Inttiin lähdössä?

[TosiFani]

... Ensimmäiseen kahteen viikkoon ei ollut mitään hajua SM-liigasta tai NHL-tuloksista. Ne piti saada kaverilta tekstiviestillä, jos sitä kännykkää joskus edes ehti pitämään kädessä. Sotilaskodin telkkarissa oli teksti-TV ja sieltä voi ehtiä joskus katsomaan tuloksia, muuten piti odottaa viikonloppuun ja sitä, että voisi kotona katsoa mitä sitä on tapahtunut...

Mikä kännykkä? Mikä teksti-tv? Yksikössä oli yksi kolikkopuhelin, jolla pystyi soittamaan toiseen lankapuhelimeen. Ja sotilaskotiin pääsi kun oli valan suorittanut.

 

[Jackie Moon]

Silloin kun minä olin sodassa eli Heikkilän kasarmilla 11 vuotta sitten niin siellä oli koko saapumiserän kovimmat jannut ja talvikin oli Euroopan kylmin sitten keskiajan. Ensimmäiseen kahteen viikkoon ei ollut mitään hajua SM-liigasta tai NHL-tuloksista. Ne piti saada kaverilta tekstiviestillä, jos sitä kännykkää joskus edes ehti pitämään kädessä. Sotilaskodin telkkarissa oli teksti-TV ja sieltä voi ehtiä joskus katsomaan tuloksia, muuten piti odottaa viikonloppuun ja sitä, että voisi kotona katsoa mitä sitä on tapahtunut.

Eikös sillon katseltu kännykällä WAP:in avustuksella tulokset. Tai ainakin näin muistelisin.

Itse vetelin aika minimeillä koko intin. Alokasajan jälkeen B-mieheksi, kun meni muka nilkka lopullisesti kun hiihdettiin, tms. (Olen saanut molemmat nilkkani naksumaan ihan itsestään koko ikäni ajan). Siitä tuli käytyä tilkassakin, mutta eivät onneksi innostuneet sitä leikkailemaan. Kassulla oltiin urheilijoiden summuiden velttoilijoiden kanssa ja heräiltiinkin aika inhimillisiin aikoihin. Metsää ei paljon kertynyt ja silloinkin syötiin "posliineista" ja saatiin telkkari telttaan. 10 päivää ennen intin loppua nilkka parani jotenkin mystisesti ja siksi kävelinkin viimeisen kerran porttien läpi A-miehenä. Ammuskelu oli parasta ja ainut mikä kaduttaa on se että en päässyt ikinä tetsaamaan.

 

[Fordél]

Mikä kännykkä? Mikä teksti-tv? Yksikössä oli yksi kolikkopuhelin, jolla pystyi soittamaan toiseen lankapuhelimeen. Ja sotilaskotiin pääsi kun oli valan suorittanut.

Onneksi nämä uudemmat sukupolvet (joita pullamössöiksikin on haukuttu) ovat entisiä paljon luotettavampia. Heidät voi päästää paljon aikaisemmin sotilaskotiin ilman pelkoa, että koko kompanja on sen jälkeen sokerihumalassa. Muutenkaan heitä ei ole tarvis eristää muusta maailmasta yhtä pahasti kuin edeltävät sukupolvet.

 

[Stonewall]

Mikä kännykkä? Mikä teksti-tv? Yksikössä oli yksi kolikkopuhelin, jolla pystyi soittamaan toiseen lankapuhelimeen. Ja sotilaskotiin pääsi kun oli valan suorittanut.

...eikä puhelimeen edes päässyt ellei osannut sotilasarvoja. Ja yksikön puhelimeen eivät alokkaat päässeet muutenkaan, vaan oli odotettava, että pääsi sotkuun, jossa oli jonotettava omaa vuoroa. Ja siihen aikaan sai vielä toimia tavalla, jota nyt pidetään simputtamisena: "Alokas Stonewall, koska ette osaa olla hiljaa rivissä kiertäkää tuo väärä koivu, mars mars!" kessu karjui eräänä aamuna osoittaen vinoa koivua. Takaisin palattuani kessu kysyy: "Alokas, minkä koivun te kiersitte"? Herra kersantti, kiersin väärän koivun." Johon kersantti:"Minkä takia te väärän koivun kiersitte!? Kiertäkää uudestaan!" Mutta siitä huolimatta hauskaa oli. Erityisesti talvella ns. Lapin leirillä, johon Jääkäriprikaati ainoana joukko-osastona lähti koti etelää (Rovajärvelle). Lerin jälkeen nukuin muutaman vuorokauden vain vessassa käyden, kun tuli vähän univelkaa...Hauskaa näin jälkeen päin.

