Hyönteiset

[Paitselo]

Eilen illalla yritin epätoivoisesti sängyssä maatessani saada unen päästä kiinni. Unen samettisen verhon ylleni langettamisen esti hyttynen. Siis yksi perkeleen HYTTYNEN! Kämpän asunnon ikkunat olivat olleet auki koko illan, koska tuo harvianaisen kuuma aurinko lämmittää näköjään edelleen syyskuussakin asunnon saunaksi päivän aikana. Kivaa kun on on ikkunat etelän puolelle... ruukkukasvit kukoistaa ja mustaturkkinen sisäkissa on todella vittuuntuneen oloinen.

SE HYTTYNEN inisi ensin korvissani heti kun menin nukkumaan. Sitten se ininä häipyi jonnekin. Ajattelin etä se löysi vaimoni mehukkaat pohkeet tai kissamme perseen.
No ei todellakaan. En kuullut enää ininää, mutta yhtäkkiä vasemman käteni peukalossa alkoi tuntua hillitön kutina. Se oli merkki siitä että hyttynen kävi siinä imaisemassa. Tietenkin ajattelin että ötökkä oli nyt saanut kroppansa täyteen verta, ja se menisi perse verestä pullottaen istumaan seinälle... josta voisin sen sitten nautinollisesti läväyttää kuoliaaksi aamulla.

Sitten kulahti viitisen minuuttia. En ollut ehtinyt vieläkään nukahtaa kun vasemman käteni etusormessa tuntui karmea kutina. Ja heti sen jälkeen keskisormi rupesi kutisemaan.
Nousin punkasta ylös kuunnellen vaimon kommennttia: - Miten sinä aina jaksat noiden ötököittesi kanssa pelleillä?

SIIS: Syksyllä verta imevä naarashyttynen on kamala tapaus. Se ei ime kroppaansa täyteen kertaimaisulla, vaan se ikäänkuin piruuttaan saattaa esim. minun tapauksessani hypähdellä ihmisen jokaiselle käden sormelle imupiikillään vittuilemaan. Ja jokaiseta piikin tökkäisystä jää jäljelle kamala kutina!

Tämä nyt oli vaan hyönteisketjun aloitus.

JATKAKAA.

 

[varjo]

Hirvikärpänen:

"Vekkuli pikku paskiainen jonka sitkeähenkisyys on ihailtavaa luokkaa"- Näin luonnehti kyseistä otusta Auk: in linjanjohtajamme ,eikä syyttä.

Itse tutustuin kyseiseen otukseen ensimmäistä kertaa Pohjois-Valkealan luonnonpuistossa, armeijan aikana siis. Pk-seudullahan kyseinen otus on varsin harvinainen.

Ensi kohtaaminen oli varsin epämukava, tunsin jotain outoa niskassani ja yritin hätistää ötökän pois kädelläni...no eihän se sellaisesta hätkähtänyt. Piti oikein kynnellä nostaa ennenkuin se suostui päästämään ihostani irti. Pitihän sitä sitten tutkiskella hieman tarkemminkin ja tappaminen onnistui vasta kun painoin etusormeni kynttä peukaloa vasten, ötökän joutuessa siihen väliin, tavallinen puristaminen ei näet siihen pirulaiseen vaikuta kuin positiivisesti.

Noh tuli sitten vietettyä koko syksy hirvikärpästen alueella ja siten niihin tuli tutustuttua myös lähemminkin, onneksi hiusmuoti teki ötököiden poistamisen päänahasta erittäin helpoksi.
Talven myötä ötökät sitten kuolivat ja keväällä ne keräsivät voimia heinäkuun saapumiserää varten...

Traumaattiset kokemukset sitten saivat jatkoa pari viikkoa sitten olleissa suunnistuseuran mestaruuskisoissa Vihdissä. Metsä oli täynnä niitä pirulaisia ja laskin raapineeni vähintään 20 pois päästäni n. tunnin mittaisen juoksun aikana. Tullessani maaliin tunnustelin sitten päätäni tarkemmin ja vielä niitä löytyi, 4 kappaletta. Pirulaiset olivat menneet korvieni juuriin joten en löytänyt niitä pelkällä hiusten taputtelulla...onneksi minulla on vieläkin varsin olematon kampaus.

Näissä pirulaisissa on se veikeä piirre että hyökätessään kimppuun ne tiputtavat siipensä pois jotta ne voivat ryömiä päänahassa entistä matalampina ja siten vaikeammin hätistettävinä...tai siis tätä ötökkää ei saa hätistettyä, kun se päättää tulla sinun päähäsi se myös tulee. Jälkeenpäin se pitää sitten vain repiä pois hiusten seasta.

