei tietenkään voinut mainita hiljaa, vaan piti vetää sellainen show että varmaan koko yksikkö heräsi. Siinä sitten odottelemaan tupaan, ja viittä vailla aloin jo tosissani miettimään että etsinkö tupakaapista jonkun tyhjän pullon ja lorottelen sinne. Toinen outo kerta mikä jäi mieleeni oli kun olin vapautusten takia kassulla, kun muu yksikkö oli metsässä. Siinä sitten hiljaisuuden aikana en saanut heti unta, joten päätin alkaa tuvassa lukemaan punkallani Ruotuväkeä, jos se uni tulisi vaikka silmään. Eiköhän siinäkin joku koksu eksynyt tupaan riehumaan että ei saa lukea hiljaisuuden aikaan. Hauskinta oli että oltiin muistaakseni koksun ja päivystäjän kanssa yksikön ainoat varusmiehet, ja kaikki eri tuvista. P-kauden loputtua meininki alkoi sitten olla jo "järkevää" kun noihin turhiin sääntöihin ei enää pureuduttu. Palveluksen lopussa meillä oli ihan normaalia että käytiin jopa suihkussa hiljaisuuden aikana, tai pelattiin peiton alla läppärillä jotain nettipelejä, eikä ketään kiinnostanut.

 

[Isaa]

Toimistohommiin vaan, niin kännykästäkin tulee palveluksen aikana sallittu työväline. Näin ainakin meillä muutamia vuosia sitten.

 

[arvee]

Toimistohommiin vaan, niin kännykästäkin tulee palveluksen aikana sallittu työväline. Näin ainakin meillä muutamia vuosia sitten.

Inttiaikanani eivät kännykät tainneet vielä olla kovin pitkällä Nokian suunnittelijoiden protopöydilläkään. Nokialaiset lisenssivalmistetut LV-217 ja LV-317 vehkeet toimivat kyllä hyvin.
Mutta riittääkö niitä toimistohommia puolustusvoimissa, tai tässä maassakaan, kaikille halukkaille? Valitettavasti ei, tasan eivät onnenlahjat käy.
Life is hard, then You die.

 

[Virveliä kainaloon]

Kyllä kännykästä tulee "sallittu" heti siinä kohtaa, kun vanhat lähtee.

 

[Snagari]

Lueskelin tässä töiden lomassa varmaan 20-sivua läpi tätä ketjua ja vähän laittaa mietityttämään. Itsellä siis C:n paperit lykätty jo kerran käteen, hieman lypsin tarinaa mutta kyllä ne ihan aiheelliset on kun molempiin jalkoihin on tehty urheiluvammojen myötä operaatioita ja vaivaavat vieläkin lähes päivittäin. Pari kertaa siis tullut jo lykkäystä, mutta eivät vielä suostuneet vapauttamaan vaikka laput on kunnossa olleet.

Kuitenkin sitä miettii, että pitäisikö sinne mennä, jääkö jostain paitsi? Ei tule niitä inttijuttuja, vanhukset vittuilee ja ei koe vapauteen astumisen ihanuutta. Koen että homma sujuisi varmaan aika kivuttomasti, on sitä tullut urheiluaikoina ihan tarpeeksi aamuherätyksiä vedettyä ja aamupakkasella punnerrettu itku silmässä. Toisaalta, mitä sieltä saisin jota ei jo ole? Että olisiko muka kannattavaa painua sinne puoleksi vuodeksi, kun löytyy työpaikat sun muut. Ei ole vaimoa, eikä lapsia niin ne eivät olisi esteenä.

Vielä olen sitä mieltä, että en sinne vapaaehtoisesti mene, mutta välillä tulee hetkiä kun tekisi mieli kokeilla miltä tuntuisi kontata märät maiharit jalassa metsässä.

 

[godspeed]

Toisaalta, mitä sieltä saisin jota ei jo ole?

Minusta ihmisellä on jotain vikaa päässä, mikäli haluaa että vapaus viedään moneksi kuukaudeksi. Nuorena siitä ehkä sai jotain irti, mutta jos olet yhtään vanhempi kuin 25v niin turha kokemus.