Inttiin lähdössä?

[HABS #11]

Suosittelen vemppaamista aina ja kaikkialla, erityisesti metsäleirien aikaan. Aiheettoman vemppaamisen vuoksi ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, sillä vapaaehtoisestihan tuonne ei kukaan ole mennyt, eikä tuosta myöskään makseta mitään palkkaa.

Onneksi TOJ ei ollut puolustamassa isänmaatamme silloin kun siihen tarvittiin todellisia miehiä.

Ainiin olethan sanonut että "paras sotaveteraani on kuollut sotaveteraani" joten ymmärän sinun vitutuksen kun neuvostoliitto ei valloittanutkaan suomea.

 

[Mace]

Suosittelen vemppaamista aina ja kaikkialla, erityisesti metsäleirien aikaan. Aiheettoman vemppaamisen vuoksi ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, sillä vapaaehtoisestihan tuonne ei kukaan ole mennyt, eikä tuosta myöskään makseta mitään palkkaa.

Palvelustoverien keskuudessa kova vemppakone saattaa joutua kokemaan hieman vittuilua, mutta kannattaa silti ajatella, että onko 12 kylmää metsäaamua joulukuun pakkasissa ja jatkuva armoton hajotus parempi vaihtoehto kuin siedettävä kassuelämä/veksielämä, jonka suurin hajotuksen aihe (joka ei todellakaan ole suuri) on se, miten saa ajan kulumaan.

Itse suosittelen trollaamista aina ja kaikkialla, erityisesti Jatkoajassa. Eihän siitä toki palkkaa makseta, mutta trollaamisesta saa hyvät vibat noin muuten.

Palstatoverien keskuudessa kova trollaaja saattaa toki joutua kokemaan vittuilua, mutta se nyt on pieni paha siihen verrattuna, että joutuisi keskustelemaan asiallisesti, trollaamatta ja argumenttinsa perustellen. Suurin hajotuksen aihe (eikä se todellakaan ole suuri) on toisinaan tulevat pelikiellot. Onneksi nekin tuntuvat nykyään olevan kiven alla, vaikka aihetta pitkäänkin banniin olisi ilman muuta olemassa.

P.S. Intistä sen verran, että itse koin sen hyvinkin pitkälti asennekysymyksenä. Paljon siellä tehdään turhaa työtä, mikä varmasti toisinaan vituttaa, mutta kyllä siitäkin selviää. Oma asenne on se ratkaiseva tekijä. Kaikki varusmiehet ovat ikään kuin samassa veneessä, joten on paras hoitaa hommansa niin hyvin kuin osaa. Näin kenenkään ei tarvitse tehdä toisen hommia ja kuormittaa itseään entisestään. Aina on toki näitä vapaamatkustajia, mutta jokainen saa minun puolestani tehdä oman valintansa. Arvostus tulee sitten valintojen mukaan.

 

[Sv veinikretski]

Puolustusvoimiamme yritetään heikentää :)

Suosittelen vemppaamista aina ja kaikkialla, erityisesti metsäleirien aikaan. Aiheettoman vemppaamisen vuoksi ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, sillä vapaaehtoisestihan tuonne ei kukaan ole mennyt, eikä tuosta myöskään makseta mitään palkkaa.

Palvelustoverien keskuudessa kova vemppakone saattaa joutua kokemaan hieman vittuilua, mutta kannattaa silti ajatella, että onko 12 kylmää metsäaamua joulukuun pakkasissa ja jatkuva armoton hajotus parempi vaihtoehto kuin siedettävä kassuelämä/veksielämä, jonka suurin hajotuksen aihe (joka ei todellakaan ole suuri) on se, miten saa ajan kulumaan.

Jags ilmeisesti pelkää että poikamme pysyvät samassa kunnossa kuin Raateen tiellä aikanaan antaessamme velivenäläiselle pienen opetuksen sodan käynnistä, metsään vaan eikä mitään vemppaamisia, ja tulta munille, nimittäin koskaan ei tiedä milloin idän-ihmeet väittävät seuraavien Mainilan laukauksien tulleen avattua. Ainakin minä lähetän kaikki kolme poikaani harjoittelemaan sodankäyntiä, ei niistä saatanoista tiedä, Tallinnassakin heiluvat patsaan ympärillä ja elvistelevät.

