En tarkoittanut onnea, enkä kolikonheittoa. Tarkoitin pientä marginaalia onnistumisen ja epäonnistumisen välillä ja sehän ei ole sama asia kuin tuuri tai onni. Mitä pienemmät ovat erot ja mitä kovemmat ovat panokset, sitä suurempia urheilijoita tarvitaan ratkaisut tekemään. Sääleissä HIFK:n ja Kärppien panokset olivat aivan tapissa. Ei HIFK tuurilla Kärppiä voittanut. HIFK vain oli hivenen parempi.
IFK oli mielestäni Kärppiä edellä ja ansaitsi voiton (puolueeton näkemys, heh), mutta mahdotonhan kahden jatkoaikavoiton tiukasta sarjasta on onnea erottaa. @wloff totesi erityisesti paras kolmesta -sarjan olevan aikamoista kolikonheittoa, ja haluan tähän lainata itseäni toisaalta. Luulen nimittäin, että harva ymmärtää kuinka suureksi sen sarjan pituuden pitäisi nousta, jotta saataisiin kovin merkittävä ero aikaan, kun taas käsitys siitä miten "paras kolmesta on kolikonheittoa, mutta paras seitsemästä -sarjan voittaa aina paras joukkue" tuntuu elävän syvällä.
Mutta toki mitä pidempi sarja, sitä todennäköisemmin parempi joukkue menee jatkoon. Harva vain tajuaa kuinka hitaasti "varmuus" kasvaa sarjan koon kasvaessa. Jos heitetään kolikkoa, joka on (kruuna-klaava) painotettu 60-40, on kruuna päivänselvästi parempi valinta. Kuitenkin jopa paras seitsemästä kolikonheittosarjassa huonompi valinta voittaa useammin kuin joka neljäs kerta. Nyt jos valinnan paremmuus olisikin (toiselle osapuolelle) näkymätön, voitaisiin hyvin uskoa kuinka parempi aina voitti ja tulos oli jo ennakkoon varma.
60/40 -kolikolla klaavaa veikkaava voittaisi paras 11 sarjankin yhä noin 25% ajasta, ja paras 25:stä sarjankin 15% ajasta! Jopa paras 51:stä sarja tarkoittaisi huonommalle pelaajalle noin kuutta voittoa sadasta. Miettikää sitä, 10 prosenttiyksikön ero on kuitenkin jo aika iso ja urheilussa marginaalit ovat usein häviävän pieniä.
Ja pyytäisin että ennen "jääkiekko ei ole kolikonheittoa" -kommentteja henkilö, jolla tällainen nousee mieleen miettisi onko sillä esimerkin kannalta niinkään väliä ja minkä takia on/ei. Toisillehan on jotenkin mahdotonta hyväksyä, että paremmuus ei selviäisi. Minulle riittää, että esim. jos Kärpät olisi mennyt jatkoon eikä sarja olisi ratkennut räikeisiin tuomarivirheisiin tms., niin olisin voinut todeta itsekseni ettei ole syytä olettaa paremman hävinneen. Ts. ajattelen tällöin, luultavasti parempi voitti, tai että ainakaan ei ole pointtia jäädä mielessään tarraamaan mahdollisuuteen että parempi ei voittanut, koska vaikea sitä on mitenkään osoittaa.