Tuo on aikalailla kiinni prikaatista/komppaniasta. Itse olin Kainuun Prikaatissa viestimiehenä ja kotiuduin joulukuussa. Meille lyötiin ainakin samantien maiharit jalkaan ja alkuun tuplagines että aikalailla paikasta kiinni.Ja heti lomille? On tää nykyajan meininki erikoista. Mikä on juoksulupa? Ei hyvä isä sentään. Me mentiin kolmantena päivänä hiihtään vaikka oli kesäkuu.
No, ei siinä. Jotenkin on turvallisempi olo kun on Mouhiksen mies rajalla vartiossa talikko asennossa ja ampuu kaikki ohi menevät.
Tänään pääsin vihdoista viimein lomille. Ei olla hiihdetty, ylipäänsä juoksulupa tuli vasta toissapäivänä. Mutta eiköhän ensi viikolla, viimeistään sitä seuraavalla. Enpä oikein osaa sanoa, miltä tuntuu. Jotkut asiat vituttavat, mutta on tässä järkiperäisiä hyviä puoliakin. Tetsari pitää vaan ensi kerralla asetella vähän eri kohdista kireälle, niin avot. Paljon koomisuutta tässä kyllä sinänsä on, jos ihan siviilijärjellä miettii.
Muistaakseni noin viikko vedettiin lenkkarit jalassa ja rauhalliseen tahtiin, koska kuulemma osalla porukasta ei olisi kroppa kestänyt "revittelyä" eli tässä tapauksessa ilmeisesti lenkkeilyä.Ja heti lomille? On tää nykyajan meininki erikoista. Mikä on juoksulupa? Ei hyvä isä sentään. Me mentiin kolmantena päivänä hiihtään vaikka oli kesäkuu.
Mihin komppaniaan pääsit/jouduit? Vieläkö siellä on ne vanhat tetsarit (rakkauspakkaukset) eli ne jotka ovat erillisiä taisteluliivin kanssa?
Viesti. En mä tiedä mitään vanhoista tai uusista, pari liiviä on päällä, sirpa ja modattava tst-liivi. Ei tällanen mosa osanne edes käyttää termistöä oikein.
Pakko kysyä että olivatko MeVaVeVa-tehtävät niin karmea nakki kuin monien kuulee kertovan?
Ps. Löytyykö muita meritiedustelukomppaniassa palvelleita? Joko sen lyhyen Upinniemen taipaleen aikana, tai sitten aikaisemmassa sijainnissa Kotkan Kirkonmaalla? Samat skapparit taitavat edelleen aika pitkälti kuvioissa pyöriä.
Kylläpä täällä oli osuvaan aikaan alettu puhumaan Upinniemestä. Vuosi sitten sinne marssin porteista sisään ja 6kk vierähti meritiedustelukompaniassa tiedustelu- ja valmistelumiehenä. Metsäaamuja kertyi riittävästi ja hajotuksiakin riitti, mutta toisaalta vastapainoksi päästiin kokeilemaan ihan siistejäkin juttuja, mitä ei varmasti siviilissä olisi tullut tehtyä. Esimerkiksi G-veneestä hyppy ja rinkan kanssa avannostapoistumisharjoitus ovat jääneet mieleen.
Noh, kesäkuussa sitten astuin reserviin. Palveluksen lopussa kerrottiin sodanajan sijoitus, sekä se, että kertaukset odottavat yleensä 5 vuoden päästä. Ja paskat: tänään kilahti postiluukusta kirje ensi kevään rannikkotaisteluharjoitukseen, alle vuosi palveluksen päättymisestä siis. Vähän ristiriitaiset fiilikset, mutta eiköhän sinne pääosin positiivisella asenteella lähdetä. Varsinkin kun kertauksissa se meininki ei taida olla ihan vastaavaa niskaanhengittämistä kuin palveluksen aikana.
Upinniemessä palvelevat, olkaahan toukokuussa tarkkana. Jos keskellä yötä metsästä alkaa kuulua risujen katkeilua ja kiroilua, se olen todennäköisesti vain minä tiedustelemassa teidän asemia. :)
Aamuja!
Ps. Löytyykö muita meritiedustelukomppaniassa palvelleita? Joko sen lyhyen Upinniemen taipaleen aikana, tai sitten aikaisemmassa sijainnissa Kotkan Kirkonmaalla? Samat skapparit taitavat edelleen aika pitkälti kuvioissa pyöriä.
Mihin komppaniaan pääsit/jouduit? Vieläkö siellä on ne vanhat tetsarit (rakkauspakkaukset) eli ne jotka ovat erillisiä taisteluliivin kanssa? Meidän erän jälkeen oli puhetta että uudet tetsarit olisivat taisteluliivissä ''kiinni''. Se vanha tetsari alkoi tuntua melko rasittavalta pitkillä marsseilla, intin jälkeen meni varmaan muutama kuukausi ennenkuin olkapäät ja selkäranka suoristuivat normaaliin muotoonsa *hymiö*.
