Toki eikös Howella ollut pari kautta välissä kun ei pelannut ollenkaan ja meni vasta sitten sinne WHA:han? Ja toisaalta eikai tuolla ole väliä mikä se syy on miksi Marleau ohi meni, pelejä on enemmän ja sillä sipuli.Ja Howen ennätyshän meni vaan sen takia rikki, kun Gordie pelasi WHA:ssa poikiensa kanssa. Kuuden kauden jälkeen vielä NHL:ssä yksi kausi jossa pelasi yli 0,5ppg tahtia. Noh, tämä ei nyt tähän aiheeseen enää kuulu, kunhan ärsyttää.
Joo, Howe oli 70-luvun alussa oli pari kautta eläkkeellä. Käsittääkseni hän oli vähän aikaa jossain pukuhommissakin Red Wingsissä. Detroit Red Wings ehti myös jäädyttää hänen pelinumeronsa vuonna 1972 ennen WHA-uraa. Pojat Mark ja Marty siirtyivät Houston Aerosin WHA-seuraan ja isä seurasi perässä samaan joukkueeseen.Toki eikös Howella ollut pari kautta välissä kun ei pelannut ollenkaan ja meni vasta sitten sinne WHA:han? Ja toisaalta eikai tuolla ole väliä mikä se syy on miksi Marleau ohi meni, pelejä on enemmän ja sillä sipuli.
Sama täällä. Ihan mieletön pelaajahan Gordie Howe oli. Hän on esimerkiksi edelleen vanhin 100 pistettä kaudessa kerännyt pelaaja NHL:ssä (hieman vajaat 41 vuotta). Tuo kausi 1968-69 oli myös Howen ainoa sadan pisteen kausi NHL:ssä. WHA:ssa näitä oli toki useampikin.Eipä siinä, arvostan tuota Howen pelimäärää itse enemmän kun noiden NHL-pelien lisäksi on kuitenkin se yli 400 WHA-ottelua myös.
Tässäpä tämä tiivistettynä. Katselin tuossa vielä Howen statseja niin onhan tuo Red Wings -ura sieltä vuodesta 1946 vuoteen 1971 kyllä hämmentävää luettavaa. Saan tuon omalle läppärin näytölle siten että kun listaa lukee niin ruudulle ei mahdu muuta kuin "Detroit Red Wings" ja statsit perään. Uskomatonta katseltavaa. Jotenkin hankala edes käsittää että ura on alkanut pian toisen maailmansodan loppumisen jälkeen ja kestänyt yhtäjaksoisesti kuitenkin 70-luvulle asti ja sitten vielä parin vuoden tauon jälkeen 80-luvulle saakka.Tällaisia persoonia ei vain enää ole. Ja tokkopa tuleekaan ihan heti.
Katson ja korotan Messieristä Chris Cheliosilla. 44-vuotiaana vielä USA:n (pappa)joukkueen kapteeni Torinossa, kun ekat olympialaiset Sarajevossa. Stanley Cup vikan kerran syliin 46-vuotiaana 2008 ja kerkesipä tuo vielä viime vuosikymmenelläkin seitsemän matsia Atlantassa pelata.Ehkä Mark Messier sieltä 70-luvun lopusta 2000-luvun puolivälin tuntumaan NHL:ssä on ainoa mitä voi edes jollain tapaa vertailla.
Doan on hyvä ihminen ja lähettiläs lajille, mutta ei nyt sentään HHOF-kamaa. Ei yhtään henkilökohtaista palkintoa (eikä koskaan edes lähellä), ei tässä kontekstissa merkittäviä tilastoja ja jonossa on edellä reilusti pelaajia.Kuten myös Shane Doan kuuluisi sinne valita huikean uransa vuoksi, vaikka Cup jäikin saamatta. Legenda mikä legenda.
Eiväthän nuo olet tämän vuoden jäseniä. Valittiin jo viime vuonna, mutta sattuneista syistä HHOF-seremoniat siirtyivät heidän osaltaan tuonnemmaksi.Tämän vuoden uudet Hockey Hall of Fame -jäsenet:
Eiväthän nuo olet tämän vuoden jäseniä. Valittiin jo viime vuonna, mutta sattuneista syistä HHOF-seremoniat siirtyivät heidän osaltaan tuonnemmaksi.
