Mainos

Hiihdon harrastajat Jatkoajassa

  • 242 247
  • 1 392

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Olitko monen aikoihin Bisalla? Itse olin myös siellä noin 10 aikoihin :) ensimmäistä kertaa itseasiassa ikinä, vaikka puolet elämästäni noilla main asunutkin. Olihan hieno lenkki, vaikkakin tasainen, mutta leppoisaa lauantaipertsaa. Takaisin päin Hakunilaan ei ollutkaan niin leppoista enää, pelloilla aivan jäätävä vastatuuli ja lumituisku löi suoraan kasvoille. Lasitkin unohtui kotiin tietenkin tänään. No, selvittiin.

Pari tuntia myöhemmin, kiersin Kuusijärveltä sen ja Palokallion lenkin + Svartbölen tienvarressa ympäri. Kaasulinja ja Viirilän pätkähän olivat hyviä, samoin sinne Svartböleen. Erityisesti Viirilän suon tienoo on hieno, tulee hyvin kainuulainen tai koillismaalainen korpitunnelma.

Melko heikossa kunnossa se jo Kuusijärveltä tulipaikalle asti on, kun oli jos jonkinlaista kävelijää ja koiranulkoiluttajaa muuallakin kuin sillä lyhyellä yhteiskäyttöpätkällä, mutta ympäri toki pääsee vielä varmaan ensi viikonkin. Itse ajattelin ainakin ensi viikon hiihdellä, mahdollisesti vielä pari pohjoisen keikkaa huhtikuulla. Nyt mennään jossain 1300 km:ssa, varsin hyvä hiihtotalvi tuli kilsoinakin varsinkin kun massahiihtoja ei ole ollut, jolloin pisimmät lenkit jääneet jonnekin 30-40 kilsaan ja niitäkin on vain pari.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Iso osa luonnonlumilenkeistä menee ensi viikolla pelkälle jääpohjalle. Sitten taas esimerkiksi Sikokalliolla ja Oittaalla on ladunvarteen ajetut niin massiiviset paikkolumet, että niitä hiihdetään tällä menolla luokkaa kuukausi hyvissä oloissa. Itse olin tänään mm. Bisan lenkillä ja Svartbölen suunnalla, joissa jääpohja kestää ja luntakin on, mutta soiden märkyys tuo aika nopeasti ensi viikolla ongelmaa.

Nuuksion suunnalla on muuten todella selvästi enemmän lunta kuin muualla seudulla.
Sama suunta oli mulla tänään. Bisan lenkki Viirilästä ja samaa kyytiä Keinukallioon.
 

Tuplatorkkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Jets, Red Wings, Bayern
Olipahan huikea keli, luistoa oli vaikka muille jakaa. Joku täällä tais sanoakin, kuinka aina on hymy korvissa lenkin jälkeen rasituksesta huolimatta, niin en voisi enempää olla samaa mieltä. Katsotaan miten ladut kestää ens viikon lämpöä, tosin yöt taitaa olla enimmäkseen pakkasella. Mielelleenhän tätä vielä jatkais pääsiäiseen asti.
 

jiihoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon Blues
Hieno laji, hieno ketju! Itse löysin hiihtämisen tänä talvena uudestaan sitten lapsuusvuosien satunnaisten hiihtojen, jota tehtiin lähinnä koulun kanssa ja mökillä lomien aikaan. Yläasteiän jälkeen en ole suksia omistanut ennen tätä talvea ja satunnainen talvilomille ajoittunut hiihtely on tehty isäni varusteita lainaillen.

Muutimme viime keväänä vaimoni kanssa Paloheinään ihan latujen viereen ja siitä kipinä lähti heräämään jo heti muuton yhteydessä, mutta tällöin ladut vetelivät jo viimeisiään, joten ajattelin, että laitetaan homma käyntiin vasta sitten tänä talvena. Tammikuun alussa sitten lumipeitteen saavuttua ryntäsin Tammiston urheilukauppoja kahlaamaan ja etsimään sopivaa vapaan hiihtotyylin suksipakettia. Ilmeisimmin runsaiden lumien ja koronarajoitteiden vuoksi moni muu näytti tekevän samoin ja suksia oli lopulta vähän jopa vaikea löytää. Intersportista ei löytynyt sopivan jäykkiä suksia, XXL:n suksiruuhkassa palvelua olisi pitänyt odotella arviolta ainakin tunti, mutta Budgetsportista lopulta sai palvelua riittävän nopeasti ja löytyi myös tällaiselle aktiivikuntoilijalle sopiva setti kohtuu hintaan. Salomonin Active Equipe 8 Skate 191 sukset siteineen, Rossingnolin perusmonolla ja Yokon sauvalla lähti noin viiteen sataan euroon.

