Mitkä tapahtumat hallilla palstaveljillä on jääneet parhaiten mieleen pelitapahtuman ulkopuolella?
En vuotta muista mutta playoffs aika oli menossa. Ovien avautumista odotettiin ja jääpallokentällä hallin vieressä oli menossa finaaliottelu. En muista miten siinä kävi, mutta hallilla oli menossa C-nuorten playoffs peli jonka Kärpät voitti. Peli venyi sen verran pitkälle että taisi alkulämmittelyn alku venyä. Katsomot olivat lähes täynnä kun C-pojat ratkaisi ottelun jatkoajalla. Varmasti unohtumaton tunnelma pojille. Mitähän ikäluokkaa kyseiset C-junnut olivat.
Minäkin muistan tuon ensimmäisen, oliko kuitenkin b-junnujen peli ja kenties tepsiä vastaan? Semmonen muistikuva myös et Tomi Mustonen olisi pelannut siinä joukkueessa. Ja divariaikoja elettiin?
Siirsin tämän viestin tuolta ottelutapahtuma-ketjusta sopivampaan.
Kyseessä oli tosiaan kevät 2000 ja tuo pitkäksi venynyt ottelu oli Kärppien ja TPS:n B-nuorten ensimmäinen finaaliottelu. Pääasiassa ikäluokat 1982-83 olivat jäällä eli Kärpiltä Saarenheimon Peki, Jokisen Jussi, Pitkänen jne. ja olisiko maalissa sitten ollut Rinteen Peksi (sitä en muista). Tepsillä pelasi puolestaan mm. Mikko Koivu eli kovia tekijöitä oli jäällä. Tomi Mustonen tuon ottelun ratkaisi läpiajosta ties monennellako Jatkoajalla, ja lopultahan Kärpät mestaruuden vei. Tuo myöhästynyt ottelu oli puolestaan Kärppien ja Sportin karsintaottelu tai miten ikinä silloin systeemi menikään. Sarjan voittaja eli Kärpät kuitenkin tuon jälkeen kohtasi Pelicansin muistettavin lopputuloksin.
Itselle muistettavin ja ylivoimaisesti ikävin tapahtuma on Raksilassa ollut Matti Veivon viimeinen ottelu. Ei siis varsinaisesti puhuta pelitapahtuman ulkopuolisesta asiasta, eikä mikään tuskaisinkaan Kärppien tappio ole ollut yhtään mitään noiden tuntemusten rinnalla. Tuo tapahtui syksyllä 1992 tavallisessa divariottelussa Kalajoen Junkkareita vastaan. Kärpät oli ottelussa täysin ylivoimainen, vaikka Junkkaritkin oli siihen aikaan suht nimekäs joukkue (eräs Kari Jalonen mm. pelasi Kalajoella tuolloin) ja johti ties kuinka monella maalilla. Yhden maaleista teki juurikin Veivo, kunnes muistaakseni 2. erässä sitten joutui laidassa takaapäin suoritetun taklauksen kohteeksi. Taklaus ei siihen aikaan näyttänyt mitenkään epänormaalilta (selästä taklaamiseen ei vielä tuohon aikaan puututtu kuten nykyään, ja Junkkareiden pelaaja sai ainoastaan 2 min jäähyn), mutta muistan kuinka Veivo jäi kaupungin ja palolaitoksen puoleiseen kaukalon nurkkaan makaamaan liikkumatta selkä kentälle päin. Muiden kentällä olleiden Kärppäpelaajien reaktio ja käsimerkit vaihtopenkille kuitenkin kertoivat että taisi käydä pahasti. Jonkin ajan kuluttua Veivo hilattiin varovasti jäätä pitkin päädystä ulos, ja peli pääsi jatkumaan. Olin 14-vuotias enkä oikein mistään (silloinkaan) mitään ymmärtänyt, mutta jotenkin sitä aavisti että nyt ei ollut mikään normaali loukkaantuminen, ja samoin tuntuivat kaikki muutkin tilanteen nähneen, sillä erätauolla hallin käytävillä ei puhuttu muusta kuin tuosta tilanteesta.
Pelin jälkeisessä radioidussa lehdistötilaisuudessa Kärppien silloin päävalmentaja Pasi Mustonen sanoi, ettei koskaan ole ollut jääkiekkopelin jälkeen niin paska fiilis, vaikkei siinäkään vaiheessa vielä tiedetty lopullista tuomiota. Veivon vaimo sattui siihen aikaan olemaan koulussamme sijaisopettajana, eikä häntä seuraavana päivänä eikä vähään aikaan näkynyt töissä. Oli synkkiä aikoja.