Ostoskassi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Itse olisin mielelläni myös Kanervan vaihtanut. Mutta on myös todettava, että voi hyvin olla tilanne, jossa varteenotettavat vaihtoehdot ovat hyvinkin ohuet. Vaikka mielellään valmennusta vaihdettaisiin, niin ei silti ole mielekästä ottaa mitään futiskommentaattorina viimeiset vuodet toiminutta "backea" sinne. Ellei toki siis tämä olisi Viaplayn Pasi Rautiainen, niin olisihan se huikeaa. Loppuosa, ehkä vähän kieli poskessa heitettyä.
Se, mikä itseäni eniten huolettaa on maajoukkueen tietynlainen päämäärättömyys. Peli meni karsintojen edetessä huonompaan suuntaan. Nyt olisi ollut luonnollinen aika vaihtaa tätä kurssia. Mutta nämä viimeiset harjoituspelit Portugalia ja Skotlantia vastaankin menivät pelillisesti aika vihkoon. Tuloksellisesti molemmissa peleissä tulos mairitteli tosi härskisti Suomea, erityisesti Skotlantia vastaan. Portugalia vastaan Suomi otti kyllä koko 90 minuuttia vastaan ja pelin ollessa selvä Portugali nosti jalkaa kaasulta ja Suomi sai pari paikkaa, joissa viimeistely oli todella hyvää, sanoisin poskettoman hyvää. Tuon tason viimeistely ei vaikuta kovinkaan kestävältä, vaikka kuinka Pukki on Pukki ja Pohjanpalo Serie A -tason hyökkääjä.
Suomen maaliodottama oli toki Skotlantia vastaan parempi kuin Skotlannin, mutta Suomi sai ottelussa pilkun, mikä on tavannut nostaa maaliodottamaa hyvinkin korkeaksi, koska pilkusta maalin tekeminen on sen verran todennäköistä. Pallonhallinta 60-40 Skotlannille, ehkä kuvaa peliä vähän paremmin. Ja Skotlanti ei todellakaan ole se joukkue, jonka DNA:ssa on tikitakamainen pallonhallinta.
Pelillisen päämäärättömyyden lisäksi tosiaan maajoukkueen suunta kokonaisuudessaan oli vähän hakusessa. Suomi lähti käytännössä sillä kokoonpanolla Portugalia vastaan, jolla se karsintansa päätti. Talvitie oli uutena avauksena, mikä toki oli kiva. Mutta paljoa ei kokeiltu. Tilanteen kruunasi, kun Nikolai Alho vaihdettiin pois kentältä ja kentälle otettiin Pyry Soiri. Olisi voinut kokeilla, katsastaa pelaajia. Mutta ilmeisesti Kanerva ei vielä näillä vuosirenkailla ole ihan varma, mitä Pyry Soiri pystyy tuomaan. Eikä siis muut vaihdot mitään riemua olleet nekään. Terho otettiin kentälle 65 minuutin kohdalla, mutta muutoin kentälle tuotiin Pukkia ja Lodia.
Skotlantia vastaan sitten laitettiin avaukseen Pariisissa pelannut Ollila ja Niilo Mäenpää. Ollila ei oikein päässyt peliin sisälle ja Mäenpään rooli jää ikuiseksi mysteeriksi. Laidalla hän pelasi, mutta on tosi vaikea nähdä, että miksi niin olisi haluttu. 20 minuuttia ennen loppua saatiin Galvez sisään ja hän itse asiassa pelasi tosi vahvasti. Galvez sai pysyttyä pallossa, hänen pallossa pysymisestään lähti ensimmäisen maalin hyökkäys ja tasoitusmaali syntyi siitä, kun Galvez hankki pilkun. Nyt, vaan kun ei nähty kuin se 20 minuuttia, niin uskaltaako sitä Galvezia kentälle heittää isoissa peleissä kansojen liigassa, niin enpä tiedä? Nyt, jos koskaan näissä harjoituspeleissä olisi ollut paikka kokeilla, mutta ei.