Näitä Paloheinän latuja nyt muutaman kuukauden hiihdelleenä fiilis hiihtoa kohtaan on todella hyvä ja vähän haikein mielin tässä on varmaan lähiviikkoina kohdattava se tosiasia, että talvi ja ladut eivät kestä loputtomiin. Itsessään jo viime viikkojen hyvät kelit ovat olleet positiivinen yllätys.

Muutamia sekalaisia havaintoja alla asiaan liittyen.

Itselläni on aikaisempaa urheilutaustaa monenlaisista pallopeleistä kuten esimerkiksi jääkosta, salibandysta ja lentopallosta; lisäksi on tullut käytyä vuosikaudet salilla ja lenkkeiltyä myös jonkin verran. Ihan kohtuullinen kondis on siis aina ollut. Silti tammikuussa aloittaessani lenkkien pituudet olivat jossain 6-11 kilsan välillä ja keskinopeudet about 10 km/h. Etenkin jyrkät ylämäet tuntuivat aika puurolta enkä oikein osannut edetä niissä siten, että suksi liukuisi eteenpäin. Kunnon kasvaessa ja etenkin tekniikan kehittyessä tässä talven aikana lenkit ovat nyt pituudeltaan 13-30 kilometrin haarukassa ja keskinopeudet myös 14-15 km/h hujakoilla niin, että meno on pääasiassa vielä rentoa eikä ihan veren maku suussa mennä. Kunnon karttumisen ja lihaksiston tottumisen lisäksi näen, että suuri apu kehitykseen on ollut pyrkimys keskittyä myös tekniikkaan. Vaihdella tekniikkaa maaston mukaan kuokan, wasbergin, mogrenin ja välillä hapon iskiessä jyrkissä mäissä ankan väliltä ja miettiä samalla mitä tekee. Tässä mielestäni on ihan hyvä Suomen Ladun tekemä video, missä käydään vapaan hiihtotekniikoiden perusideat läpi.



Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että kun tasamaan etenemiseen saa sopivan rytmin ja rentouden sekä saa juonesta kiinni, miten jyrkemmissä ylämäissäkin saadaan suksi luistamaan eteenpäin, kehitystä tapahtuu ja homma tuntuu palkitsevalta.

Toisena aloittelijan huomiona täytyy todeta myös, miten suuri merkitys kelillä on suksen luistoon, nopeuksiin ja myös homman mielekkyyteen. Välillä oikein tahmeassa kelissä homma saattaa etenkin mäkisessä maastossa tuntua aika puurtamiselta. Tämän sai tuta etenkin hiihtolomaviikolla Rukalla tunturien vaikeampia reittejä tarpoessa. Sen sijaan taas sitten lentokelissä, kun vaikka pienen plussakelin jälkeen lämpötilan painuessa pakkasen puolelle ja lumen pinnan jäädyttyä pikkaisen voi tuntua, että matkaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Täytyy toivoa, että hiihtokipinä säilyy jatkossakin alkuinnostuksen -ja kehityksen jälkeen voimissaan. Sen verran mukavaa ja monipuolista liikuntaa tuo on. Lisäksi etuna, verrattuna joukkuelajeihin, on tuo yksin tehtävien lajien hienous, että harrastaa voi joustavammin silloin kuin itselle parhaiten sopii eikä huononakaan päivänä tarvitse olla vastuussa suorituksestaan koko joukkueelle:) Siinä mielessä on siis hyvä harrastus, vaikka elämässä olisi paljon muitakin juttuja meneillään.
 

Kuntz

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Itse löysin hiihtämisen tänä talvena uudestaan sitten lapsuusvuosien satunnaisten hiihtojen...

