Inttiin lähdössä?

[Musta87]

Henk.koht en voi millään käsittää näitä puheita vemppaamisesta pienen pahan olon välttämiseksi. Jos intti ei yhtään nappaa niin silloin pitäisi olla sen verran munaa, että hakeutuu sitten sivariin. Jota en muuten ainakaan itse pidä yhtään sen "huonompana" vaihtoehtona asepalvelukselle jos sen valinnan "oikeista" syistä tekee.

Kuten tuossa edellä on mainittukin, tietyt hommat on intissä hoidettava oli sitten ryhmästä vempassa yksi, kaksi tai vaikka viisi vässykkää. Joku sitten hoitaa ne vemppojen hommat omiensa ohessa. Esimerkiksi AUKissa koin leirin jolta kymmenen oppilaan ryhmästämme vemppasi seitsemän nohevaa sotilasta. Kolmestaan painoimme sitten koko marraskuisen viikon tehden kaikki kymmenen jampan hommat. Monta yötä siinä tuli painettua miinaesteiden ja -ryhmien kimpussa, kun jätkät pelasi pleikkaria kassulla.

Itse palvelin pioneeripataljoonassa 362 ilman ainuttakaan vemppapäivää, toki olin sillä lailla onnellisessa asemassa, että vältyin sairastumisilta, mutta siitä olen helvetin ylpeä etten ainuttakaan kertaa motivaatiovempannut. Jonkun mielestä tämä voi olla omaa typeryyttä kun helpommallakin olisi selvinnyt, mikä varmasti pitää paikkansa, mutta itse en ainakaan kovin mielelläni jätä omia paskahommia muiden tehtäviksi. Miten joku voi olla ylpeä siitä, että on saanut kusetettua omat hommansa toisten tehtäviksi ja maannut sängyssä zinkkeliä venytellen toisten sykittyä metsässä, johon itsekin olisi kuulunut? Voiko tällainen "mies" edes katsoa itseään peilistä ja tupakavereita silmiin?

 

[Jamais Vu]

Miten selvisit koko armeija-aikasi ilman yhtään metsäyötä? Ainakin Sodessa komppanian B-miehetkin joutuivat leirille siinä missä muutkin.

Rikoin paikkani armeijan alkuhetkillä, ja parin kuukauden päästä minutkin siirrettiin B-mieheksi. Ja tosiaan, kyllä meilläkin kaikki B-miehet joutuivat leireille, mutta minä....en. En nyt välttämättä sanoisi, että olisin käyttänyt hirveästi kepulikonsteja tai tehnyt asian eteen mitään erikoista, valitsin vain armeijan ulkopuolisella yksityislääkärillä käyntini ajankohdat keskelle näitä leirejä. Ja kun näitä lääkärikäyntejä, jotka tarvittiin leikkausta valmistellessa ja sen hetkisen kunnon kartoittamsiessa oli sopiva määrä, jäi lopulta kaikki leirit käymättä. Vaikka olisi ollut viikon leiri, joidenkin mielestä olisi ollut turha lähteä vain pariksi päiväksi.

Kyllähän sitä tuli komppanian päälliköltä hieman paskaa niskaan ja kovaa tuli kyselyä, että miten ne lääkäriajat sattuu aina leirien ajaksi, mutta eipä hän asialle mitään voinut.

 

[Beagle Boy]

Miksi mennä armeijaan, kun voi mennä laivastoon?

Siis, jos haluaa päästä intissä "helpolla" niin sehän on vain valintoja jotka pitää tehdä oikein.

Itse tammikuussa sisään, okei Kiikalan metsässä oli synkkää muistaakseni helmikuussa alokasleirillä, mutta se meni. Varsinkin kun siihen ne metsäyöt käytännössä jäikin, myöhemmin oli ampumaleiri joka oli aivan kun eloa kassulla ainoana erona, että jouduttiin nukkumaan puolijoukkueteltoissa. Oli vessat ja sodekin ja yöllä sai nukkua kun vempat ja aseettoman palveluksen jamppa hoitivat kipinän kaikissa teltoissa. Taisi olla vielä joku 3 päivän metsäjuttu ampumaleirin jälkeen, mutta siihen jäi mun metsäyöt.