Älkää välittäkö probaganda koneistosta joka tekee rauhanajan työtä foorumilla.

Ps. Ollos huoleton poikas valveill on.

Terveisin veini ja suomikonepistooli !

 

[peruspata]

Onneksi TOJ ei ollut puolustamassa isänmaatamme silloin kun siihen tarvittiin todellisia miehiä.

Ainiin olethan sanonut että "paras sotaveteraani on kuollut sotaveteraani" joten ymmärän sinun vitutuksen kun neuvostoliitto ei valloittanutkaan suomea.

Olisimmehan toki paljon onnellisempia ihmisinä, kun voisimme viettää itsenäisyyden 15-vuotisjuhlaa taloudellisesti samalla tasolla kuin vaikkapa Baltian maat. Viro on parasta antia siellä, käykääpä huviksenne vaikkapa Liettuan maaseudulla ja ihailkaa neuvostososialismin "hedelmiä". Kun ajoimme Baltian maiden läpi Puolan matkalla, olin entistä onnellisempi, että meitä ei miehitettykään.

En ole sotahullu fasisti, mutta kunnioitan sotiemme veteraaneja. Mielestäni heidän kunnioittamisensa on kansalaisvelvollisuus.

 

[The Original Jags]

Jags ilmeisesti pelkää että poikamme pysyvät samassa kunnossa kuin Raateen tiellä aikanaan antaessamme velivenäläiselle pienen opetuksen sodan käynnistä

Ne oli ukrainalaisia.

Ainakin minä lähetän kaikki kolme poikaani harjoittelemaan sodankäyntiä, ei niistä saatanoista tiedä

Entä jos pojat menee sivariin?

 

[The Original Jags]

Olisimmehan toki paljon onnellisempia ihmisinä, kun voisimme viettää itsenäisyyden 15-vuotisjuhlaa taloudellisesti samalla tasolla kuin vaikkapa Baltian maat.

En ymmärrä miten metsissä kyykkiminen ja sykkiminen vaikuttaa meidän itsenäisyyteemme.

 

[HABS #11]

Olisimmehan toki paljon onnellisempia ihmisinä, kun voisimme viettää itsenäisyyden 15-vuotisjuhlaa taloudellisesti samalla tasolla kuin vaikkapa Baltian maat. Viro on parasta antia siellä, käykääpä huviksenne vaikkapa Liettuan maaseudulla ja ihailkaa neuvostososialismin "hedelmiä". Kun ajoimme Baltian maiden läpi Puolan matkalla, olin entistä onnellisempi, että meitä ei miehitettykään.

En ole sotahullu fasisti, mutta kunnioitan sotiemme veteraaneja. Mielestäni heidän kunnioittamisensa on kansalaisvelvollisuus.

Olisihan meillä tietysti paljon hienoa teollisuutta jonka neuvostoliitto olisi rakentanut tänne ja otti vielä hajottuaan maksettavaksi kaiken ulkomaanvelan. Vittu niillä paskoilla kukaan mitään tehnyt ja velat oli moskovan velkoja. Venäjä on velkaa suunnattomia summia esim. baltian maille 50 vuoden miehityksestä ja maiden polkemisesta kivikaudelle.

Onneksi isoisämme olivat riittävän rohkeita eivätkä antaneet missään vaiheessa periksi.
Sotaveteraanit ovat ansainneet asemansa ja onneksi nuoretkin ymmärtävät heidän arvonsa.

