Inttiin lähdössä?

  • 1 239 924
  • 3 632

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ylipäänsä jääkiekon seuraaminen on vaikeutunut, näin kerran sotkussa uutisen Selänteen jatkosta. Siinä se.
Ei se ollut unta, se on one more year ja Teukka jatkaa!

Perkele nyt on jo 12 vuotta täynnä palvelukseen astumisesta ja 11 vuotta kotiutumisesta, edelleen sitä jaksaa monille inttijutuille nauraa ja niitä muistella. Jaksamisia uusille alokkaille, ilo vaan irti uusista ympyröistä.
 

Nurmos_888

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Blackhawks, Ducks
Ääh. Palveluksen 2 ensimmäistä viikkoa meni todella nopeasti, ja nyt päästiinkin olemaan VLV+VLV+HL. Tänään pitäiskin sitten palata kasarmille. Nyt vaan fiilikset on tosi latteet, kun on taas tajunnut tän siviilin viehättävyyden, kun on nähnyt kavereita ja tyttöystävää. Ei oikeastaan vituta/hajota/gonahda, on vaan tosi apee ja masentunut fiilis. Eiköhän tää fiilis unohdu, kun PV keksii kaikkea muuta mietittävää.
 

Sic

Jäsen
Ääh. Palveluksen 2 ensimmäistä viikkoa meni todella nopeasti, ja nyt päästiinkin olemaan VLV+VLV+HL. Tänään pitäiskin sitten palata kasarmille. Nyt vaan fiilikset on tosi latteet, kun on taas tajunnut tän siviilin viehättävyyden, kun on nähnyt kavereita ja tyttöystävää. Ei oikeastaan vituta/hajota/gonahda, on vaan tosi apee ja masentunut fiilis. Eiköhän tää fiilis unohdu, kun PV keksii kaikkea muuta mietittävää.

Ai että, voi sitä vitutuksen määrää esim. sunnuntaisin (tai ihan milloin vain lomat päättyivät) kun piti perse raahata takaisin kasarmille, se on kyllä yksi niistä asioista mitkä jäivät hyvin mieleen intistä. Jotenkin tuo "sunnuntaivitutus" vielä paheni jos tiedossa oli mukavia leiriaamuja sillä viikolla :) (toisaalta jos oli helppo viikko tulossa niin kassulle meni aika levollisin mielin).

Silti pelottaa jo etukäteen sotilasvala. Ei ollut ensimmäinen kerta kun pyörryin, lapsuudessa olen pari kertaa jossain ristiäisissä kupsahtanut kun on joutunut paikoillaan seisomaan. Ilmeisesti en hengitä tarpeeksi syvään noissa tilanteissa. Edellisestä kerrasta oli kuitenkin todella kauan jo aikaa.

Kannattaa yrittää saada paikka jostain massan keskeltä missä voi sitten mukavasti jalkoja välillä liikutella, itse koin tämän kikan hyväksi omassa valassani (ei se maailma todellakaan kaadu siihen jos siellä joutuu vähän polvia koukistelemaan). Kannattaa myös toivoa viileätä keliä valapäiväksi, onhan se itse kullekin helvetillistä jäpittää paikallaan niissä intin tamineissa helteessä. Jos ja kun kuuma keli on niin kannattaa ainakin se t-paita jättää takin alta pois, muistaakseni tein näin itse (tulihan siellä silti hikoiltua melkoisesti). Ja toisaalta jos alkaa tuntua siltä että kohta pettää jalat alta niin ihan rohkeesti vaan taka-alalle, mielestäni sekin on parempi kuin rojahtaa sinne muotoon.
 

Baroun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Per sempre Tito †
Sen verran voin itse antaa vinkkejä tossa pyörtymis hommassa, että kun jäpität siinä muodossa niin älä pidä jalkoja ns lukossa vaan polvia vähän koukussa jolloin veri alkaa kiertämään. Jos seisot jalat tikku suorina niin veri ei kierrä jolloin tulee huono olo ja silloin juuri tapahtuu näitä pyörtymisiä.
 

Kummeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Washington Capitals
Sen verran voin itse antaa vinkkejä tossa pyörtymis hommassa, että kun jäpität siinä muodossa niin älä pidä jalkoja ns lukossa vaan polvia vähän koukussa jolloin veri alkaa kiertämään. Jos seisot jalat tikku suorina niin veri ei kierrä jolloin tulee huono olo ja silloin juuri tapahtuu näitä pyörtymisiä.

Juuri tätä vinkkiä itsekin tuputin tuossa edellisellä sivulla ja pidän tätä tärkeimpänä koko tuossa valahommassa. Itse selvisin tuolla tekniikalla valasta+kahdesta paraatista, jotka kaikki olivat sen 1,5h. Vala elokuussa, paraatit olivat joskus huhti tai toukokuussa ja heinäkuussa, kaikki aurinkoisella kelillä.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Kannattaa myös toivoa viileätä keliä valapäiväksi, onhan se itse kullekin helvetillistä jäpittää paikallaan niissä intin tamineissa helteessä. Jos ja kun kuuma keli on niin kannattaa ainakin se t-paita jättää takin alta pois, muistaakseni tein näin itse (tulihan siellä silti hikoiltua melkoisesti).
Meillä valapäiväksi oli luvattu jotakin +26 astetta ja sitä luokkaa se taisi ollakin. Johtajat ja kaipparit kovasti varoittelivat että juokaa sitten kunnolla, ettei lähde taju seistessä. Yksi kaveri otti tämän vähän liian kirjaimellisesti ja kusi sitten kenraalin ohimarssin aikana housuun. Ei siis kannata vetää yhteen soittoon vettä paria litraa, koska se ei kuitenkaan ehdi imeytyä. Eli pieniä annoksia pidemmin väliajoin ja syö jotakin suolaista joka sitoo nesteitä paremmin.

Kuumasta lämpötilasta huolimatta vain yhdeltä varusmieheltä meidän n. 70 hengen yksikössä lähti taju. Ei tuota liikaa kannata pelätä, on vain rentona ja vähän pyrkii liikkumaan, esim. painoa välillä jalalta toiselle ja pyrkii pitämään verenkierron kunnossa. Hartioita voi välillä vähän ravistella ja varpaita liikutella.
 

Saha on Laki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Karkaako tietty uratietoinen "eliitti" pois?

Karkaa ja on jo karannutkin. Kauaa ei ole siitä kun itse olin maastopuku päällä ja tulee heti muutama hyvinkin uratietoinen tuttu mieleen jotka skippasivat intin. Ymmärtääkseni samalla tavalla on todella moni muukin "eliittiin" kuuluva tehnyt.
 

Tenkrat#67

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Wild, Pekka Rinne
Oliskohan mitään ns. neuvoja antaa, kun olis tuossa parin päivän päästä kutsunnat, ja prikaatti-kohde olisi Kainuu. Oon enemmän näitä punttismiehiä, coopperia parhaillaan vetäny 2400m. Eli mitä hommia esim. jääkäri käsittää? Tietenki pyrin talvella lisäämään liikkumista huomattavasti jne, mutta vähän jos voisi aukaista.

E. Ja "tavoitteena" siis puoli vuotta.
 

Sisäliitin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Oliskohan mitään ns. neuvoja antaa, kun olis tuossa parin päivän päästä kutsunnat, ja prikaatti-kohde olisi Kainuu. Oon enemmän näitä punttismiehiä, coopperia parhaillaan vetäny 2400m. Eli mitä hommia esim. jääkäri käsittää? Tietenki pyrin talvella lisäämään liikkumista huomattavasti jne, mutta vähän jos voisi aukaista.

E. Ja "tavoitteena" siis puoli vuotta.


Jääkäri on puolustusvoimien nimitys alimmalle sotilasarvolle joka on sotamies. Samoin kuin pioneeri,tykkimies,panssarimies,rakuuna jne.

Eli siis jääkäri voi toimia monissa eri tehtävissä, muunmuassa normaalina jalkaväkisotilaana,panssarintorjuntamiehenä,kuskina,kirjurina,lääkintämiehenä,sotilaspoliisina jnejne.

Jos juokset cooperissa 2400 ja olet vielä punttimiehiä niin todennäköisesti kuulut siihen parempikuntoiseen osaan omasta alokaserästäsi, ei siis mitään syytä huoleen. Tietty hyvä kunto ei koskaan ole mistään pois että sen kun menet lenkkiä vetämään.