 

[Fordél]

Ja siihen aikaan sai vielä toimia tavalla, jota nyt pidetään simputtamisena: "Alokas Stonewall, koska ette osaa olla hiljaa rivissä kiertäkää tuo väärä koivu, mars mars!" kessu karjui eräänä aamuna osoittaen vinoa koivua. Takaisin palattuani kessu kysyy: "Alokas, minkä koivun te kiersitte"? Herra kersantti, kiersin väärän koivun." Johon kersantti:"Minkä takia te väärän koivun kiersitte!? Kiertäkää uudestaan!" Mutta siitä huolimatta hauskaa oli. Erityisesti talvella ns. Lapin leirillä, johon Jääkäriprikaati ainoana joukko-osastona lähti koti etelää (Rovajärvelle). Lerin jälkeen nukuin muutaman vuorokauden vain vessassa käyden, kun tuli vähän univelkaa...Hauskaa näin jälkeen päin.

Pidetään simputtamisena? Kyllä tuo on simputtamista. Ehkä jälkikäteen hauskaa, mutta kyllä tässäkin kohtaa mun mielestä voidaan soveltaa J.Jalosen filosifista ajatusta "Paskasta ei saa konvehtia". Eli kyllä tommonen toiminta on harvinaisen typerää, olkoot sillä kuinka pitkät perinteet tahansa. Onneksi kuitenkin armeija on tässä kohdin kehittynyt ja näitä ei enää juurikaan tapahdu tai jos tapahtuu, ovat yksittäisjuttuja joihin myös puututaan.

 

[Stonewall]

Pidetään simputtamisena? Kyllä tuo on simputtamista.

Ehkä näin. Tosin mielestäni tässä saisi soveltaa seksuaalisen häirinnän kaltaista määrittelyä. Eli toiminta ei ole simputtamista, ellei kohde sitä sellaisena pidä. Omasta mielestäni tuo oli aikanaan aivan loistava lohkaisu, eikä harmittanut tippaakaan. Mutta kaiken pitää kehittyä ja hyvä niin.

 

[Fordél]

Ehkä näin. Tosin mielestäni tässä saisi soveltaa seksuaalisen häirinnän kaltaista määrittelyä. Eli toiminta ei ole simputtamista, ellei kohde sitä sellaisena pidä. Omasta mielestäni tuo oli aikanaan aivan loistava lohkaisu, eikä harmittanut tippaakaan. Mutta kaiken pitää kehittyä ja hyvä niin.

Koska emme voi tietää miten kohde tuon kokee, on parempi jättää kaikki tollaset simputtamiset pois. Osa ottaa huumorina, osalla taas ihan ymmärrettävästi leikkaa kiinni. Hyvä siis, että noista on päästy suurelta osin eroon ja armeijassakin voidaan keskittyä paremmin olennaiseen.

Tosin onhan siellä vielä näitä alikessujen pätemistapoja kuten pinkan räjäytyksiä, ihan turhia aamutoimien toistoja jne.

 

[Tähtipakki]

Itsellä armeijaan lähtö koittaa tammikuussa ja tahtoisin hiukan kysellä jatkoaikalaisilta omia kokemuksia. Omasta tuttavapiiristä tulee niin ristiriitaisia kertomuksia, ettei tiedä mitä uskoa.

Suurimpana mietinnän aiheena itsellä ollut lihasmassa ja yleinen kunto muutenkin. Juoksukunto on varmaan ihan normaalin tasolla, mutta tämmöinen luikku olen (vajaa 70kg), joten ajattelin kysyä jatkoaikalaisten mielipidettä siihen, että kuinka paljon armeijaan kannattaa valmistautua urheilemalla. Eritoten lihaskuntoa siis, jos jotain, mutta myös toki marssit yms. mietityttää. Kuinka pitkiä nämä oikeasti ovat? Tahtoisin kuitenkin mennä armeijan läpi helposti, eikä tarvitsisi pelätä viimeisten joukkoon jäämistä, jolloin koko touhusta tulee todennäköisesti hankalampaa.

