Välillä tulee ihmeteltyä kun moni ihminen sanoo että eivät voi ostaa mitään parempaa älypuhelinta koska "ei ne kuitenkaan kestä mulla ehjänä pitkään", eikä siis puhuta mistään tyypeistä jotka on esim töissä sellaisissa paikoissa missä puhelin on vaarassa hajota. Mitä nämä ihmiset siis puhelimiensa kanssa touhuavat jos eivät kerta kestä ehjänä? Minulla on ollut viisi erilaista älypuhelinta ja varmaan kymmenkunta puhelinta omistuksessani muutenkin, ja kertaakaan en ole yhtään puhelinta onnistunut omalla käytölläni rikkomaan.
Minulla on oikeastaan juuri tuollainen käytäntö, sillä uutta puhelinta ostaessani katselen ainoastaan max. 100 euron vaihtoehtoja (oikestaan seuraavan puhelimen kohdalla tuon rajan voisi nostaa 150 €) ja tämä on juurikin siitä syystä, että olen tähän mennessä ollut todella lahjakas saamaan käytössä olevan puhelimeni rikki. Siksi tuntuukin hyvin utopistiselta ajatukselta se fakta, että nykyinen älypuhelin on ollut käytössä jo joulusta 2015 lähtien, eikä vaihtotarvetta ole edelleenkään näköpiirissä.
Tässä sitä innostuikin miettimään, että mitkä tekijät ovat olleet osallisina aiempien puhelimieni surmiin. Tässä muutamia:
- Olin kouluikäinen kun yksi puhelin tippui ruukkuun, missä oli vettä. Muistaakseni ruukussa oli myös multaa ja joku kasvi, joka oli juuri silloin kasteltu oikein kunnolla. Puhelin tippui taskusta samalla kun otin avaimeni sieltä. Ei toiminut enää lainkaan.
- Inttiaikana eräs puhelin ei mennyt leirin jälkeen enää ollenkaan päälle ja kun sen laittoi laturiin niin muistaakseni ainoastaan puhelimen sivuvaloista yksi syttyi, mutta itse laite ei mennyt enää päälle. Toimi leirillä vielä ihan normaalisti, eikä leirillä edes tehty mitään rankkaa, mikä olisi rikkonut puhelimen.
- Edellisen mentyä rikki, hankittiin uusi puhelin, mutta se ei kerennyt olla kauaa käytössä, kun näyttö meni paskaksi erään viikonloppuvapaan aikana. Toimi muuten normaalisti, mutta ei sitä voinut käyttää koska näyttö oli sumeana. Alkoholilla oli osuutta asiaan, enkä muista, mikä näytön rikkoi. Kyllä harmitti, koska oli elämäni ensimmäinen puhelin, mikä pystyy toistamaan MP3-tiedostoja.
- Erään LG-merkkisen puhelimen akku oli niin heikko, ettei eräänä päivänä enää ottanut virtaa laturista. Akku oli jo ennen tätä niin heikko, että kului todella nopeasti loppuun, jos ei ladannut aktiivisesti. Nykyäänhän tuo on arkipäivää älypuhelimissa.
- Samsung Xcover, se ensimmäinen, ei ollutkaan niin iskunkestävä kun mainostettiin. Kumma juttu kun Youtubessa oli useita videoita, missä kyseistä puhelinta rääkättiin oikein olan takaa, eikä tullut naarmuakaan, mutta minun käytössäni näyttö meni lujuustestaamisen johdosta sumeaksi, ettei sitä pystynyt enää käyttämään. Eli deja vu, hankittiin edellisen kuolleen puhelimen tilalle uusi, joka ei ehtinyt olla kauaa käytössä.
- Nokia E5 ehti olla minulla käytössä melkein kaksi vuotta, ennenkuin yhtäkkiä sammui, eikä mennyt enää koskaan päälle millään konstilla. Mutta siihen nähden, että ostin sen käytettynä, on 1½ - 2 vuotta mielestäni hyvä kesto. Muutenkin olin hyvin tyytyväinen tuohon puhelimeen, ehkäpä paras perinteinen ei-älypuhelin mitä olen koskaan omistanut
- Elämäni ensimmäinen älypuhelin ehti olla minulla hurjat 2 kuukautta, kunnes onnistuin kadottamaan sen. Ei koskaan löytynyt. Alkoholilla oli osuutta asiaan.