Ja harvemmin armeijassa mitään suoraa juoksukestävyyttä tarvitaan. Lähinnä sitkeyttä ja voimaa. Ei ne yli kolme tonnia juosseet 165/65 kokoiset kaverit olleet ikinä marsseilla kärkipäässä kun piti jotain tavaraakin kantaa mukana.
 

Luge H

Jäsen
Suosikkijoukkue
80
Ja harvemmin armeijassa mitään suoraa juoksukestävyyttä tarvitaan. Lähinnä sitkeyttä ja voimaa. Ei ne yli kolme tonnia juosseet 165/65 kokoiset kaverit olleet ikinä marsseilla kärkipäässä kun piti jotain tavaraakin kantaa mukana.

"Sähkövoimakone (SVK) painaa vain 115 kiloa."
Coopperissa juoksin parhaimillani 2400 metriä. Se oli 400 metriä enemmän kuin palveluksen alettua. Puoli vuotta myöhemmin SpolAukin marssilla kannoin kahden miehen täyspakkausta ja asetta viimeiset kilometrit. Matkaa oli taitettu siinä vaiheessa 71 kilometriä ja aikaa mennyt 22 tuntia.
Jos olet kova jätkä nostamaan punttia tai fyysisesti pystyt kantamaan muita isompia määriä niin olet todella vahvoilla intissä. Ja palvelustoverisi myös osaavat sitä arvostaa.
Sisäliitin tietää mistä puhuu. Ja SVK on laite joka tulee metsäleireillä tutuksi, vittumaista jos sitä joutuu yksin raahaamaan.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Ja SVK on laite joka tulee metsäleireillä tutuksi, vittumaista jos sitä joutuu yksin raahaamaan.
Niinno riippuu varmaan millaisessa yksikössä ja missä tehtävissä palvelee. Minä olin tykistössä perus 6kk-jannu ja metsä kyllä tuli tutuksi, mutta sähkövoimakonetta en koskaan nähnytkään.

Muuten kyllä pitää paikkansa että tavaroiden nostaminen, raahaaminen ja kantaminen noin ylipäätään lienee se tyypillisin fyysisesti kuormittava juttu normaalissa palveluksessa. Juoksukestävyys / hapenotto eivät välttämättä ole ne ratkaisevimmat tekijät, vaan "hidas mutta raskas" kestävyys ja vähän stereotyyppisesti ilmaisten mutta kuitenkin, sisu. Loppusodassa jouduin kantamaan meidän ryhmän "haavoittuneen" alikessun JSP-teltalle (muutamia satoja metrejä), eli reppuselässä oli 80kg painava alikessu taisteluvarustuksineen sekä oma rynkky + tetsari. En olisi uskonut että tämä on edes minulle mahdollinen suoritus, mutta kyllä se muutaman lepotauon voimalla onnistui yllättävänkin hyvin.
 
Viimeksi muokattu:

BLEGI

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bleg, DRW, Man United ja Tommi Huhtala
Nonni! Lomille lähtö ja p-kausi paketissa!

Upinniemessä palvelen ja laivakokiksi jouduin/pääsin. Pakko sanoa, että ei ole minkäänlaista tietoa kyseisestä hommasta, kuin se, että ruokaa tulee laitettua riittävästi. Olisiko muita laivakokkeja tai muita laivastossa palvelleita, jotka osaisivat kertoa laivakokin hommista?
 

julle-jr

Jäsen
Koodi:
Olisiko muita laivakokkeja tai muita laivastossa palvelleita, jotka osaisivat kertoa laivakokin hommista?
Uskoakseni laivakokin työmäärä riippuu melko paljon aluksesta, jolle päätyy. Palvelin 2000-luvun alussa ohjuslaivueessa, en tosin kokkina mutta kun aluksessa oli vain muistaakseni kuusi varusmiestä, niin jonkinlaisen käsityksen sai siitä mitä kokki puuhailee.