Oikeastihan ko. ötökät tykkäävät vain hirven verestä eivätkä siten "syö" ihmistä, se ei kuitenkaan estä niitä olemasta vittumaisimpia ötököitä joita tiedän.

 

[Janos]

No tämähän tuli hyvään aikaan. Haluaisin nimittäin kysyä eksperteiltä mahdollista vastausta kysymykseeni. Eli kolme yötä sitten menin nukkumaan ja päätin pitää ikkunan auki läpi yön (pirun kuuma muuten). Seuraavana päivän sitten huomasin vasemmassa kädessäni neljä kookasta pinkkiä jälkeä. Kuvittelin tietysti ne ensin hyttysen pistoiksi, mutta kun ne pistot ovat vaan pysyneet sitkeästi siinä nyt tähänkin viestiin saakka. Eikä näytä poiskaan menevän. Eli: Mikä minua pisti? Ei kai sentään ampiainen?

Niin, ja inhoan ja pelkään hyönteisiä. Mitä värikkäämpi ja kookkaampi, sitä pahempi.

 

[dana77]

Omat listani ***tumaisuus järjestyksessä on:

1) Hyttyset
2) Paarmat
3) Mäkäräiset (Nämä paskiaiset olivat päässeet unohtumaan).
....
x) Hirvikärpäset
x+5) Ampiaiset

Olen joskus kun turhautuminen hyttysiin on ollut pahimmillaan vakavasti miettinyt biologista myrkkyä, joka tuhoaisi kaikki hyttyset, muttei vaikuttaisi muuhun ekosysteemiin. (kiinnostuneille tiedoksi: en ole vielä löytänyt täydellistä ratkaisua eli ns 'lopullista ratkaisua'). Ei pelkästään ne pistokset, mutta se ininä nukkumaan mennessä.

 

[kangaroo]

Viestin lähetti varjo
Hirvikärpänen:

Pk-seudullahan kyseinen otus on varsin harvinainen.

Voi kun olisikin. Riippuu tietysti siitä mitä luet pääkaupunkiseutuun kuuluvaksi. Löytyy niitä Helsingin ja naapurikuntien ulkoilualueiden metsistäkin riittävästi. Tosiaan paskamainen otus. Sienestäjän vihollinen #1.

Janos: samoin on käynyt itselleni. Kun nukkuu ikkuna auki, saattaa ihosta löytyä pieniä kutisevia punaisia paukamia monta vierekkäin pieneltä alueelta. Nilkkoja tuntuvat suosivan erityisesti. Olisi mukava tietää mikä ötökkä on kyseessä, tavallinen hyttynen ei ainakaan. Onkohan täällä etelässäkin jotain Lapin mäkäräisten sukulaisia. Kertokoon joka tietää.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Janos
Seuraavana päivän sitten huomasin vasemmassa kädessäni neljä kookasta pinkkiä jälkeä.

No ei ainakaan ampiainen ole kyseessä. Ne eivät lennä yöllä ja aivan VARMASTI ampiaisen pistoon olisit herännyt! On nimittäin tuosta asiasta runsaasti kokemusta.
Tämä on kyllä mielenkiintoinen mysteeri? Ovatko ne jäljet tasaisin välein ja suorassa rivissä? Kutiavatko ne jos niitä raapii? Olisko kyseessä sittenkin jokin sotilaallinen hytttyskvartetti joka liikkuu iholla jämptissä sulkeismuodossa pistelemässä? Tai onko ikkunasta lehahtanut sisälle nelihampainen vampyyri? Tunnetko heikotusta ja ärsyttääkö auringonvalo? Onko ihosi muuttunut vähäverisen kelmeäksi?

Täytynee soittaa luonnontieteen laitokselle prof. Kauri Mikkolalle, jos hän osaisi auttaa tässä mysteerissä?

 

[ms.qvist]

Suhtaudun varsin neutraalilla tavalla kaiken maailman hyönteisiin, kesäisin niiden toimintaa on välillä suorastaan mielenkiintoista seurata, varsinkin muurahaiset ovat jollain muotoa lähellä sydäntäni. Toki negatiivisiakin kokemuksia hyönteisistä on sattunut kohdalle mutta en ole antanut niiden vaikuttaa minuun kielteisesti, ne eivät ole muuttaneet suhtautumistani hyönteisiin.

