Hockey Hall Of Fame

[Paridae]

Aika paksua väittää, ettei Andreychukilla ollut erottuvaa ominaisuutta. Herrahan oli legendaarisen hidas ainakin EA:n mittakaavassa.

 

[Ann Arbor]

Datsyukin osakkeita joidenkin silmissä luulisin laskevan se, että herra palasi Venäjälle etuajassa ja täten ottelusaldokin jäi alle tuhannen. Melko varma valinta HOF:n joka tapauksessa kuitenkin. Halutessaan tietty pelipaikka löytyisi vieläkin Edmontonista. :)

 

[Kental]

Lindrosin kohdalla aikanaan perusteltiin sitä, että vaikka saldot jäivät (hänen kohdallaan loukkaantumisten takia) vajaiksi, niin oli kuitenkin parhaimmillaan maailman paras pelaaja. Mielestäni sama pätee Datsjukiin. Valitettavasti Datsjukin älypeli ja yleispelaamisen tappava tasaisuus ei ole yhtä ilmeistä kuin Lindrosin ryminä, eikä täysi hyvyys näy pistesarakkeissa. Taiturimaisuus toki on ihailua aiheuttanut satunnaisemmissakin faneissa, ja niitä videoita on varmasti kaikki junnut kelaillut, eli siinä mielessä ikoninen pelaaja ilman muuta kenelle tahansa.

Sivumennen sanoen, kun tuota Patrice Bergeronin uraa on saanut kiitettävällä tarkkuudella seurata, niin sinä aikana on ollut vain yksi ainoa pelaaja, jonka jäällä ollessa on pitänyt olla huolissaan, vaikka Bergy olisi siellä myös. Ja se pelaaja oli Datsjuk. Kaikki muut pystyy Crosbya ja kumppaneita myöten laittamaan taskuun ja rankaisemaan sitten hyökkäyspäässä, Datsjukin kohdalla lycka till vain molemmissa päissä kenttää. Kukaan muu ei ole Bergyä pystynyt viemään kuin korkeintaan yksittäisen vaihdon tai pelin skaalalla, Datsyuk siihen kykeni enemmän tai vähemmän illasta toiseen.

Ja itse kyllä arvostan pelaajien tason arvioinnissa enemmän sitä, miten pystyy voittamaan oman pelinsä, kuin raakoja tehopistemääriä. Lätkässä kun otteluiden ja playoff-sarjojen voittoon kummasti auttaa se, että tekee itse enemmän kuin kaveri.

 

[Wowee Zowee]

Itse tykkään näitä pohdiskella välillä, vaikka oma mielipide HOF:n pääsyvaatimuksista tuntuukin olevan tiukempi kuin heidän oman komiteansa. Voisin huvikseni tähän lokeroida nykyisiä pelaajia sekä lopettaneita, jos heillä koen olevan jonkinlaisia mahdollisuuksia. Nämä siis aikaisempiin HOF valintoihin peilaten.


FIRST BALLOT
Jaromir Jagr, Sidney Crosby, Alex Ovechkin, Evgeni Malkin, Joe Thornton, Duncan Keith, Patrick Kane, Zdeno Chara

Pelaajia, joiden valinnasta heti kolme vuotta lopettamisen jälkeen ei ole epäilyksen häivää.

HALL OF FAME
Roberto Luongo, Pavel Datsyuk, Henrik Lundqvist, Patrice Bergeron, Shea Weber, Ryan Getzlaf, Anze Kopitar, Jonathan Toews, Nicklas Bäcsktröm, Drew Doughty, Erik Karlsson, Victor Hedman

Takuuvarmoja valintoja, joiden valinta heti ensimmäisessä mahdollisessa luokassa ei ole kiveen hakattu.

TODENNÄKÖISESTI
Sedinit, Henrik Zetterberg, Marc-Andre Fleury, Corey Perry, Carey Price, Steven Stamkos, John Tavares, Nikita Kucherov

Pelaajat, joiden näytöt ovat huippuvuosina erinomaisia, mutta kärsivät epätasaisuudesta (Sedinit, Perry, Fleury ja Price), loukkaantumiset sabotoivat kestävyyttä (Zetterberg), tai ura on vielä räikeästi kesken (Stamkos, Tavares, Kucherov).

MAHDOLLISESTI
Patrick Marleau, Eric Staal, Brent Burns, Pekka Rinne, Kris Letang, Jonathan Quick, Claude Giroux, Brad Marchand, Alex Pietrangelo

Pelaajia, joita pidän tällä hetkellä rajatapauksina. Listan nuorimmilla on tietysti pienoinen mahdollisuus vielä lisätä omaan ansioluetteloon. Marleaun (suhteellisen todennäköinen) valinta olisi mulle Andreychukin tyylinen valinta, jossa termi longevity ymmärretään Hall of Famen kontekstissa täysin väärin (tämä toki vain oma mielipiteeni.) Giroux voisi periaatteessa olla ylemmässäkin kategoriassa.

???
Mark Giordano, Ryan Suter, Tuukka Rask, Jamie Benn, P.K. Subban, Roman Josi, Ryan O’Reilly, Taylor Hall

Tämän kategorian pelaajat on mulle tittelinsä mukaisesti täysiä kysymysmerkkejä. Ei mitään hajua miten valintakomitea näkee näiden pelaajien mahdollisuudet. Nuorimmilla on tietenkin vielä mahdollisuuksia lisätä näyttöjään.