 

[The Original Jags]

Vähän vakavammin; oman armeijakokemukseni mukaan armeijaa ei kannata puristaa täysillä, vaan mennä aina siitä missä aita on matalin. Alokaskaudella kannattaa perseillä sen verran, ettei AUK:iin joutumisesta ole vaaraa. Mutta kannattaa myös vältellä 360 vrk palvelusnakkeja, sillä niitäkin saattaa olla luvassa, mikäli perseilee liikaa. Eli kohtuus perseilyssäkin. Hieman tyhmän/yksinkertaisen näytteleminen on paras tae 180 vrk palvelusajan varmistamiseksi, mutta kohtuus tässäkin, mikäli kuitenkin haluaa suorittaa palveluksen loppuun. Esimerkiksi se, ettei ole ymmärtävinään selkeitä käskyjä, vaan pyytää jatkuvasti esimiestä toistamaan ne, antaa hieman hitaan ja yksinkertaisen kuvan alokkaasta, jota tuskin AUK:hon passitetaan.

Kovin vemppausvaihe kannattaa säästää palveluksen loppuun, jolloin on myös eniten metsäöitä, jotka ovat ylivoimaisesti vittumaisen asia armeijassa. Mikään palvelus ei oikeasti ole kovin hajottavaa, jos tietää pääsevänsä illalla syömään ruokalaan ja kassulle nukkumaan, mutta kova sykkimispäivä metsässä ja samalla tietoisuus paskasta pakkiruuasta, unettomasta yöstä liian kylmässä/kuumassa ja ahtaassa teltassa, ja sen jälkeisestä heräämisestä jälleen yhteen kylmään, pimeään ja lumiseen metsäaamuun voi aiheuttaa sanoinkuvaamatonta hajotusta, varsinkin pitemmillä leireillä kuten loppusodassa tai jäpileirillä. Joten kallisarvoisia palvelusvapautuksia ei kannata tuhlata liikaa metsäleirien ulkopuolella, vaan ne pitää käyttää pääasiassa metsäleirien aiheuttaman hajotuksen ehkäisemiseksi.

Palvelusvapautusten säästämisessä palveluksen loppupuoliskolle on myös muita etuja. Omaa naamatauluansa ei kannata tehdä liian tutuksi varuskuntasairaalan henkilökunnalle aivan alussa. Myös palvelustovereiden taholta mahdollisesti tuleva vittuilu on parempi ottaa vastaan silloin, kun on 80 aamua jäljellä kuin että aamuja olisi jäljellä 150.

 

[Viljuri]

The Original Jags kirjoitti:

Suosittelen vemppaamista aina ja kaikkialla, erityisesti metsäleirien aikaan. Aiheettoman vemppaamisen vuoksi ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, sillä vapaaehtoisestihan tuonne ei kukaan ole mennyt, eikä tuosta myöskään makseta mitään palkkaa.

Olkoonkin, että tuskin tätä on vakavaksi kommentiksi tarkoitettu, niin kannattaa nimenomaan välttää moista toimintaa, mikäli haluaa päästä asiallisesti eroon varusmiespalveluksestaan.

Ensinnäkin, jatkuvia vemppakoneita ei välttämättä pidetä suorittamassa varusmiespalvelusta loppuun. Syy tähän voi tietysti olla aidosti lääketieteellinen, mutta myös puutteellisen asenteen/kypsyysasteen omaavia varusmiehiä laitetaan kotiin "kasvamaan" se kaksi vuotta tjsp.

Ei varmaan nappaa sitten vähän myöhemmin, jos ei ensimmäiselläkään kerralla nappaa.

Toiseksi, komppanian yksikköupseerin eli vääpelin huomion kohteeksi ei kannata itseään tarpeettomasti asettaa. Tämä siitä huolimatta, että pilkuntarkka "legalismi" esimerkiksi ohjesääntöjen ja kaikenmaailman kädestäpitosääntöjen noudattamisen osalta on voittanut alaa.

Siis mikäli sattuu huonohko tuuri ja yksikköupseeriksi "ei kaikilta osin elämäänsä tyytyväinen toimiupseeri", niin yleensä "vemppakoneille" määrättävissä "nakeissa" käytetään paljon mielikuvitusta. Helpommalla pääsee juoksemalla siellä metsässä...