Silloin kun oltiin Upinniemessä, kokin homma ei vaikuttanut kovin rankalta, koska kävimme pääosin MuKesissa syömässä. Tällöin laivueen kokeilla oli normaalisti koulutusta n. klo 8-16. Koulutus oli välillä koko laivueen yhteistä ja välillä kunkin aselajin erikoiskoulutusta. En tiedä mitä kokeille tarkalleen ottaen koulutettiin erikoiskoulutusten aikana, kaiketi perusjuttuja kokin hommasta sekä ilmeisesti myös jonkinlaista lääkintäkoulutusta heille annettiin.

Kotilaiturissa oltaessa kokit osallistuivat laiturivahtiin, joka siis pyörii virka-ajan ulkopuolella aina kun laiturissa on aluksia. Meillä vahtivuorot olivat kahden tunnin mittaisia ja se tietysti voi vähän tehdä seuraavasta päivästä uuvuttavan, jos on joutunut valvomaan edellisenä yönä esim. klo 02-04 tai 04-06. Eri laivueissa on eri käytännöt, esim Pohjanmaalla kansivahtivuorot ovat 4 h mittaisia, en tiedä osallistuivatko siellä kokit vahtiin. Laiturissa oltaessa myös yleistä alusten kunnossapitotouhua, kuten maalaamista jne. tekivät kaikki varusmiehet. Isommilla laivoilla myös syötiin aina laivalla, joten kokilla oli varmaankin kotisatamassakin enemmän kokin hommia kuin meillä.

Merellä oltaessa kokilla oli ohjusveneessä melko paljon hommaa, koska aluksessa oli vain yksi varusmieskokki ja yksi kantahenkilökuntaan kuuluva kokki (vai talousupseeriksi taikka -aliupseeriksiko tätä skapparikokkia nimitettiinkään). Ainakin meillä varusmieskokki taisi tehdä suurimman osan peruskeittiötöistä. Merellä ajettiin normaalitilanteessa merivahtia, jolloin oltiin vastuussa omasta osa-alueesta 4h pätkissä ja vastaavasti 4h oltiin lepovuorossa. Käytännössä kokilla taisi olla usein aika lailla koko neljän tunnin pätkäksi hommaa, kun yleisen siisteyden lisäksi piti huolehtia edellisen ruokailun jätökset ja tiskit pois sekä tehdä uutta ruokaa vahtivuorosta vapautuville jne. Varmaan taas tapauskohtaista, mitä kaikkea nakkia varusmieskokin pääasiallinen esimies, eli skapparikokki keksikään kokille antaa.

Normaalin 4h vuorottelun lisäksi merellä tuli usein erilaisia hälytyksiä, riippuen vähän mistä syystä merellä oltiin (oliko harjoitus vai joku valvontakeikka). Esimerkiksi taisteluhälytyksen aikana jokaisen piti mennä omalle ennalta määrätylle paikalleen, riippumatta siitä oliko lepo- vai vahtivuoro. Näin ollen unet saattoivat joskus jäädä melko lyhyeen jos ja kun sattui niin, että hälytykset tuntuivat osuvan aina juuri omalle lepovuorolle. Joku parin viikon harjoitus saattoi muodostua melko rankaksi sen takia, että nukkumista sai yrittää joissain tunnin parin pätkissä monta päivää putkeen. Kokki taisi joskus valitella, että ei ole mitään hajua onko yö vai päivä kun keittiössä ja messissä ei ollut ikkunoita mistä näkisi ulos :) Myös yöllä kokin täytyi tehdä ruokaa, jos oltiin merellä, koska aina vahtivuorosta vapautuville oli jotain purtavaa tarjolla.

Jos mentiin johonkin saareen tai vierassatamaan yöksi, joutui ainakin meillä kokki osallistumaan kansivahtiin kuten muutkin. Kun itse olin kansivahdeista päättävänä aliupseerina, yritin toki hieman käyttää pelisilmää, että kuka joutuu yöllä vahtiin. Toisaalta vierassatamassa oli usein iltavapaita, jolloin puolet varusmiehistä (kolme kpl.) pääsivät kaupungille rilluttelemaan ja kolme muuta hoitivat sen illan ja yön kansivahdin. Tällöin jokainen kolmesta ruodussa olevasta tietysti joutui myös yöllä vahtiin. Vieraslaiturissa oltaessa kokin täytyi luonnollisesti aamulla herätä aikaisemmin kuin muiden, jotta aamiainen oli valmiina kun yleinen herätys kajahti. Yleensä taisi olla niin, että juuri varusmieskokki sattumoisin huolehti aamiaisen valmistuksesta skapparikokin vedellessä sikeitä viimeiseen minuuttiin :) Myös iltapalat ja muut tietenkin piti kokin huolehtia.