Huhtikuun alusta muistaakseni mentiin laivoille ja kun oli kuljetusviirikkö missä oltiin niin päivät oli mallia 8-16. Ajossa jos oltiin niin ainoat hommat oli, että päivässä joutui noin 1-2 tuntia olemaan ohjaamossa joko tähystäjänä tai ruorissa. Muut ajat saattoi maata messississä katsomassa videoita tai pelaamassa pleikkaria. Jos väsytti niin skanssiin nukkumaan tai jos oli kaunis ilma niin kannelle polttelemaan tupakkia ja nauttimaan auringosta.

Omat kokit tekivät safkat, joten näkkärimurskaamon paskaa ei tarvitse syödä. Kerran viikkoon pidettiin noin 30 minuutin sulkeiset.

Ainoa miinus oli 24/7 oleva päivystys, mutta sekin meni kahvin ja pornon voimalla.

 

[FinJeevel_86]

No niin, lopuillaanhan tuo intti alkaa olla. Hyvin meni tupla-gines ja hyvin meni myös loppusota. Loppuaika on pelkkää kasarmilla chillailua ja tavaroiden palauttamista. 6 päivää enää palvelusta

 

[Jack Daniel's]

Eipä tässä muuta, kuin että kohta pitäisi lähteä Sinne VIIMEISTÄ kertaa! Hymyilin kuin naantalin aurinko mättäessäni siviilikamppeita reppuun.

Reservin aurinkokin paistaa tällä hetkellä niin kauniisti. :)

II/06, hajotkaa aamuihinne, pakkisafkaan, kenttävarustukseen, koko paskaan!

 

[Corkscrew]

Älä vielä rieku. Sullahan on armoton kasa jäljellä, ja viimenen viikko kuluu tunnetusti aina hitaimmin.

 

[TosiFani]

Metsäleirit jakavat mielipiteitä aika rankasti. Ainakin omana palvelusaikanani ne olivat suurimmalle osalle porukkaa v-mäisin juttu koko armeijassa, jolloin oli myös eniten porukkaa vempassa.

Hyvin paljon suhtautumisen metsäleireihin ratkaisevat unenlahjat. Jos teltassa pystyy nukkumaan edes 4 tuntia yössä, saattaa 12 telttayötä mennä siedettävällä tavalla. Silloinkin tosin vitutusta voivat aiheuttaa jäätynyt puuro pakissa, yövartion kylmyys, loputon ja upottava lumi, kivikovaksi jäätynyt perunamuusi ("napalmi") pakissa, jatkuva pimeys, märäksi kastuneet vaatteet (ja siitä aiheutuva jatkuva palelu).... Itse suoritin "velvollisuuteni" Sodankylässä, jossa nämä olivat kyllä hyvin ajankohtaisia asioita.

Jos ihminen arvostaa mukavuutta, eikä pidä särmäämistä velvollisuutenaan, niin kyllä nuo metsäleirit kannattaa jättää väliin niin usein kuin mahdollista. Veksielämä on tylsyydestään huolimatta selvästi laadukkaampaa rötväten, Aku Ankkaa lukien, TV:tä katsellen ja suklaata mussuttaen kuin särmääminen ja sykkiminen metsässä.

Kyllä metsäreissut olivat intin parasta aikaa. Ei tarvinnut hermoilla turhia, vaan teki sen mitä piti ja lopun aikaa sai olla rauhassa.

 

[Uleåborgir]

Kyllä metsäreissut olivat intin parasta aikaa. Ei tarvinnut hermoilla turhia, vaan teki sen mitä piti ja lopun aikaa sai olla rauhassa.

