Käsittääkseni useimmille työpaikoille ostetaan erilaisia tavaroita käytetään tarvittaessa periaatteella, eikä loput on sinun, mitä et tarvitse työssäsi periaatteella. Elämän helpottaminen on varmaan suurin syy työpaikalta varastamiseen, mikä kuitenkin on aika huono tekosyy. Esimerkiksi nitojanniittejä ja post it-lappuja löytyy jokaisen vähänkin isomman marketin askartelu yms. osastolta ja kustannus on muutaman euron.
Toisaalta työnantajallekin tämä elämän helpottaminen ja sopivasti joustavien käytäntöjen salliminen epävirallisesti on todennäköisesti halvempaa ja tehokkaampaa kuin jos joka klemmaria tai tulostetta kytättäisiin. Suomalaisilla on sinänsä valitettava taipumus vertaiskyttäämiseen ja -kyräilemiseen mikä olisi omiaan heikentämään yleistä työilmapiiriä jos työpaikoilla vahdittaisiin silmä kovana ottaako kollega ylimääräisen tulosteen tai firman mainoskynän rintataskuun.
Lisäksi kuluja tulisi (ja joissain paikoissa tuleekin) kaiken maailman tulostinlaskurien asentamisesta ja siitä byrokratiasta kun joku asetetaan vahtimaan työkseen erilaista pikkusälää. Minäkin tiedän työpaikan, jossa punaisia lyijykyniä saa vapaammin käyttöön mutta vihreät ja vähän paremmat/kovemmat Faber-Castellin lyijykynät ovat ylivahtimestarin työhuoneessa lukitussa kaapissa ja jossa niitä vahditaan silmä kovana niin tarkasti, että hyvä kun ei tarvitse täyttää hakuanomusta kolmena kappaleena saadakseen vihreän lyijykynän eikä punaisen.
Tuntemattoman Sotilaan varusmestarina ollut Mäkilä on tämäntyyppisestä asenteesta hyvä esimerkki, eli Mäkilä valvoi pilkuntarkasti varusvarastoaan eikä ymmärtänyt kohtuukäsitettä kuin korkeintaan silloin kun hän antoi Hietaselle yhden ylimääräisen silakan. Mäkilä teki periaatteessa työtään ja noudatti pykäliä, mutta jos pipo on liian kireällä organisaatiossa ja mentaliteetti liian joustamaton niin se ei lisää tehokkuutta ja työntekijöiden sitoutumista.
Ihmisluonto nyt vain on sellainen, että sopiva jousto toimii molempiin suuntiin, ja jos työntekijä kokee, että hänellä on pikku luontaisetuja joita hänelle annetaan, niin työntekijä myös todennäköisesti tekee työnsä motivoituneemmin ja on tyytyväinen tästä "erikoisasemastaan" jonka ansiosta hän saa ottaa printin silloin tällöin tai vaikka sen klemmarin.
Työn ja elämän helpottaminen pikkuasioissa kuten satunnaisissa omissa tulosteissa tai muussa vastaavassa nostaa työilmapiiriä ja mahdollistaa sen, että työntekijät voivat keskittää tarmonsa varsinaisen työnsä tekemiseen sen sijaan, että heidän pitäisi täyttää jotain lyijykynänhakulomakkeita, kytätä täyttyvää ja alimitoitettua tulostuskiintiötä tai miettiä työpäivän ajan sitä, mistä saisi ostettua halvimmalla nitojan niittejä tai sitä, että pitäisikö lähteä töistä etuajassa kotiin jotta ehtii lähikirjastoon ennen kello neljää tulostamaan sen yksittäisen lomakkeen, paperin tai lipun jota tarvitsee.
@Pisin Kääpiö 186cm hyvin kiteyttikin, että erilaista pikkusälää voi kulkeutua milloin mihinkin, eikä siinä ole ongelmaa jos suuressa mittakaavassa kyse on kuitenkin työnteon edistämisestä eikä kyse ole mistään systemaattisesta Rahikais-mallista.
Oma lukunsa ovat siis ison mittakaavan töistä pöllimiset ja systeemin hyväksikäytöt, ne ovat eri asia aivan samalla tavalla kuin punaisia päin kävely tyhjän kadun ylitse on eri asia kuin jos ajaa toistuvasti ylinopeutta kännissä varastamallaan autolla. Kumpikin jälkimmäisistä rikkoo tieliikennelakia ja -asetuksia, mutta mittakaava on vähän eri.