Kuten sanottua, varmasti on laivue- ja aluskohtaisia eroavaisuuksia miten hommat menee. Meillä pienessä aluksessa kaikki tekivät vähän kaikkea ja yhdelle varusmieskokille tuntui kasautuvan melko paljon hommia. Tai sitten hän vain oli laiska ja valitti tyhjästä, varmaksi en mene sanomaan :)

Uskoisin, että mitä isompi alus, sen enmmän kokki tekee vain ja ainoastaan kokin hommia. Se on varmaan toisaalta hyvä ja toisaalta huono kun on pelkästään samantyyppistä hommaa koko ajan. Isommalla aluksella on myös tarkempi hierarkia alikessujen ja matruusien välillä. Meillä kaikki kuusi varusmiestä nukkui samassa skanssissa ja muutenkin oltiin periaatteessa ihan kavereita. Ei mua ainakaan kukaan matruusi juuri koskaan esimerkiksi teititellyt tai herroitellut, paitsi ehkä uuden saapumiserän matruusit muutamana ekana päivänä. Toki riippuu siitä mitä alikessut ja kokelaat haluavat.
 
Viimeksi muokattu:

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Niinno riippuu varmaan millaisessa yksikössä ja missä tehtävissä palvelee. Minä olin tykistössä perus 6kk-jannu ja metsä kyllä tuli tutuksi, mutta sähkövoimakonetta en koskaan nähnytkään.
Tykistöpuolella ei tosiaan paljon sähkövoimakonetta näkynyt, mutta ei ne tykitkään mitään ihan kevyitä ollut siirrellä.

Ei siellä intissä missään teräskunnossa tarvitse olla eikä yli 3000m cooperin tuloksella sinänsä mitään tee, mutta ihan kuten missä tahansa elämän osa-alueella, hyvästä kondiksesta ei koskaan ole haittaa varsinkin kun tietää että intissä se on ajoittain raskaampaa kun joutuu jatkuvasti kävelemään, kanniskelemaan ja rymyämään. Mutta noista nyt selviää ns. peruskunnolla ilman erityisiä juoksijan tai punttisankarin lahjoja.

Hyvin tuntuivat kuitenkin nuo vähemmänkin urheiluun tottuneet pärjäävän, ei siellä yleensä laiteta ketään tekemään sellaisia tehtäviä josta ei kuntonsa puolesta selviä.
 
Viimeksi muokattu:

#8 Manoel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo Blues, FC Honka
Itselle kajahti reserviin mars- käsky tuossa pari kuukautta sitten heinäkuussa. Vuoden palveluksesta jäi yhden hyvän kaverin lisäksi käteen kuorma-auto kortti sekä siihen ammattipätevyys ja ADR ajolupa. Melkosta tuubaahan tuo pääsääntösesti oli, leiriaamuja ei hirveästi yli kolmeakymmentä kertyny.

Paskinta aikaa oli juuri P-kausi ja erityisesti alokasleiri Kiikalassa uuvutti miestä toden teolla. Meillä oli siellä kaivettu tuliasemiksikin kutsutut poterot n. 100metrin päähän riu'usta siten, että poterossa ollessa tulilinja oli juuri sitä paskovaa varusmiestä kohti. Ekalla isommalla hädällä se oli vähän outo ja epämieluisa kokemus, mutta jo toisella kerralla siitä osasi repiä itsekin huumoria paskaa vääntäessä. Kipinä ja vahtivuorot oli pääsääntöisesti taistelua väsymystä vastaan, joten kofeiinitableteilla oli kova käyttöaste koko leirin ajan. Se on jännä miten väsymyksen ja niiden tabujen kombo vaikuttaa mieleen, sillä kolmannen päivän jälkeen olisi luullut porukan vetävän jotain piriä siellä. Olemattomimmatkin jutut oli helvetin hauskoja ja lähes kaikelle tuli sitten naurettua käppyrässä vedet silmissä. Muuten alokas ajalta jäi mieleen helvetin kipeät penikat sekä hikoilun ja homeen(?) aiheuttama helvetillinen kutina jokaisessa kehon raajassa. Valapäivä meni yhtä nopeasti kun tulikin, joten seuraavaksi oli tulevan palvelusajan pituuden ja paikan määritys.