Viesti venyi nyt todella pitkäksi, mutta siis summasummarum, nyt oli oikein hyvä paikka vähän katsastaa pelaajia ja kokeilla joukkueelle kirkastaa sitä, mitä pelillä haetaan. Ainakin näin katsojan roolissa vastauksia ei kyllä saanut mihinkään. Omissa papereissa tärkeintä olisi saada nyt sellainen puolustuslinja kasaan, joka on enemmän kuin osiensa summa. Ei Toivio-Arajuuri olleet kumpikaan mitään taikureita, mutta hoitivat ruutunsa. Nyt siellä pyörii Ivanovin vierellä Hoskonen, välillä Tenho ja sitten R. Jensen käy silloin tällöin. Joskus myös Peltola on puolustuslinjassa, joskus mennään neljän linjalla, joskus viidellä. Itse lähtisin nyt siitä, että puolustuslinja kuntoon. Hoskonen pelasi omasta maalista huolimatta hyvän pelin Skotlantia vastaan, niin olkoon sitten Ivanov-Hoskonen se topparipari, jolla lähdetään. Annetaan heille yhteisiä kokemuksia, jotta sitä kemiaa pääsisi muodostumaan. Tänä vuonna Suomi on pelannut neljä peliä, joissa se on tehnyt seitsemän maalia ja päästänyt 11 maalia. Saldona yksi kotivoitto Viroa vastaan, Skotlantia vastaan tasuri ja muuten on tukkaan tullut.
Itse myös liputtaisin tämän puolesta. Ei MLS:stä nyt Pukkia ja Lodia lukuun ottamatta ole tullut sellaisia pelaajia, joita olisi aivan pakko lennätellä edes ja takas. Ja Pukilla sekä Lodillakin niitä pelejä alkaa jo olla enemmän takana kuin edessä. Esimerkiksi Jere Uronen on aika useasti sieltä lentänyt ja istunut penkillä ja matkustanut takaisin. Onko tässä mitään järkeä?
MLS:stä puhuttaessa on myös sanottava, että Matti Peltolasta olen kyllä huolissani. Viimeisimmässä pelissä DC Unitedissa peli meni totaalisen vihkoon eikä kumpikaan noista maajoukkueen peleistä antanut aihetta kiljua riemusta. Toivottavasti Peltola saa homman jengoilleen ja nyt vaan osuu vähän heikompi jakso, mutta huolissani kyllä olen.
Jaaa, nyt olen puhunut ja vieläkin jäi vähän puhisematta.
Se, mikä itseäni eniten huolettaa on maajoukkueen tietynlainen päämäärättömyys. Peli meni karsintojen edetessä huonompaan suuntaan. Nyt olisi ollut luonnollinen aika vaihtaa tätä kurssia. Mutta nämä viimeiset harjoituspelit Portugalia ja Skotlantia vastaankin menivät pelillisesti aika vihkoon. Tuloksellisesti molemmissa peleissä tulos mairitteli tosi härskisti Suomea, erityisesti Skotlantia vastaan. Portugalia vastaan Suomi otti kyllä koko 90 minuuttia vastaan ja pelin ollessa selvä Portugali nosti jalkaa kaasulta ja Suomi sai pari paikkaa, joissa viimeistely oli todella hyvää, sanoisin poskettoman hyvää. Tuon tason viimeistely ei vaikuta kovinkaan kestävältä, vaikka kuinka Pukki on Pukki ja Pohjanpalo Serie A -tason hyökkääjä.
Suomen maaliodottama oli toki Skotlantia vastaan parempi kuin Skotlannin, mutta Suomi sai ottelussa pilkun, mikä on tavannut nostaa maaliodottamaa hyvinkin korkeaksi, koska pilkusta maalin tekeminen on sen verran todennäköistä. Pallonhallinta 60-40 Skotlannille, ehkä kuvaa peliä vähän paremmin. Ja Skotlanti ei todellakaan ole se joukkue, jonka DNA:ssa on tikitakamainen pallonhallinta.