 

[Klassinen sentteri]

Tosin onhan siellä vielä näitä alikessujen pätemistapoja kuten pinkan räjäytyksiä, ihan turhia aamutoimien toistoja jne.

Ne ei ole turhia. Toki tälle uudelle nörttisukupolvelle on kauhistus, kun vähän joku huutaa ja moittii.

 

[Tim Callahan]

Suurimpana mietinnän aiheena itsellä ollut lihasmassa ja yleinen kunto muutenkin. Juoksukunto on varmaan ihan normaalin tasolla, mutta tämmöinen luikku olen (vajaa 70kg), joten ajattelin kysyä jatkoaikalaisten mielipidettä siihen, että kuinka paljon armeijaan kannattaa valmistautua urheilemalla. Eritoten lihaskuntoa siis, jos jotain, mutta myös toki marssit yms. mietityttää. Kuinka pitkiä nämä oikeasti ovat? Tahtoisin kuitenkin mennä armeijan läpi helposti, eikä tarvitsisi pelätä viimeisten joukkoon jäämistä, jolloin koko touhusta tulee todennäköisesti hankalampaa.

Jos jonnekin normiyksikköön menet, niin näistä on ihan turha välittää. Siellä on miehiä laidasta laitaan. Jos jaksat kävellä kymmenen kilometria ilman halvausta, niin sinulla ei ole mitään hätää. Ikävä kyllä tällaisiakin tyyppejä on aika paljon tuolla. Lihaskunto/voimaa ei intissä juurikaan kysytä, kuin olkapäältä ja selältä. Olkapään ja myöskin pelkästään pään vittumaisin vihollinen on rakas aseesi, joka joka muutaman päivän kantamisen jälkeen on hakannut yli sata kertaa perällä sinua päähän, kun olet kaivanut telttapaikkaa lumihankeen. Ja talvisodassa jo käytössä ollut aseen hihna katkaissut kaiken verenkiertosi toiseen olkapääsi.

Selkää toki rasittaa reppujen kantaminen, mutta kun viime vuonna taisi vaihtua nuo varusteet uusiin, niin nykyään ei ole sitä nuuskamuikkusen käyttämää runkkureppua selässä, niin ei sekään taida tuntua miltään.

Marsseista vielä sen verran, että jos olet puolen vuoden mies, niin muistaakseni tykäreillä ja viestimiehillä ei ole oikeastaan yhtään kunnon marssia, olisikohan edes pioneereillä. Jalkaväki toki suorittaa montakin marssia, mutta jalkaväkeenhän ei mene kuin lampaannussijat.

Matalalla profiililla, psykologisten testien "kusemisella" pärjää helposti ja pääsee helposti.

Itse tokin aloitin jo kymmenen päivän jälkeen huudella TJ 170:ntä ja "haavet kaatuu"-päivänä, kun minua AUKkiin olivat lähes kaikki alikessut ehdottaneet kieltäydyin kohteliaasti 45 minuutin ajan AUK/RUK-pestistä ja sen jälkeen päälikkömme ilmoitti, että ilman valmentaajasi "olisin jo tuollaisen vee-pään naulannut 362-mieheksi samantien.." Tämän jälkeen alkoi valtava sluibailu huollon puolella, jonka jälkeen laskimme, että vietimme lähes 130pv harjoitusvapaillla, jotka kestivät 10-24 asti ja välillä myös vietin kinkkuviikonloppujen aikana neljän päivän vapaita, kun olin pelailemassa. Tämän näkyi myös huollon ohjelmassa aika hyvin, kun päivittäinen vahvuus pyöri noin n. 7-10 kohdilla. Palvelin vielä Vekaralla ja asuin Kouvolassa, joten vietin leppoisia aikoja kotona ja kävin välillä reenailemassakin. Toki vietin lepopäivätkin vapailla, koska selitin yksikön vääpelille, että pitäähän ne "lepotreenitkin" tehdä, johon hän totesi vain, että aivan sama ja nyki leimaa lappuun. Armeija oli mukavaa!

 

[tomageeni]

Suurimpana mietinnän aiheena itsellä ollut lihasmassa ja yleinen kunto muutenkin. Juoksukunto on varmaan ihan normaalin tasolla, mutta tämmöinen luikku olen (vajaa 70kg), joten ajattelin kysyä jatkoaikalaisten mielipidettä siihen, että kuinka paljon armeijaan kannattaa valmistautua urheilemalla. Eritoten lihaskuntoa siis, jos jotain, mutta myös toki marssit yms. mietityttää. Kuinka pitkiä nämä oikeasti ovat? Tahtoisin kuitenkin mennä armeijan läpi helposti, eikä tarvitsisi pelätä viimeisten joukkoon jäämistä, jolloin koko touhusta tulee todennäköisesti hankalampaa.

Riippuu varmasti minkä tyyppisiin tehtäviin päädyt, mutta noin yleisesti ottaen ei tarvitse olla huolissaan. Minäkin olin melkoinen naru armeijaan menossa, ehkä 70kg, cooper noin 2400 ja penkistä nostin hätäisesti 50kg. Näillä lähtökohdilla pärjäsin oikein hyvin. Tulokset nousivat pykälän verran (cooper n. 2600m, lihaskunto tyydyttävästä hyvän rajoille) palveluksen aikana ilman mitään kummempaa treenaamista.

Siellä on kuitenkin niin paljon kaikenlaisia nahjuksia jotka eivät ole ikinä liikkuneet tai tehneet töitä. Sanoisin että jossakin peruskomppaniassa missä on ns. normijätkiä oma asenne vaikuttaa kaikista eniten siihen pärjäämiseenkin. Ja kyllä nämä 1500m cooperissa kävelleet, joilla ei noussut yhtään punnerrusta tai vatsaa, selvisivät kuitenkin palveluksen loppuun mikäli vain kärsivällisyys ja asenne kesti.

Pisin marssi oli meillä n. 35-40km (suunnistusmarssi joten todellinen pituus vaihteli ryhmäkohtaisesti). Tässä oli rynkyt ja kevyt varustus mukana, maasto välillä metsää ja välillä hiekkateitä. Siitä huolimatta että meidänkin ryhmässä oli monia minua heikkokuntoisempia kaikki jaksoivat loppuun asti.

Taitaa kuitenkin hyvin yksikkökohtaista olla, kuinka paljon fyysistä rasitusta tulee. Meillä ei ehkä kaikista rankinta ollut, mutta silti uskoisin että jos cooperissa jaksaa mennä yli 2000m niin kyllä intissäkin pärjää kun asennoituu oikein ja tekee parhaansa.

 

[Fordél]

Ne ei ole turhia. Toki tälle uudelle nörttisukupolvelle on kauhistus, kun vähän joku huutaa ja moittii.

Kyse ei ole siitä. Kyllä joukkojen johtamista, joukkona/ryhmänä toimimista ja käskyjen noudattamista voi harjoitella järkevämminkin kuin säntäämällä minuutin välein vessaan seisoskelemaan.

 

[Tähtipakki]

Kiitoksia paljon tomageenille ja KKtigille vastauksista. Tämä selkeytti jo huomattavasti.

Keuruulle olen tosiaan (pioneerirykmenttiin) menossa, kun se näköjään unohtoi mainita. Cooperissa mennyt peruskouluaikoina 2500-2600, joten se puoli vaikuttaa olevan kunnossa. Ehkä hiukan koitan lihaksia saada lisää ja varsinkin olkapäitä ja selkää vahvistaa. Onneksi taivalta tosiaan varmaan helpottaa ne itseä huonommat, joita löytyy todennäköisesti muutama kipale.

 

[Klassinen sentteri]

Kyse ei ole siitä. Kyllä joukkojen johtamista, joukkona/ryhmänä toimimista ja käskyjen noudattamista voi harjoitella järkevämminkin kuin säntäämällä minuutin välein vessaan seisoskelemaan.

Kyllä tuo peruskurin opettelu kuuluu armeijaan olennaisesti. Jos ei siellä jonossa osata käyttäytyä ja olla perseilemättä niin ei hyvin mene. Sillon on syytäkin hakea vauhtia tuvasta vaikka 20 kertaa. Ei armeijan kuulu olla mikään saakelin hippileiri.

 

[Fordél]

Kyllä tuo peruskurin opettelu kuuluu armeijaan olennaisesti. Jos ei siellä jonossa osata käyttäytä ja olla perseilemättä niin ei hyvin mene. Sillon on syytäkkin hakea vauhtia tuvasta vaikka 20 kertaa. Ei armeijan kuulu olla mikään saakelin hippileiri.