Kuten tarkkasilmäisimmät ovat tekstistä huomanneet, päädyin sotilaskuljettaja kurssille, eli ns. Gonakuskiksi. Se ei ollut nakki, vaan paikka minne oikeasti hain, eli tyytyväinen sai olla. Upinniemessä, missä siis palvelin melkein koko vuoden, järjestettiin jotaki hemmetin rastikoulutuksia. Oli trukinkäytön opettelua, liinoilla kuorman sitomista, kärryn kanssa peruuttelua ja muuta yhtä kivaa. Noin kolmen viikon odottelun jälkeen oli luvassa odotettu siirto Haminan chokokomppaniaksikin kutsuttuun Pampyöliin, missä itse koulutus raskaalla kalustolla tapahtui. Paikasta jäi mieleen alakerrassa sijaitseva, vain sen rakennuksen asukkaille käyttöön tarkoitettu ruokala, oma sotilaskoti joka oli avoinna aivan aamusta ihan iltaan asti, peruutuskenttäharjoitukset, helvetin puuduttavat ammattipätevyysoppitunnit sekä kermana kakun päällä tietenkin iltavapaat Haminan kaupungissa. Vapaa-aika alkoi yleensä siinä 17.30 hujakoilla ja siitä yleensä suunitesttiin kaupungille kaljottelemaan. Paljon tuli pyörittyä kaverin kanssa eri naisporukoissa. Yhden kerran tuli oltua niin jurrissa, että ajatus viikonlopun gineksen muuttamisesta omaksi lomaksi tuntui liian houkuttelevalta. Kello 22 jälkeen soikin jo puhelin, komppanian päällikön toimesta. Tuli sitte jurrissa haistatettua paskat äijälle, kerroin vaan että tullaan sunnuntaina takasin. Kuten arvata saattaa, ei tästä tempauksesta mitään päänsilittelyä seurannut. Tie vei esikuntaan Hra. Everstin puheille, joka lätkäsi 12 päivää poistumiskieltoa. Yllättävän ymmärtäväinen kaveri oli, sanoi vaan että ei sitä itsekkää sillon muinoin tullu oltua mikään täysin nuhteeton varusmies. Inssin ja teoriakokeen jälkeen, 9 viikkoa Haminassa olleena, tuli se tie päätökseen ja bussimatka takaisin Upinniemeen alkoi.

Upinniemessä päästiin sitte käytännössä hyödyntämään opittuja taitoja. Sain myös nimityksen VIP-kuljettajaksi, elikkä Suomenlahden meripuolustusalueen Komentajan Kommodori Markus Aarnion henk. koht kuljettajaksi. Jumalauta, varusmiesurani paras uutinen. Tuli ajeltua lähemmäs tuhat kilometriä pelkästään omaa ajoa, kun usein joutu odotella äijää kokouksista sunmuista edustustilaisuuksista. Tehtäviä oli kuitenkin myös raskaalla kalustolla. Maastorataharjoituksia masilla, ajoleiriä, muona-ajoa, autojen katsastusta, niiden pesua ja huoltoa, varaosien hakua ynnämuuta. Oli kiva talvella mosien alokasleirillä -30 pakkasessa vedellä kanakeittoa lämpimässä hytissä, kaikkien nähden. Tuli muutenkin aika paljon tuotua esiin oikein kärjistetysti kuskien etuoikeuksia esimerkiksi koko ruokalinjasto ohittamalla sekä kipinävuorojen lykkäämisellä muille. Noh, kaikkeen oli kuitenkin päällikön siunaus joten miksipäs ei.