NÄÄH
Vincent Lecavalier, Brad Richards, Ryan Miller, Dany Heatley, Ilya Kovalchuk, Jason Spezza, Blake Wheeler, Braden Holtby

Pelaajia, jotka olivat parhaimmillaan ilmiömäisiä, mutta kokonaisen uran näytöt eivät vain riitä. Kovalchuk pienoinen poikkeus KHL-stinttinsä takia.

OIKEALLA REITILLÄ
Artemi Panarin, Mark Stone, Jonathan Huberdeau, Andrei Vasilevski, Nathan MacKinnon, Sasha Barkov, Leon Draisaitl, David Pastrnak, Connor McDavid, Auston Matthews

Mikäli nämä pelaajat jatkavat samaa rataa ilman suurempaa tasonpudotusta tai vakavia loukkaantumisia, on paikka taattu. Vedin rajan 2016 varaustilaisuuteen.

KYKYJÄ LÖYTYY
Mark Scheifele, Sean Couturier, Johnny Gaudreau, Connor Hellebuyck, Seth Jones, Shea Theodore, Brayden Point, Jaick Eichel, Mitchell Marner, Mikko Rantanen, Mathew Barzal, Sebastian Aho, Charlie McAvoy

Pelaajia, jotka ovat lyöneet oikeat ensiaskeleet pöytään, mutta tarvitsevat joko tasaisuutta, kestävyyttä tai potentiaalin reaalisoitumista päästäkseen ylempään kategoriaan. Vedin rajan 2016 varaustilaisuuteen.

HALL OF FAME, MISSÄ PELAA?
Theoren Fleury, Curtis Joseph, Daniel Alfredsson

Niin. Missä luuraa herrojen valinnat? Joku vitun Kevin Lowe valitaan näitä ennen, nyt tsemppiä.



Semmonen. Olipa mukava tehdä! Huomauttakaa, jos joku räikeä puute tai muuta korjattavaa.

 

[expertti]

Itse tykkään näitä pohdiskella välillä, vaikka oma mielipide HOF:n pääsyvaatimuksista tuntuukin olevan tiukempi kuin heidän oman komiteansa. Voisin huvikseni tähän lokeroida nykyisiä pelaajia sekä lopettaneita, jos heillä koen olevan jonkinlaisia mahdollisuuksia. Nämä siis aikaisempiin HOF valintoihin peilaten.

Hyvää pohdintaa. Lisäisin viimeiseen ryhmään Alex Mogilnyn. Eräänlainen venäläisten uranuuurtaja loikkauksineen kaikkineen ansaitsisi paikan galleriassa mielestäni.

 

[Bosco]

OIKEALLA REITILLÄ
Artemi Panarin, Mark Stone, Jonathan Huberdeau, Andrei Vasilevski, Nathan MacKinnon, Sasha Barkov, Leon Draisaitl, David Pastrnak, Connor McDavid, Auston Matthews

McDavid on nyt jo takuuvarma HHOF-pelaajaa, vaikkei enää pelaisi peliäkään NHL:ssä. 3 Art Rossia, 3 Pearsonia, 2 Hartia, 4x1 All-Star keskushyökkääjän pelipaikalta. Nuo saavutukset päihittävät 99% HHOF:ään sisään päässeiden pelaajien saavutukset. Ilman minkäänlaista playoff-menestystäkin McDavid on siten jo antanut kuudessa kaudessa HHOF-valintaan riittävät näytöt.

TODENNÄKÖISESTI
Sedinit, Henrik Zetterberg, Marc-Andre Fleury, Corey Perry, Carey Price, Steven Stamkos, John Tavares, Nikita Kucherov

Pelaajat, joiden näytöt ovat huippuvuosina erinomaisia, mutta kärsivät epätasaisuudesta (Sedinit, Perry, Fleury ja Price), loukkaantumiset sabotoivat kestävyyttä (Zetterberg), tai ura on vielä räikeästi kesken (Stamkos, Tavares, Kucherov).

Tästä kategiorasta laskisin Tavareksen pois ja alempaan kategoriaan. Kaikilta muilta löytyy henkilökohtaisia palkintoja ja suurimmalta osalta Stanley Cup-voittoja. Tavarekselta nuo puuttuvat täysin ja parhaat saavutukset "vain" pari kolmossijaa Hart-äänestyksessä. Menisi siten enemmänkin sinne Letangin, Marchandin ja kumppanien seuraan mahdolliseksi valinnaksi kuin todennäköiseksi.

Hyvää pohdintaa kuitenkin.

 

[Luge H]

HALL OF FAME, MISSÄ PELAA?
Theoren Fleury, Curtis Joseph, Daniel Alfredsson

Niin. Missä luuraa herrojen valinnat? Joku vitun Kevin Lowe valitaan näitä ennen, nyt tsemppiä.