Kolmanneksi, armeija kannattaa yrittää ottaa kokemuksena. Se, että viettää "kaikki päivät" vempassa perusteettomasti, johtanee myös palvelustoverien taholta arvostuksen laskuun. "Arvostuksen lasku" näkyi aiemmin sillä tavoin, että varmasti otti päähän (simputus, pennalismi).

Yksilökeskeisessä nykyisessä "yhteiskuntamallissahan" varusmiespalveluksen voisi nähdä ekstremekokemuksena, ja ottaa siitä se (vähäinenkin) ilo irti, mikä siitä on otettavissa. Ihan niinku oman itsensä kannalta, joo...

Kuusi kuukautta palvelusaikaa on niin lyhyt stintti, etteikö sitä kestäisi.

 

[peruspata]

Minulla oli kuitenkin metsäöitä niin vähän, ettei määrä hajottanut. 49 niitä kertyi. Kevään vesikelit oli toiseksi isoin käyrän nostattaja leireillä, tosin silloinkin usein selvisi pienellä pelisilmällä teltan paikan suhteen.

Kun palveluspäiviä oli jäljellä enää likimain 30, kuului käsky toisen kerran Niinisalon ampumaleirioperaatioon. Silloin hajotti enemmän kuin koskaan muulloin inttiaikana. Ja vielä kun naapurikomppanian kirjuri sai jäädä kasarmille aurinkoa ottamaan, silloin söi miestä rotan lailla. Mutta lopulta hyvien kavereiden avulla siitä leiristä tuli jälkeenpäin ajateltuna aika hauska (tosin siellä se tuntui hauskalta vasta perjantaiaamuna, kun tiesi, että tänään lähdetään takaisin varuskuntaa kohden). Lisäksi oli kinesviikonloppu, jonka sain lomapäivillä vapaaksi, sekin piristi perjantaiaamuna kummasti. Lisäksi elettiin aika kaunista huhtikuuta, ei liian märkää enää ja aurinkokin meitä helli.

Eli leirin ajankohtakin vaikuttaa, sillä gonahtaminen kävi minulle jo aika varhain. Intissä oleminen syö miestä, mutta jälkeenpäin on hyviäkin muistoja matkassa. Meillä oli sen verran pieni varuskunta Hallissa, että sellainen toverihenki pääsi toteutumaan.

 

[Sv veinikretski]

Porin hautausmaa ja sankarit.

Olisimmehan toki paljon onnellisempia ihmisinä, kun voisimme viettää itsenäisyyden 15-vuotisjuhlaa taloudellisesti samalla tasolla kuin vaikkapa Baltian maat. Viro on parasta antia siellä, käykääpä huviksenne vaikkapa Liettuan maaseudulla ja ihailkaa neuvostososialismin "hedelmiä". Kun ajoimme Baltian maiden läpi Puolan matkalla, olin entistä onnellisempi, että meitä ei miehitettykään.

En ole sotahullu fasisti, mutta kunnioitan sotiemme veteraaneja. Mielestäni heidän kunnioittamisensa on kansalaisvelvollisuus.

Kävin taannon katsomassa isän koulutoverien valkoisia ristejä, mielestäni meillä on velvollisuus jokainen kohdaltaan kunnioittaa sitä asennetta ja mieltä joka silloinkin nuorilla pojillamme oli, tuollaiset vemppaamis jutut on kaukana siitä. Jagin tarkoitus on ärsyttää tässä asiassa, ja toki se sen tekeekin, on totta että Ukrainalaiset joukot pakotettiin aikanaan hyökkäämään suomeen, lisäksi heille valehdeltiin että suomipoika ja tyttö odottaa suurta vapauttajaansa, sääliksi kävi näitä venäläisten valehtelijoiden uhreja heidät ajettiin takaa hyökkäämääm suomeen ja venäläiset pelkurit itse ottivat samaan aikaan vodkaa jossakin takarintamilla. Isä ukkoni aikanaan sanoi että oli hirveää koska oli pakko ampua, joko ammut tai tulet itse ammutuksi, he tulivat kuin uhri lampaat suden suuhun. Harjoitellaan ja valmistaudutaan ettei meidän koskaan enää tarvitsi kokea samaa jonka isämme kokivat, upeaa nähdä hienoissa vaaatteissa olevat varusmiehemme , ja enää ei ilmeisesti tarvitsisi taistella pelkällä lapiolla ja kokardi hatussa kädet jäässä, tuollaiset Jagin tapaiset tyypit pitäisi laittaa.......sinne minne kuuluvatkin eli siperian aroille mihin aikanaan lähetettiin Eestin kanssasta suuri osa.

