Eilen tuli loistavia kommentteja TPS:n nykyiseltä päävalmentajalta ja YLE:n asiantuntijalta Miika Nuutiselta sekä Suomi-Viro -ottelun studiossa että tässä YLE:n julkaisemassa tekstissä:
Suomen miesten A-maajoukkue on tehnyt Markku Kanervan alaisuudessa kovaa jälkeä suhteessa sen maaliodottamaan.
yle.fi
"– Se, että Huuhkajat kilpailee kisapaikasta, vaatii aina ylisuorittamista pelaajamateriaaliin nähden. Joukkueella on kaksi pelaajaa, jotka pelaavat Euroopan top 5 -sarjoissa. Se on aika karu tilanne, Nuutinen sanoo."
"– Huuhkajien viime vuosien tulokset ovat asettaneet riman korkealle. Se ehkä vähän hämärtää tätä realismia."
Tämä on ehkä se keskeisin pointti kaikessa. Suomi pääsi edellisiin EM-kisoihin vastoin todennäköisyyksiä, mikä hämärtää realismia. Kisapaikan on oltava aina tavoitteena ja aina pitääkin pettyä, jos sitä ei saavuteta. Samalla on kuitenkin muistettava se, että se kisapaikka vaatii joukkueelta aina isoa ylisuorittamista, mikä ei valitettavasti ole jokaisissa karsinnoissa mahdollista.
"Jos tarkastelu rajataan Suomen kanssa Kansojen liigan B-tasolla pelaaviin ja pelanneisiin maihin, Huuhkajat on pelannut vuodesta 2020 19 ottelua. Näissä se on tehnyt 25 ja päästänyt 24 maalia, vaikka sen maaliodottama on 1,32 ja vastustajien 1,63. Kestomenestykseen päästäkseen Huuhkajien pitää pystyä kääntämään odotusarvot edukseen."
"– Siihen Kanerva tiimeineen on pyrkinyt pelillisillä muutoksilla EM-kisojen jälkeen, mutta täysin toimivaa sapluunaa ei ole näissä karsinnoissa löytynyt. Siitä kertovat lukuisat pelijärjestelmän ja kokoonpanon muutokset karsintojen kuluessa. Tilastollisesti mitään jyrkkää laskusuhdannetta ei ole kuitenkaan nähtävissä, kun peilataan Kanervan aikakautta, Nuutinen sanoo."
Ja jälleen Nuutinen on täysin ytimessä. Jalkapallo on kuitenkin pidemmällä aikavälillä matematiikka ja mitä pidempää ajanjaksoa tarkastellaan, niin sitä todennäköisemmin maaliodottama ennustaa joukkueen menestyksen.
Jos katsotaan puhtaasti maaliodottamia, niin Suomi pelasi nämä EM-karsinnat oikeastaan samalla tasolla kuin edelliset. Tilastollisesti pelattiin myös samalla tasolla: 10 ottelua, 6 voittoa, 4 tappiota ja 18 pistettä. Edellisissä karsinnoissa tehtiin 16 maalia ja päästettin 10 maalieron ollessa +6 ja näissä karsinnoissa tehtiin 18 maalia ja päästettiin 10 maalieron ollessa +8. Molemmissa karsinnoissa hävittiin molemmat pelit lohkovoittajalle. Edellisissä karsinnoissa hävittiin vieraissa lohkossa kolmanneksi ja neljänneksi tulleilla joukkueille, näissä karsinnoissa hävittiin lohkokakkoselle vieraissa ja lohkoneloselle kotona. Tilastollisesti käytännössä identtiset suoritukset, mutta toisissa karsinnoissa lohkossa pelattiin enemmän ristiin. Jos tätä tarkastellaan puhtaasti järjellä, niin ihan en löydä sitä logiikkaa, miten toinen suoritus oli ihan fantastinen ja toinen valtava pettymys. Lopputulos oli tietenkin ihan erilainen, mutta se johtui pääosin asioista, joihin Huuhkajat eivät voineet itse vaikuttaa.
Nuutinen on myös täysin ytimessä siinä, miksi Suomi lähti tekemään noita pelitavallisia muutoksia. Eniten on ärsyttänyt puheet tuosta, että Huuhkajat ovat alkaneet pelaamaan puolustusvoittoisemmin "viiden linjalla", vaikka kuten Nuutinenkin tuossa toteaa, niin idea siinä on ollut täysin päinvastainen. Se kolme topparia ollaan haluttu puhtaasti siitä syystä, että pystyttäisiin hallitseman palloa enemmän ja siten kontrolloimaan pelitapahtumia. Tämän tarkoituksena nimenomaan on ollut kääntää odotusarvoja Suomen puolelle ja siten nostaa todennäköisyyksiä voittaa otteluita ja pärjätä paremmin.