Kuukaudenpäivät oli jo kulunut hommissa, kun uudet kuskit astuivat taloon. Tästä ajasta en muista muuta kuin jatkuvan nukkumisen ja syömisen. Sitte päästii reserviin. Enkä muuten edes lihonut intissä yhtään, päinvastoin paino pysyi samana mutta lihasta tuli varteen reippaasti.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
No niin, kohta tehdään Hawkistakin mies, kun ensi heinäkuussa alkaa palvelusaika Pirkkalassa, Satakunnan lennostossa. Tarkoitus olisi päästä sotilaspoliisiksi ja 9kk päästä siviiliin. Onko kenelläkään intin suorittaneista jotain vinkkejä, erityisesti tähän alkuun. Esimerkiksi, millainen kuntopohja pitäisi olla (tällä hetkellä cooper tulos n. 2600), pitääkö jotain muistaa ja ottaa huomioon ennen lähtöä ym. mitä näette tarpeelliseksi.
 

Varis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KiVa, EK65
No niin, kohta tehdään Hawkistakin mies, kun ensi heinäkuussa alkaa palvelusaika Pirkkalassa, Satakunnan lennostossa. Tarkoitus olisi päästä sotilaspoliisiksi ja 9kk päästä siviiliin. Onko kenelläkään intin suorittaneista jotain vinkkejä, erityisesti tähän alkuun. Esimerkiksi, millainen kuntopohja pitäisi olla (tällä hetkellä cooper tulos n. 2600), pitääkö jotain muistaa ja ottaa huomioon ennen lähtöä ym. mitä näette tarpeelliseksi.
2600 on cooperissa aivan riittävästi. Jos hoidat hommat kunnolla ja liikut vähän itseksesikin, niin paranee vielä parilla sadalla. Jos heinäkussa vasta alkaa, niin turha mitään muistilistoja on vielä kirjoittaa. Oikeastaan kaiken elämiseen vaadittavan kustantaa PV ja ns. luksustuotteista huolehdit itse. Musiikki, herkut, ajanviete yms. Mulle oli paljon hyötyä korvatulpista, kun osui tupaan pari kovaa kuorsaajaa. Omat bokserit on varmaan kans hyvä ottaa heti alusta mukaan.

Sotilaspoliisina tuli itsekin palveltua saapumiserässä 1/12 (taisin kyllä tähänkin ketjuun sen jo mainita), joten vielä on asiat aika kirkkaana mielessä. Ihan hyviä hommia pääosin, mitä nyt 180 aamun kohdalla vähän vitutti ettei tullut lähdettyä nurmiporaksi. Vaatimukset ainakaan Santahaminassa ei spolleilla olleet sen kummempia kuin muillakaan. Perässä pysyy kunhan edes vähän yrittää eikä lyö leikiksi.

Etukäteen ei kannata murehtia mistään. Siellä pidetään kyllä huoli sotilaasta.
 

Heddy#77

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampa Bay Lightning, Manchester United
Meikeläiselläkin tosiaan 7.1 lähtö vekaranjärvelle. Semmoinen asia tuli mieleen, että onko vekaralla minkälaiset liikuntamahdollisuudet ? Onko esim, kuntosalia ja kerkeääkö siellä ikinä iltalomilla käymään ?
 

Dev

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Meikeläiselläkin tosiaan 7.1 lähtö vekaranjärvelle. Semmoinen asia tuli mieleen, että onko vekaralla minkälaiset liikuntamahdollisuudet ? Onko esim, kuntosalia ja kerkeääkö siellä ikinä iltalomilla käymään ?

Vekaralta löytyy niin sanotusti "kaikki herkut", eli on kuntosalia, uimahallia jne. P-kaudella saattaa olla aika vähän vähissä, mutta sen jälkeen pääsee kyllä ihan rauhassa treenailemaan. Kolmisen tuntiahan tuota vapaa-aikaa aina on illasta ja tunnin verran pitää siellä hengailla jotta saa merkinnät tauluun. 12 käyntiä kun on, niin tärähtää kuntosuusloma. Näin ainakin PSJK:ssa.
 