veini

 

[El Lude]

Ne oli ukrainalaisia.

Niin se 44. divisioona oli todellakin ukranalaisilla ja muilla mölööillä miehitetty ali-ihmisdivisioona. Eipä ihme, että saivat nekkuunsa Raatteen tiellä...
Arvon Jags, oliko samalla tiellä loppunsa kohdannut 163. divisioona myös ukrainalaisilla miehitetty yksikkö?
PS. USA on roistovaltio.

 

[Sv veinikretski]

Jätkä pyörii kuin ryssä anttilassa !

Niin se 44. divisioona oli todellakin ukranalaisilla ja muilla mölööillä miehitetty ali-ihmisdivisioona. Eipä ihme, että saivat nekkuunsa Raatteen tiellä...
Arvon Jags, oliko samalla tiellä loppunsa kohdannut 163. divisioona myös ukrainalaisilla miehitetty yksikkö?
PS. USA on roistovaltio.

Tämä yksi tyyppi pyörii ketjussa kuin ketjussa ja tekee sitten katoamistempun, toivotaan kuitenkin uusille varusmiehillemme hyviä päiviä ja tulevia mukavia muistoja intin tiimoilta, itse olin metsässä melkein koko intti ajan ja mukavaa oli, jälkeenpäin monet vitutukset vain naurattavat. Parhaimmillaan oli yli kolmenkymmenen pakkaset ja ihmeesti vaan selvittiin, kipeäksikään ei tullut oikein millään kumma juttu :)

veini

 

[msg]

Vähän vakavammin; oman armeijakokemukseni mukaan armeijaa ei kannata puristaa täysillä, vaan mennä aina siitä missä aita on matalin.

Olet siis ilmeisesti ollut omiesikin joukossa joukosta poikkeava?

Asevelvollisuutensa useimmat adventistit suorittavat omantunnon syistä joko aseettomina puolustuslaitoksen sisäpuolella tai siviilipalveluksessa. Monet adventistinuoret ovat palvelleet isänmaataan väestönsuojelu- ja ensiaputyössä parhaan kykynsä mukaan niin rauhan kuin sodankin aikana.

 

[jpet]

Metsäleirit ovat parasta mitä armeija-ajasta muistan. Tympäisevintä sen sijaan olivat kolmen viikon kinekset, etenkin jos ne pääsääntöisesti vietettiin kassulla. Vemppaamista en kyllä suosittele kenellekään, ja vaikka kävinkin itse AUKin, ja aukkiaika meni nopeasti ja oli ehkä opettavin vaihe armeijassa, niin en missään tapauksessa viihtyisi armeijassa puolta vuotta pidempää aikaa. Kaikki ne puheet arvokkaasta johtajuuskokemuksesta voi myös unohtaa. Ne muutamat kuukaudet jolloin pääsi / joutui komentamaan muita eivät kanna pitkälle ainakaan työelämässä. Aika harvassa ammatissa sitä kokemusta voi suoraan menestyksellisesti soveltaa. Osaako joku nimetä sellaisia ammatteja?

Jos menisin inttiin uudestaan, valitsisin kyllä lennoston, it:n tai jonkun muun löysän paikan, ja tekisin selväksi, että en ole pätevä johtamaan ketään. Yllättävän usein tulee vielä nähtyä alokasaiheisia inttiunia, vaikka pääsin siviiliin jo 12 vuotta sitten. Jäiköhän siitä minulle traumoja? :)

 

[Viljuri]

jpet kirjoitti:

Aika harvassa ammatissa sitä kokemusta voi suoraan menestyksellisesti soveltaa.

No eikö ainakin aikaisemmin poliisiksi ja palomieheksi haettaessa asialla ollut täysin keskeinen merkitys. Ilman AuK:ia ei ollut asiaa, tosin tilanne on ilmeisesti sittemmin muuttunut.

Sitten hieman toiselta sektorilta, onhän näitä "nalleja" ja muita, jotka saattavat juhlapuhetasolla panna painoa hyvinsuoritetulle varusmiespalvelukselle rekrytointikysymyksiä ajatellessa.

Kolmanneksi valtion virkapuolella on "kiva" omata joku reservin sotilasarvo, jos ei minkään muun takia niin sen, että ylennyksiä reservissä saattaa tulla vastaan.

Yleisemmällä tasolla, RuK:ssahan annetaan nykyisin ihan melkein "Sarasvuo"-tasoista johtamiskoulutusta, millä tarkoitan sitä, että samaa mallia sovelletaan siviilissäkin, ja jotkut jopa maksavat siitä. Tosin em. koulutusmallien "hyvyyttä" - oli sitten Sarasvuo, tämä eversti(?) tahi joku muu - ei näytä välttämättä tajuavan, ellei ole käynyt nimenomaan kauppiksen johtamispuolta.

Tällä en halua sanoa muuta kuin sen, että kyllähän ne siellä armeijassakin näitä muotivirtauksia seuraavat.

Loppujen lopuksi kaikki ylläolevat asiat ovat sanahelinää. Oman itsensä kannalta kohtuudella suoritettu varusmiespalvelu voi toimia mittarina sen suhteen, että miten organisaatiossa tulee pärjättyä, oli johtamisperiaatteet sitten millaiset tahansa. Onhan kuitenkin myös tiedossa, että mikä ennustearvo huonosti suoritetulla varusmiespalveluksella on myöhemmän elämän kannalta, aina syrjäytymisriskiin saakka (vailla mitään liittymiä suoraan tai epäsuoraan "syrjintään", laillisena tai laittomana).

 

[The Original Jags]

Metsäleirit ovat parasta mitä armeija-ajasta muistan.

Metsäleirit jakavat mielipiteitä aika rankasti. Ainakin omana palvelusaikanani ne olivat suurimmalle osalle porukkaa v-mäisin juttu koko armeijassa, jolloin oli myös eniten porukkaa vempassa.

Hyvin paljon suhtautumisen metsäleireihin ratkaisevat unenlahjat. Jos teltassa pystyy nukkumaan edes 4 tuntia yössä, saattaa 12 telttayötä mennä siedettävällä tavalla. Silloinkin tosin vitutusta voivat aiheuttaa jäätynyt puuro pakissa, yövartion kylmyys, loputon ja upottava lumi, kivikovaksi jäätynyt perunamuusi ("napalmi") pakissa, jatkuva pimeys, märäksi kastuneet vaatteet (ja siitä aiheutuva jatkuva palelu).... Itse suoritin "velvollisuuteni" Sodankylässä, jossa nämä olivat kyllä hyvin ajankohtaisia asioita.

Jos ihminen arvostaa mukavuutta, eikä pidä särmäämistä velvollisuutenaan, niin kyllä nuo metsäleirit kannattaa jättää väliin niin usein kuin mahdollista. Veksielämä on tylsyydestään huolimatta selvästi laadukkaampaa rötväten, Aku Ankkaa lukien, TV:tä katsellen ja suklaata mussuttaen kuin särmääminen ja sykkiminen metsässä.

 

[Grome]

Silloinkin tosin vitutusta voivat aiheuttaa jäätynyt puuro pakissa, yövartion kylmyys, loputon ja upottava lumi, kivikovaksi jäätynyt perunamuusi ("napalmi") pakissa, märäksi kastuneet vaatteet (ja siitä aiheutuva jatkuva palelu)....