Kuten myös Nuutinen toteaa, niin toteutus ei ole onnistunut halutulla tavalla. Osittain se menee varmasti valmennuksen piikkiin ja osittain siinä on näkynyt myös pelaajamateriaalin puutteet. Suomi ei ole kovin paljon hyötynyt pallonhallintajaksoistaan, sillä ne ovat hyvin harvoin johtaneet mihinkään. Joukkueen valmennus ei ole onnistunut luomaan toimivia murtautumismalleja ja toisaalta myöskään joukkueen yksilöiden henkilökohtainen taitotaso ei ole riittänyt luomaan maalipaikkoja. Jos verrataan maajoukkuejalkapalloa seurajoukkuejalkapalloon, niin sehän on taktisesti paljon yksinkertaisempaa, jolloin luonnollisesti myös yksilöiden osaaminen nousee keskiöön.
Pallonhallintajaksot ja hitaat hyökkäykset eivät ole hyökkäyspäässä tuottaneet riittävästi ja toisaalta Suomi on ollut monesti pallonmenetyksen jälkeen myös haavoittuvainen. Se Riven alkuaikojen 4-4-2 oli todella yksinkertaistettua jalkapalloa, jolloin puolustamisessakin pelaajilla oli selvät roolit. Näissä karsinnoissa huomasi, että välillä puolustuspelaamisessa roolit olivat vähän epäselviä, mikä loi vastustajille välillä aivan liikaa tiloja.
"– Peli kertoo lopulta kaiken. Tällä kertaa Huuhkajat ei onnistunut ylisuorittamaan sillä tavalla, että se olisi mennyt kisoihin. Joukkueen pelaamisessa on ollut selviä heikkouksia. Etenkin murheellisen erikoistilannesaldon on parannuttava. Keskustelu käy kovilla kierroksilla myös siksi, että Huuhkajat sai jo hyvät asemat karsintalohkossa, mutta oli ratkaisevilla hetkillä heikko."
Tuo erikoistilannepelaaminen oli myös hyvä nosto Nuutiselta. Mielenkiintoinen oli myös se grafiikka YLE:n eilisessä lähetyksessä sekä se fakta, että kisoihin ei selviytynyt yksikään tilastollisesti huono erikoistilannejoukkue, joihin Suomi näissä karsinnoissa kuului. Korostaa sitä, kuinka suuressa roolissa maajoukkuejalkapallossa yksittäiset maalit ja siten myös erikoistilanteet ovat. Jos en ihan väärin muista, niin Nuutinen totesi tuossa eilisessä lähetyksessä, että Suomi teki näissä karsinnoissa yhden erikoistilannemaalin ja päästi kuusi (näissä ei ollut mukana pilkkuja). Jo pelkästään sillä, että tuo Suomen -5 saldo olisi 0 Suomi olisi todennäköisesti kisoissa. Korostuu aika rajusti erikoistilannepelaamisen merkitys ja tästä on pakko antaa kritiikkiä niistä vastuussa olevalle Nurelle.
"– Sanon kuitenkin, että nykyisessä pelaajatilanteessa Suomen kisapaikkaa ei voi pitää standardina. Se, että Suomi pelaa tulevaisuudessa arvokisoissa, vaatii superonnistumista ja kilpailuedun saamista joukkueen kollektiivisesta toiminnasta, Nuutinen sanoo."
Loppuun vielä erinomainen kiteytys. Ehkä se syksyllä nähtävä joukkue pitäisi olla jonkunlainen välimuoto näiden karsintojen ja edellisten EM-karsintojen Huuhkajista. Mennään askel taakse päin, yksinkertaistetaan pelaamista, lähdetään puolustus edellä pelaamaan vastahyökkäysjalkapalloa, mutta ei vedetä kuitenkaan hommaa niin yksinkertaiseksi kuin se oli edellisissä karsinnoissa. Siihen päälle pitäisi löytää valmennukseen joku erikoistilanneguru, joka saisi käännettyä Suomen saldon erikoistilanteissa +-merkkiseksi.
Seuraavaan kilpailulliseen otteluun on noin puoli vuotta aikaa, joten Palloliitolla ei ole mitään tarvetta tehdä mitään paniikkiratkaisua. Jotain muutoksia valmennukseen on syytä tehdä, mutta vaihtuuko päävalmentaja vai tehdäänkö tiimiin muutoksia/tuodaanko uusia vahvistuksia (erikoistilannepelaamiseen). Nyt luonnollisesti istutaan Riven kanssa alas ja käydään läpi, mikä on hänen motivaatio ja ajatukset tulevasta. Hradeckyn eilinen puheenvuoro on aika selvä merkki siitä, että hänellä on edelleen vahva joukkueen tuki, mutta riittääkö motivaatio ja halu ottaa prosessissa askel taakse päin?
Eiköhän Palloliitolta tule vielä kevään aikana joku ratkaisu. Joko tehdään Rivelle jatkosopimus tai vaihtoehtoisesti tuodaan uusi päävalmentaja sisään ennen kesän harjoitushöntsiä. Kotimaisista nimistä sanoisin että Rive on edelleen omissa papereissani kärjessä ja kakkosena sitten varmaan Koskela. Sitä on sitten vaikeampi sanoa, että olisiko ulkomailta saatavilla Riveä parempi vaihtoehto. Paljon varmaan riippuu siitä paljon Palloliitolla on rahaa käytettävissä.
