Menee kyllä syvälliseksi ihmettelyksi, mutta menköön. Noita eläindokkareita kun katselee, niin kyllähän tuo eläinten maailma jaksaa aiheuttaa ihmettelyä ja kummastusta. Niin on sopeutuvaista sorttia, vaikka ympäristökin muuttuisi.
Sekin jaksaa kummastuttaa, kuinka eläimet tiedostavat omat rajansa ja lajityypilliset käyttäytymisensä. Otetaan nyt kuitenkin huomioon, että
a) niillä ei ole peilejä, mistä ne tietäisivät esimerkiksi oman kokonsa suhteessa viholliseen tai toiseen lajiin
b) selvää tai todistettua tietoisuutta, että eläin kykenisi ajattelemaan olevansa täysin eri lajia kuin tuo vastaan tallusteleva jaguaari
c) kuitenkin jonkinlainen tietoisuus omasta lajista jonkun muun kuin pelkän ulkonäön perusteella, koska omaa ulkonäköähän eläimet eivät tiedä, eikä (toki poikkeuksia lukuunottamatta) siis syödä esimerkiksi velipoikaa suihinsa, vaan ravinto lihansyöjilläkin koostuu muista lajeista
Toki osaa eläimistä pidetään jo lähtökohtaisestikin todella fiksuina ja poikkeuksia löytyy, mutta siellä seassa on kuitenkin tuhansia eläinlajeja, joiden älykkyys on jotain tasoa nollan lähettyvillä. Ja silti ne perkeleet jotenkin tiedostavat nuo tuollaiset asiat, vaikka eivät ne mitenkään voi olla tietoisia itsestään, koostaan, ulkonäöstään tai vastaavasta. Hämmentävää. Osan asioistahan nuo saattavat oppia jo emoiltaan, mutta eivät ne ehdi kaikkea oppimaan poikasenakaan.
Tietäisikö sitä kuuro ihminenkään ilman peiliä ja pistekirjoitusta olevansa samaa lajia muiden ihmisten kanssa, jos sitä ei kukaan hänelle kertoisi? Mielenkiintoisia juttuja nämä.