Muistan lapsuudestani kuinka eräänä syksynä menimme poimimaan jotain marjoja, olisiko ollut puolukoita, koko perheen voimin. Siinä sitten minäkin olin poimivinani puolukoita vaikka tosiasiassa haahuilin pitkin ja poikin metsää. Vauhtia minuun tuli vasta siinä vaiheessa kun astuin maassa sijaitsevan ampiaispesän päälle, seuraukset voinette arvata.

Lähdin juoksemaan kuin hullu perässäni kiukkuinen parvi ampiaisia, loikin kaatuneiden puiden yli hätistellen samalla niitä pirulaisia kimpustani. Taisimpa jopa karjua kuin syötävä! Lopulta ne jättivät minut rauhaan, niin että saatoin istahtaa kannolle lepäämään ja huhuilemaan vanhempiani ynnä veljeäni - joka myös sai osansa näiden ampiaisten raivosta. Kohtalokkaan kohtaamisen positiivista antia oli se, että siihen päättyi sen kertainen marjastuksemme.

Minua ampiaisen pistot eivät juuri häirinneet mutta veljeni laita oli toisin, hänelle kohosi heti suuria paukamia ja jopa koko kämmenselkä turposi tunnottomaksi. Kotona minusta löytyi kymmenen ampiaisen pistoa joista saatoin olla ylpeä. Sikäli olen syntynyt onnellisten tähtien alla ettei ampiaisen pistot tai muut hyönteisten puremat nostata minulle juuri minkäänlaisia paukamia, eivätkä ne kutita minua juuri lainkaan.

Hirvikärpäsistäkin olisi vaikka kuinka kerrottavaa mutta tyydyn vain toteamaan, että ne ovat todella ihailtavan sitkeähenkisiä pirulaisia.

vlad#16.

 

[Annuli]

Noi pinkit paukamat on todennäköisesti mäkäräisen pistoja tai sitten jos oikein huonosti on, niin noiden sänkyjen näkymättömisen ötököiden eli punkkien töitä. Meillä Porissa noita salaperäisiä vaaleanpunaisia pisteitä ilmaantuu yleensä keväisin ja olen yrittänyt tehdä laaja-alaista tutkimusta niiden alkuperästä ja noihin kahteen vaihtoehtoon olen jäänyt.

Itselleni suurinta harmia aiheuttava muurahaiset, nuo pihamme vilkasjalkaiset ystävät. Näitä ystäviä omalla pihallamme on enemmän kuin tarpeeksi. Asumme hiekalla, ei ihan rannalla, mutta melkein. Pihaltamme löytyy yksi iso keko, jossa on niitä tavallisia muurahaisia. Maanalaisia pesiä, joissa on keltaisia muurahaisia ja sitten niitä ihan pieniä mustia ja lisäksi ystäviä, jotka ilostukseksemme kasvattavat siivet syksyisin.

Yleensä pystymme elämään rauhanomaista rinnakkaiseloa, mutta silloin tällöin astumme toistemme alueelle ja kohtaus on aina yhtä kipeä. Varpaanväli ja muurahainen ei ole kovinkaan mukava yhdistelmä. Siitä kostoksi nostelen muutamaa kiveä kukkapenkistä ja katselen, kun toisille tulee kiire. Mutta, koska en halua vahingoittaa edes muurahaista, olen tyytynyt kohtalooni ja annan muurahaisten temmeltää niin kauan, kunnes ne eivät anna minun olla rauhassa ja tunkeutuvat meille sisään. Se olisi sodanjulistus.

 

[Mr Pilli]

Srrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr, tuossa viimepäivien yleisin ääni meidän makuuhuoneessa. Tähän aikaan vuodesta ilmat viilenee ja kärpäsetkin sen huomaa ja haluavat sisätiloihin. Aamulla jo ennenkukon laulua nuo pienet surisevat paskiaiset päättävät aloittaa, tiedustelulennot sänkymme yläpuolella, tehden vi..umaisia syöksyjä korvalehdella, nenälle ja kaikille peitosta vapaille raajoille. Viime aikoina olen nukkunut oikea kärpäslätkä sängyn vieressä (vaimon rintojen lisäksi), mutta kun makuuhuoneessamme on vino katto ja korkeimmillaan 4,5 metriä korkeutta ei pituus aivan riitä edes kärpäslätkän kanssa. Joten olen alkanut harrastamaan tarkkusheittoa sohvatyynyjen kanssa, jotta saisin edes muutaman alas.
Helposti voisi sanoa että kärpäset ovat minullekkin velkaa viimeisen kuukauden ajalta n.4:n yön unet yhteensä.

