Eilenyöllä kotiin tullessa oli
tämmöinen kaveri keittiössä. Eurooppalainen herhiläinen. Verratkaahan tuon ötökän kokoa tuohon kuvassa näkyvään pikkusormeen.
Väänsin jotain yösnackiä, kun kuulin puhelimeni soivan. Värinähälytyksellä pöydällä. Ihmettelin, kuka nyt keskellä yötä soittaa. Sitten hiffasin, että paskat se mikään puhelin ole ja näin tuon kaverin pyörivän palavan lampun ympärillä ennen kuin asettui katonrajaan aloilleen, jolloin sen pelkoaherättävä habitus paljastui kokonaisuudessan.
Oonhan minä nyt noita nähnyt, mutta koskaan eivät ole tunkeutuneet asuntoon sisälle. Hämärällä ja pimeälläkin liikkeellä oleva, leppoisaluonteinen ötökkä harvemmin asuntoihin tunkee sisälle, toisin, kuin huomattavasti aggressiivisempi tavallinen ampiainen. Ressukka nyt oli vaan eksynyt sisään avoimesta ikkunasta.
Tuli tuon elukan koon, äänen ja ulkonäön perusteella ajatus päähän, että "joo pysy sä täällä vaan, mä meen leipäni kanssa pois täältä ja laitan oven kiinni". Vaikka tiedän, etteivät ne pistä kuin todella vahvasti ahdistettuina. Eivätkä juuri sen kovempaa silloinkaan, kuin tavalliset ampiaiset. Aasialaiset herhiläiset ovatkin jo sitten suuremman luokan aggressiivisia vittupäitä, joiden pisto saattaa olla tappava hyvissä voimissa olevalle ja ei-allergiselle ihmiselle. Onneksi niitä ei ole Euroopassa.
Avasin keittiöstä häipyessäni ikkunan kokonaan ja toivoin, että vieras tajuaisi lähteä yön aikana. Oli lähtenyt.
