Siis jotkut leikkaa pizzaa saksilla. Mä en ole koskaan ymmärtänyt tota, tai no vasta pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa kuulin. Eikö saksilla leikata kynsiä ja munakarvoja jne, vai millä pallivahalla niitä sheivaillaan. En ole kysynyt fägäreiltä.
Ihmettelen samaa. Juuri tänä aamuna annoin vaimolle palautetta saksien käytöstä ruoan käsittelyssä. Mikäs siinä jos nuo olisivat keittiösakset, jotka on oikein suunniteltu tarkoitukseensa, mutta kun rouva leikkeli savulohifilettä yleis- tai paperisaksilla. Toimituksen päälle rouva vielä jättää kalankäsittelyssä tahriintuneet sakset keittiön työtasolle, eikä vaivaudu laittamaan niitä astianpesukoneeseen. Mieluiten nuo saisi huuhdella lämpimällä vedellä saman tien, Asiassa vituttaa lähinnä se, mikä on tapahtunut joskus aiemminkin, eli kun etsin sopivia saksia vaikka paperin tai langanpätkän leikkaamiseen, niin ainoat tätä tarkoitusta varten löytyvät sakset ovat kalan- tai pizzanryönässä. Rouva ei muutenkaan ole kovin ronkeli käyttämään esimerkiksi ruoanlaitossa mitä tahansa käsiin osuvaa työvälinettä aivan muuhun tarkoitukseen, kuin mihin tämä on suunniteltu. Jonkin yksittäisen työvaiheen näkökulmasta on tietysti ihan sama, sekoitetaanko puuroa vispilällä vai kaulimella, mutta noin yleisesti ottaen tuon tapainen toiminta johtaa lopulta kaaokseen.
Ihan vulgaaria ja käsittämätöntä. Kuulemma rouvan piti leikata kalannahka samalla irti ja antaa koiralle kalvettavaksi. Sellaista toimitusta varten keittiöstä löytyy muitakin aseita, kuten erilaisia teräviä veitsiä. Hyvälle veitselle kalannahka antautuu kertaviillolla kunnon leikkuulaudan päällä. En minäkään ole kontrollifriikki, kaikkea muuta, mutta joku roti nyt saatana sentään.
Toinen ikuinen ihmetyksen aihe on työkalujen palauttamatta jättäminen sinne, mistä ne on otettu. On sanomattakin selvää, että se on rouva, joka jättää ruuvinvääntimen, lenkkiavaimen tai minkä hyvänsä vermeen sinne, mihin se on kätevintä laskea käsistään sillä hetkellä, kun käyttötarve päättyy. Tai sitten työkalu kulkee hetken käsissä ja pudotetaan johonkin sattumanvaraiseen paikkaan, kun ilmenee tarvetta ottaa jotakin muuta tavaraa kannettavaksi. Tuollainen törttöily johtaa siihen, että kun seuraavan kerran pitää tehdä jotain pikku fiksauksia, niin ensimmäinen vartti tai puolituntinen kuluu työkalujen etsimiseen ja sadatteluun. Pahimmassa tapauksessa pitää pyyhkiä vitutuksen vaahto otsalta pois ja lähteä kauppaan ostamaan puuttuvia työvälineitä. Aikanaan kadonneet työkalut yleensä löytyvät, tavallisesti jostakin sattumanvaraisesta ja ennalta-arvaamattomasta paikasta.
Kolmas ihmetyksen ja vitutuksen aihe pienen työkalupakin täyttäminen rautaromulla ja muulla skeidalla. Meillä on sisätiloissa tapahtuvia pikkutöitä varten erikseen oma pakki, jossa on tarkoitus säilyttää ruuvareita, pihtejä, hohtimia ja kaikenlaisia muita pientyökaluja. Näin ainakin teoriassa. Tosiasiassa pakkia käytetään vanhojen vääntyneiden naulojen, ruuvien, rautalanganpätkien, kuivuneiden liimatuubien ja satunnaisten ruostuneiden metallinkappaleiden taltioimiseen. Meillä myös rouva tykkää tehdä välillä kaikenlaisia pientöitä, mikä on oikein arvostettavaa, mutta jälkien siivoaminen on joskus vähän erikoista. Töiden päättymisen hetkellä on kuulemma yleensä sen verran kiire, että pakkiin on kätevä sulloa sen enempää miettimättä kaikki pikkuroina mitä työstä on syntynyt. Tekisi sitten saman myös niille työkaluille. Ero on kuulemma siinä, että jos pakista hakee vain lenkkiavaimen tai ruuvarin, niin ei yksittäisiä työvälineitä jaksa käydä palauttamassa, mutta jos koko pakki on mukana, niin sinne voi helposti sulloa kaiken. Paitsi ehkä ruuvarin, lenkkiavaimen, vasaran, pihdit tai hohtimet. Eihän sitä kaikkea huomaa, jos jokin työkalu on unohtunut vaikkapa kirjahyllyn päälle töiden tiimellyksessä.