Jep, ja nämähän alkavat jäämään jo historiaan, kun kasvihuoneilmiö porottaa ja voimistuu.

 

[El Lude]

Silloinkin tosin vitutusta voivat aiheuttaa jäätynyt puuro pakissa, yövartion kylmyys, loputon ja upottava lumi, kivikovaksi jäätynyt perunamuusi ("napalmi") pakissa, jatkuva pimeys, märäksi kastuneet vaatteet (ja siitä aiheutuva jatkuva palelu)....

Olisikohan ääni ollut kellossa toisenlainen, jos olisit palvellut vaikka puna-armeijassa piippalakki päässä velivenäläisiä täynnä olevassa yksikössä. Yksikössä, jossa ei olisi ollut suomalaisia, juutalaisia, ukrainalaisia, tsetseenejä ja muita mölööjä...

PS. oliko se 163 D. "ukrainalainen" siellä Raatteen tiellä talvella 1940?

Asiaan. Metsäkeikoilla tuli oltua lähemmäs sata päivää. Satoi tai paistoi oli kylmä tai ei, niin aika meni paremmin metsässä rymyten sissinä/alikessuna kuin kasarmilla esmes sulkeisharjoituksissa...

 

[Genesis]

Metsäleirit jakavat mielipiteitä aika rankasti. Ainakin omana palvelusaikanani ne olivat suurimmalle osalle porukkaa v-mäisin juttu koko armeijassa, jolloin oli myös eniten porukkaa vempassa.

Hyvin paljon suhtautumisen metsäleireihin ratkaisevat unenlahjat. Jos teltassa pystyy nukkumaan edes 4 tuntia yössä, saattaa 12 telttayötä mennä siedettävällä tavalla. Silloinkin tosin vitutusta voivat aiheuttaa jäätynyt puuro pakissa, yövartion kylmyys, loputon ja upottava lumi, kivikovaksi jäätynyt perunamuusi ("napalmi") pakissa, jatkuva pimeys, märäksi kastuneet vaatteet (ja siitä aiheutuva jatkuva palelu).... Itse suoritin "velvollisuuteni" Sodankylässä, jossa nämä olivat kyllä hyvin ajankohtaisia asioita.

Jos ihminen arvostaa mukavuutta, eikä pidä särmäämistä velvollisuutenaan, niin kyllä nuo metsäleirit kannattaa jättää väliin niin usein kuin mahdollista. Veksielämä on tylsyydestään huolimatta selvästi laadukkaampaa rötväten, Aku Ankkaa lukien, TV:tä katsellen ja suklaata mussuttaen kuin särmääminen ja sykkiminen metsässä.

Sinä kyllä kuulostat niin helkutisti EHK:n säkeimmältä vemppa Beemieheltä ettei ole tosikaan. Oletkos tehty jostain sokerista?

 

[Koala]

jatkuva pimeys, märäksi kastuneet vaatteet

Kiitos parhaista nauruista vähään aikaan.

Itse odotan edessä olevaa inttiä suurella mielenkiinnolla. Juokseminen, sykkiminen ja viikonloppuperseet satunnaisen puolen tunnin rakkauden kanssa, ah ihanuutta. Realismi tietenkin iskee vähän takaisin, mutta romantiikka vieköön voiton.

 

[Jamais Vu]

Henkilökohtaisesti vaikea sanoa mitään metsäöiden ihanuudesta tai hirveydestä, kun kertaakaan ei tullut lähdettyä. Samalla tietysti selvä että yhdelläkään leirillä en myöskään ollut. Menetinkö suuria kokemuksia? Enpä usko. Olisiko leirillä voinut olla joskus jopa hauskaakin? Ehkä. Mutta sen sanon, jos itsestä tuntuu että ei armeija kiinnosta, ei sillon kannata alkaa esittämään että kiinnostaisi. Kun tekee asiat siten kuten itsestä tuntuu, asiat lutviutuvat yleensä aika hyvin. Itsellä tosin kroppa antoi heti alussa periksi, joten homma oli selvä heti alusta asti.