Tänä vuonna uusia jäseniä ei oteta, vaan 2020 vuosiluokka saa juhlansa kokonaan itselleen.
Varmat: Joe Thornton, Patrick Marleau, Marian Hossa, Roberto Luongo
Ihan hyvää listausta, mutta mielipideasioita toki ja etenkin näiden vielä uraa jatkavien osalta ehtii vielä paljon tapahtuakin. Äkkiseltään kuitenkin pisti silmään maalivahtien suht iso määrä listalla. Hall of fameen maalivahteja on valittu aika kitsaasti ja ysärin mokeistakin mukana on toistaiseksi vain Brodeur, Roy, Hasek ja Belfour tason legendat. Vaikka parhaimmillaan erittäin hyviä maalivahteja ovatkin olleet, niin ei koko uran mittapuulla esimerkiksi Quickilla tai Holtbylla pitäisi mielestäni olla sinne asiaa. Tuoreemmista Gibsonilla ja Hellebuyckilla on vielä paljon tehtävää myös, mutta niin on tietysti myös aikaakin. Lundqvistilla, Luongolla, Rinteellä ja Raskilla pitkät ja hienot urat, mutta se kirkkain puuttuu kuitenkin (Raskilla kannu 2. vahtina). Varmaan jossain vaiheessa ainakin osa noista kuitenkin sisään, finaaleihin saakka kuitenkin joukkueitaan kantaneet eikä Stanley Cup voi yksistään olla kriteeri. Fleury saattaa kannujen ansiosta mennä ensimmäisenä noista sisään, vaikka mielestäni on kuitenkin huonompi maalivahti kuin Lundqvist, Rinne tai Rask.Aloin tässä huvikseni katselemaan eri draft ikäluokkia läpi ja sitten arvuuttelemaan montako Hall of Fameria löytyy per ikäluokka. En nyt koko historiaa ala menemään läpi, koska siinä menisi ikuisuus ja en juuri nyt halua nähdä sitä vaivaa ainakaan. Josko mennään Charan draftista (1996) eteenpäin, niin pääsee vähän miettimään ketkä pääsevät ja ketkä eivät. Lopetan myös johonkin 2013 draftiin. Myöhemmissä drafteissa sitten arvaillaan erittäin paljon, miten ura jatkuu.
Joo Hossan kohdalle olisi voinut jättää jonkun merkinnän siitä, että on jo valittu. Luongo vaikuttaa niin pidetyltä tyypiltä, että hänet varmaan valitaan kävi mitä kävi, Datsyukilla on kolme Selkeä ja Kovalchukilla Rocket ja oli yksi parhaita laitureita maailmassa jonkun 7-8 kautta. 6 peräkkäistä 40 maalin kautta, niin onhan siinä aika hyvä meriitti.Marian Hossa on jo valittu. Luongo, Datsyuk, ja Kovalchuk kolmikosta en kyllä varma olis että kaikki valitaan.
Joo maalivahteja tuli aika runsaasti etenkin Ehkä osioon. Sinällään olisi jollain tavalla helppoa laittaa Vasilevski sisään "Varmaksi", mutta toisaalta hänelläkin on uraa paljon jäljellä ja saa nähdä miltä se näyttää parin vuoden kuluttua. En siis usko noiden Ehkä pelaajien pääsevän sisään, mutta varmaan nimiä nostetaan esiin kun luistimet laitetaan naulaan. Holtbylla on kuitenkin Vezina ja Stanley Cup ja Quickilla Conn Smythe. Lundqvist oli Vezina finalistina neljä kertaa (1 voitto) ja kun voittoja kertyi todella paljon ja samalla on tuo Fame osio kunnossa kun oli New Yorkissa ihan oikeastikin tunnettu. Rinteellä oli vastaavanlainen urahuippu, mutta riittääkö sitten uran pituus? Raskilla vähän kysymysmerkkejä siitä miten ura jatkuu. Jos pystyy pelaamaan hyvällä tasolla 3-4 vuotta niin todennäköisyys päästä sisään kasvaa.Ihan hyvää listausta, mutta mielipideasioita toki ja etenkin näiden vielä uraa jatkavien osalta ehtii vielä paljon tapahtuakin. Äkkiseltään kuitenkin pisti silmään maalivahtien suht iso määrä listalla. Hall of fameen maalivahteja on valittu aika kitsaasti ja ysärin mokeistakin mukana on toistaiseksi vain Brodeur, Roy, Hasek ja Belfour tason legendat. Vaikka parhaimmillaan erittäin hyviä maalivahteja ovatkin olleet, niin ei koko uran mittapuulla esimerkiksi Quickilla tai Holtbylla pitäisi mielestäni olla sinne asiaa. Tuoreemmista Gibsonilla ja Hellebuyckilla on vielä paljon tehtävää myös, mutta niin on tietysti myös aikaakin. Lundqvistilla, Luongolla, Rinteellä ja Raskilla pitkät ja hienot urat, mutta se kirkkain puuttuu kuitenkin (Raskilla kannu 2. vahtina). Varmaan jossain vaiheessa ainakin osa noista kuitenkin sisään, finaaleihin saakka kuitenkin joukkueitaan kantaneet eikä Stanley Cup voi yksistään olla kriteeri. Fleury saattaa kannujen ansiosta mennä ensimmäisenä noista sisään, vaikka mielestäni on kuitenkin huonompi maalivahti kuin Lundqvist, Rinne tai Rask.
Luongo vaikuttaa niin pidetyltä tyypiltä, että hänet varmaan valitaan kävi mitä kävi, Datsyukilla on kolme Selkeä ja Kovalchukilla Rocket ja oli yksi parhaita laitureita maailmassa jonkun 7-8 kautta. 6 peräkkäistä 40 maalin kautta, niin onhan siinä aika hyvä meriitti.
Lisäksi vielä se, että Datsyuk on sukupolvensa tunnistettavimpia pelaajia. Ei taida löytää yhtä paljon highlight-kamaa juuri kenestäkään pelaajasta, mikä on vaikuttanut tuhansiin junnuihin ympäri kiekkomaailman. Olen yhtenä monen muun joukossa viettänyt hyvät tovit ulkojäillä harjoitellut Datsyuk-harhautusta läpiajossa. Se arvaamattomuus, vastustajien nöyryytys silkalla mailankäytön taidolla pelistä ja kaudesta toiseen, pakko silläkin on jotain arvoa olla. Monella supertähdellä on se joku tunnistettava juttu josta heidät muistetaan, esim. Pavel Burella nopeus. Datsyuk on yhtä selvästi profiloitunut taitokiekon perikuvaksi. Paljon vahvemman jäljen sellainen jättää kuin moni hyvä pelaaja, joka tekee pitkän uran kaudesta toiseen ja iskee hyviä tehoja, mutta ei ole erityinen millään tavalla. Esimerkkejä piisaa: Nieuwendyk, Andreychuk, Recchi, Lowe, Carbonneau, Anderson... Tekivät pitkät, komeat ja kunniakkaat urat, mutta ei millään voi väittää heidän olleen merkittävämpiä hahmoja sarjalle ja lajille kuin Datsyuk.Meikäläistä ihmetyttää, että Datsyukia pidetään "ehkä"-tason ehdokkaana Hockey Hall of Fameen. Kaksi Stanley Cupia, kolme Selkeä ja 14 kautta kirkkaissa 0,96 PPG:llä. Millä meriiteillä sinne Hall of Fameen sitten pääsee, jos ei noilla?
Paljon täälläkin ehdotellaan sellaisia kavereita, jotka eivät ole kannua urallaan voittaneet. Toki monet niistä pelaajista Hall of Fameen kuuluvat, eikä kannun voittaminen ole suurin syy, jolla sinne pääsee. Silti uskoisin raadin ensisijaisesti suosivan niitä, jotka ovat kannua nostelleet (jopa useampaan otteeseen). Siksi luottaisin siihen, että Datsyuk valitaan melko nopeasti, kunhan tulee valintakelpoiseksi.