Pakko samaistua tähän viestiin! Maastohiihtoa tuli viimeksi harjoitettua varmaan 10 vuotta sitten alle täysi-ikäisenä, silloinkin satunnaisesti. Tänä talvena sitten koitin vapaan tyylin hiihtoa juurikin Paloheinässä vuokrakamoilla, jonka jälkeen ilmenikin melko pian painetta investoida omiin välineisiin. Nyt on takana toistakymmentä lenkkiä ja perusteet alkaa hiljalleen hahmottumaan. Urheilutaustaa löytyy jonkin verran kiekkoilun, pallopelien, kuntosalin ja viimeisimpänä innostuksena frisbeegolfin parista, mutta lenkkeily ja muu kestävyysharjoittelu ei ole koskaan oikein maistunut. Huono kunto ja tekniikka tekevät jo tuollaiset +/- kympin lenkit raskaiksi, etenkin mäkisemmässä maastossa, mutta hiljalleen homma tuntuu kehittyvän eteenpäin. Pitäisi vain malttaa keskittyä siihen tekniikkaan rauhallisilla vauhdeilla. Vähän turhan usein alussa tuntuu hyvältä kun suksen saa kunnolla äijän alle ja liukuun, mutta ekassa ylämäessä iskee semmoinen "treenaamaanhan tänne lähdettiin"- mentaliteetti, jonka seurauksena iskee hapot, hyperventilaatio ja tekniikan leviäminen. Lopputuloksena väsynyt ja ei niin taloudellinen hiihtäjä. Positiivinen oppimiskäyrä on kuitenkin kannustanut ladulle aina uudelleen.

Telkkaristakin tuli hiihtoa seurattua aktiivisesti uuden harrastuksen myötä. Mainiota penkkiurheilumatskua!

Harmillista kyllä kun kausi alkaa olla lopuillaan. Pitää nyt kuitenkin yrittää nauttia viimeisistä hiihdoista ja hyvistä keleistä, mitä ensi viikolle näyttääkin siunaantuvan aika mukavasti. Frisbeegolf-kauden käynnistyminen helpottaa harmitusta paljonkin.

Edit: Ja pakko vielä mainita, että nuo mainitsemasi aloittelijan huomiot on tehty täälläkin myös. Rytmin löytyminen ja säätely kunnon sekä maaston mukaan tuntuu olevan avainasemassa. Kelin vaikutus tuo myös jännän muuttujan peliin. Pidempään harrastaneelle varmasti ihan basic-tason juttuja, mutta näin aloittelijan näkökulmasta tekevät lajista mielenkiintoisen.
 
Viimeksi muokattu:

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Minä olen tänä talvena löytänyt tuon luisteluhiihdon vähän uudelleen. Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni pitkiä lenkkejä vapaalla, nyt menee reilut parikymppiä ihan helposti.

Ongelmana, jos sitä sellaiseksi haluaa kutsua, on voimakas perinteisen hiihtotavan suosiminen. Etenkin sydäntalven selvillä pakkaskeleillä purkkivoidellut perinteisen sukset vaan toimii kuin unelma, enkä millään malta tuolloin olla hiihtämättä pertsaa.

Tuossa viikon 7 lopulla kun taivaalta satoi jäätävää vettä, ajattelin, että lienee helpointa ottaa luistelukamat lenkille. Tuo oli pirun hyvä liike. Luisto oli sellainen, etten vastaavalla ollut oikein aiemmin vapaata hiihtänyt. Yleensä nimittäin tuohon on tullut siirryttyä vasta loppukauden hileisillä ja kuluneilla tykkiladuilla.

Tuosta hyvästä lenkistä innostuneena olen nyt hiihtänyt enemmän vaihdellen molemmilla tyyleillä. Parhaimmillaan perinteisen hiihto on itselleni edelleen sellaista, ettei mitään parempaa ole. Mutta nyt tuo vapaa on jo sellaista, että siihenkin on tullut ihan himo.

Sen olen minäkin huomannut, että kelin vaikutus luistellen hiihtämiseen on valtava. Tuossa kuitenkin luisto on kaiken a ja o. Perinteinen voi olla ihan nautinnollista heikommallakin luistolla, jos kuitenkin pitoa on. Toki parasta pertsakin on silloin kun molemmat toimii.