Onneksi ei tarvitse olla itse päättämässä.
Viimeisen kohdalla pitää taas pohtia missä menee se viiva joka rajaa sisälle pääsyn.
Huolimatta Alfin uskollisuudesta Sensiä kohtaan pitää keskusteluun nostaa tämän myötä Pierre Turgeon (lähes 200pinnaa enemmän NHL:ssä kuin Alf) vaikkakin maajoukkuemenestys ei tietenkään ollut kummoista. Ruotsalaiset nyt toki päihittää menestyksessä Crosbya vanhemman sukupolven mennen tullen. Turgeon on myös tehokkain ex-pelaaja joka ei ole valituksi tullut. Huolimatta tehoilustaan Turgeon ei ikinä onnistunut voittamaan Stanley Cupia, joka varmasti on se syy miksi valintaa ei ole kuulunut.
Sekä tietenkin Vincent Damphousse jonka numerot ovat melko identtiset Alfin kanssa. Tietenkin kansainvälinen menestys puuttuu, mutta sitten taas vastapainona tililtä löytyy se kaikkein kirkkain voitto joka on pohjoisamerikan sarjalle tyypillisesti tärkeintä.

Itsehän valitsisin lähes kaikki edellä nimetyt. Mutta onneksi näistä päättävät muut.

 

[Denverin Munasyndi]

Onneksi ei tarvitse olla itse päättämässä.
Viimeisen kohdalla pitää taas pohtia missä menee se viiva joka rajaa sisälle pääsyn.
Huolimatta Alfin uskollisuudesta Sensiä kohtaan pitää keskusteluun nostaa tämän myötä Pierre Turgeon (lähes 200pinnaa enemmän NHL:ssä kuin Alf) vaikkakin maajoukkuemenestys ei tietenkään ollut kummoista. Ruotsalaiset nyt toki päihittää menestyksessä Crosbya vanhemman sukupolven mennen tullen. Turgeon on myös tehokkain ex-pelaaja joka ei ole valituksi tullut. Huolimatta tehoilustaan Turgeon ei ikinä onnistunut voittamaan Stanley Cupia, joka varmasti on se syy miksi valintaa ei ole kuulunut.
Sekä tietenkin Vincent Damphousse jonka numerot ovat melko identtiset Alfin kanssa. Tietenkin kansainvälinen menestys puuttuu, mutta sitten taas vastapainona tililtä löytyy se kaikkein kirkkain voitto joka on pohjoisamerikan sarjalle tyypillisesti tärkeintä.

Itse näkisin erot seuraavasti:

Alfredsson oli "huippunsa" (2003-2008) aikana jatkuvasti liigan kymmenen parhaan laiturin joukossa ja parhaina kausinaan selkeästi viiden parhaan laiturin joukossa. Kaudella 2005-2006 jopa tukevasti keskustelussa liigan kymmenen parhaan pelaajan joukkoon.

Turgeon oli parhaimmillaan erittäin kova tekijä ja muutamilla kausillla selkeästi liigan kymmenen parhaan keskushyökkääjän joukossa. Mutta ei koskaan tätä korkeammalla. Koskaan Turgeonia katsoessa ei tullut mieleen, että tuossa vetää yksi tämän liigan parhaista pelaajista, niin hyvä kuin hän olikin.

Damphousse taas on, upeasta urasta huolimatta, jo sitten selkeämpi köyhän miehen versio huippusentteristä, eikä mielestäni kuulu samaan joukkoon näiden kahden kanssa.

Jos saisin itse päättää, en välttämättä ottaisi sisään ketään heistä, mutta aikaisempien valintojen perusteella ainakin Alfredsson ja todennäköisesti Turgeon myös paikkansa saavat (ja ansaitsevat, koska taso on ehkä päästetty aavistuksen notkahtamaan).

 

[Wowee Zowee]

McDavid on nyt jo takuuvarma HHOF-pelaajaa, vaikkei enää pelaisi peliäkään NHL:ssä. 3 Art Rossia, 3 Pearsonia, 2 Hartia, 4x1 All-Star keskushyökkääjän pelipaikalta. Nuo saavutukset päihittävät 99% HHOF:ään sisään päässeiden pelaajien saavutukset. Ilman minkäänlaista playoff-menestystäkin McDavid on siten jo antanut kuudessa kaudessa HHOF-valintaan riittävät näytöt.



Tästä kategiorasta laskisin Tavareksen pois ja alempaan kategoriaan. Kaikilta muilta löytyy henkilökohtaisia palkintoja ja suurimmalta osalta Stanley Cup-voittoja. Tavarekselta nuo puuttuvat täysin ja parhaat saavutukset "vain" pari kolmossijaa Hart-äänestyksessä. Menisi siten enemmänkin sinne Letangin, Marchandin ja kumppanien seuraan mahdolliseksi valinnaksi kuin todennäköiseksi.

Hyvää pohdintaa kuitenkin.

McDavidin jätin laittamatta varmoihin ihan puhtaasti nuoren ikänsä johdosta, päätin vetää rajan 2012 varaustilaisuuteen. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että McDavid on satavarma valinta, mutta päätin vielä heittää muitten nuorukaisten sekaan.

Tavares oli hyvin pitkälti rajatapaus itselleni, ja pohdin hänen kategoriaansa pisimpään Girouxin kanssa. Loppujen lopuksi mun on kuitenkin hyvin hankala nähdä Tavaresia HHOF:n ulkopuolellakaan, ihan jo hänen suurehkon hypen ja statuksen vuoksi. Myös Torontoon siirtyminen edesauttaa tässä asiassa, uskoisin.

Nämä kategorioinnithan ei ole ns. mun mielipiteitä pelaajien tasosta ja kyvystä HHOF:n suhteen, vaan enemmänkin arviointia siitä, miten valintakomitea heidät näkee tähänastisiin näyttöihin peilaten. Mun mielestä esimerkiksi Marleau ei todellakaan kuuluisi Hall of Fameen, mutta mun on hyvin hankala nähdä etteikö häntä jossain vaihteessa sinne valittaisi.

Onneksi ei tarvitse olla itse päättämässä.
Viimeisen kohdalla pitää taas pohtia missä menee se viiva joka rajaa sisälle pääsyn.
Huolimatta Alfin uskollisuudesta Sensiä kohtaan pitää keskusteluun nostaa tämän myötä Pierre Turgeon (lähes 200pinnaa enemmän NHL:ssä kuin Alf) vaikkakin maajoukkuemenestys ei tietenkään ollut kummoista. Ruotsalaiset nyt toki päihittää menestyksessä Crosbya vanhemman sukupolven mennen tullen. Turgeon on myös tehokkain ex-pelaaja joka ei ole valituksi tullut. Huolimatta tehoilustaan Turgeon ei ikinä onnistunut voittamaan Stanley Cupia, joka varmasti on se syy miksi valintaa ei ole kuulunut.
Sekä tietenkin Vincent Damphousse jonka numerot ovat melko identtiset Alfin kanssa. Tietenkin kansainvälinen menestys puuttuu, mutta sitten taas vastapainona tililtä löytyy se kaikkein kirkkain voitto joka on pohjoisamerikan sarjalle tyypillisesti tärkeintä.

Itsehän valitsisin lähes kaikki edellä nimetyt. Mutta onneksi näistä päättävät muut.

Turgeonin tapaus on vähintäänkin mielenkiintoinen, käsittääkseni hänen kohdallaan ennen kaikkea kyseenalaistetaan hänen luonnettaan. Olen myös saman kuvan saanut, kuin Denverin Munasyndi: numerot ovat hyvät, mutta ei ihan kirkkaimpia tähtiä ole koskaan ollut.

Toki samaan hengenvetoon täytyy ihmetellä Turgeonin poisjääntiä ihan jo siksi, että huomattavasti heikompiakin valintoja on viime vuosina tullut. Ja niitä tullee lisää, valitettavasti.

 

[Kheldaur]

Mun mielestä esimerkiksi Marleau ei todellakaan kuuluisi Hall of Fameen, mutta mun on hyvin hankala nähdä etteikö häntä jossain vaihteessa sinne valittaisi.

Marleau on kuitenkin voittanut maailmanmestaruuden, Olympiakultaa ja Word Cupin kansainvälisillä areenoilla ja pelannut enemmän NHL-pelejä kuin kukaan muu, eikä pisteetkään uralta ole huonot, joskaan ei superstara tasoa. Näkisin kyllä että kuuluisi kuuluisuuden halliin todellakin.

Ja täytyy sanoa, että olen muutaman nimimerkin kanssa samaa mieltä, että rima tuonne pääsemiseen on pudonnut rajusti. Ei voi kohta enää edes puhua "Hall of Famesta", vaan enemmänkin paikasta jonne pääsee poikkeuslahjakkuuksien/menestyjien lisäksi ihan vaan hyvät pelaajat.

 

[Wowee Zowee]

Marleau on kuitenkin voittanut maailmanmestaruuden, Olympiakultaa ja Word Cupin kansainvälisillä areenoilla ja pelannut enemmän NHL-pelejä kuin kukaan muu, eikä pisteetkään uralta ole huonot, joskaan ei superstara tasoa. Näkisin kyllä että kuuluisi kuuluisuuden halliin todellakin.

Ja täytyy sanoa, että olen muutaman nimimerkin kanssa samaa mieltä, että rima tuonne pääsemiseen on pudonnut rajusti. Ei voi kohta enää edes puhua "Hall of Famesta", vaan enemmänkin paikasta jonne pääsee poikkeuslahjakkuuksien/menestyjien lisäksi ihan vaan hyvät pelaajat.

Mun mielestä Marleau menee juuriin tonne osastoon ”vaan hyvät pelaajat”, vaikka kiitettävän pitkän uran onkin tehnyt. Ei ole oikein ikinä iskenyt sellaisia näyttöjä pöytään - edes parhaina vuosinaan - että mielestäni ansaitsi paikan, puhumattakaan niistä jämävuosista (jotka ovat olleet yleisesti ihan hyviä, muttei tuo mun silmissä mitään painoarvoa hänen puoltamiseen.)

Eiköhän se sinne silti päädy.

 

[Ann Arbor]

Vaikka Marleun itse arvostan ihan primensa otteiden puolesta korkealla, mikäli kaveri olisi lopettanut uransa ~4 vuotta sitten, tuskin juuri kukaan ottaisi häntä mukaan HOF-keskusteluihin. Huippupelaaja, mutta niin oli OJ Jokinen, Tikkas-Esa, Ruslan Fedotenko ja Darren McCarthy, mutta ei kukaan heistä ole ainakaan eturivissä seuraaviksi jäseniksi.

Mutta.

Niin ovat lajilegendat Messier ja Jagr tulleet lähelle "Herra Jääkiekon" Gordie Howen otteluennätystä, kuitenkin jäädessä niukahkosti taakse. Joskus olenkin miettinyt, että niinköhän tämä ennätys jää koskaan rikkomatta, mutta niin vain Herra Marleau tasaisella suorittamisella ja kestävyydellään tuli vuosi vuodelta lähemmäksi, lopulta ottaen ennätyksen nimiinsä. On liki "mystistä", että kaveri on vedellyt jääkiekon absoluuttisella huipulla vuodesta 1997 lähtien, milloin Lewinsky-skandaali riepotteli tuolloista "vapaan maailman johtajaa" ja Suomen presidenttinä toimi tuleva nobelisti Martti Ahtisaari.

En ole hatunkäyttäjä, mutta teen kuitenkin vasemmalla kädellä kunnioittavan eleen Patrick Marleaun kunniaksi ja nostan toisella lasin. Hän jos joku ansaitsee paikan Hall of Famessa.

 

[DTremens]

Mun mielestä Marleau menee juuriin tonne osastoon ”vaan hyvät pelaajat”, vaikka kiitettävän pitkän uran onkin tehnyt. Ei ole oikein ikinä iskenyt sellaisia näyttöjä pöytään - edes parhaina vuosinaan - että mielestäni ansaitsi paikan, puhumattakaan niistä jämävuosista (jotka ovat olleet yleisesti ihan hyviä, muttei tuo mun silmissä mitään painoarvoa hänen puoltamiseen.)

Eiköhän se sinne silti päädy.

Vaikka Marleun itse arvostan ihan primensa otteiden puolesta korkealla, mikäli kaveri olisi lopettanut uransa ~4 vuotta sitten, tuskin juuri kukaan ottaisi häntä mukaan HOF-keskusteluihin. Huippupelaaja, mutta niin oli OJ Jokinen, Tikkas-Esa, Ruslan Fedotenko ja Darren McCarthy, mutta ei kukaan heistä ole ainakaan eturivissä seuraaviksi jäseniksi.

Mutta.

Niin ovat lajilegendat Messier ja Jagr tulleet lähelle "Herra Jääkiekon" Gordie Howen otteluennätystä, kuitenkin jäädessä niukahkosti taakse. Joskus olenkin miettinyt, että niinköhän tämä ennätys jää koskaan rikkomatta, mutta niin vain Herra Marleau tasaisella suorittamisella ja kestävyydellään tuli vuosi vuodelta lähemmäksi, lopulta ottaen ennätyksen nimiinsä. On liki "mystistä", että kaveri on vedellyt jääkiekon absoluuttisella huipulla vuodesta 1997 lähtien, milloin Lewinsky-skandaali riepotteli tuolloista "vapaan maailman johtajaa" ja Suomen presidenttinä toimi tuleva nobelisti Martti Ahtisaari.

En ole hatunkäyttäjä, mutta teen kuitenkin vasemmalla kädellä kunnioittavan eleen Patrick Marleaun kunniaksi ja nostan toisella lasin. Hän jos joku ansaitsee paikan Hall of Famessa.

Niin, minäkään en herkästi osta sitä uran pituus argumenttia HHOF perusteena, mutta... Tähän on mielestäni yksi poikkeus ja se on juurikin ennätyksellinen pelimäärä. Se on aina omalla tavallaan erittäin uraa uurtava pala jääkiekon historiaa ja sen Marleau on nyt saavuttanut. Se on saavutus johon ei päästä edes vain omalla päättäväisyydellä ja sitkeydellä jatkaa urheilijan elämää, vaan se vaatii aina myös sen toisen osapuolen joka on sinulle valmis NHL sopimuksen tarjoamaan. Toisinsanoen tason säilyttävä jossain määrin riittävänä ennätyksellisen pitkään. Toki, kuten monissa muissakin ennätyksissä, tässäkin on osaltaan mukana onnea olla oikeaan aikaan oikeassa ympäristössä jne.

 

[Barnes]

Marleau on minustakin se tapaus, jonka kohdalla puhtaasti uran laadun katsominen ei ole järkevää. Otteluennätys kertoo HHOF-valintaan oikeuttavasta poikkeuksellisesta osaamisesta, ja on vaikea uskoa, että alati kehittyvässä lajissa Marleaun ennätystä enää rikotaan. Palkkakatto työntää veteraaneja eläkkeelle, kun vielä 90-luvulla he olisivat pelanneet useita kausia, ja nopeus korostuu yhä enemmän.

Marc-Andre Fleuryhän sinne tulee myös menemään näistä konkareista, jotka ovat korkealla all-time tilastoissa, toivottavasti kohta myös se toinen Fleury. Eiköhän se ole jo tapansa parantanut.

 

[Bosco]

Otteluennätys kertoo HHOF-valintaan oikeuttavasta poikkeuksellisesta osaamisesta, ja on vaikea uskoa, että alati kehittyvässä lajissa Marleaun ennätystä enää rikotaan.

Joe Thornton on ainoastaan 99 ottelun päässä Marleausta. Siinä missä Marleau on vielä vailla NHL-paikkaa tulevaksi kaudeksi, sai Thornton sopimuksen hyvissä ajoin. Kysymyksessä on saman ikäiset pelaajat ja jos Marleau nyt ei enää löydä itselleen NHL-sopimusta, voi Thornton tulla sieltä takaa ohitse. Thornton kun voi hyvin vielä ainakin toisen vuoden jatkaa sitä Cupin metsästystään, mikäli ei tulevana kautena vielä onnistu siinä.

Mikäli näin käy ja Marleaun tullessa ensi kertaa kelpoiseksi HHOF-valintaan kolmen vuoden päästä, onko otteluennätyksellä hänen paikkaa puoltavien mielipiteet vielä samat jos otteluennätys onkin silloin sitten Joe Thorntonin hallussa (joka pääsee HHOF:ään ilman sitäkin). Eli onko se Marleaun valinta kiinni otteluennätyksen hallussa pidosta, vai pelkästään siitä että nimenomaan hän oli se joka rikkoi Gordien Howen nimissä aiemmin olleen ennätyksen?

 

[Henkka]

Aika paksua väittää, ettei Andreychukilla ollut erottuvaa ominaisuutta. Herrahan oli legendaarisen hidas ainakin EA:n mittakaavassa.

Varmaan sitten kun joku Patrik Laine valitaan Hockey Hall of Fameen niin erityisominaisuudeksi mainitaan kiekonementykset.

 

[Gary Roberts]

The Hockey News (1.10.2021) julkaissut listan 75 parhaasta pelaajasta.

Linkki: https://imgur.com/abj7GD3

(linkki vie Imgur-kuvagalleria sivulle)

Itselle pistää silmään Newsy Lalonden (43) pääsy listalle. Kukaan ei kiistäne hänen asemaansa lajin legendana, mutta ajalta "miekka ja kirves" olisin kelpuuttanut listalle hyökkääjistä mielummin vaikka Cy Dennenyn, Frank Nigbourin, Aurele Joliatin, Toe Blaken, Elmer Lachin tai Marty Barryn.

Lisäksi lehdessä on listattu 75 parasta joukkuetta.

Linkki: https://imgur.com/a/1KxFqJX

(linkki vie Imgur-kuvagallerian sivulle)

Onko Chicago 2013 vuodelta todella noin kova ? Detroitin 2008 niistää 2002 joukkueen ?

 

[Bosco]

Mielenkiintoista tuo että viidestä Pittsburgh Penguinsin mestaruudesta kauden 2016-17 joukkue on rankattu parhaaksi. Omalla listalla kun se jäisi noista viidestä joukkueesta joko neljänneksi tai viidenneksi. Lemieuxin ajan mestarijoukkueet olivat paremmat ja tuo edeltävän kevään Penguinsin joukkue oli selvästi parempi JOUKKUE. 2016 joukkue oli edelläkävijä jääkiekon pelillisessä kehityssuunnassa ja hallitsi kaukalossa ottelutapahtumia lähes suvereenisti, ainoastaan Caps laittoi kunnolla hanttiin sinä keväänä. Seuraavana keväänä sitten Letangin poissaolo näkyi selvästi kiekollisessa pelaamisessa, joukkue joutui turvautumaan selvästi enemmän hyökkääjätähtiensä henkilökohtaiseen taitoon, passiivisempaan vastaiskukiekkoon ja kuumaan maalivahtipeliin. Penguinsilla oli myös merkittävässä määrin onnea mukana tuona keväänä. Kevään '16 joukkueessa Crosbyn ei tarvinnut tehoilla PPG-tahdissa ja Malkinin puolikuntoisuuskaan ei ollut mikään haitta joukkueelle, koska joukkueen pelaamisen taso kauttaaltaan neljällä kentällä oli niin vahvaa sinä keväänä. 2016 keväällä nähtiin selkeästi parempi Penguins-joukkue kuin seuraavana keväänä.

Rankkaisin Penguinsin mestarijoukkueet seuraavanlaisesti:

1991-92
2015-16
1990-91
2008-09
2016-17

Kaksi viimeistä voisivat toki olla myös toisin päin tuossa. Kumpassakin yhteistä vahva nojaaminen Crosby/Malkin-kaksikkoon. '17 keväänä he saivat paremmin tukea (Guentzel/Kessel), '09 he olivat kaksikkona vieläkin dominoivammat.

Itselle pistää silmään Newsy Lalonden (43) pääsy listalle. Kukaan ei kiistäne hänen asemaansa lajin legendana, mutta ajalta "miekka ja kirves" olisin kelpuuttanut listalle hyökkääjistä mielummin vaikka Cy Dennenyn, Frank Nigbourin, Aurele Joliatin, Toe Blaken, Elmer Lachin tai Marty Barryn.

Lalonde oli oman aikansa kirkkaimpia tähtipelaajia, yksi jääkiekon ensimmäistä supertähdistä. Mainitsemistasi pelaajista esimerkiksi Aurele Joliat ja Marty Barry eivät tainneet koskaan olla edes top-3 pelaajia omana aikanaan (ainakaan yksittäistä kautta vähän pidemmällä otannalla). Parhaimmistoon kuuluvia pelaajia kylläkin, mutta eivät kirkkaimpia tähtiä. En näe heitä mitenkään saman kategorian pelaajina Lalonden kanssa. Nighbor noista varmaan lähinnä Lalonden tasoa, mutta rankkaisin kyllä turvallisesti muiden mainitsemiesi pelaajien edelle. Eli ei tuo Lalonden sijoitus mitenkään erityisesti pistä itselle silmään siellä.

Tässä muutama pikainen huomio sieltä kuitenkin:

- Lidström top-10:ssä ja Bourquen edellä - en pysty allekirjoittamaan sitä.
- Bossy sijalla 27. ja Trottier sijalla 41. Näistä kenttäkavereista Trottier oli heidän pelatessa yhdessä kuitenkin se arvokkaampi ja kokonaisvaltaisesti parempi pelaaja. Tässä näkyy se että Trottier kärsii koska pelasi pitkään uransa huippuvuosien jälkeen selvästi parhaita vuosiaan alemmalla tasolla, ja Bossy taasen hyötyy että ura loppui vielä huipputasolla ollessa.
- Kane Malkinin edellä ja Malkin top-50 sijojen ulkopuolella - taas kerran Malkinia aliarvostetaan.

 

[steierwrass]

- Lidström top-10:ssä ja Bourquen edellä - en pysty allekirjoittamaan sitä.
- Bossy sijalla 27. ja Trottier sijalla 41. Näistä kenttäkavereista Trottier oli heidän pelatessa yhdessä kuitenkin se arvokkaampi ja kokonaisvaltaisesti parempi pelaaja. Tässä näkyy se että Trottier kärsii koska pelasi pitkään uransa huippuvuosien jälkeen selvästi parhaita vuosiaan alemmalla tasolla, ja Bossy taasen hyötyy että ura loppui vielä huipputasolla ollessa.
- Kane Malkinin edellä ja Malkin top-50 sijojen ulkopuolella - taas kerran Malkinia aliarvostetaan.

Malkinin tilanne on verrattavissa jollain tapaa Draisaitliin. Viime aikoina monesti miettinyt, että mikä on Draisaitlin oikea taso. Siis todella hyvä toki, mutta joukkueen toiseksi parhaana sentterinä hyötyy siitä parhaasta usein paljon, kun katsotaan tilastoja ja mietitään sen hetken parhaita pelaajia ja toisaalta sitten kärsii näissä historialistauksissa, kun ei ole joukkueensa paras. Malkin toki päätynyt pelaamaan paljon enemmän ilman Crosbya kuin Draisaitl ilman McDavidia.

Nuo pakit Orrin takana ovat melkoinen ongelma aina. Shore ja Harvey pelasivat niin eri peliä kuin nykyään, että miten sitä verrata Lidströmiin ja Bourqueen. Bourque kohtasi aikanaan myös enemmän kovia pakkeja kuin Lidström huippuvuosinaan, vaikka Pronger ja Niedermayer kovia ovatkin. Olisin sun kanssa samoilla linjoilla, mutta en mä noita pakkeja osaisi ekan jälkeen järjestykseen laittaa. Ja toki mun mielestä Orrin pitäisi sen lisäksi olla listan ykkönen.

 

[Bosco]

Malkinin tilanne on verrattavissa jollain tapaa Draisaitliin. Viime aikoina monesti miettinyt, että mikä on Draisaitlin oikea taso. Siis todella hyvä toki, mutta joukkueen toiseksi parhaana sentterinä hyötyy siitä parhaasta usein paljon, kun katsotaan tilastoja ja mietitään sen hetken parhaita pelaajia ja toisaalta sitten kärsii näissä historialistauksissa, kun ei ole joukkueensa paras. Malkin toki päätynyt pelaamaan paljon enemmän ilman Crosbya kuin Draisaitl ilman McDavidia.

Nuo pakit Orrin takana ovat melkoinen ongelma aina. Shore ja Harvey pelasivat niin eri peliä kuin nykyään, että miten sitä verrata Lidströmiin ja Bourqueen. Bourque kohtasi aikanaan myös enemmän kovia pakkeja kuin Lidström huippuvuosinaan, vaikka Pronger ja Niedermayer kovia ovatkin. Olisin sun kanssa samoilla linjoilla, mutta en mä noita pakkeja osaisi ekan jälkeen järjestykseen laittaa. Ja toki mun mielestä Orrin pitäisi sen lisäksi olla listan ykkönen.

Hyviä pointteja tuossa. Malkin ja ehkä jatkossa myös Draisaitl tuntuvat vaan kärsivän tuossa suhteessa enemmän kuin vaikkapa Messier, Henri Richard tai ehkä myös Forsberg. Messierilla varmasti auttaa toki merkittävästi se että pääsi sieltä Gretzkyn takaa New Yorkin kirkkaisiin valoihin ykköstähdeksi (ja siellä johdatti joukkueen Stanley Cupiin) ja Henri Richardilla taas voitettujen mestaruuksien järkyttävän suuri määrä.

Tosiaan onhan se vähän makukysymys miten nuo puolustajat rankkaa Orrin jälkeen. Tuossa kommentissa osa perustui myös siihen, että Lidström oli top-10:ssä ja Beliveaun sekä Bobby Hullin edellä. Laittaisin nuo kaksi hyökkääjää top-10:een ja luultavasti heti Crosbyn perään sijoille 6. ja 7.

Nyt kun mainitsit Prongerin ja Niedermayerin niin huomasin ettei ensin mainittua ole listalla, ja toiseksi mainittu puolestaan on siellä Stevensin ja Leetchin edellä. Niedermayer ja Stevens pelasivat lisäksi yhdessä yli puolet uristaan, ja Niedermayer taisi olla heistä parempi tasan yhdellä kaudella - Stevensin uran viimeisellä kaudella. Niedermayer oli huippupuolustaja mutta on usein näissä listauksissa yliarvostettu. Ei ollut puolustajana parempi kuin yksikään Pronger/Stevens/Leetch-kolmikosta.

 

[Wowee Zowee]

En nyt noista pelaajien sijoituksista jaksa alkaa länkyttää (nopeasti selailtuna aktiivipelaajat liian korkealla pl. Malkin, esim. Bourque ja Trottier liian alhaalla), mutta en kyllä käsitä edelleenkään tätä Niedermayerin suitsutusta. Loistava pelaaja, ei kahta sanaa, muttei mielestäni mitään asiaa edes top 100. Pronger tai Chara olisi ollut parempi valinta saman aikakauden pelaajista.

EDIT: Vasta @Bosco n mainittua huomasin että Stevenskin Niedermayerin takana… ei hyvää päivää.

 

[WarWas]

Prongeria en edes näkisi listalla. Ihmettelen miten Bure ja Fedorov puuttuvat listalta, onhan tuolla monella muullakin ollut lyhyt ura kuin Burella.

 

[Craig Berube]

Itseäni jotenkin huvittaa aina nämä all time- listat ja niistä kinastelut. Miten helevetissä sä vertaat jotain Bill Cookin (ikinä kuullutkaan) ajan kiekkoa tähän päivään? Jos nämä olisi edes jaettu jotenkin aikakausittain niin ok. Mutta jotain 20-luvun ja tämän päivän starojen vertaaminen, kun melkein mikään ei ole samaa paitsi pelin nimi, ja siitä vääntäminen on omasta mielestäni jos nyt ei aivan turhaa niin ainakin lähes mahdotonta.

Vähän tällanen fiiliksen pilaajan viesti, sori siitä.

 

[Bosco]

Maanantaina 27.6 julkaistaan tänä vuonna Hall of Fameen valittavat pelaajat. Täältä näkee ketä kaikkia on tarjolla valittaviksi pelaajiksi:

HHOF | 2022 Induction Eligible Players

The annual meeting of the Selection Committee will be held on June 27 to select and announce the 2022 Hockey Hall of Fame inductees. The selection announcement will be made live on June 27 on TSN (time TBC).

www.hhof.com

Mikäli sinne valitaan neljä miespelaajaa niin nostaisin kärkiehdokkaiksi Henrik Zetterbergin, Sedinin veljekset sekä Roberto Luongon. Noista tosin kukaan ei ole sellainen että ihan ehdottomasti pitäisi ensimmäisellä kertaa tulla valituksi, joten aiemmin valitsematta jääneistä esimerkiksi Patrik Elias, Daniel Alfredsson tai jokunen muu voisi hyvin ajaa siitä heidän edelleen. Etenkin Zetterberg jonkin verran aliarvostettuna pelaajana voi hyvin kokea Alfien ja Eliaksen kohtalon ja jäädä odottamaan omaa vuoroaan. Sedinit yhtenä NHL-historian tehokkaimpana tutkaparina ja Art Ross-voittajina ovat sen verran maineikas kaksikko että he tullevat valituiksi ensimmäisenä kelpoisuusvuotenaan. Luongokin yhtenä oman aikansa parhaista maalivahdeista ja maalivahtien peli- sekä voittotilastojen kärkipään sijoituksillaan tullee nopeaan tahtiin valituksi sisään, vaikka maalivahdeilla yleisesti korkeat nuo sisäänpääsykriteerit ovatkin. Luongo ilman Stanley Cup-voittoakin kuitenkin täyttää ne kriteerit heittämällä.

 

[Toby Dammit]

Maanantaina 27.6 julkaistaan tänä vuonna Hall of Fameen valittavat pelaajat. Täältä näkee ketä kaikkia on tarjolla valittaviksi pelaajiksi:

HHOF | 2022 Induction Eligible Players

The annual meeting of the Selection Committee will be held on June 27 to select and announce the 2022 Hockey Hall of Fame inductees. The selection announcement will be made live on June 27 on TSN (time TBC).

www.hhof.com

Mikäli sinne valitaan neljä miespelaajaa niin nostaisin kärkiehdokkaiksi Henrik Zetterbergin, Sedinin veljekset sekä Roberto Luongon. Noista tosin kukaan ei ole sellainen että ihan ehdottomasti pitäisi ensimmäisellä kertaa tulla valituksi, joten aiemmin valitsematta jääneistä esimerkiksi Patrik Elias, Daniel Alfredsson tai jokunen muu voisi hyvin ajaa siitä heidän edelleen. Etenkin Zetterberg jonkin verran aliarvostettuna pelaajana voi hyvin kokea Alfien ja Eliaksen kohtalon ja jäädä odottamaan omaa vuoroaan. Sedinit yhtenä NHL-historian tehokkaimpana tutkaparina ja Art Ross-voittajina ovat sen verran maineikas kaksikko että he tullevat valituiksi ensimmäisenä kelpoisuusvuotenaan. Luongokin yhtenä oman aikansa parhaista maalivahdeista ja maalivahtien peli- sekä voittotilastojen kärkipään sijoituksillaan tullee nopeaan tahtiin valituksi sisään, vaikka maalivahdeilla yleisesti korkeat nuo sisäänpääsykriteerit ovatkin. Luongo ilman Stanley Cup-voittoakin kuitenkin täyttää ne kriteerit heittämällä.

Normaalisti Mogilny olisi aina eräs vakiotyrkky, mutta tässä maailmantilanteessa tuskin tullaan venäläisiä valitsemaan.