Amen. Metsäreissuilla luppoaikaa oli ruhtinaallisesti harjoitusten välissä. Lämmöllä muistelen Trangia-kahvinkeittoa, sotkuauton vierailuja, kenttäsaunassa rypeytymistä, vitsailua kavereiden kesken kaminan hehkussa, selkärepun karkki- ja säilykearsenaalia, kärppäottelun kuuntelemista pienestä radiosta kannon nokassa kevättalvella 2004.

 

[Nure]

II/06, hajotkaa aamuihinne, pakkisafkaan, kenttävarustukseen, koko paskaan!

Will do. 5 aamua pärkele ja sitten santikseen spolleksi.

Tässä on kyllä viimeinen kuukausi vituttanu ku pientä sikaa, mutta vapaiden aamujen vähentyessä, on myös vitutus vähentynyt. Ja tavallaan mä odotan inttiä ihan mielenkiinnolla, tässä on jo nyt mietitty ihan tarpeeksi että mitä paskaa siellä muka voi odottaa.

 

[Jeihki]

Ja tavallaan mä odotan inttiä ihan mielenkiinnolla, tässä on jo nyt mietitty ihan tarpeeksi että mitä paskaa siellä muka voi odottaa.

Ei mitään, jos asennoituu oikein..Ekat muutama viikko yleensä vähän vittumaisempia, mutta siitä eteenpäin helpottuu. Harvoin alikessut/koksut jaksaa ihan älyttömän kauaa päteä. Poikkeuksia tietenkin on.

Järki päässä eikä liikaa esillä, silloin selviää yleensä ilman mitään välikohtauksia/paskanakkeja. Mikäli poltat tupakkaa, niin röökimestat on hyviä paikkoja tutustua esimiehiin hieman puolueettomammalla maaperällä. Suosittelen lämpimästi.En siis tupakointia, vaan hengailua siinä kopilla.

Itse kyllä puhun 9 vuoden takaisesta kokemuksesta, mutta en ole ainakaan kuullut armeijan yhtään rankentuneen sen jälkeen. Päinvastoin.

Reippaina käymme rekkain alle..

 

[Voppie]

Mikäli poltat tupakkaa, niin röökimestat on hyviä paikkoja tutustua esimiehiin hieman puolueettomammalla maaperällä. Suosittelen lämpimästi.En siis tupakointia, vaan hengailua siinä kopilla.

Tämä on muuten täysin totta. Röökimestoilla pääsi heittämään läppää esimiesten kanssa rennommalla meiningillä ja alikessujen pätemisen tarve oli hyvinkin alhaalla norttia poltellessa. Leireiltä jäi mieleen myös muutaman rennomman skapparin kanssa isketyt juttutuokiot sauhutellessa. Parempi se on tauoilla pyöriä siellä röökaajien seassa kuin seistä tumput suorana nakkeja odotellen, vaikka itselleen ei spaddu maistuisikaan.

Iloista mieltä kaikille inttiin lähtijöille! Jälkikäteen tulette muistelemaan sitä lämmöllä. Omasta kotiutumisesta tulee pian täyteen neljä vuotta ja hymyillenhän noita inttikommelluksia muistelee.

 

[mazapp]

Mielenkiinnolla on saanut lukea toisten inttikokemuksia täältäkin ketjusta. Itellä inttiin lähtö on todennäköisesti siinä vuoden päästä kesällä -07. Tästä ketjusta on saanut ihan hyviä vinkkejä tulevaa varten ja mahdollisia paikkoja varten jonne olisin sitten pyrkimässä. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki on täysin auki enkä ole mitään tarkempaa suunnitellut.

 

[avatar]

Parempi se on tauoilla pyöriä siellä röökaajien seassa kuin seistä tumput suorana nakkeja odotellen, vaikka itselleen ei spaddu maistuisikaan.

Toi on kyllä niin totta. Röökiä ei kantsi polttaa, mutta siellä röökipaikalla kantsii hengata, kun vielä ulkoilmassa kuitenkin ovat. Siellä ei nimittäin tosiaan kuulu "nakki pim!"-lausahdusta, mutta tosiaan heti kun hengaat jossain oven pielessä kädet reisitaskussa niin olet kantamassa rynkkyjä varastoon.

 

[avatar]

Iloista mieltä kaikille inttiin lähtijöille! Jälkikäteen tulette muistelemaan sitä lämmöllä. Omasta kotiutumisesta tulee pian täyteen neljä vuotta ja hymyillenhän noita inttikommelluksia muistelee.

Pakko tähänkin vielä sanoa sen verran, että olenkohan ainoa ihminen, joka on joskus kelannut, että ois kiva päästä takasin inttiin edes pariksi viikoksi. Siis vituttihan se, mutta jotenkin on ihan älytön nostalgia siinä touhussa. En osaa tätä asiaa sen kummemmin selitellä, mutta oli siinä ajassa omat hyvätkin puolensa, tai ainakin nyt siltä tuntuu. Itsellä nyt kotiutumisesta reilu viis vuotta.

 

[Kuvernööri]

Pakko tähänkin vielä sanoa sen verran, että olenkohan ainoa ihminen, joka on joskus kelannut, että ois kiva päästä takasin inttiin edes pariksi viikoksi. Siis vituttihan se, mutta jotenkin on ihan älytön nostalgia siinä touhussa. En osaa tätä asiaa sen kummemmin selitellä, mutta oli siinä ajassa omat hyvätkin puolensa, tai ainakin nyt siltä tuntuu. Itsellä nyt kotiutumisesta reilu viis vuotta.

Saman verran on siitä kun itekkin pääsin pois ja jotenkin siinä alokasajassa, kun väännettiin helteellä sulkeisia ja käytiin ampumaradalla tykittelemässä, niin onhan siinä nostalgiaa. Illalla sodeen ja elämässä ei ollut pienintäkään stressin aihetta tai murhetta. Tuo fiilis olisi ihan kiva kokea uudestaan hetken aikaa. Vaikkakin myönnän että intti oli ja on ehkä elämäni suurin vitutuksen aihe ja oli helpotus päästä sieltä pois aikoinaan.

 

[avatar]

Saman verran on siitä kun itekkin pääsin pois ja jotenkin siinä alokasajassa, kun väännettiin helteellä sulkeisia ja käytiin ampumaradalla tykittelemässä, niin onhan siinä nostalgiaa. Illalla sodeen ja elämässä ei ollut pienintäkään stressin aihetta tai murhetta. Tuo fiilis olisi ihan kiva kokea uudestaan hetken aikaa. Vaikkakin myönnän että intti oli ja on ehkä elämäni suurin vitutuksen aihe ja oli helpotus päästä sieltä pois aikoinaan.

No vituttihan se ihan toden teolla ja monesti, mutta siis kun se oli kuitenkin tavallaan hyvin helppoa aikaa. Aina oli joku kuka kertoi mitä piti tehdä ja minne mennä. Ei tarvinnut ihan oikeasti miettiä yhtään mitään. Sellaista voisi kokea vaikka viikon uudestaan. Oiskohan hyvä bisnesidea ostaa joku vanha suljettu varuskunta-alue ja pistää sinne vanhoille barreille nostalgialeiri kesälomien ajaksi sopivaa korvausta vastaan :D

 

[varjo]

Pakko tähänkin vielä sanoa sen verran, että olenkohan ainoa ihminen, joka on joskus kelannut, että ois kiva päästä takasin inttiin edes pariksi viikoksi. Siis vituttihan se, mutta jotenkin on ihan älytön nostalgia siinä touhussa. En osaa tätä asiaa sen kummemmin selitellä, mutta oli siinä ajassa omat hyvätkin puolensa, tai ainakin nyt siltä tuntuu. Itsellä nyt kotiutumisesta reilu viis vuotta.

