Heh. Ei tässä kai oikein voi sanoa, että älkää niitä Raamatunlauseita lähetelkö, koska siitä kirjasta tässä on pitkälti kyse. Silti toivoisin jotain muuta, koska suurimpia totuuksia joita Raamattuun ei (?) ole kirjattu lienee se, että Raamatusta löytyy yksittäinen lainaus aivan mihin tahansa tilanteeseen. Siis alkaen siitä, että jossakin jakeessa jumala on anteeksiantaja, jossakin kostaja jne. Päälinjoista olen kuitenkin ymmärtänyt vallitsevan jonkin sortin yksimielisyyden. Juuri noiden esimerkkien peilaamista kokonaisuuteen hain asettamuksilla ja etiikalla. Olen esimerkiksi ymmärtänyt, että kristinuskon merkittävimpiä peruskiviä on nojautuminen siihen, että ihminen voi pelastua vain, yksinomaan ja ainoastaan uskon kautta. Jos kuitenkin...
...osalle ihmisistä on eri säännöt, vahvistuu käsitykseni siitä miten Raamattu on syntynyt määrätyn ihmisryhmän ohjailuun ja tämän ryhmän ulkopuolelta tulevien ristiriitojen ratkaisemiseksi on kirjaan lisätty näennäisen selittäviä anekdootteja, jotka ovat kuitenkin auttamattomasti ristiriidassa kokonaisuuden kanssa. Esimerkiksi:
Minun tarvitsee käyttää tulkintaa huomattavasti vähemmän kuin keskiverron Johanneksen ilmestyksen purkajan sanoakseni, että olen johonkin agnostikon ja ateistin välimaastoon sijoittuvana pakana. Yo. opinkappaleessa laiton tarkoittanee nimittäin melkolailla selvästi uskotonta. Kuvittelen silti eläväni yksi yhteen kristinuskon etiikan kanssa siinä mielessä, että kunnioitan kanssaihmisiäni niin fysiikan kuin ajatustenkin tasolla ja toivon heille kaikkea hyvää. Pidän niin omaatuntoani kuin sydäntänikin tässä mielessä puhtaana. Väitänkin tässä Roomalaiskirjeen 2. luvun jakeisiin 14-16 nojautuen, että pääsen taivaaseen siitä huolimatta etten usko jumalaan, koska minun, pakanan, ajatukseni puolustavat minua viimeisellä tuomiolla.
Olen hyvin pettynyt jos tosiaan jätät omat mielipiteesi omiksesi, koska juuri niitä haluaisin kuulla. Esitän vielä kysymyksen johon ei tietenkään tarvitse vastata, lasken kuitenkin sen varaan, että olet niin utelias ettet malta olla sitä lukematta.
Oletetaan, että elät parisuhteessa. Jos et, oletukseen lienee silti helppo orientoitua. Olet ilmeisesti myös uskova. Etkö elä siinä käsityksessä, että kuolemasi jälkeen sinä ja parempi puoliskosi elätte yhdessä ikuisuudessa? Parina, ei ystävinä. Enkeleinä ehkä, mutta parina yhtä kaikki.
Viestin lähetti sampio
Tässä pätkä Raamatusta, toivottavasti se selventää asiaa:
Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. (Roomalaiskirjeen 2. luku, jakeet 14-16)
...osalle ihmisistä on eri säännöt, vahvistuu käsitykseni siitä miten Raamattu on syntynyt määrätyn ihmisryhmän ohjailuun ja tämän ryhmän ulkopuolelta tulevien ristiriitojen ratkaisemiseksi on kirjaan lisätty näennäisen selittäviä anekdootteja, jotka ovat kuitenkin auttamattomasti ristiriidassa kokonaisuuden kanssa. Esimerkiksi:
Minun tarvitsee käyttää tulkintaa huomattavasti vähemmän kuin keskiverron Johanneksen ilmestyksen purkajan sanoakseni, että olen johonkin agnostikon ja ateistin välimaastoon sijoittuvana pakana. Yo. opinkappaleessa laiton tarkoittanee nimittäin melkolailla selvästi uskotonta. Kuvittelen silti eläväni yksi yhteen kristinuskon etiikan kanssa siinä mielessä, että kunnioitan kanssaihmisiäni niin fysiikan kuin ajatustenkin tasolla ja toivon heille kaikkea hyvää. Pidän niin omaatuntoani kuin sydäntänikin tässä mielessä puhtaana. Väitänkin tässä Roomalaiskirjeen 2. luvun jakeisiin 14-16 nojautuen, että pääsen taivaaseen siitä huolimatta etten usko jumalaan, koska minun, pakanan, ajatukseni puolustavat minua viimeisellä tuomiolla.
Viestin lähetti sampio
Tässä tapaus, joka varmaankin käy vastaukseksi:
Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'. Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen. Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo. Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän on ollut." Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. (Matteuksen evankeliumi 22. luku, jakeet 23-30)
Toivottavasti nämä selventävät jollain tavalla kysymyksiänne. Lainaukset ovat suoraan vuoden 1938 kirkkoraamatusta, joten lähteen pitäisi olla kunnossa. Kysymyksiin kaivattiin erityisesti kristinuskon etiikkaa ja asettamuksia myötäileviä vastauksia, joten uskon, että Paavalilla ja Jeesuksella ne oli ainakin suurin piirtein kohdillaan :) ja jätän omat mielipiteeni omikseni.
Olen hyvin pettynyt jos tosiaan jätät omat mielipiteesi omiksesi, koska juuri niitä haluaisin kuulla. Esitän vielä kysymyksen johon ei tietenkään tarvitse vastata, lasken kuitenkin sen varaan, että olet niin utelias ettet malta olla sitä lukematta.
Oletetaan, että elät parisuhteessa. Jos et, oletukseen lienee silti helppo orientoitua. Olet ilmeisesti myös uskova. Etkö elä siinä käsityksessä, että kuolemasi jälkeen sinä ja parempi puoliskosi elätte yhdessä ikuisuudessa? Parina, ei ystävinä. Enkeleinä ehkä, mutta parina yhtä kaikki.