Kaipa se on joskus vapaaseenkin panostettava niin, että suksia olisi edes yhdet plussakeleille pakkaskelin kahden parin lisäksi. Ja noita kuviointeja kai pitäisi myös opetella.
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Nyt on muutaman päivän ollut järven jäällä unelmakelit luisteluhiihtoon. Mikään ei ole niin hienoa, kuin kiertää tasaisella jäällä järveä ympäri, katsella mökkirantoja ja ökyhuviloita ja valita reittinsä ihan oman mielensä mukaan.
 

jiihoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon Blues
Hauska kuulla tarinoita muiltakin hiihtoon syttyneiltä sekä samankaltaisista havainnoista etenkin tuon vapaan hiihtotyylin suhteen! Nimimerkille @Kuntz sanoisin, että itseä on auttanut eteenpäin se, että on yrittänyt pitää pääsääntöisesti vauhdin suht tasaisena ja riittävän maltillisena, jotta liian aikaisilta hapotuksilta, tekniikan hajoamisilta ja ylimääräisistä ketutuksilta vältyttäisiin. Olen siis tietoisesti yrittänyt kehittää näin ns. pohjakuntoa/peruskestävyyttä ja jättänyt sellaisen varsinaisen vauhtitreenin vielä vähemmälle. Keskivauhti on kuitenkin kasvanut siinä sivussa pohjakunnon ja oikean lihaksiston kestävyyden kehityttyä sekä tekniikan parannuttua. Tiivistetysti; en siis hötkyilisi vauhtien kanssa liikoja alkuun! Tämä ohje varmaan pätee kaiken kestävyysurheilun perustaksi, vaikka tietty kovasykkeistäkin harjoitetta on tehtävä, kun aletaan treenaamaan tosissaan. Perusta pitää kuitenkin olla ensin kunnossa.

Sitten kysymys vielä vaparin vetäjille, jotka menette ensisijaisesti epäsymmetrisellä tyylillä eli kuokalla tai mogrenilla. Vaihteletteko paljon tuota työntävää puolta? Itse olen yrittänyt sitä tehdä jonkin verran, että kuormitus olisi tasaisempaa ja jaksaminen etenkin pidemmillä lenkeillä parempaa. Toki toinen puoli on selkeästi luontaisempi ja sitä suosii mieluummin. Etenkin, kun hiihtää vähän vauhdikkaammin tai vaikeissa nousuissa, jossa on laitettava enemmän likoon, tuo parempi puoli korostuu. Voisi sanoa, että karkeasti 70-80 prosenttia matkasta menee vahvemmalta puolelta, mutta ei-kisaavalle kuntohiihtäjälle fifty-fifty voisi olla teoreettisesti ajatellen optimi:)
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Kannattaa sitä vaparin puolta vaihdella ja eri tyylit opetella, joskaan mikään pakko ei ole koko lenkkejä wassuttaa. Molle on kuntoilijalle taloudellisin ja tehokkain tapa edetä, ja se on useimmiten aika helppo hahmottaa ihan parilla muisti-/ajatussäännölläkin.

Kannattaa lisäksi muistaa, että vapari on teknisesti haastavampaa ja vaatii lihaksistolta enemmän, joten kannattaa hyödyntää hiihdonopetusta. Pienillä nikseillä saa erittäin paljon lisää mielekkyyttä hiihtoon. Usein siinä hämää se, että kompuroivallakin tyylillä pääsee lujempaa kuin perinteisellä ja tämän myötä ajatellaan sen olevan "helpompaa".
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Sitten kysymys vielä vaparin vetäjille, jotka menette ensisijaisesti epäsymmetrisellä tyylillä eli kuokalla tai mogrenilla. Vaihteletteko paljon tuota työntävää puolta?

No yritän vaihdella, mutta ei siitä kyllä yhtään mitään tule. Oikea käsi yläkätenä tai ei mitään. Tiedän kyllä että pitäisi pystyä menemään molemmin puolin, mutta ei näköjään tässä iässä kärsivällisyys enää riitä.