 

[Tj]

Kah, hyönteiset, nuo entomologien pienet ystävät!

Kun olin pieni ja kävimme perheen kanssa mökillä Ranualla, löytyi mökin seinästä usein hemmetin isoja Sarvijaakkoja (liekö se oikea nimi em. otuksille?) sellaisia vihreitä tai mustia n. 3 sentin pituisia surisijoita. Ja mökin takaa hemmetin iso muurahaispesä. No, minä nuorena ötökkäbiologina suosin jo tuolloin Darwinismia eli vain vahvin voi selvitä luonnossa - ajattelutapaa, joten päätin kokeilla tuota ja nakkasin pari sarvijaakkoa muurahaispesään. Taistelu oli kuin olikin hurjaakin hurjempi ja vaikka muurahaisia oli tuhansia, selvisivät sarvijaakot silti turvaan pois muurahaispesästä.

Tuon jälkeen en ole kyseisiä ötököitä kiusannut vaan tuntenut aina niitä kohtaan suurta kunnioitusta. Erästä suursukeltajaakin kohtaan niin suurta että söin sen epätietoisena nassikkaana sen suurempia ihmettelemättä.

 

[dana77]

Pitää ampiaisista kertoa tapahtuma viime viikonlopulta, kun se tyttöystävän mielestä oli jotenkin hassu, vaikka itse en tähän hassuuteen yhdy. Olin metsähommissa ja kannoin karsittuja puunrunkoja pinoihin. Minulla oli juuri käsissä täysi lasti, kuin vasempaan sieraimeeni lensi ampiainen! Kun kädet olivat täynnä, niin ei siinä auttanut muu kuin tehdä napakka puhallusliike ja sillä kyseisestä kiusankappaleesta päästiin. Ei se edes lähtenyt kostoretkelle. Muutenkin olen huomannut ettei ampiaisita ole juuri haittaa, kun ei niitä ala huitomaan tai muuten häiritse.

 

[JypFabu]

Täytynee teille paljastaa tuo mieltänne riivannut hyönteisongelma: Kyseessä on mitä luultavammin pääasiassa lintupoloisten elämää sulostuttava vintiö nimeltä lintupunkki, kertakaikkisen pikkuruinen otus, jolla on hirmuiset leuat. Suurennuslasilla jos jaksatte vuodevaatteitanne tutkiskella saattaa eteenne tulla tämä ei niin kaunis olio. Huoli kuitenkin pois, puremat eivät ole vaarallisia, joskin viheliäisiä ja riesa on pääasiassa vuodenaikariesa (kevät, syksy). Pahimmillaan nuo lukuisat puremat saattavat aiheuttaa kutisevan ja kirvelevän reaktion, joka pahenee entistä tuskallisemmaksi jatkuvasta raapimisesta, mutta ajan kanssa sekin paranee, nim. been there, seen that.

 

[Paitselo]

Puutiainen eli punkki

Puutiainen ei ole mitään sukua talitiaiselle eikä kirjosiepolle, vaan kyseessä on yksi inhottavimmista Suomen luonnossa lymyävistä hyönteisistä. Jokainen ihmispolo, joka on edes kerran elämässään joutunut nyhtämään punkkia irti iholta, laittaa varmasti tuon ällön olion Iljetys Top Fiveen ikuisille kärkisijoille. Kun kaikenlisäksi on kyseessä ötökkä joka pahimmassa tapauksessa voi tartuttaa ihmiseen vakavan taudin (Kumlingen kuume), niin ei ole todellakaan hauskaa kohdata tuota verenimijää livenä.

