Balilla lomailevana on kyllä juolahtanut mieleen tämänkin ilmiön kohdalla aikamoisia ajatuksia.
Mopoja tuntuu olevan miljoona,siis ihan joka paikassa. Niinkuin muuallakin Kaakkois-Aasiassa. Autoja toinen mokoma. Joka paikkaan kaikki liikkuu jomminkummin. Ei joukkoliikennettä juurikaan. Paikallinen huvilamme talonmies,joka on kouluja käynyt,puhuu englantia hyvin ja on tukevaa keskiluokkaa ei ollut ilmastonmuutoksesta kuullutkaan. Kelit ovat olleet samat iät ja ajat. Ulkomailla ei ole käynyt,kerran naapurisaarella. Haaveissa on käydä Australiassa perheen kanssa mutta lasten koulunkäynti maksaa. Indonesiassa nyt se rapiat 260 miljoonaa ihmistä. Oletan että täällä maailmankolkassa tilanne on kaikkialla sama. Ihmiset miettivät miten selviävät päivästä päivään. Toimeentulo on tiukassa ja kilpailu äärimmäisen kovaa. Turisteja toivotaan kovasti käyvän. Se on elinehto miljoonille. Oletan näin olevan muuallakin täällä päin. Haastavaa oli kertoa mitä meidän keskustelukulttuuri on tämän asian ympärillä. Polttomoottorien kieltämistä ei tuntunut ymmärtävän alkuunkaan. Mutta niin kai tuo menee. Riittävä elintaso tuo vasta ylevät ajatukset. Mutta täällä asia ei tule etenemään kymmeniin vuosiin jos pitäisi arvata. Väitän että Indonesian kaltaisissa maissa asia ratkaistaan jos näin on tehtävä. Odotan ensi vuosikymmenen lämpötilakehitystä mielenkiinnolla.
Positiivista on että roskaamiseen ovat heränneet. Muovipusseja ei saa mistään,muovipillit ovat kadonneet ja muoviset vesipullot tuntuvat olevan vähemmistössä kestäviin juomapulloihin verrattuna. Muutenkin roskaamisen suhteen ollaan sanoisinko meitä edellä. Jospa täällä ollaan lähdetty oikeasta suunnasta pallomme suojelemiseksi. Mene ja tiedä.
Mopoja tuntuu olevan miljoona,siis ihan joka paikassa. Niinkuin muuallakin Kaakkois-Aasiassa. Autoja toinen mokoma. Joka paikkaan kaikki liikkuu jomminkummin. Ei joukkoliikennettä juurikaan. Paikallinen huvilamme talonmies,joka on kouluja käynyt,puhuu englantia hyvin ja on tukevaa keskiluokkaa ei ollut ilmastonmuutoksesta kuullutkaan. Kelit ovat olleet samat iät ja ajat. Ulkomailla ei ole käynyt,kerran naapurisaarella. Haaveissa on käydä Australiassa perheen kanssa mutta lasten koulunkäynti maksaa. Indonesiassa nyt se rapiat 260 miljoonaa ihmistä. Oletan että täällä maailmankolkassa tilanne on kaikkialla sama. Ihmiset miettivät miten selviävät päivästä päivään. Toimeentulo on tiukassa ja kilpailu äärimmäisen kovaa. Turisteja toivotaan kovasti käyvän. Se on elinehto miljoonille. Oletan näin olevan muuallakin täällä päin. Haastavaa oli kertoa mitä meidän keskustelukulttuuri on tämän asian ympärillä. Polttomoottorien kieltämistä ei tuntunut ymmärtävän alkuunkaan. Mutta niin kai tuo menee. Riittävä elintaso tuo vasta ylevät ajatukset. Mutta täällä asia ei tule etenemään kymmeniin vuosiin jos pitäisi arvata. Väitän että Indonesian kaltaisissa maissa asia ratkaistaan jos näin on tehtävä. Odotan ensi vuosikymmenen lämpötilakehitystä mielenkiinnolla.
Positiivista on että roskaamiseen ovat heränneet. Muovipusseja ei saa mistään,muovipillit ovat kadonneet ja muoviset vesipullot tuntuvat olevan vähemmistössä kestäviin juomapulloihin verrattuna. Muutenkin roskaamisen suhteen ollaan sanoisinko meitä edellä. Jospa täällä ollaan lähdetty oikeasta suunnasta pallomme suojelemiseksi. Mene ja tiedä.
Viimeksi muokattu: