Rodut ovat pelkkä sosiaalinen konstruktio.Mielenkiintoista on se että koirat tunnistavat toisensa riippumatta rodusta. Ne ovat kuitenkin aika eri näköisiä ja kokoisia.
Tätä mäkin olen ihmetellyt. Meidän naapurustossa on rotan kokoisia chihuja ja ne ovat meidän koiran mielestä tosi ihquja riippumatta havaintoetäisyydestä. Joka sekin on joskus hämmästyttävän suuri. Ja sitten taas irrallaan tallusteleva katti on ihan selkeästi riistaa. Hihnassa talutettava kissa aiheuttaa taasen suurta hämmennystä. Hajuun tuo lajintunnistus ei noissa tilanteissa vain voi enää perustua. Ulkonäöllä on merkitystä. Koolla ei niinkään, sanovat naiset mitä tahansa.Mielenkiintoista on se että koirat tunnistavat toisensa riippumatta rodusta. Ne ovat kuitenkin aika eri näköisiä ja kokoisia.
Kyllä se perustuu käytännössä vain ja ainoastaan hajuun. Koiran hajuaisti vastaa noin suurinpiirtein ihmisen näköaistia ja toisinpäin. Näkö siis on koiralla korkeintaan muita aisteja tukemassa. Koira haistaa sen kissan ja tunnistaa sen juuri siksi yhdeksi tietyksi kissaksi, vaikka se kissa olisi kävellyt tien yli viikko sitten.Hajuun tuo lajintunnistus ei noissa tilanteissa vain voi enää perustua. Ulkonäöllä on merkitystä. Koolla ei niinkään, sanovat naiset mitä tahansa.
Koiran hajuaisti vastaa noin suurinpiirtein ihmisen näköaistia
Edit. vai tarkoititko, että siinä missä näkö on ihmiselle tärkein aisti, niin koiralle se on haju?
Niin, ja siis sitä, että ihminen tunnistaa katsomalla toista ihmistä että tässä on juuri se yksi niistä kuudesta miljardista ihmisestä, joka sinänsähän on aika melkoinen temppu erottaa noinkin pieniä eroja ja tuohon ei koira näköaistillaan pysty. Toki tuo koiran hajuaisti on vielä huomattavastikin tehokkaampi ja koska hajut tapaavat jättää jälkiä niin toimii myös viiveelläkin, siinä missä ihminen ei tietenkään pysty näkemään että tästä on nyt pirkkojyrki kulkenut viikko sitten tuohon suuntaan.Mitä tällä tarkoitat? Kun noin äkkiseltään jos tarkoitat sitä miltä se luettuna näyttää, niin aika väärässä olet luuloinesi. Mä en ainakaan pelkkää kusta katsomalla pysty sanomaan onko sen kussut mies vai nainen, minkä ikäinen kusija on kyseessä tai onko sillä mahdollisesti joku sairaus. Koira kun pystyy tämän pelkän hajuaistin avulla toteamaan. Joten en lähtisi sanomaan, että koiran hajuaisti vastaa ihmisen näköaistia.
Edit. vai tarkoititko, että siinä missä näkö on ihmiselle tärkein aisti, niin koiralle se on haju?
Niin, ja siis sitä, että ihminen tunnistaa katsomalla toista ihmistä että tässä on juuri se yksi niistä kuudesta miljardista ihmisestä, joka sinänsähän on aika melkoinen temppu erottaa noinkin pieniä eroja ja tuohon ei koira näköaistillaan pysty.
Hajuaistia ei voi suunnata. Lienet väärässä. Meillä on esim. yhdeltä vakioreitiltä kotiin palatessa pitkä kävelytie, jonka päässä risteää normaali katu. Kun sinne kadun päähän ilmestyy talojen väliseen kapeaan aukkoon koira, meidän koira alkaa vinkua, vaikka oltaisi n. 100 m päässä risteyksestä. Jos se vinkuminen perustuisi vain ja ainoastaan hajuun, tuo koira vinkuisi aivan jatkuvasti ulkolenkeillä. Siis aivan taukoamatta. Vinttikoirilla on muuten melko hyvä tuo näköaistikin, kun puhutaan liikkuvista kohteista. Monista muista koiraroduista poiketen ne käyttävät nimenomaan näköaistiaan mm. metsästykseen, mihin niitä yleisesti käytetään.Kyllä se perustuu käytännössä vain ja ainoastaan hajuun.
Toinen kerta oli muutamasta sentistä kiinni, kun istuin merenrannalla terassilla Englannissa. Muki säästyi, mutta päivän lehti meni lukukelvottomaksi.
Ei sillä Suomessa ole ollut enää aikoihin vaan saa olla ihan rehellisesti sinkku ja rakennusyhtiötkin rakentaa paljon yksiöitä, koska ihmiset haluavat olla rauhassa.
Myös maailmalla aletaan herätä siihen, että ei Homo sapiens ole ihan sellainen ryhmäotus kuin kuvitellaan. Miksi panda saa mussuttaa bambua omassa rauhassaan, mutta ihminen ei saisi olla yksin.
South Koreans conquer fear of dining alone - BBC News
Uutisissa näytettiin pätkä Veljeni vartija- elokuvan ennakkonäytöksestä. Haastateltiin paria Cheekfania, tyttöjä tietenkin. Tytöt selitti elokuvan nähtyään että tuli yllätyksenä miten rankka elämä Cheekillä on ollut. Ei se pitäisi mikään yllätys ollut jos on lukenut Musta lammas- kirjan. Eli ihmettelen mikä fani se on jos ei ole kirjaa lukenut. Ehkä kyse oli siitä että jotain piti sanoa tai elämän kovuus realisoitui paremmin valkokankaalta kuin lukemalla. Tiedä häntä.
@godspeed, annoit minulle uusia näkökulmia asiaan. Itse luen paljon ja en ajattele ettei kaikki teekkään niin. Kuvittelin myös että ihmiset haluaa tietää ns. kaiken fanituksen kohteesta ja lukisi tämän elämänkerran. Ehkei olekaan niin...
Tuo lause on outo. Se vaan meni väärin. EliItse luen paljon ja en ajattele ettei kaikki teekkään niin.
Kun ajattelin lauseen outoutta sen mainitessasi niin aloin miettimään miten sen voi ilmaista kauniimmin. Esimerkiksi: "Luen itse paljon ja en pysty kuvittelemaan etteivät muut lukisi yhtä paljon."Nyt kun @Musta Nuoli lainasi minua huomasin kirjoittaneen höpöä.
Tuo lause on outo. Se vaan meni väärin. Eli
Itse luen paljon ja en osaa ajatella ettei kaikki teekkään niin. Hävettää kirjoittaa jotain mikä oli noin sekavaa.
Kyllä ajattelin että ehkä ne nuoret fanit on vaan sitä ikäluokkaa ettei vaan huvita lukea kun se on niin turhaa. Itse olen lukenut Jare Tiihosen elämästä kertovan kirjan. Luin samaan aikaan myös Aikun ja Jarnan muistelmat. Ja kyllä Cheekin tarina vei eniten mennessään ja lisäsi halua lukea vähän vielä lisää.
Sinällään naurattaa ajatus Cheekin elämänkerrasta. Ei tunnu olevan erityisen mielenkiintoinen. En tosin ole fani eikä kiinnosta kyseinen artisti.
Varmaankin. Toki kun on lukenut Ozzyn, Lemmyn ja Al Jourgensenin elämänkerrat moni homma tuntuu kesyltä.En tiedä paljonko kirjassa käsitellään kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta voin kokemuksesta sanoa, että siitä saattaa riittää enemmän tarinoita jo kohtuullisen nuorellakin iällä enemmän kuin perustaviksesta, joka ammattikoulun jälkeen on tehnyt samaa duunia eläkeikään asti.
Ihan oikeasti opus oli aika mielenkiintoinen. Kauniin naaman takana oli jotain muutakin. Luin samoihin aikoihin Aino-Kaisa Saarisen ja Marko Jantusen elämänkerrat ja kyllä Jaren kirja oli mielenkiintoisin. Ehkä se vaan kertoo enemmän minusta kuin kirjasta. En fanita Cheekiä vaan hän on minulle mielenkiintoinen lahtelainen (päijät-hämäläinen) ilmiö kuten Aikku ja Jarna.Sinällään naurattaa ajatus Cheekin elämänkerrasta. Ei tunnu olevan erityisen mielenkiintoinen. En tosin ole fani eikä kiinnosta kyseinen artisti.
Varmaankin. Toki kun on lukenut Ozzyn, Lemmyn ja Al Jourgensenin elämänkerrat moni homma tuntuu kesyltä.