Petteri Sihvonen on katkera lapsi, joka on heivattu huis helvettiin kerhon junioripuolelta. On varmasti tyrkyttänyt itseään UTJ:ksi kun kaikesta kaiken tietää, ja naurettu huoneesta ulos. Faktaa tai fiktiota, en tiedä, mutta sellaiselta se nyt ulkopuolisen silmään vain näyttää ja kuulostaa. Antti Toivanen on oikeasssa siinä että asioita pitää pystyä tutkimaan jokaisesta kulmasta eikä vain yhdestä, jota taas tämä Hämeen Sanomien journalistiikka edustaa. Tämähän ei sinällään yllätä, koska ihan perus työelämässä 90% ihmisistä on äärettömän hankala muodostaa moniulotteista päättelyketjua ja rakentaa syy-seuraus kuvaa isosta kokonaisuudesta. Loppujen lopuksihan kyse on vain titteleistä, ja jaetuista vastuista. Pienemmässä organisaatiossa nyt vain tehdään aina töitä myös OTOna. ja Kerho on siinä mielessä ihan samanlainen pieni organisaatio. Ihannetilanteessa näin ei tietenkään ole, mutta niin kauan kuin henkilöresurssit on rajalliset, niin jokaisen vastuualuetta venytetään oman toimen ulkopuolelle. Onhan HPK kuitenkin lisännyt organisaationsa kokoa kokoajan, on tullut lisää myyjiä, talouspäällikkö, turvallisuuspäällikkö ja nyt junorien valmennuspäällikkö. Mutta ei niistä tarvitse mitään positiivista kirjoittaa kun kaikki on päin vittua. Olisihan mopokin moottoripyörä, jos siinä olisi samat palaset, mutta kun ei ole, niin se on mopo ja sitä yritetään vain virittää mahdollisimman hyvin että menisi nopeammin. Samanlaista virittämistä ja hienosäätöä se on pienemmän organisaation yritys taistella isompia vastaan pysyäkseen vauhdissa.
Somemölinät on asia erikseen, olisi saanut jäädä tekemättä ja varmasti on itsekin sen jo tajunnut. Ehkä se muutama märkä hiiva on maistunut myös toimarille kun kausi on päättynyt ja karannut hieman sormet näppikselle liian äkäisesti.
