Laitetaan mietteet valituiksi tulleista pelaajista:
Jarome Iginla
- Itsestäänselvä valinta ja oikeutetusti heti ensimmäisenä kelpoisuusvuonnaan sisään. Yksi 2000-luvun parhaista ja näkyvimmistä pelaajista. Useammalla kaudella kuului koko NHL:n parhaimpien pelaajien joukkoon ja sitäkin useammalla vähintään oman pelipaikkansa parhaimmistoa. Meriittilista on erinomainen, vaikka sieltä se suurin himoittu joukkuepalkinto jäikin uupumaan.
Marian Hossa
- Hossa on niin ikään myös selvä HHOF-tason pelaaja, mutta en olisi heti ensimmäisenä kelpoisuusvuonna ottanut sisälle. Meriittilista, vaikka hieno onkin, ei siihen kuitenkaan oikeuta. Hossa ei kuitenkaan pelaajana voittanut yhtään henkilökohtaista palkintoa, ainoastaan kerran tuli valituksi pelipaikaltaan kauden päätteeksi kahden parhaan joukkoon (valinta All-Star kentälliseen), Selke-sijoitustenkin osalta vaatimaton listaus vaikka häntä yleisesti läpi uran arvostettiin laadukkaana kahden suunnan pelaajana eikä noita top-10 sijoituksia piste-, maali- ja syöttöpörssissäkään kovinkaan montaa tullut. Pelaajana samassa kategoriassa kuin Daniel Alfredsson ja Patrik Elias, ja heistä kumpikin on tullut nyt sivuutetuksi jo useampaan otteeseen. Hossan etuna heihin nähden se että oli parempi maalintekijä ja voitti kolmikosta eniten Stanley Cupeja, mutta henkilökohtaisilta saavutuksiltaan ja pelivuosien tasoltaan kolmikko hyvin identtisiä keskenään muutoin. Hossa menee nyt 'first ballot' HHOF:nä samaan kastiin Mike Gartnerin ja Joe Mullenin kanssa, 2000-luvun heikoimpina sellaisina. Näistä jokaisen olisi pitänyt vähintään vuosi joutua odottamaan, ja kun Alfredssonin ja Eliaksen mainitsin niin siinähän olisi ollut vuoden porrastuksella sauma nyt Alfredssonista alkaen ottaa yksi kerrallaan sisään. No valinnat on tehty ja Hossa meni ensiyrittämällä sisään joten onnittelut entiselle Penguins-pelaajalle.
Doug Wilson
- Wilson on vuosikaudet ollut puolustajien osalta yksi parhaista ulkopuolella olleista pelaajista eli toiminut siten eräänlaisena rajapelaajana siellä sisäänpääsyn suhteen. Oli Randy Carlylen kanssa ainoa Hall of Famen ulkopuolinen (pois lukien tietenkin aktiivipelaajat) Norriksen urallaan voittanut puolustaja, joten nyt Wilsonin valinnan myötä Carlyle jääkin sitten yksinäiseksi tuossa ominaisuudessa. Wilson oli uransa lopettaessaan 8. eniten pisteitä tehnyt puolustaja NHL:ssä, 1980-luvulla puolustajista häntä enemmän tehoilivat ainoastaan Paul Coffey ja Ray Bourque, All-Star valintojen (kerran 1.kentällisessä ja kaksi kertaa 2.kentällisessä) puolesta yksi neljästä HHOF:n ulkopuolisesta kolmen valinnan puolustajasta, Norris-sijoitusten puolesta yksi kolmesta vähintään neljästi top-5 sijoittuneesta HHOF:n ulkopuolisesta puolustajasta... eli meriitit Wilsonilla kyllä olleet pitkään yhdet parhaat HHOF:n ulkopuolisista puolustajista. Jos olisi urallaan voittanut Stanley Cupin niin voi helposti todeta että Wilson olisi jo lähemmäksi 20 vuotta ollut Hall of Famessa. Eli pitkän odotuksen jälkeen Wilson viimein sisään ja eipä hänen valintaansa siten voi juurikaan arvostella.
Kevin Lowe
- Lowen valinta on herättänyt paljon keskustelua ja onhan tuo meriiteiltään nyt yksi heikoimmista sisäänvalituista pelaajista koskaan. Lowe ei voittanut yksilönä mitään (King Clancy-palkintoa lukuunottamatta) eikä päässyt edes lähelle sellaisia meriittejä. Norris sekä All-Stars äänestyksissä ei saanut mainittavaa huomiota milloinkaan. Leo Boivinin, Red Hornerin ja Slava Fetisovin kanssa onkin ainoa sisälle valittu puolustaja ilman yhtäkään sijoitusta All-Star kentällisiin kauden päätteeksi, ja tuosta kolmikosta Lowea ei voi mitenkään niputtaa samaan kastiin Fetisovin kanssa jolla ymmärrettävästi nuo sijoitukset jäivät keräämättä kun uransa huippuvuodet vietti Neuvostoliitossa. Lowen merkittävin ansio Hall of Fameen sisäänpääsylle olivat tosiaan kuusi voitettua Stanley Cupia, mutta ei noissakaan joukkueissa tainnut yhtenäkään vuonna yltää edes oman joukkueensa viidenneksi arvokkaimmaksi pelaajaksi. Lowe kyllä teki pitkän ja kunnioitettavan uran puolustavana top-4 puolustajana, ja hyvähän se on että nämä puolustavammat puolustajat saavat välillä tällaisia kunnianosoituksia. Mutta siellä olisi kuitenkin ollut Lowea parempiakin pelaajia tarjolla sisään (esim. J.C. Tremblay puolustajista, tai aiemmin mainitut Daniel Alfredsson ja Patrik Elias).
Lowe taisi olla ainoa kuuden Stanley Cuppia voittanut pelaaja joka ei ollu vielä Hall of Famessa. Mielestäni siis täysin ansaittu valinta.
Onhan siellä vielä useampia vähintään kuuden kannun miehiä jotka eivät ole Hall of Famessa:
9 Claude Provost
7 Jean-Guy Talbot
6 Ralph Backstrom
6 Larry Hillman
Talbot ja Hillman olivat Lowen tapaan puolustajia.
---------------------