Sinulla on
@mjr vahva pointti runoudessa, vaikka lainaamasi tekstimuotoinen järjenköyhyys ei sinällään täytä minkään tunnetun runomitan muodollisia vaatimuksia. Runoilija ei ole laskenut tavuja, vaan on luottanut intuitiivisesti sanan ja kerronnan rytmiikkaan. Epäilemättä liikaakin, sillä rakenteellisesti kauneuden pyrkimykseen nojaava ja mennyttä, nykyistä ja tulevaa aikamuotoa rytmikkäästi pyörittelevä tekstinäyte on vapautunut tyystin älyn kahleista. Jopa siinä määrin, että lukija jää miettimään, onko mainittu kauneuteen pyrkiminen ollut sittenkin täysin sattumanvaraista? Muutama muu teksti samalta kirjoittajalta vahvistaa epäilyn. En näe kirjoittajan suosimissa rakenteissa riimillisiä yhteneväisyyksiä, poljennot ovat hyvin sattumanvaraisia.
Kirjoittaja suhtautuu hetkittäin myös melko modernistisella tavalla kielioppisääntöihin ja oikeinkirjoituksen yleisiin periaatteisiin. Mutta antaako tämä vihjeen lukijalle? Mitä kirjoittaja viestii flirttaillessaan anastamillaan oikeinkirjoituksen erivapauksilla ja välinpitämättömyydellä kielellisistä säännöistä? Onko tämän tarkoitus alleviivata sitä, että kirjoittajan on tarkoituskin suhtautua infantiilis-regressiivisellä välinpitämättömyydellä ihmiskuntaan kumuloituneeseen tieteelliseen tietämykseen ja tämän hyödyntämiseen.
Vai onko tämä kenties yksittäisen sanataiteilijan monikerroksinen tekstikollaasi, jonka tarkoitus on viestiä meille, että koululaitoksen - ja koko yhteiskunnan - kyky tukea medialukutaidon kehittymistä ja lähdekritiikin soveltamista ei ole alkuunkaan riittävä? Ehkäpä näin, kun otetaan huomioon sosiaalisen median ja koko sähköisen viestinnän kehityksen nopeus ja muutoksen voimakkuus viimeisten 20 vuoden ajalta. Ihminen ja yhteiskunta eivät pysy mukana muutoksessa, jyvä ei erotu akanoista. Totuus on harhaa, vain harha on totta. Meillä on Suomessa peruspalveluidensa osalta käyttäjämaksuton kirjastolaitos, mutta kirjastoissa ei varsinaisesti ole ruuhkaa, aina saa hyllyjen välissä liikkua melko lailla rauhassa. Ruuhkan voi kohdata todennäköisemmin Keskisellä, kun porstuassa jaetaan ilmaisia ämpäreitä.