Minä kohtasin punkin livenä ensimmäisen kerran elämässäni vasta toissa kesänä. Tämä on kyllä ihme, sillä olen koko ikäni kaiket kesät perhosharrastukseni takia pyörinyt niityillä ja pöheiköissä - kuitenkaan punkkiin en ole ennen törmännyt.
Huomasin sen pikku pirulaisen eräänä iltana kesämökilläni kun olin tullut saunasta. Istuin reteesti munasillani kuistilla vilvottelemassa ja tuli siinä ohimennen suomalaiskansaliseen tapaan kaiveltua munaskuita hieman... tuntui vielä nääs saunan jälkeen vähän kosteelta. Silloin huomasin kauhukseni kivesten välissä jonkin ylimääräisen patin. Punkkihan se oli, ja aika suureksi se oli jo ehtinyt itsensä imeä.
Olin sillä hetkellä yksin mökillä, joten alkoi hikinen ja vaivalloinen urakka kun yritin peiliä avuksi käyttäen punkkipihdeillä nyhtää sitä verenimijää munistani irti. Istuin alasti kuistin pöydällä ja tiirailin nolona jalkoväliäni peilin kautta - pihdit lipsahtelivat sinne sun tänne ja ainakin isot tukut karvoja sain nyittyä kivespusseista irti ennenkuin vihdoinkin sain otteen siitä punkista. Hiki valui pitkin naamaani kun varovasti kiertoliikkeellä sain sen vedettyä pois. Onneksi. Muuten olisin kai joutunut lähtemään naapurimökille hakemaan punkinnyppimisapua... ja olisihan se ollut noloa revitellä omaa hanuriaan mökkinaapurin naaman edessä.

Kamala otus kaiken kaikkiaan. Siis se punkki, ei se minun naapuri.

 

[JypFabu]

Sen verran täytyy huojentaa pahaa-aavistamattoman jatkoaikalaisen mieltä, että tuo predatorin hyytävä punkki elämys ei ole ihan niin vakava tämän lintupunkin kohdalla. Ihmiselle kun tämä ötökkä ei tiettävästi aiheuta näitä pahoja tauteja, ei ime verta, vaan puree kun pentele ja saa aikaan nämä kutisevat ja kirvelevät paukamat.

Kun kys. luonnon iljetys oli kalvanut nilkkani vereslihaiseksi kutisevaksi mössöksi, tartuin härkää sarvista ja rupesin tutkiskelemaaan sänkyämme ihan suurennuslasilla ja kas, kohta minua tuijotteli ilmestyskirjan petoa muistuttava vihertävänkeltainen hirmuiset leuat omaava eliö.

Enempi vähempi monivaiheisen metsästyksen jälkeen sain pyydettyä yhden sankarin elävänä ja kiikutin sen ympäristökeskuksen biologien tutkittavaksi. Tulos oli tuo edelläkertomani ja johtuen kausiluonteisuudestaan myrkyttämälläkään kuulemma ei saa muuta aikaan kuin epämiellyttävän sängyn ja edelleen purevat lintupunkit. Linnuille nama ötökät kuulemma ovat jopa hengenvaarallinen riesa, mutta ihmistä eivät jaksa syödä kuin osin.

 

[Paitselo]

Tuhatjalkaiset...

Mökilläni Etelä-Savossa elelee sellainenkin ällö ötiäislaji, kuin tuhatjalkainen. Löytyyhän noita ihan Helsingistäkin rannikoilta (kivien alta) mutta nämä savolaiset tuhatjalkaiset ovat isoja vonkaleita stadilaisiin serkkuihinsa verrattuna. Ne ovat sellaisia kiiltävän mustia väriltään ja pisimmät yksilöt ovat olleet 7cm - 8cm pitkiä ja se ruumiin paksuus on n. 2 mm - 4 mm. (olen mitannut!).
Se ei ole mitenkään mielyttävän tuntuinen olio, jos se sattuu vaikka mökin katosta putoamaan yöllä pimeässä sängyssä loikoilevan ihmisen naamalle - tai suuhun. Niitä jalkoja vilistää sen mustan mahan alla kamala määrä ja sen ruumis on omituisen "tiukan" tuntuinen... jos sitä yrittää litistää vaikka sanomalehdellä lattiaa vasten, niin ei se onnistu... tuntuu niinkuin yrittäisi litistää muovista sähköjohdon kappaletta.
Olen huomannut että tuo inhotus änkeää mökin sisätiloihin varsinkin sateella ja ilmojen ollessa päivisin viileitä alkukesästä. Tänä kesänä en bongannut ainuttakaan mustaa luikeroa, mutta edellisenä kesänä ne olivat koko hemmetin kesäkuun riesana. Ja niitä oli paljon. En ole koskaan tosin huomannut että tuo musta tuhatjalkainen pyrkisi puremaan ihmistä - kenties sillä ei ole touhuun sopivaa suuta? En ole viitsinyt ruveta sen naamavärkkiä mikroskoopin alla tutkimaan... vielä. Jos niitä taas ensi kesänä näkyy, niin täytynee tutkia lähemmin sen naaman hymykuopat ja finnit...

 

[JMK81]

Mikä ihmeen hyönteinen tämä on?