Viimeksi muokattu:

HokiHero

Jäsen
No niin, kohta tehdään Hawkistakin mies, kun ensi heinäkuussa alkaa palvelusaika Pirkkalassa, Satakunnan lennostossa. Tarkoitus olisi päästä sotilaspoliisiksi ja 9kk päästä siviiliin. Onko kenelläkään intin suorittaneista jotain vinkkejä, erityisesti tähän alkuun. Esimerkiksi, millainen kuntopohja pitäisi olla (tällä hetkellä cooper tulos n. 2600), pitääkö jotain muistaa ja ottaa huomioon ennen lähtöä ym. mitä näette tarpeelliseksi.

Toi 2600 metriä riittää varmasti, mutta eihän siitä tietenkään haittaa ole jos kuntoaan parantaa. Kyllä se yksi kuntoisuusloma eli 3000m on mielestäni tuolta pohjalta hyvä tavoite vaikka sitten palveluksen lopputesteissä. Lihaskuntotesteistä sen verran että maksimipisteisiin vaatimukset ovat helpot jos on esim jotain kilpaurheilutaustaa. Erinomaiseen tulokseen riittää: vauhditon pituushyppy 2.50m -> , vatsat yli 46/min, punnerrukset yli 40/min. Toivottavasti tuosta saat vähän osviittaa millaisiin tuloksiin voisi tähdätä.

Itselläni TJ 43 ja voihan tätä inttiä kokemukseksi sanoa, vaikka aikamoista pelleilyähän tämä pääosin on. Ei jotenkin itselleni ole missään vaiheessa iskenyt. Tsemppiä kuitenkin ja avoimin mielin vaan palvelukseen, ainakin voi luvata että saat varmasti kokemuksia joita et muualta saisi.
 
Suosikkijoukkue
KK
Vekaralta löytyy niin sanotusti "kaikki herkut", eli on kuntosalia, uimahallia jne. P-kaudella saattaa olla aika vähän vähissä, mutta sen jälkeen pääsee kyllä ihan rauhassa treenailemaan. Kolmisen tuntiahan tuota vapaa-aikaa aina on illasta ja tunnin verran pitää siellä hengailla jotta saa merkinnät tauluun. 12 käyntiä kun on, niin tärähtää kuntosuusloma. Näin ainakin PSJK:ssa.
Siis kuntsareita jaetaan nykyään "ilmaiseksi". Johan on intti mennyt taas kevyempään suuntaan. Ennen vanhaan noita kuntsareita ei kyllä noin iisisti saanut.
 

Greffin

Jäsen
No niin, kohta tehdään Hawkistakin mies, kun ensi heinäkuussa alkaa palvelusaika Pirkkalassa, Satakunnan lennostossa. Tarkoitus olisi päästä sotilaspoliisiksi ja 9kk päästä siviiliin. Onko kenelläkään intin suorittaneista jotain vinkkejä, erityisesti tähän alkuun. Esimerkiksi, millainen kuntopohja pitäisi olla (tällä hetkellä cooper tulos n. 2600), pitääkö jotain muistaa ja ottaa huomioon ennen lähtöä ym. mitä näette tarpeelliseksi.

Kuntopohja riittää kyllä. Siellä on kunnon puolestakin ihmisiä laidasta laitaan ja heikoimman ehdolla mennään. Ei sinun kannata miettiä vielä tuota inttiaikaa. Palvelukseenastumispäivänä pakkaat kamppeet mukaan ja lähdet armeijan leipiin. Noista tarvikkeista on puhuttu täällä muistaakseni aiemmin, mutta niitä ei tosiaan kannata miettiä kuin vasta ensi heinäkuussa.
 

rosba70150

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Siis kuntsareita jaetaan nykyään "ilmaiseksi". Johan on intti mennyt taas kevyempään suuntaan. Ennen vanhaan noita kuntsareita ei kyllä noin iisisti saanut.

Jos kuntsareita oikeasti haluaa ilmaiseksi niin kannattaa hakeutua VMTK:n palvelukseen. Sai aina keksiä mitä oudoimpia selityksiä sille mitä kaikkea ollaan tehty niin hyvin että ansaittiin VMTK:n jäseninä kuntsarit. Oikeesti me taidettiin vaan hommaa uudet pingismailat ja hiustenleikkuukoneet. Ja pöllittiin ennen pidennettyjä iltavapaita limpparikoneesta kaljarahat.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös