Mielestäni hänen ohjeensa oli ihan hyvä vasta-argumentti täällä voimakkaana esiintyvälle luovuttamismentaliteetille. Monen tavoitteena tuntuu olevan ne hullun paperit. Ja johtamiskokemus on aina positiivinen asia tulevaisuutta ajatellen, ainakin positiivisempaa kuin puolen vuoden tahallinen laiskottelu ja epäonnistuminen.
Älä nyt jaksa esittää yksinkertaisempaa kuin olet, aikuinen mies. Onhan tässäkin ketjussa ollut näitä vapautus-hinnalla-millä-hyvänsä-puppeleita, mutta se että heität kaikki kuuden kuukauden jannut tuon luovuttamismentaliteettin, tahallisen laiskottelun ja epäonnistumisen jargonin alle on, noh, hieman väsynyt kärjistys, tai sen yritys.
Totta kai jollekin tuosta johtajakoulutuksesta on hyötyä. Ihan samoin jollekin toiselle on hyötyä esim. lukea kevät pääsykokeisiin. En oikein näe tässä mitään kovin suurta vastakkain asettelua, jos sitä ei halua tietoisesti hakea.
Kiitos macnevisille "true life"-tarinasta ja hieno homma kaverillesi. Tosin aika tyypillinen tapaushan tuo siinä mielessä oli, että rekrytilanteessa haastateltavalta ja rekrytoijalta sattui löytymään yhdistävätekijä, josta sitten riitti keskusteltavaa. Ei kai tuo ole kovin tavatonta. Nyt se oli tämä "spessu-RUK", mutta kaipa se olisi ihan yhtä hyvin voinut löytyä esim. harrastuspuolelta, jos molemmat olisivat olleet vaikkapa innokkaita laama-agilityn harrastajia. Pahoittelut joka tapauksessa "haistapaskameiningistä". Joku "sampio" heittäisi tähän vielä, että jatketaan tästä sitten, kun olet AUK/RUK:n, tai intin yleensä, käynyt ja kerännyt kokemuksia miten se hyödyttää/ei hyödytä työhaastiksissa, mutta se olisi turhaa ja lapsellista. Ja tuo ei ollut vittuilua, mutta tulipahan mieleen.