Ampiasen (kelta-musta) näköinen, mutta noin 5-6cm pitkä. 3 isoa piikkiä joista ylin n.2,5cm ja alin 1cm. Keskimmäinen tietysti jotain siltä väliltä. Lentämässä en nähnyt näitä (2kpl) mutta, halkopinon päältä kuului outoa voimakasta "kuminaa", joka aluperin herätti mielenkiintoni.

Aluksi tuli mieleen, että onko kyseessä itänaapurimme uusi testauvaiheessa oleva pitkänmatkan vaikoiluvehje, mutta en usko. Tai sitten kunigatar herhiläinen, mutta miksi juuri meidän mökkipihalle ja vielä kaksin kappalein. Eikös herhiläiset ole todella harvinaisa?

Tästä on suunnilleen 3 vuotta, mutta sen jälkeen ei ole näkyny eikä kuulunu.

PS. Mäkäräiset ei syö tietääkseni sisällä..

 

[Paitselo]

Lentävä panssarivaunu...

Kerrotaan nyt tämäkin erikoisuus:

Heinäkuun puolivälissä olin mökilläni jälleen kerran virittänyt tehokkaan elohopealampun houkuttelemaan yöperhosia.
Oli pimeää, kello oli jo öbaut 02.00 kun istuin siinä lampun valopiirin ulkopuolella kytiksellä. Olin väijynyt siinä jo pari tuntia ja saalis oli ollut hyvää tasoa: silmäkiitäjiä, mäntykiitäjiä, sireenikiitäjiä, isosiilikkäitä ja jopa yksi suuri valkovillakas! Ja paljon yökkösiä ja yksi kirjokehrääjäkin, vaikka sen ei pitäisi enää heinäkuussa lentää!
Sitten koin yllärin kun pääni vierestä lensi kumeasti pöristen jokin iso tumma hahmo pörräämän siihen lampun ympärille. Se pyöri siinä villisti kymmenkunta kertaa lampun ympäri, välillä se kopautti lamppua lentäessään... sitten se putosi huumaantuneena lampun alle maahan virittämäni valkoisen lakanan pinnalle. Olin varma että se oli jokin hemmetin iso kehrääjä tai kiitäjä... mutta ihmetykseni oli suuri kun menin lähemmäksi katsomaan että mikä ihme siinä lakanalla köllöttää.
Se nimittäin oli suomalaisittain aivan JÄRKYTTÄVÄN ISOKOKOINEN KIILTÄVÄNRUSKEA KOPPAKUORIAINEN! Semmoinen ison miehen peukalon paksuinen köriläs, pituutakin oli 6 cm ja kamalan näköiset leuat naamassa! Ajattelin ensin, että se oli jokin harvinaisen isoksi kasvanut tamminkainen, mutta ne leuat eivät olleet sille lajille ominaiset.
Otin tietenkin otuksen myrkkypurkkiini ja seuraavana päivänä yritin laittaa vahvimman mahdollisen perhosneulan sen panssarin läpi - eipä onnistunut. Niinpä säilöin sen pumpulilla pohjustettuun lasipurkkiin.
Nyt tuo koppis on ollut luonnontieteen laitoksella Helsingissä tutkittavana jo seitsemän viikkoa mutta vieläkään sille ei ole pystytty määrittämään nimeä. Laitokselta prof. Mikkola totesi minulle, että saattaa hyvinkin olla uusi laji Suomessa... niitä välillä vaeltaa lentäen pitkiäkin matkoja esim. Suomen itäpuolelta helleaaltojen aikana.

Muuten, mitäs jos tuollainen iso koppis osuu AVONAISTA kypärää käyttävän moottoripyöräilijän naamaan yli satasen vauhdissa! SE on muuten melko kova tälli! Reilun stidiaskin kokoinen panssarikuorinen mollukka...

 

[Paitselo]

Viestin lähetti JMK81
Mikä ihmeen hyönteinen tämä on?

Ampiasen (kelta-musta) näköinen, mutta noin 5-6cm pitkä. 3 isoa piikkiä joista ylin n.2,5cm ja alin 1cm. Keskimmäinen tietysti jotain siltä väliltä. Lentämässä en nähnyt näitä (2kpl) mutta, halkopinon päältä kuului outoa voimakasta "kuminaa", joka aluperin herätti mielenkiintoni.