Ilman muuta kuuluu armeijaan kuuluu kuri. Kuitenkin varmasti sinunkin aikana tuossa kohdin mentiin ihan pelleilyn puolelle eikä kyse ollut enää mistään pelkästä kurin ylläpitämisestä.

Ja todetaan vielä, että ei se pelleily mua haitannut ja mullahan oli hyvin aikaa mennä vessaan jonossa vaikka sen 20 kertaa. Ei siinä silti mitään järkeä ollut eikä se hyödyttänyt ketään.

 

[teroz]

Kyllä tuo peruskurin opettelu kuuluu armeijaan olennaisesti. Jos ei siellä jonossa osata käyttäytä ja olla perseilemättä niin ei hyvin mene. Sillon on syytäkkin hakea vauhtia tuvasta vaikka 20 kertaa. Ei armeijan kuulu olla mikään saakelin hippileiri.

Ei mutta siitä tulikin mieleeni hyvä idea: Steiner Komppania (St.Komppis), jossa jokainen varusmies on yksilö ja saa suorittaa palvelusaikansa kuten itse haluaa.

Ja vielä tuohon aikaisempaan keskusteluun kuntopohjasta, en usko että siitä muodostuu ongelma. Meillä on n. 170 kiloinen kaveri yksikössä, joka hänkin teki sen mitä pystyi ja ilmoitti vielä haluavansa AUK:iin tai mieluusti jopa RUK:iin. Ei tietty työntö aivan sinne riittänyt, mutta kaveri yritti kaikkensa ja se riitti ja muutenkin porukalla oli kuntopohjaa laidasta laitaan, en muista että tästä olisi kukaan tosissaan joutunut ongelmiin ainakaan P-kaudella.

 

[Klassinen sentteri]

Ilman muuta kuuluu armeijaan kuuluu kuri. Kuitenkin varmasti sinunkin aikana tuossa kohdin mentiin ihan pelleilyn puolelle eikä kyse ollut enää mistään pelkästä kurin ylläpitämisestä.

En kokenut koskaan, että homma olisi mennyt pelleilyn puolelle. Kaikella oli tarkoituksensa. Rajavartiolaitoksen puolella sisäkuri oli ainakin minun aikana vielä jopa tiukempaa, kuin puolustusvoimissa.

 

[Fordél]

Ja vielä tuohon aikaisempaan keskusteluun kuntopohjasta, en usko että siitä muodostuu ongelma. Meillä on n. 170 kiloinen kaveri yksikössä, joka hänkin teki sen mitä pystyi ja ilmoitti vielä haluavansa AUK:iin tai mieluusti jopa RUK:iin. Ei tietty työntö aivan sinne riittänyt, mutta kaveri yritti kaikkensa ja se riitti ja muutenkin porukalla oli kuntopohjaa laidasta laitaan, en muista että tästä olisi kukaan tosissaan joutunut ongelmiin ainakaan P-kaudella.

Juuri näin. Riittää kun tekee sen minkä pystyy eikä asiasta kannata ottaa mitään stressiä. Kyllä siellä asiat aina lutviintuu ja jokaiselle löydetään tavat hoitaa hommat pois alta.

 

[Nick Neim]

Ja vertailun vuoksi näin Tähtipakille, itse olin armeijaan mennessäni lähes 125-kiloinen pötkylä, eli sairaalloisesti ylipainoinen. P-kauden jälkeen (8 viikkoa) painoa oli pudonnut 22 kiloa, mikä on aivan järkyttävä määrä. Silloin tuli käytyä vapaa-ajallakin liikkumassa, ja katsoi hieman tarkemmin kuinka usein makeisia tai sipsiä söi. Siviilissä ennen inttiä onnistuin painoa jo pudottamaan, mutta niin se vain takaisin kertyi yhtäkkiä.

Nyt paino on kaksinumeroinen, ja alaspäin mennään edelleen. Tosin huomattavasti hitaammalla tahdilla, mutta hiljaa hyvä tulee. Siellä pärjää käytännössä millaisella kunnolla tahansa, jos asennetta riittää. Se nimittäin kantaa pitkälle.

 

[TosiFani]

Onneksi nämä uudemmat sukupolvet (joita pullamössöiksikin on haukuttu) ovat entisiä paljon luotettavampia. Heidät voi päästää paljon aikaisemmin sotilaskotiin ilman pelkoa, että koko kompanja on sen jälkeen sokerihumalassa. Muutenkaan heitä ei ole tarvis eristää muusta maailmasta yhtä pahasti kuin edeltävät sukupolvet.