Wassua olen pitänyt tämän talven teemana, mutta edelleenkään se ei tule kovin helposti ja tasapainon eteen joutuu tekemään liikaa töitä, jotta se tuntuisi taloudelliselta. Toki sellaisella pehmeämmällä radalla se on helpompaa, mutta vähänkin jos on jäätä niin kuokkaamiseksi menee. Ehkä pitäisi unohtaa jääräpäisyys ja aloittaa ensi talvi tekniikkakurssilla.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
No yritän vaihdella, mutta ei siitä kyllä yhtään mitään tule. Oikea käsi yläkätenä tai ei mitään. Tiedän kyllä että pitäisi pystyä menemään molemmin puolin, mutta ei näköjään tässä iässä kärsivällisyys enää riitä.

Wassua olen pitänyt tämän talven teemana, mutta edelleenkään se ei tule kovin helposti ja tasapainon eteen joutuu tekemään liikaa töitä, jotta se tuntuisi taloudelliselta. Toki sellaisella pehmeämmällä radalla se on helpompaa, mutta vähänkin jos on jäätä niin kuokkaamiseksi menee. Ehkä pitäisi unohtaa jääräpäisyys ja aloittaa ensi talvi tekniikkakurssilla.

Wassu kun lähtee liukumisesta, kannattaa aloittaa ilman sauvoja siitä liukutreenistä. Esimerkiksi niin, että vastakkaisella kädellä kurotat liukusuksen suuntaan niin melkein väkisin tulee suksen päälle paino. Kädet siihen kyllä saa sitten mukaan.
 

iibor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Jokerit
Wassua olen pitänyt tämän talven teemana, mutta edelleenkään se ei tule kovin helposti ja tasapainon eteen joutuu tekemään liikaa töitä, jotta se tuntuisi taloudelliselta. Toki sellaisella pehmeämmällä radalla se on helpompaa, mutta vähänkin jos on jäätä niin kuokkaamiseksi menee. Ehkä pitäisi unohtaa jääräpäisyys ja aloittaa ensi talvi tekniikkakurssilla.

Mulla wassusta ihan samat fiilikset. Tuossa oli pari lenkkiä niin, että tuntui jo suht kevyeltä wassuttelu, mutta heti kun pakkasyön jälkeen aamusta baanat aivan jäässä, tuntui ettei osannutkaan yhtään mitään. Sitten mentiin kuokkimalla eteenpäin. Mogrenin kanssa sama juttu, vaikka se onnistuukin jäisillä baanoilla hiukan wassua paremmin.

Pitää varmaan itsekin vain ryhdistäytyä ensi talvena ja ilmottautua tekniikkakurssille.

Wassu kun lähtee liukumisesta, kannattaa aloittaa ilman sauvoja siitä liukutreenistä. Esimerkiksi niin, että vastakkaisella kädellä kurotat liukusuksen suuntaan niin melkein väkisin tulee suksen päälle paino. Kädet siihen kyllä saa sitten mukaan.

Tämä oli hyvä neuvo! Täytyykin huomenna aamusta kokeilla heti.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Kuokkatekniikkaan opin puolenvaihdon joskus kymmenisen vuotta sitten. Se kyllä jeesaa pidemmissä nousuissa, kun voi välillä vaihtaa puolta. Toki auttaa myös siihen, ettei tule puolierosta johtuvia rasituksia jne. Sitten taas mogrenilla etenen aina siten, että työntö tapahtuu liu'un siirtyessä vasemmalta sukselta oikealle. Toisaalta mogrenissa ei minusta puolierorasitus ole ollenkaan kuokkaan verrattavissa, vaikka ensin mainittukin on toki epäsymmetrinen vapaan hiihtotekniikka.

Jos vielä palaan noihin vauhteihin ja sykkeisiin, niin kyllähän sitä itsekin tulee varmasti aivan liian kovaa hiihdettyä. Kuitenkin ajattelen niin, että tekniikka on tärkein. Pyrin siis ylläpitämään koko ajan mahdollisimman ehjää tekniikkaa, mitä nyt taidot antaa myöten. Helposti vaan vauhti kiihtyy samalla kun tekniikka toimii. Ylämäissä pyrin yleensä vähän passailemaan, mutta helpommilla osuuksilla annan mennä.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Mollen sujuvuudessa helppo muistisääntö on se, että potku ja painonsiirto tulevat suunnilleen siinä kohtaa, kun sauvat menevät polven kohdalla.
 