Kyllähän se on aina ihan kiva lähteä kertauksiin. Okei, kun itse harjoitus alkaa, niin V-käyrä nousee nopeasti johtuen tehtävänkuvasta, mutta ne päivät ennen metsäänlähtöä ovat yleensä olleet huomattavan mukavia.
Kun kertauksissa upseerina on kohtalaisen rento meininki, kun kukaan ei oikeastaan missään vaiheessa käske mitään ja skapparit suhtautuvat kohtalaisen "tasa-arvoisesti" niin mikäs siinä.
En sitten tiedä miten sitä jaksaisi olla viikkoa taas varusmiehenä, kun sitä olisi tietyllä tapaa toisen luokan kansalainen ja joustaminen tuntematon käsite toiminnassa. Veli on juuri parhaillaan intissä ja sattuu vielä kulkemaan "samaa polkua" kuin itsekin, niin pystyyhän sitä tässä harrastamaan tietynlaista nostalgiatrippiä ohessa.

 

[avatar]

Melkein tekee mieli takaisin armeijaan, mutta jos oikeasti pitäisi mennä, niin enpä menisi.

Ai niin. Nolla! Ohi on kaksseittemänkytä.

Nyt kun aloitin tämän nostalgiapohdiskelun sun muun niin tuli tästä mieleen, kun selailin kirjoituksia ketjusta, että aikanaan heittettiin intin jälkeen läppää kavereiden kesken kaljalla, että paljonko pitäisi maksaa kellekin, että menisi jonkun puolesta suorittamaan intin, kesti siinä sitten 6 tai 12 kuukautta. Inttiin astuessahan siellä tarkistetaan henkilöllisyys, mutta jos en ihan väärin muista, niin joku noheva alikeisari sen ajokortin varmaan nopeasti siiän vilkaisi, mutta hyvällä väärennöstekniikalla tuskin olisi mahdotonta mennä jonkun puolesta inttiä suorittamaan? Voisi kuvitella, että tällaista skenaariota tuskin on ikinä oikeasti käynyt, mutta siis teoriassa voisi käydä. Itsellä on täysin mahdotonta lyödä hintaa tuollaisesta keikasta, mutta ajatushan on toki aika absurdi, mutta mielenkiintoinen, tavallaan ainakin :)

Niin ja tuosta aiemmasta viestistä, että 270 lämäri oli itsekin. Gineskone ja näremittari.

edit: kirjoitusvirhaitäa..

 

[Voppie]

Pakko tähänkin vielä sanoa sen verran, että olenkohan ainoa ihminen, joka on joskus kelannut, että ois kiva päästä takasin inttiin edes pariksi viikoksi.

Et ole todellakaan yksin ajatustesi kanssa. Meikäläinen on myös, yllättävän monestikin, funtsinut että olis kyllä nastaa päästä pyörimään Vekaralle pariksi viikoksi. Juurikin se elämän helppous ja huolettomuus oli todellakin sellaista, mitä tällaisessa suht kiirellisessä työelämässä kaipaa. Silloin kun tehtiin hommia, tehtiin ne kunnolla mutta myöskin siten, että mitään ylimääräistä ei varmasti duunattu. Pienikin tauko kun koitti, niin punkkaan vaan levyksi ja joko unta palloon tai härskiä läppää jätkien kanssa. Meillä oli vielä sen verran loistava tupa koko intin ajan, että jo pelkästään suurinta osaa noista äijistä olisi nasta nähdä näin jälkikäteen. Päällimäisenä on tietenkin jäänyt mieleen ne fiilikset, mitkä olivat valloillaan perjantaina kun muutama tunti oli lomille lähtöön. Oi hemmetti sitä nuorten miesten intoa. Kenellä oli liha mielessä, kenellä taas radalle lähtö, mutta varmaa oli että yhtään nyrpeää naamaa ei sotapoikien keskuudessa näkynyt. Pukaron Paronista sitten ostettiinkin aina nestetankkausta varten tarvittavat mehut ja ruvettiin valmistautumaan viikonloppuihin. Sunnuntaisin olikin jo pikkaisen erilainen meininki bussissa, mutta nopeasti nekin fiilikset muuttuivat, kun jokaisella kundilla oli tarinansa kerrottavana viikonlopun tapahtumista.

Viime viikonloppuna grillaillessa frendin luona törmäsin henkilöön, joka pakkaa repun maanantaina ja ottaa suunnaksi Vekaran varuskunnan. Pienissä kaljoissa oli kyllä siistiä kertoa kaverille omia inttijuttujaan ja juttua kyllä riitti. Ehkä nyt en sentään uudestaan lähtisi varusmiespalvelusta suorittamaan, mutta juurikin tuollaisena parin viikon pätkänä ajatus olisi kyllä houkutteleva.

 

[Uleåborgir]

Pakko tähänkin vielä sanoa sen verran, että olenkohan ainoa ihminen, joka on joskus kelannut, että ois kiva päästä takasin inttiin edes pariksi viikoksi. Siis vituttihan se, mutta jotenkin on ihan älytön nostalgia siinä touhussa. En osaa tätä asiaa sen kummemmin selitellä, mutta oli siinä ajassa omat hyvätkin puolensa, tai ainakin nyt siltä tuntuu. Itsellä nyt kotiutumisesta reilu viis vuotta.

Pääsin tasan kaksi vuotta sitten intistä pois, ja onhan tuota tullut jo nyt muisteltua kaiholla. Kun "pääsi" työelämään ja vastuu kasvanut niin ankarasti, että ei välillä meinaa unta saada, niin perspektiivissä armeija-aika oli hermolepoa - 24/7. Taisi vielä olla niin, että sanonnan mukaisesti vanhimmat muuttuvat siellä eniten kersoiksi, kuten itselleni kävi, kun menin vasta 25-vuotiaana armeijan kurkkusalaatinvärisiin.

Ah sitä autuutta, kun rankan harjoituspäivän iltana pääsi sotkuun korjailemaan sokeritasapainoa munkkikahveilla ja pitkillä porinasessioilla sotkun tupakkapaikalla. Sieltä joku sämpylä messiin ja iltavahvarin jälkeen nopeasti vielä tupakille ja sen jälkeen sämpylä poskeen ja taskulampun valossa kirjaa lukemaan. Uni tuli kun tuli ja herätyskellosta ei tarvinnut huolehtia. Aamulla kyllä vitutti saatanasti aina paitsi lomaperjantaisin tai kun sieltä pääsi pois.
Armeijassa kärsitty vitutus oli tervettä vitutusta, ei mitään ahdistavaa henkistä pahoinvointia vaan kunnollista, ehtaa suomalaista perusvitutusta.

Hajotus oli asia erikseen, se lähenteli akuuttia masennusta ja tuli monesti esiin pitkän gineksen alkuvaiheissa, mutta siitäkin selvittiin aina. Huumoriahan siellä riittää.

Olen monesti miettinyt missä se kertauskutsu viipyy, itse lähtisin mielelläni metsään, muutenkin kun olen luontoihmisiä. Ei siellä mitään tarvitse ryypiskellä, korkeintaan kahvia metsän humistessa ja räkäpäät lippaassa hälytystä odotellessa. Sitten vähän tetsausta puolitosissaan ja takaisin kahville.

 

[avatar]

Olen monesti miettinyt missä se kertauskutsu viipyy, itse lähtisin mielelläni metsään, muutenkin kun olen luontoihmisiä. Ei siellä mitään tarvitse ryypiskellä, korkeintaan kahvia metsän humistessa ja räkäpäät lippaassa hälytystä odotellessa. Sitten vähän tetsausta puolitosissaan ja takaisin kahville.

Pakko tähän väliin nyt muuten mainita, että en mikään militaristi ole. Ihan vaan mietin, että ois kiva ainakin ajatuksen tasolla pari viikkoa käydä muistelemassa. Kertauksesta sen verran, että itse en ole käynyt kertaamassa eikä taida kutsua tullakaan, kun allekirjoittanutta ei ole vielä edes sijoitettu mihinkään. Sijoittamattomia ei kai kutsuta kertaamaan? Ois kyllä joskus kiva tietää, että sijoittaakohan ne meikäläistä ikinä mihinkään prikaatiin.

