Tämä olikin mielenkiintoinen ketju hyönteisistä kiinnostuneelle. Aikoinaan 1990-luvun alkuvuosina lapsena/varhaisteininä perhosia aktiivisesti keräsin ja myös kasvatin toukista aikuisia perhosia.
Tuolla joku kyseli tuon ison yöperhosen perään ja näemmä palstalla muitakin ex-perhoskeräilijöitä tai muita asiantuntijoita. Tosiaan, poppelikiitäjä kyseessä. Minulle siitä tuttu tapaus, että joskus vuosien 1992-1993 kieppeillä kyseinen 9 senttinen perhonen laskeutui käsittämättömästi suoraan kädelleni. Oltiin yöperhosia etsimässä sellaisina 12v nassikoina ja yhtäkkiä tunsin kädessäni takertuvan otteen ja luulin sitä ampiaiseksi ja vastomaisesti heilautin kättäni, "että menehän siitä!" Takertui vain entistä kovemmin kämmenelle ja samalla huomasin ettei kyseessä ollut muutaman sentin ampiainen, vaan lähes kokonaisen kämmenen kokoinen poppelikiitäjä. Perhonen pelästyi sen verran, että päästi hätäpissat tms, kun sellaista keltaista nestettä oli kädelläni. Suljin perhosen haaviini. Pääsi myrkkypullon, levityslaudan jälkeen kokoelmiini jossa edelleen on 24 vuotta myöhemmin. Noin seitsemisen isoa laatikkoa täynnä erinlaisia 6-12 senttisiä kehrääjiä ja kiitäjiä varastossani montaa eri lajia. Toki myös päiväperhosia, joista 6 kpl ritariperhosia, joiden määrästä en ole ylpeä, kun niitä niin monta myrkytin. Nykyisin harvoin ritareita näkee, mutta aikoinaan olivat melko yleisiä.
Tämä loppukesä on parasta toukka-aikaa ja vielä näin 35 vuotiaanakin nämä jaksavat jossain määrin kiinnostaa, vaikka kerääminen jäikin 14 vuotiaana. Tänä vuonna heinäkuun alussa, muistaakseni 6 pv. tiellä vastaan möngersi 8 senttinen matarakiitäjän toukka - komea näky. Tuo oli osoitus siitä, että kesä on edennyt tänä vuonna normaalia aikaisemassa tahdissa johtuen toukokuun helteistä, sillä yleensä kiitäjien toukat aloittavat vaeltamisensa koteloitumispaikkaansa vasta heinäkuun loppupuolelta syyskuuhun asti.
Suomen luonnon kiitäjien elämä sujuu yleensä näin: aikuinen perhonen kesäkuusta heinäkuuhun, munavaihe heinäkuun alussa, toukkavaihe heinäkuun lopusta syyskuulle ja kotelona syyskuusta seuraavan vuoden kesäkuun alkuun, kunnes taas uusi sukupolvi syntynyt perhoseksi. Näin ollen jos aikuinen iso toukka tiellä heinäkuun alussa etsimässä talvehtimispaikkaansa, niin kiitäjiä täytynyt olla tänä vuonna jo perhosina toukokuun puolella.
Suomen luonnon komeimmat toukat mielestäni sireenikiiitäjän 10cm vihreä ja paksu ilmestys. Näitä näkee usein jopa useita kappaleita kaupunkien koristepensaissa. Puuntuhoajan 10cm lihanpunainen pahalle haiseva toukka myös melko yleinen näky loppukesästä tiellä vaeltamassa kovaa kyytiä. On muuten häijy tapaus myös pureemaan, aikoinaan roikkui sormestani leukojensa varassa.
Nuorista haavoista voi löytää haarukkakehrääjän (nykyinen nimi isohangokas) toukkia ja siinä vasta eksoottinen ötökkä!
