Ruotsin seuraavassa hallituksessa istuvat näillä näkymin demarit ja ympäristöpuolue. Hallitusohjelmaan ollaan linjaamassa, että Ruotsi tavoittelee diesel- ja bensakäyttöisten autojen myyntikieltoa vuodeksi 2030. Lisäksi lentoveroa ollaan palauttamassa.
Toki nämä ovat vasta tavoitteita, mutta antavat jonkinlaista mielikuvaa siitä, mikä on mahdollista länsimaisessa demokratiassa kaikista haasteista huolimatta.
Kai ymmärrät, kuinka riittämättömiä nuo keinot ovat? Suomessa henkilöautoliikenteen osuus hiilidioksidipäästöistä on 11 %. Vaikka autoista saataisiin sähköistettyä kolmannes, niin silti kokonaispäästöistä leikkautuisi vain marginaalinen osa. Eikä sähköautojen lataaminenkaan käy ympäristöä kuormittamatta, saati niiden valmistaminen.
Myöskään symbolisella lentoverolla ei pystytä luomaan rakenteellisia muutoksia, koska vero mitoitetaan aina sellaiseksi, että suurin lentävä massa pystyy lentämään jatkossakin. Muut vaihtoehdot eivät demokratiassa menesty. EU ei myöskään ole ryhtynyt toimiin, jotta siivilleen nouseva Aasia ei lentäisi tänne. Päinvastoin turismia tuetaan. Kuka vihreistä on esittänyt huolensa lapin kymmeniä prosentteja kasvaneista lomalennoista tai Helsingin kasvavasta suosiosta turismin kohteena?
Toiminnan perimmäisestä valheellisuudesta kertoo, että samaan aikaan, kun lentoja ollaan näennäisesti rajoittamassa, niitä yritetään haalia lisää. Tämä todistaa, että tavoitteena ei ole ympäristön suojelu.
Aina kun ei pyritä kulutusulttuurin alasajoon, työttömyyden kasvattamiseen ja köyhyyteen, kysymyksessä on viherpesu. Vihreä kasvu on mahdotonta.
Suosittelen taas kerran lukemaan Facebookin Suomen ekomodernistit ja Uusi Energiapolitiikka -ryhmiä edes puolen vuoden ajan. Kun sieltä haarukoi tietoa, niin vähitellen asioiden mittasuhteet ja meneillään oleva kehitys rupeavat hahmottumaan.
Kaikki tämänhetkinen ympäristöhuoli on silkkaa teatteria. Vähän kuin menisi monta kuutiota sekunnissa paskaa mereen syytävän putken luota poimimaan karkkipaperin pois. Se on toiminnan taso.