Pelillisen päämäärättömyyden lisäksi tosiaan maajoukkueen suunta kokonaisuudessaan oli vähän hakusessa. Suomi lähti käytännössä sillä kokoonpanolla Portugalia vastaan, jolla se karsintansa päätti. Talvitie oli uutena avauksena, mikä toki oli kiva. Mutta paljoa ei kokeiltu. Tilanteen kruunasi, kun Nikolai Alho vaihdettiin pois kentältä ja kentälle otettiin Pyry Soiri. Olisi voinut kokeilla, katsastaa pelaajia. Mutta ilmeisesti Kanerva ei vielä näillä vuosirenkailla ole ihan varma, mitä Pyry Soiri pystyy tuomaan. Eikä siis muut vaihdot mitään riemua olleet nekään. Terho otettiin kentälle 65 minuutin kohdalla, mutta muutoin kentälle tuotiin Pukkia ja Lodia.
Skotlantia vastaan sitten laitettiin avaukseen Pariisissa pelannut Ollila ja Niilo Mäenpää. Ollila ei oikein päässyt peliin sisälle ja Mäenpään rooli jää ikuiseksi mysteeriksi. Laidalla hän pelasi, mutta on tosi vaikea nähdä, että miksi niin olisi haluttu. 20 minuuttia ennen loppua saatiin Galvez sisään ja hän itse asiassa pelasi tosi vahvasti. Galvez sai pysyttyä pallossa, hänen pallossa pysymisestään lähti ensimmäisen maalin hyökkäys ja tasoitusmaali syntyi siitä, kun Galvez hankki pilkun. Nyt, vaan kun ei nähty kuin se 20 minuuttia, niin uskaltaako sitä Galvezia kentälle heittää isoissa peleissä kansojen liigassa, niin enpä tiedä? Nyt, jos koskaan näissä harjoituspeleissä olisi ollut paikka kokeilla, mutta ei.
Viesti venyi nyt todella pitkäksi, mutta siis summasummarum, nyt oli oikein hyvä paikka vähän katsastaa pelaajia ja kokeilla joukkueelle kirkastaa sitä, mitä pelillä haetaan. Ainakin näin katsojan roolissa vastauksia ei kyllä saanut mihinkään. Omissa papereissa tärkeintä olisi saada nyt sellainen puolustuslinja kasaan, joka on enemmän kuin osiensa summa. Ei Toivio-Arajuuri olleet kumpikaan mitään taikureita, mutta hoitivat ruutunsa. Nyt siellä pyörii Ivanovin vierellä Hoskonen, välillä Tenho ja sitten R. Jensen käy silloin tällöin. Joskus myös Peltola on puolustuslinjassa, joskus mennään neljän linjalla, joskus viidellä. Itse lähtisin nyt siitä, että puolustuslinja kuntoon. Hoskonen pelasi omasta maalista huolimatta hyvän pelin Skotlantia vastaan, niin olkoon sitten Ivanov-Hoskonen se topparipari, jolla lähdetään. Annetaan heille yhteisiä kokemuksia, jotta sitä kemiaa pääsisi muodostumaan. Tänä vuonna Suomi on pelannut neljä peliä, joissa se on tehnyt seitsemän maalia ja päästänyt 11 maalia. Saldona yksi kotivoitto Viroa vastaan, Skotlantia vastaan tasuri ja muuten on tukkaan tullut.
Itse myös liputtaisin tämän puolesta. Ei MLS:stä nyt Pukkia ja Lodia lukuun ottamatta ole tullut sellaisia pelaajia, joita olisi aivan pakko lennätellä edes ja takas. Ja Pukilla sekä Lodillakin niitä pelejä alkaa jo olla enemmän takana kuin edessä. Esimerkiksi Jere Uronen on aika useasti sieltä lentänyt ja istunut penkillä ja matkustanut takaisin. Onko tässä mitään järkeä?
MLS:stä puhuttaessa on myös sanottava, että Matti Peltolasta olen kyllä huolissani. Viimeisimmässä pelissä DC Unitedissa peli meni totaalisen vihkoon eikä kumpikaan noista maajoukkueen peleistä antanut aihetta kiljua riemusta. Toivottavasti Peltola saa homman jengoilleen ja nyt vaan osuu vähän heikompi jakso, mutta huolissani kyllä olen.
Jaaa, nyt olen puhunut ja vieläkin jäi vähän puhisematta.
