Euroopan toimet eivät tunnu misään kun Kiina, Intia, Brasilia jatkaa teollistumistaan ja jokainen riisikulhon omistaja mesettää 50v. päästä noksulaisella.
Eikö aikuisten oikeesti olisi rehellisyyttä myöntää, että hyväksymällä nykyiset humanismin (ihminen on tärkeintä ja eri ihmisten oikeudet ovat yhteneväiset) reunaehdot emme millään kykene estämään huonon skenaarion toteutumista? Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttäisi kehitysmaiden teknisen kehityksen pysäyttämistä (ei autoja, ei sähkönkulutusta ruokkivaa kodin teknologiaa) samaan aikaan kun talouden nimissä halutaan kuitenkin pitää länsimaiden yhteiskuntarakenteet ennallaan. En näe mitään vapaaehtoista loogista ratkaisua tähän dilemmaan, vain ja ainoastaan kriisin tai katastrofin kautta syntyvän pakkoratkaisun.
Loppujen lopuksi on pakko asettaa ongelma myös tiettyyn mittapuuhun: ihmiskunta ei ole kuolematon. Elämä maapallolla on rajallinen ajan suhteen. Aikanaan täällä elelee joka tapauksessa sukupolvi, joka on oleva viimeinen. Tanskalaiseen tapaan: tiedämme että tällä elämäntyylillä mennään helvettiin - mutta ainakin menemme sinne ensimmäisessä luokassa.