Siis hetkinen. 5 - 6 cm pitkä? Oletko nyt ihan varma? Katsopas vaikka viivottimelta, miten ISO on 6 senttiä pitkä hyönteinen! Ja missäs päin ruumista ne kolme piikkiä sijaitsivat? Oliko ne varmasti piikkejä?
Noin iso keltamusta ja ampiaisen näköinen otus Suomessa voi olla vain ja ainoastaan Iso lasisiipi tai Haavan lasisiipi. Ne muuten ovat perhosia, vaikka ne todella muistuttavat turboahdettua ampparia keltamustine ruumiineen ja läpinäkyvine siipineen. Jospa siinä halkopinon päällä oli menossa lasisiipisten köyrintätuokio? Nuo mainitsemasi piikit kyllä häiritsevät nyt pahasti.
Minä olen pari kertaa päässyt seuraamaan isojen lasisiipisten lemmenleikkejä rantakaislikossa. Se on melkoista pörinää ja siinä korkeat kaislat huojuvat ja rapisevat nuorenparin tempoillessa...

Jos niillä todella oli kummallakin KOLME piikkiä (ruumiin takaosassa kai?) niin en kyllä yhtään tiedä, mikä laji on kyseessä. Olisko Tsernobylistä pörähtänyt jokin mutantti kylään?

 

[Spencer]

Kuljin tuossa kesän töihin kypärä päässä. No juu, siis moottoripyörän kyydissä. Eräänä aamuna ilma oli senverran lämmin että pidin visiiriä raollaan. Muuten meni mukavasti, mutta noin neljänkympin nopeudessa lensi jonkinmoinen ötökkä suoraan suuhuni.
Rempseänä poikasena vittuillakseni nielaisin koko ötökän, joten hiukan jäi harmittamaan ötökän rotu, pukeutuminen sekä sukupuoli.
Ihan kiva ettei vauhtia ollut enempää, eikä se saatanan surisija uinut silmääni.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Spencer

Rempseänä poikasena vittuillakseni nielaisin koko ötökän, joten hiukan jäi harmittamaan ötökän rotu, pukeutuminen sekä sukupuoli.

Spencer, ettäs kehtasit! Jokaisella moottoripyörilijällä pitäisi olla sivulaukuissa AINA mukana teleskooppivarrella varustettu perhoshaavi ja muutama myrkkyputeli (jossa putelin pohajalla on etikkaeetteriin kostutettua pumpulia).
Oliko se edes rapea? Tuliko sellainen "hapankorppu- tai näkkärifiilis" kun sitä mutustit? Millainen oli maku? Tuskin se oli ainakaan metsälude, koska siinä tapauksessa olisit vetänyt pitkän mustan jarrutusvanan asfalttiin, ennenkuin hyökkäät oksentamaan...

 

[Spencer]

Viestin lähetti Predator

Oliko se edes rapea? Tuliko sellainen "hapankorppu- tai näkkärifiilis" kun sitä mutustit? Millainen oli maku? Tuskin se oli ainakaan metsälude, koska siinä tapauksessa olisit vetänyt pitkän mustan jarrutusvanan asfalttiin, ennenkuin hyökkäät oksentamaan...

Et muuten usko, mutta paikassa jossa olin töissä, työskenteli myös tällainen ötökkäfiili. Sillä oli firman autossa varmaan litra sitä kloroformia ja ja purkkeja joka lähtöön. Perhosia se virallisesti keräili, mutta näkyipä muutkin ötökät kelpaavan. Epäilen kyllä että se kippas itse sitä klro..korl..no sitä.
Syömäni ötökkä muistutti nieltynä etäisesti ehkä heikosti muussattua lanttulooraa.
Pääsi vaan pirulainen niin nopeasti livahtamaan suoraan nieluun, etten ehtinyt puraisemaan. Ja pyörän selässä olin nimenomaan kyytiläisenä, joten byytta olisi tullut kenties kuljettajan niskaan. So not.

 

[JMK81]

Viestin lähetti Predator


Siis hetkinen. 5 - 6 cm pitkä? Oletko nyt ihan varma? Katsopas vaikka viivottimelta, miten ISO on 6 senttiä pitkä hyönteinen! Ja missäs päin ruumista ne kolme piikkiä sijaitsivat? Oliko ne varmasti piikkejä?
Noin iso keltamusta ja ampiaisen näköinen otus Suomessa voi olla vain ja ainoastaan Iso lasisiipi tai Haavan lasisiipi. Ne muuten ovat perhosia, vaikka ne todella muistuttavat turboahdettua ampparia keltamustine ruumiineen ja läpinäkyvine siipineen. Jospa siinä halkopinon päällä oli menossa lasisiipisten köyrintätuokio? Nuo mainitsemasi piikit kyllä häiritsevät nyt pahasti.
Minä olen pari kertaa päässyt seuraamaan isojen lasisiipisten lemmenleikkejä rantakaislikossa. Se on melkoista pörinää ja siinä korkeat kaislat huojuvat ja rapisevat nuorenparin tempoillessa...

