Beisik-reaktio ihmisellä hätkähtää kun nähdä hyönteinen, erityisesti joku hämähäkkieläin tai muu iljetys. Tämä kai juontaa alkujuurensa sieltä, että monet ötökät ovat olleet immeiselle myrkyllisiä ja niitä kannatti kavahtaa.
Minä en esimerkiksi tietenkään pelkää yhtäkään hyönteistä, mutta vaarattomankin paskiaisen nähdessäni saatan esi-muinois-isiltäni perityn refleksin mukaisesti pompata sarjakuvamaisesti metrin pari ilmaan räpylät sutien. Avainsana on pelätä vs. pelästyä.
Kun tallaan metsäpolulla muurahaisjonon päältä vahingossa, en koe sitä väkivaltaiseksi tai kusipäiseksi tekoseksi. Parhaansa mukaan noita yrittää välttää, mutta se ei ole tarkoituksen mukaista mennä kiikarit silmillä kun silloin saattaisi astua sen 10cm-etanan päälle joka oli siinä kiikarin katveessa. Hyväksyn murkun päältä kävelemisen siinä kuin meteoriitin iskeytymisen pallollemme, sekään ei kai ilkeyksissään tee tuhoa vaan sen luonne on vain tuollainen.
Hyväksyn, että ihmisen koti on ihmisen koti, ja ötököistä yritetään eroon. Näin se menee ja näin minäkin teen. Se on jonkinlaista taistelua kai elinympäristöstä.
Mutta se mistä en diggaa, on se kun joudun näitten torakoitten kanssa fyysisesti operoimaan kaiket päivät. Se tuntuu pahalta, kun itse aktiivisesti saalistan jotain poloista ja vaikka se on kuinka ovela (ne on älykkäitä, usko pois) niin se yksittäinen scoutti häviää kamppailun mulle ihmiselle. Sillä on jo pippurisumutteet öögassa ja silti urhoollisesti piiloutuu viimeiseen nurkkaan ennenkuin sen taskulampulla löydän.
Siis edelleen tiedostan, että tässä on reviirikamppailu käynnissä, mutta en haluaisi joutua kokemaan tätä tragediaa omien käsieni kautta vaan sillei että se vaan olisi poissa tuolla näkymättömissä. Jokainen torakka on kuin se John Rambo joka pakeni metsään ja minä olen se ilkeä poliisi joka tahtoo sen sieltä pois. Ai miksi? No en minä tiedä, niin kai vain kuuluu tehdä.
E: Ja kun tässä yritän olla ymmärtäväinen ja punnita monelta taholta asioita niin ihminen ei tykkää jääkaappia avatessaan että sieltä kurkistaa tuntosarviaan sukiva kukaratsa. Ja kun puhun ihmisestä, tarkoitan itseäni.