Kyseiseeen lutviutumiseen ja asenteeseen liittyen, itseäni ei kiinnosta haluaako joku AUKkiin, vai haluaako joku perseillä armeijan läpi päästääkseen mahdollisimman helpolla, mutta yksi asia mikä porukassa alkaa kyllä itseäni aina uudestaan ja uudestaan ihmetyttämään...on se, että jos ei halua AUKkiin, ei tehdä mitään sen eteen, että sinne ei sitten myöskään joutuisi. "En mä haluu tehä tota huonosti", no vittu sitten oot siellä sen 360+ päivää.

Moni sanoo kuinka he "joutuivat" AUKkiin... aikamoista paskaa... nykyään pystyy aivan varmasti välttämään AUKin jos on hivenenkin järkeä päässä. Onko pakko pistää itsensä sellaiseen tilanteeseen mihin ei halua joutua vain sen takia, että "ei halunnut antaa itsestään huonoa kuvaa". Onko tämä sitä itsekunnioitusta? Ei. Tämä on silkkaa epävarmuutta.

Oli pakko avautua kun tämä asia tulee aina uudestaan ja uudestaan esille.. Omassa tuvassakin oli alokasaikana kaveri joka puhui koko ajan kuinka häntä ei saa AUKkiin lähtemään, ja kuinka hän tulee tekemään kaikkensa ettei sinne joudu. No, tämä "kaikkensa tekeminen" ilmeni siinä, että kaveri oli koko komppanian paras ampuja, teki lähes parhaat tulokset kuntotesteissä ja teki kaiken aina niin särmästi kuin vain mahdollista. Ja hän halusi välttää AUKin...
Ei sitten onnistunut.

Ottakaa opiksi, tehkää todellakin asioita paskasti jos ette AUKkiin halua.

 

[The Original Jags]

Jep, ja nämähän alkavat jäämään jo historiaan, kun kasvihuoneilmiö porottaa ja voimistuu.

Olin Sodankylässä talvella 2000 ja tuo oli kyllä harvinaisen kova pakkastalvi. Rovan leirillä oli useana päivänä pakkasta yli 35 astetta.

Siinä välissä oli muutamia lauhempia talvia, mutta viime talvihan oli lauhan alkutalven jälkeen kunnon pakkastalvi. Tuskinpa pakkaset Suomesta, varsinkaan Lapista, minnekään häviävät. Jos vielä tuo Golf-virta sattuisi vähän kääntämään suuntaa, niin silloin elämme täällä samoissa olosuhteissa kuin ihmiset elävät tällä hetkellä jossakin Arkangelissa tai Novaja Zemnljan saarella.

 

[The Original Jags]

Henkilökohtaisesti vaikea sanoa mitään metsäöiden ihanuudesta tai hirveydestä, kun kertaakaan ei tullut lähdettyä.

Miten selvisit koko armeija-aikasi ilman yhtään metsäyötä? Ainakin Sodessa komppanian B-miehetkin joutuivat leirille siinä missä muutkin.

 

[tuuski]

Miten selvisit koko armeija-aikasi ilman yhtään metsäyötä? Ainakin Sodessa komppanian B-miehetkin joutuivat leirille siinä missä muutkin.

Yksi tuttu jamppa on kohta kotiutumassa vuoden nakista, eikä ole tähän päivään mennessä metsään joutunut. Mosaleirin vemppasi ja sen jälkeen ajellut jotain "kasarmikuljetuksia" ilman läskilupia. Käytännössä vaihtanut öljyjä ja renkaita firman menopeleihin, eli toiminut ns. hallipalikkana.

Yhden hyökkäysleirin ja viestimies ykkösen (tj-ryhmä) tehtävien yhdistelmä hajotti oppilas tuuskin ihan totaalisesti, mutta muuten nuo metsäkeikatkin menivät. Mm. aika tarkkaan neljä vuotta sitten oli hienoa johtaa tulta hetki komeissa maisemissa ja sen jälkeen rötvätä auringossa (lämpötila jotain +20c) ja katsella poroja.