Jos niillä todella oli kummallakin KOLME piikkiä (ruumiin takaosassa kai?) niin en kyllä yhtään tiedä, mikä laji on kyseessä. Olisko Tsernobylistä pörähtänyt jokin mutantti kylään?

En nyt tasan tarkkaan muista pituutta, mutta toi oli karkea arvionti, ja saattoi hyvinkin olla sen pitunen päästä piikin päähän. Ja kyllä perästä lähti 3 KOLME isoa "piikkiä" tai mitä lie seivästä.

Kyllähän se tota Haavan Lasisiipeä muistuttaa, mutta ne kolme jotain siitä puuttuu

 

[harva]

Re: Lentävä panssarivaunu...

Viestin lähetti Predator
Olin varma että se oli jokin hemmetin iso kehrääjä tai kiitäjä... mutta ihmetykseni oli suuri kun menin lähemmäksi katsomaan että mikä ihme siinä lakanalla köllöttää.
Se nimittäin oli suomalaisittain aivan JÄRKYTTÄVÄN ISOKOKOINEN KIILTÄVÄNRUSKEA KOPPAKUORIAINEN!

Kuvaus itse öttiäisestä sopisi suursukeltajaan. Käytöksestä en tiedä. Toisaalta sen olisi varmasti tuo proffa tunnistanut. Aika petoja ovat joka tapauksessa nekin. Elävät siis suurimman osan aikaa vedessä ja popsivat mm. pikkukaloja.

 

[Voittaja]

Nyt päästiin asiaan! Täällä kirjoittelee kaikkien itikoiden/hyttysten/mäkäräisten/ym..lempiateria. Paras/vittumaisin esimerkki oli pari kesää sitten, kun kaveriporukalla oltiin grillailemassa erään kaverin pihalla. Kaunis kesäpäivä, aurinko paistoi, ei pilviä, vieno tuuli, hyvää safkaa ja loistavat nesteytykset. Hyttysiä ei näkynyt missään, ja itsekkin siitä riemastuneena päätin olla pihalla vain pyyhe peittonani. No, vartti ehti kulua, ja ensimmäiset havainnot noista paskiaisista voitiin kirjata. 1, 2, 3,...vähitellen niitä kerääntyi pihalle, ja kaikki tietenkin meikäläisen ympärille kaveraamaan. Kaikki muut 5 tyyppiä istuivat samanlaisessa vaatetuksessa vierellä, ja nauroivat kun meikäläinen tappoi niitä nopeampaa kuin lajin MM-kisoissa konsanaan. Yritinpäs mennä jopa savun suojaan "piiloon", mutta si se mitään auttanut, sitkeimmät sissit niistä tunkivat itsensä sinnekin sen sijaan että olisivat alkaneet hätistelemään niitä muita äijiä siinä pihalla. Loppujen lopuksi oli luovutettava, ja piti hakea hieman vaatetta päälle, ja samalla päästiin hyttysistäkin eroon, muut eivät vissiin niille kelvanneet.

 

[Paitselo]

Re: Re: Lentävä panssarivaunu...

Viestin lähetti harva


Kuvaus itse öttiäisestä sopisi suursukeltajaan. Käytöksestä en tiedä. Toisaalta sen olisi varmasti tuo proffa tunnistanut. Aika petoja ovat joka tapauksessa nekin. Elävät siis suurimman osan aikaa vedessä ja popsivat mm. pikkukaloja.

Nimim. harva - kiitos kommentistasi. Kyseessä ei kuitenkaan ole suursukeltaja. Tällä minun valolle tulleella koppiksella oli todella ISOT LEUAT! Ja minulla on kokoelmissani 32 suursukeltajaa... ne eivät todellakaan tule tässä nyt kyseeseen.

Olishan se hurjaa jos tämä olisi jokin ihan ennentuntematon laji? Saisin silloin ehkä antaa sille suomenkielisen nimen? Sinä olisikin miettimistä... saisi oman nimensä kaikkien jälkipolvien hyöntieisiä tutkivien ihmisten luettavaksi.. oooh...