Täällä hep! Vanhalla kunnon Kirkonmaalla tuli vuosi vietettyä. Mukavan pieni ja hyvähenkinen paikka ainakin tuolloin, kun meritiedustelukomppania sai puuhailla omiaan ilman muita yksiköitä ympärillä.
Oliko metik:ssa vielä se hullu vääpeli, "karhuherra Paddington" Itse jouduin jossain häväriasiassa asioimaan kyseisen herran luona. Ei ollut kivaa ei.
Samaa mieltä olen tästä. Ja mahdolliseen sotaan valmistautumiseen luulisi olevan jokin toinen parempi vaihtoehto kuin arkipäivien viettäminen laitoksessa suurin joukoin? Esim. se oppimäärä mitä minulle opetettiin omana armeija-aikanani yhden vuoden aikana, olisi voitu tiivistää 1-2 kuukauteen. Ja en minä enää edes ilman kertausta muistaisi miten niitä armeijan laitteita ja vaunuja käytetään. Intin suoritin vuonna 2008, joten kahdeksassa vuodessa tuollaiset epäkiinnostavat asiat unohtuvat, kun kertaamaankaan ei olla kutsuttu kuin yhden kerran, jonka skippasin, koska kyseessä oli vapaaehtoinen kertausharjoitus. Mikäli sota syttyisi 2010-luvulla niin olisiko sota samanlaista kuin 1940-luvulla kun tuntuu että intissä opeteltiin vain rynnäkkökiväärin ja tykkivaunun käyttöä.Mitä enemmän intistä on aikaa, niin sitä vähemmän sitä arvostaa - ei kiinnosta edes enää muistella, saati suhtautua lämmöllä. Vaikka upseereissa oli täysijärkistä porukkaakin, kuten oman joukkueen luutnantti, joka ei ottanut hommaa minään egoistisena huutamisena tai sotainnokkuutena ja suhtautui hommaan ammatillisen rennosti, niin siitäkin huolimatta sotaleikit ovat jotenkin aina nuorten touhua. Ei tuota kestäisi enää yhtään vanhempana, joskin varsinainen sotatilanne olisi varmasti eri asia.
Maanantaina olisi Sodankylään lähtö edessä. Missään nimessä ei palvelukseen astuminen vituta, vaan oikeastaan odotan jo maanantaita. Varmasti tulee olemaan sellainen kokemus, jota on jälkeenpäin mukava muistella :D
Ja vielä sellainen lisäys, että hyvää fiilistä nostaa se, että lomat ovat minun saapumiserälläni tuon perinteisen kahden päivän sijaan 4 päivää. Toki ollaan palveluksessakin putkeen 10 päivää ennen lomia, mutta kyllä tällainen järjestely sopii ainakin itselle paljon paremmin. Kerkeää tehdä lomilla muutakin kuin levätä.
Itsehän sen oikeastaan kiteytit aika hyvin koko homman. Mulle intti oli tosi vaikeeta aikaa (valituksiani löytyy varmasti muutaman vuoden takaa tästä ketjusta, onko siitä jo kaksi vuotta kun lähdin???) ja edelleenkin pidän sitä oman elämäni huonoimpana aikana, mutta kyllähän se kasvatti ainakin mua oikein perkeleesti. Pojasta kasvoi henkisesti kuin fyysisesti mies kun kiloja tuli n. 15 (pelkkää läskiä), joka on minusta uskomattoman kova suoritus kun P-kauden aikana kiloja oli lähtenyt.Vekaranjärvelle olisi lähtö maanantaina. Eipä tuonne nyt ihan riemusta kiljuen lähdetä, vaikka oikeastaan koko ajan päivämäärän lähestyessä on suhtautuminen kyseiseen koitokseen muuttunut myönteisemmäksi. Omasta asenteestahan tuo viihtyminen taitaa loppujen lopuksi olla kiinni. Itseäni ei tuo intin fyysinen rasite juurikaan huoleta, mutta henkinen puoli voi olla vähän koetuksella kun ei enää saakaan mennä ja tulla kun huvittaa jne.
Ei tosiaan. Itse kävin Vekaralla juuri 18 vuotta täyttäneenä ja jo tuolloin homma tuntui paikoitellen ihan helvetin lapselliselta. Nyt ikää on sen verran, että jos velvollisuutta ei olisi suoritettu niin olisi poliisit pikkuhiljaa oven takana. En kyllä ihmettele yhtään, että se meidän komppanian ainoa vajaa kolmekymppinen viihtyi niin paljon omissa oloissaan. Eihän meidän juttuja olisi kestänyt kukaan tuon ikäinen selvinpäin ja kolmeakin viikkoa putkeen. Tuohon vielä päälle se, että joku alle parikymppinen tissiposki tulee avautumaan kun pinkan ruudut ei ole suorassa. Alkaa otsasuoni nykimään jo pelkästä ajatuksesta.Ei tuota kestäisi enää yhtään vanhempana, joskin varsinainen sotatilanne olisi varmasti eri asia.
Eihän alikit saa enää edes pinkkoja tai punkkia räjäytellä, koska se on simputusta. Ei ne saa käytännössä tehdä mitään.