 

[Uleåborgir]

Pakko tähän väliin nyt muuten mainita, että en mikään militaristi ole. Ihan vaan mietin, että ois kiva ainakin ajatuksen tasolla pari viikkoa käydä muistelemassa. Kertauksesta sen verran, että itse en ole käynyt kertaamassa eikä taida kutsua tullakaan, kun allekirjoittanutta ei ole vielä edes sijoitettu mihinkään. Sijoittamattomia ei kai kutsuta kertaamaan? Ois kyllä joskus kiva tietää, että sijoittaakohan ne meikäläistä ikinä mihinkään prikaatiin.

Minulle ei ainakaan syntynyt käsitystä sinusta militaristina. En ole sitä itsekään, lievästi terveellä tavalla isänmaallinen kyllä ja luonnosta pitävä ihminen, ja sillä tuonne "hingun" :).

Omastakaan sijoituksesta en tiedä mitään, voiko sen muuten tarkistaa jostakin esikunnasta yms? Korpin natsat jostakin syystä sain, joten kyllä kai ne ovat minut jotenkin noteeranneet. Helevetti, kertauskutsuhan on kuin lahjakortti elämysmatkalle jeeraan.

 

[avatar]

Omastakaan sijoituksesta en tiedä mitään, voiko sen muuten tarkistaa jostakin esikunnasta yms? Korpin natsat jostakin syystä sain, joten kyllä kai ne ovat minut jotenkin noteeranneet. Helevetti, kertauskutsuhan on kuin lahjakortti elämysmatkalle jeeraan.

Jos muuten joku tietää, että voiko esim. netin kautta tarkistaa sijoitustaan? Tai no kai se on yksityisyyssuojan piirissä, että tuskin ihan noin vaan, mutta jos sen yleensä mistään voisi tarkistaa. Sanoivat minulle kotiutuessa, että lappu tulee postissa, että mihin sijoittavat kun sijoittavat. Tässä on sitä nyt kohta kuusi vuotta odoteltu. Saakeli, gineksiä oli enemmän kun sormia ja palveluspäivistä (siis lomapäivät pois laskettuna) olin enemmän näreessä kuin kassulla eikä edes korpin jämiä antaneet prkl, niikuin sillä nyt sinällään niin mitään väliä ois.

 

[Viljuri]

Uleåborgir kirjoitti:

Omastakaan sijoituksesta en tiedä mitään, voiko sen muuten tarkistaa jostakin esikunnasta yms? Korpin natsat jostakin syystä sain, joten kyllä kai ne ovat minut jotenkin noteeranneet. Helevetti, kertauskutsuhan on kuin lahjakortti elämysmatkalle jeeraan.

Oman sotilasläänin esikunnasta voi sijoituksensa halutessaan tarkistaa, siis käymällä paikalla siellä.

Kysymyksessähän on jo luonnollisesti sellainen tieto, ettei niitä netissä tulla koskaan jakamaan. Tokkopa edes postissa, siis jos puhutaan ns. "kovista" yksiköiden numeroista yms...

 

[avatar]

Uleåborgir kirjoitti:

Oman sotilasläänin esikunnasta voi sijoituksensa halutessaan tarkistaa, siis käymällä paikalla siellä.

Kysymyksessähän on jo luonnollisesti sellainen tieto, ettei niitä netissä tulla koskaan jakamaan. Tokkopa edes postissa, siis jos puhutaan ns. "kovista" yksiköiden numeroista yms...

Joo no tokkopa netissä, mutta kotiutuspäivänä muistuttivat pitämään osoitetiedot ajan tasalla, että kirje kuulemma tulee sijoituksesta sitten kun joskus on tullakseen. Näin ainakin silloin sanoivat. Missähän yleensä on sotilasläänin esikunta täällä päin Suomea? Palvelin KymItR:ssä elikkäs RUK:ssa. Joskus nimittäin kun sattuisi olemaan lähistöllä niin pitää käydä kysymäss, että onko kirje jäänyt johonkin matkalle, vaiko olenko vieläkin muka sijoittamaton mies.