Mulla on aina ollut sellainen periaate, että ihan sama mikä auto on alla, kunhan se on oma.
Köyhät hakee sitten lainalla.
Onko sulla asunnon kanssa sama periaate?
Aika irrelevantti jatkokysymys. Pois lukien hallien uumenissa peiton alla säilytettävät keräilyautot, tavanomainen auto on pelkkä kulutushyödyke. Sen arvo putoaa vääjäämättä vuosi vuodelta, ajomäärästä ja pidon laadusta riippuen enemmän tai vähemmän. Sen sijaan asunto on luonteeltaan aina investointi, jonka arvo säilyy kohtalaisen hyvin ja saattaa joskus noustakin merkittävästi. Ihan sama onko kyseessä osakehuoneisto tai omakotikiinteistö, omaan käyttöön tuleva vaiko sijoitusasunto. Omaan asuntoon liittyy vielä ajatus, että jossakin sitä on asuttava, joko omistus- tai vuokra-asunnossa, joten asumispäätös on käytännössä pakollinen. Auto on vain osalle ihmisistä välttämätön, ja heidänkin kohdallaan välttämättömyyden aste vaihtelee. Omistusasuntoja kokonaan omarahoituksella hankkivien osuus on markkinoilla melkoisen pieni, ymmärrettävistä syistä. Sitä voi tietysti aina pohtia, onko perinteinen suomalaismetodi eli talouden varallisuuden huomattava painottuminen omistusasuntoon järkevää. On se silloin, kun tonttimaan arvo on pitkällä tähtäimellä hyvässä nousussa. Itse rakennusten ja muiden tontiin sidoksissa olevien omistuserien hinta ei yleensä muutaman vuoden tai vuosikymmenen aikana niin hirveästi nouse, vaan asuntojen hintakehitys perustuukin pitkälti maan arvon kehitykseen.
Niissä tapauksissa Kirjoittelijan vastakysymyksessä on pientä idean poikaa, joissa omaan käyttöön tuleva asunto hankitaan tolkuttoman velkapainotteisesti ja enimmäismittaisella takaisinmaksuajalla. Ministerit ja sen sellaiset ovat asia erikseen, mutta viittaan lähinnä olosuhteisiin, joissa talouden ansiotöitä tekevillä on pienehköt ja mahdollisesti vielä epäsäännölliset tulot. Jotenkin olisin kuvitellut pankkien oppineen 90-luvun alun lamasta jotakin yksityishenkilöiden asuntokauppojen rahoittamisesta, mutta niin vain takavuosina on saatu yli varttimiljoonan euron asuntolainoja lähestulkoon olemattomilla omilla pääomilla ja liki pätkätyöläispohjalta. Asiakkaan suhteen on tietysti ihan asiakkaan herttaisen oma asia, millaisia riskejä tämä haluaa ottaa kantaakseen, mutta pankkien kohdalla riskit voivat eskaloitua yhteiskunnalliselle tasolle, kuten silloin tällöin on tapahtunut.