No, sotilaskoti kohta oli liiottelua, kyllä me sotkuun päästiin kun osattiin sotilaallisesti käyttäytyä. Ja seuraava sukupolvi on aina edellistä parempi.

Nykymaailmassa on kyllä liikaa aikaa pohtimiseen, kun väärän koivun kiertäminen aiheuttaa kirjoittajassa tuollaisen reaktion.

 

[Tim Callahan]

Ja intissähän on loistava paikka pistää itsensä kuntoon oli sitten yli tai alipainoinen, kun vapaa-ajan voi käyttää lenkkipolulla tai salilla kuntoilessa. Ruokailut on säännölisiä ja suht ravitsevia, joten silläkin pohjalla saadaan täydellistä treeniä.

Mutta tosiaan eihän Suomen armeija ole mikään Navy SEALs ja siellä pärjää pelkästään olemalla.

 

[hanu]

On se tämä nuorison "asepalvelus" nykyään aika luksusta. Siellä surffaillaan jo ensimmäisenä iltana älypuhelimilla netissä ja annetaan tilannetiedoitusta Jatkoaikaan ja katsotaan rauhassa pornoa netissä.

Silloin kun minä olin sodassa eli Heikkilän kasarmilla 11 vuotta sitten niin siellä oli koko saapumiserän kovimmat jannut ja talvikin oli Euroopan kylmin sitten keskiajan. Ensimmäiseen kahteen viikkoon ei ollut mitään hajua SM-liigasta tai NHL-tuloksista. Ne piti saada kaverilta tekstiviestillä, jos sitä kännykkää joskus edes ehti pitämään kädessä. Sotilaskodin telkkarissa oli teksti-TV ja sieltä voi ehtiä joskus katsomaan tuloksia, muuten piti odottaa viikonloppuun ja sitä, että voisi kotona katsoa mitä sitä on tapahtunut.

Siellä opeteltiin runkkaamaan ilman, että peitto heiluisi ja erotiikka piti kuvitella itse.

Aamulla yskittiin homeet ulos keuhkoista ja mentiin -29 asteen pakkasessa aamulenkille. Heikoimmat eivät siltä lenkiltä koskaan palanneetkaan.

No joo. Minä menin Heikkilään lokakuussa -79. Tuleeko tuosta nyt sitten kohta 33v. Silloin ei ollut keksitty vielä edes teksti-tv:tä kännyköistä puhumattakaan. SM-liigasta pysyi kyllä jollain lailla kartalla, kun tupakaverina oli Haapaniemen Tipi(tjsp?), töpselin liigajengin mukana roikkuva kaveri, joka oli 99,7% inttiajastaan harjoitusvapailla. Änäriä ei kai silloin Suomessa kukaan seurannut.

Talvi ei ollut Euroopan kylmin vaan vittumaisin. Puoli vuotta räntäsadetta, eli tyypillistä Turkua. Heikkilän kasarmi oli jo silloin homeessa, mutta niin sinä talvena oli kyllä intin kalsaritkin puhumattakaan siitä saatanan manttelista.

Pakkaset osuivat niihin öihin kun seisoin väijyssä kassun puomilla. -20°C ja tuuli avoimelta mereltä tuntui hieman vilpoiselta. Toisin päin en vieläkään ymmärrä, miksi alkukesän hellekeleillä Hirvensalon marsseilla varustuksena piti olla kumisaappaat.

Vieläkö muuten intissä on jalkarätit? Nuita on ollut ikävä ihan siviilissäkin, oikein kiedottuna voittaa sukat kuin sukat saappaissa helposti.

Sitäpaitsi jo silloin sotkussa oli lukollinen wc-yksiö, ei tarvinnut pelätä peiton heilumista. Olen tosin täyttänyt aviolliset velvollisuuteni sotkun yläkerran kirjastossa, en tiedä kenenkään sieltä koskaan kirjaa lainanneen, mutta tyttöystäviä (tai minun tapuksessani vaimoa) kirjakokoelma tuntui suuresti kiinnostavan.

t. hanu

 

[Steegil]

Ja intissähän on loistava paikka pistää itsensä kuntoon oli sitten yli tai alipainoinen, kun vapaa-ajan voi käyttää lenkkipolulla tai salilla kuntoilessa. Ruokailut on säännölisiä ja suht ravitsevia, joten silläkin pohjalla saadaan täydellistä treeniä.

Toi on helpommin sanottu kuin tehty. Safka on täynnä hiilareita eli omat protskut pitää ottaa mukaan. Lisäksi motivaatiota on erittäin hankala lähteä kaivataan tylsän/vituttavan/raskaan päivän jälkeen. Intissä on oikeastaan vaikeampaa laittaa itsensä kuntoon kuin himassa. Tietty ylipainoiset laihtuvat ja kaikkien huonoin kuntoisilla janttereilla se kuntokin nousee myös. Mutta jos olet keskiverto jantteri, jolla on perus hyvä kunto ja henkilö on normaalipainoinen niin todennäköisempää on, että kuntosi huononee ja lihoat intissä. Ne jotka ovat hyvässä kunnossa ovat jo tottuneet pitämään omasta kunnostaan ja ruokavaliostaan niin hyvin huolta, että intissä se kunto ei lopulta edes hirveän paljon laske. Kova kuntoisilla se ei kuitenkaan valitettavasti nousekkaan.

Missäs joukkueessa serkkusi ovat? 1. ja 2. joukkueisiin pyrittiin sijoittamaan "urheilullisimmat" ja heistä johtajakoulutukseen haluavat 2.joukkueeseen. Itse olin tuossa ykkösessä ja meistä n.35 alokkaasta vain yksi jatkoi AUK:iin.

En ole vielä tajunnut kysyä. Luultavasti juurikin jommassa kummassa noista joukkueista. Todennäköisemmin 2.joukkueessa. Serkukset haluaisivat olla vuoden ja he ovat ihan kovassa kunnossa myös.

 

[Tim Callahan]

Toi on helpommin sanottu kuin tehty. Safka on täynnä hiilareita eli omat protskut pitää ottaa mukaan. Lisäksi motivaatiota on erittäin hankala lähteä kaivataan tylsän/vituttavan/raskaan päivän jälkeen. Intissä on oikeastaan vaikeampaa laittaa itsensä kuntoon kuin himassa. Tietty ylipainoiset laihtuvat ja kaikkien huonoin kuntoisilla janttereilla se kuntokin nousee myös. Mutta jos olet keskiverto jantteri, jolla on perus hyvä kunto ja henkilö on normaalipainoinen niin todennäköisempää on, että kuntosi huononee ja lihoat intissä. Ne jotka ovat hyvässä kunnossa ovat jo tottuneet pitämään omasta kunnostaan ja ruokavaliostaan niin hyvin huolta, että intissä se kunto ei lopulta edes hirveän paljon laske. Kova kuntoisilla se ei kuitenkaan valitettavasti nousekkaan.

Jos normaalipainoinen, mutta liikuntaa harrastamaton tai ylipainoinen liikuntaa harrastamaton alkaa intissä esim. 4-5 krt /vko käymään salilla/lenkillä ja syö normaalit ruuat kolme kertaa päivässä, niin varmasti on hyvässä kunnossa palveluksen jälkeen. Intissä kuluu niin paljon energiaa, että sen takia jo siellä syödään hiilareita niin paljon, enkä usko, että peruskuntoaan hyväksi haluava jantteri vielä haluaa ihan lisäravinteilla leikkimään, koska perusruoka ja treenikin on ihan hyvä yhdistelmä, jos ei haluta kuitenkaan ihan huippu-urheilijan kuntoon.

 

[Jackie Moon]

Meillä ei ehkä kaikista rankinta ollut, mutta silti uskoisin että jos cooperissa jaksaa mennä yli 2000m niin kyllä intissäkin pärjää kun asennoituu oikein ja tekee parhaansa.

Ei kai toi cooper nyt mikään mittari ole mihinkään pärjäämiseen, tai ylipäätään mihinkään. Mutta tuo asenne on se kaikista tärkein, luonnollisesti. Eikä parhaansa tekemisestä aina seuraa mitään plussaa. Ei huonoin, ei paras. Siinä oikea resepti imo. Itse kävelin tupakka suussa 1600m. Lomia olisi tipahtanut, jos olisi kasarmin ennätyksen rikkonut. Pohjilla taisi olla Lasse Virenin 4300m...