Jännästi Jylhä omii vasemmistolle oikeudenmukaisuuden. Oikeisto saa sitten enemmän protektionistisen ja nationalistisen maailmankuvan, joten oikeisto ei ole kiinnostunut ihmisryhmistä, jotka kärsivät. Osalle varmasti uppoaa ja osalle vielä mielihyvin, koska luotu kuva vahvistaa omaa kuplaa.
Jos arvot olivat noinkin yksinkertaiset, miten on mahdollista, että vasemmisto ja demarit ovat olleet rakentamassa ilmastopakolaisuudelle ja kehittyvien maiden tulevaisuudelle niin epäoikeudenmukaista verotusjärjestelmää, mitä esimerkiksi EU-maiden ja Afrikan maiden välillä on?
Joko-tai -asetelman sijaan näkisin tämän globaalin vastuun teeman ennemminkin likert-asteikkoisena kysymyksenä, jossa persut ovat "täysin eri mieltä" ja vihreät "täysin samaa mieltä". Muut sitten asettuvat jonnekkin sinne väliin.
Kysehän on pohjimmiltaan siitä, miten yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus määritellään. Persut painottavat oikeudenmukaisuusajattelussaan Suomen kansalaisia, joille he kokevat olevansa viime kädessä vastuussa. Vasureilla tämä asetelma on vähän moniulotteisempi, kun pitäisi myös niitä kaukomaiden köyhiä suojella porvarin kuritukselta. Vihreät taas ovat niin vahvasti kansainvälisissä suhteissa kiinni, että heidän preferenssiryhmänään tuntuu välillä olevan koko maailma.
Valtaosa suomalaisista taitaa kuitenkin liukua enemmän sinne vihreiden suuntaan kuin persuihin, joten Ylekin harjoittaa toisinaan "hiljaista arvojohtamista", joka sitten näyttäytyy puolueellisuutena. Mutta eihän Yle voikaan olla täysin objektiivinen, koska sellaista journalismia ei ole olemassakaan.
Yksikään puolue ei kuitenkaan aja globaalin epätasa-arvon purkamista, sillä se tarkoittaisi roimaa elintason alentamista, mihin taas murskaava enemmistö kansalaisista ei ole valmis. Näin ollen muutosehdotukset ja arvovalinnat tehdään nykyisen järjestelmän puitteissa, jolloin kyse on enemmänkin symbolisista teoista. Köyhää etelää yritetään pitää mukana kilpailussa, mutta ei kuitenkaan niin vahvasti, että se uhkaisi vauraan lännen johtoasemaa. Samalla lailla ilmastonmuutokseen yritetään reagoida, mutta kuitenkin siten, että se ei tuota kellekkään merkittäviä heikennyksiä elintasoon.
Eräänlaista anekauppaa, voisi sanoa. Jos rehellisiä ollaan, niin en minä ainakaan ole tavannut kuin kourallisen sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti asettaisivat ympäristön oman mukavuutensa edelle. Valtaosa porukasta suostuu kyllä karsimaan tiettyjä mukavuuksia, mutta ei niitä isoja fundamentteja, jotka nykyistä rakennetta pitävät kasassa. Ilmastonmuutoksestakin on tullut tällainen "omantunnon kysymys", jossa voi osoittaa omaa hyvyyttään välttelemällä muovikassin ostamista tai mannerten välisiä lentoja.