Kuntz

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Hauska kuulla tarinoita muiltakin hiihtoon syttyneiltä sekä samankaltaisista havainnoista etenkin tuon vapaan hiihtotyylin suhteen! Nimimerkille @Kuntz sanoisin, että itseä on auttanut eteenpäin se, että on yrittänyt pitää pääsääntöisesti vauhdin suht tasaisena ja riittävän maltillisena, jotta liian aikaisilta hapotuksilta, tekniikan hajoamisilta ja ylimääräisistä ketutuksilta vältyttäisiin. Olen siis tietoisesti yrittänyt kehittää näin ns. pohjakuntoa/peruskestävyyttä ja jättänyt sellaisen varsinaisen vauhtitreenin vielä vähemmälle. Keskivauhti on kuitenkin kasvanut siinä sivussa pohjakunnon ja oikean lihaksiston kestävyyden kehityttyä sekä tekniikan parannuttua. Tiivistetysti; en siis hötkyilisi vauhtien kanssa liikoja alkuun! Tämä ohje varmaan pätee kaiken kestävyysurheilun perustaksi, vaikka tietty kovasykkeistäkin harjoitetta on tehtävä, kun aletaan treenaamaan tosissaan. Perusta pitää kuitenkin olla ensin kunnossa.

Juuri näin, kiitos vinkistä! Tänään juuri tein n. 12km lenkin tietoisesti rauhalliseen tahtiin, tekniikkaan keskittyen. Jopa yllättävän hyvin maltoin pitää paketin kasassa, joskin muutaman ylämäen kohdalla täytyi nostaa sykettä ettei vauhti pysähtynyt täysin. :D Täytyy jatkaa tällaisella nöyrän rauhallisella linjalla niin pitkään kun nyt lumia on. Pystyy keskittymään tekniikan ohella menosta nautiskeluun siinä samalla.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Keinukalliossa ladut vielä hyvässä kunnossa tänään, toki roskaa alkaa nyt laduille kertyä. Ahjon lenkkikin hyvä, mutta se yksi lounaisrinne metsän reunassa(pahin paikka ladulle oikeastaan) lenkin alkuosassa oli jo paikoin puhki sulanut ja maa pilkisti esiin. Puolivälin lasku niitylle oli myös paha, kun jyrkkä mäki aivan jäässä ja latu-uraa ei enää ollut. Mikä toki sinänsä hyvä, sillä jäisellä ladulla vauhti olisi monella liikaa sitten siihen mäen jälkeiseen jyrkkään oikeaan.
 

jiihoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon Blues
Tänään oli Paloheinässä ladut vielä varsin kelvollisessa kunnossa ottaen huomioon miten pitkällä kevättä ollaan. Vieressä porukka availi kauttaan golf-kentän rangella ja hölkkäilijät etenivät kuivalla kevätasfaltilla.

Hiihdin reilut kuusitoista kilsaa vaihtelevassa maastossa (peltolenkki+vitosen metsälenkki+kolmosen metsälenkki) teemana vähän tilinpäätöshengessä käyttää kauden aikana opittuja vapaan tekniikoita maaston mukaan mahdollisimman hyvin hyödyntäen. Aikaisempaan verrattuna wassua tuli nyt lykittyä huomattavasti enemmän ja yritin käyttää sitä pääsäntöisesti aina loivissa nousuissa sekä kiihdyttäessä esim jyrkkien mäkien jälkeen. Mollea sitten enemmän (kuokan lisäksi) tasaisemmilla pitkillä osuuksilla. Kaikkiaan hyvä pöhinä oli ja myös maastoon nähden kauden nopein aika. Eri tekniikoiden soveltaminen tuntui poikivan tulosta.

Toivottavasti vielä kerkeisi ainakin kerran tai pari tänä keväänä!
 

YamahaGPR

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Perus etäpäivä: Puolenpäivän aikaan ulkojäille (viimeistä kertaa tällä kaudella?) ja iltapäivällä hiihtolenkki Petikossa 13 km. Olipa raskas keli hiihtää, kyllä nämä ”helteet” lunta nyt sulattavat ihan silmissä. Lauantaina oli vielä pelkkää hankea ja funtsin hiihtäessäni paljonkohan sitä lunta on suksien alla, tänään jo tuli selväksi että ei kovin paljoa koska useammassa kohtaa näkyi jo mustia läikkiä peltoa alla.

Näillä keleillä tässä ei hiihtoa enää hirveästi jäljellä ole, harmin paikka koska onhan tuo aivan älyttömän tehokasta liikuntaa.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Perus etäpäivä: Puolenpäivän aikaan ulkojäille (viimeistä kertaa tällä kaudella?) ja iltapäivällä hiihtolenkki Petikossa 13 km. Olipa raskas keli hiihtää, kyllä nämä ”helteet” lunta nyt sulattavat ihan silmissä. Lauantaina oli vielä pelkkää hankea ja funtsin hiihtäessäni paljonkohan sitä lunta on suksien alla, tänään jo tuli selväksi että ei kovin paljoa koska useammassa kohtaa näkyi jo mustia läikkiä peltoa alla.

Luonnonlumet lähtee nopeahkosti siellä, jossa ladut ovat tuoreet. Tykkilumi kestää viikkokausia tätä keliä, koska on niin tiivistä, samoin sellainen latupohja, jota on ajettu koko talven. Tiiviimpään pohjaan puree lähinnä vesisade.
 

YamahaGPR

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tänään lauantaina 27.3 tuossa klo 13 kauniissa auringonpaisteessa hiihdetty Petikko - $erena - Petikko pätkä. Matka edestakaisin noin 17 km.

Oli siellä auringossa paikkoja jotka olivat harmaan sohjoisia suorassa auringonpaisteessa mutta vastaavasti varmaan 90 % koko reissusta ihan Ok kunnossa. Auton mittari näytti +7 C tullessa ja lähtiessä.

Raskas keli oli kyllä hiihtää, kun tulin kotiin niin vaimo pyysi lähtemään ulkokuntosalille mukaan... lähdin mutta aika vässykkä olo oli ja ei oikein puntteja jaksanut enää kolistella, huh!
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Aika myöhään olet ollut näille lämmöille liikkeellä. Itse hiihdin aamulla Oittaan ja Pirttimäen välin edestakaisin, sen päälle tykkilumikiepit Oittaalla. Ladun kunto oikeinkin hyvä, ainoat ongelmapaikat ja vähälumiset kohdat Oittaan hevostallien kohdalla. Aamulla verrattain liukas keli.
 

YamahaGPR

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Aika myöhään olet ollut näille lämmöille liikkeellä. Itse hiihdin aamulla Oittaan ja Pirttimäen välin edestakaisin, sen päälle tykkilumikiepit Oittaalla. Ladun kunto oikeinkin hyvä, ainoat ongelmapaikat ja vähälumiset kohdat Oittaan hevostallien kohdalla. Aamulla verrattain liukas keli.

Kyllä joo, mä siis ihan harrastelija hiihtelijä, kun tulin sinne niin parkkis melkein täynnä ja tullessa takas lähes autio. Jollekin tyttöselle siinä ennen starttia vähän öögaa heitin ja sanoi että itse oli aloittanut 4 h lenkin jo ysiltä.
 

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Hiihtokausi lähenee loppuaan, joten välikatsausta. Tähän mennessä noin 640km tullut hiihdettyä tänä talvena. Eniten viikossa n. 130km. Edellinen ennätys tieten jotain 200km talvessa. Hyvä hiihtotalvi! Tosihiihtäjät toki pistää vielä multiippelin eteen, mutta eihän tää nyt mikään kilpailu ole. Mulla on vanhat vapaan sukset joilla hiihdän, pääasiassa kuokkaa. Wassukin menee jotenkin mutta hieman parempi tasapaino pitäisi olla että siitä kunnolla hyötyä olisi. Diesel menoa. Saapa nähdä vieläkö tuota jonkun lenkin saa tehtyä ennenkuin lumet lähtee, mutta lenkkitossut odottaa kyllä jo eteisessä täydessä lähtövalmiudessa.
 
Viimeksi muokattu:

YamahaGPR

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Huomenna pitäisi käydä toimistolla ja sitähän vois sukset ottaa autoon ja safkiksella hiihdellä Petikossa jos ladut kunnossa.

Mistä seuraatte muuten noita latutilanteita nyt sitten vaikka Petikon / Oittaan suhteen?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös