@tommy36 , aika no brainer, että kaudella 2011-12 oli suurimmat yleisökeskiarvot: puolivälierissä pudotettiin 7. pelissä paikallisvastustaja ja finaalissa kaadettiin Blues. Joukkueessa jatkoi moni edellisen kauden pelaaja ja Mikke Granlundkin teki ilmaveivin. En tiedä, kuka on väittänyt, että mestaruus ei toisi boostia tai ettei menestys kiinnostaisi yleisöä, mutta ainakaan minä en ole niin väittänyt. Se, mitä väitin, on että yhteistyökumppaneille sillä ei välttämättä ole mitään konkreettista merkitystä, voittiko seura mestaruuden vai ei. Liigassahan on myös paljon samoja kumppaneita eri joukkueilla. Ja silti se sarjassa huonommin sijoittunut joukkue voi olla yritykselle kannattavampi kumppani. Näissä asioissa mittarit ovat aivan muut kuin sarjasijoitus. Ihan oikeassa yritysmaailmassa yhteistyökumppanuudet ovat bisnestä, ei tunneasioita. Ja mitä suurempi yritys, sitä tarkempaa bisnespuolenkin kanssa on. Enää ei kovin usein riitä perusteluksi, että "kun Masa kannattaa hifkiä, niin halutaan olla niiden kumppani". Näitäkin varmasti on, mutta yhä vähemmän, eikä niiden varaan ainakaan kannata mitään laskea. Pitkäaikaisten kumppanuuksien arvo on tietysti todella suuri muutenkin kuin vain rahallisesti, koska niihin ei pari vaikeampaa kauttakaan hirveästi vaikuta ja niiden suhteen HIFK:lla on ihan hyvin pullat uunissa.
Liiketaloudellisesti paikalliskamppailut olivat aivan ylivoimainen lypsylehmä. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys. Samoilla kuluilla saatiin halliin keskimääräistä enemmän katsojia normaalia kalliimmilla lipuilla, kiitos paikalliskamppailulisien. Yhdellä paikalliskamppailun tuloilla saatiin kassaan sisään aika paljon enemmän rahaa kuin jollain perus-HPK-ottelulla. Että siihen nähden HIFK on itse asiassa kiinnostanut Jokereiden Liigasta lähtemisen jälkeen jopa enemmän kuin olin tähän asti kuvitellutkaan. Ja Jokerithan ei oikeasti poistunut mihinkään, vaikka meidän näkökulmastamme näin toki kävikin. Täytyy muistaa, että vasta viime vuosina jengi tajusi avata silmiään yhä enenevissä määrin koko propagandan sisäistämiselle ja rajat tuli vastaan vasta 2022, osalla ehkä jo v. 2020. Että väitteesi siitä, että HIFK ei kiinnosta, koska se ei ole menestynyt, ei pidä paikkaansa. Olisiko mestaruudella saatu vielä enemmän katsojia? Aivan ehdottoman varmasti olisi. Mutta väitteet siitä, että HIFK ei kiinnosta, ei ainakaan toistaiseksi ole hirveästi katsomossa näkynyt. Toki aina on yksittäisiä pelejä, joissa ei ole käynyt kovinkaan paljon katsojia, mutta mitään suurta ongelmaa HIFK:lla ei vielä ole ollut. Eikä toivottavasti tulekaan. Koronavuodet jätän tästä nyt pois laskuista kokonaan, koska sinä aikana kysymys oli enemmän ihan muista asioista kuin HIFK:n kiinnostamattomuudesta.
Vaikka meidän mielestä KHL-Jokereilla ei ole mitään tekemistä "aidon Jokereiden" kanssa, sekin seura koostuu ihmisistä. Niistä ihmisistä, jotka siellä ovat duunissa ja tekevät vapaaehtoisduunia, joukkueista ja yhteisöstä. Yllättävän monelle ihmiselle ei ole ollut mitään merkitystä, profiloituuko seura Putinin käsinukeksi vai ei. Jos olisi, koko narrien junioritoiminta olisi kaatunut junnujen puutteeseen. Samaan aikaan jollain tosin saattaa kyllä löytyä sellaista idealismia, että HIFK:n ei siirrytä :). Parhailla junnuilla on varaa valita, missä jengissä pelaavat. Jos junnut lyövät suuremmalla todennäköisyydellä läpi liigamiehistöön Kouvolassa, Mikkelissä, Lappeenrannassa tai vaikka Porissa, heidän kannattaa lähteä sinne. Koska he pelaavat viime kädessä itselleen ja omasta urastaan. Maailma on muuttunut todella paljon viime vuosina ja aiemmin vain harva olisi lähtenyt jo A-junnuvaiheessa johonkin juntteihin pelaamaan ilman, että on pakko, mutta nykyisin se on ihan arkipäivää. HIFK:lla ei ole ollut, eikä tule jatkossakaan olemaan riittävästi pelipaikkoja kaikille pääkaupunkiseudun lahjakkaille kiekkoilijoille, eikä ole Kärpillä eikä Tapparallakaan omien alueidensa kaikille junnuille. Kaikista ei myöskään koskaan tule ammattijääkiekkoilijoita, vaikka olisivat miten hyviä junnuissa. Tämän voi katsoa tilastoistakin. Kaikkein tärkeintä on luoda ympäristö, joka viestii ja käytännössä näyttää, että se on mahdollista. Ja vieläpä ilman, että on Heiskasen tai Anton Lundellin kaltainen erityislahjakkuus.
En ole lainkaan eri mieltä siitä, etteikö omia junnuja olisi pitänyt pystyä hyödyntämään paremmin, koska se on paitsi kestävää, myös liiketaloudellisesti kannattavaa. Mutta ihan kaikki ei ole yksin seurojen käsissä, vaan kyllä siinä nuoret vanhempineen ja agentteineen laskevat hyvinkin tarkkaan, minne kannattaa mennä. Joku junnuja tarkasti läheltä seuraava voisi avata rohkeasti sitä, millaista touhu nykyään on ja jos HIFK tekee jotain selkeästi huonosti tai väärin tai aivan eri tavalla kuin muut seurat, kertoa, miten konkreettisesti pitäisi tehdä toisin. Tämä olisi oikeasti mielenkiintoista tietoa, tosin ei ehkä kuulu tähän ketjuun.
Mun mielestäni on myös raukkamaista arvostella Markus Lindströmiä toimarina, kun hän on ollut pari kuukautta pestissään. Tai kutsua Kummeli-hahmoksi habituksensa vuoksi. Aika harvalla meistä on aidosti varaa arvostella toisten ulkonäköä ja vaikka olisikin, sellainen on moukkamaista käytöstä. Lindström ei välttämättä ole meikäläisenkään kuppi kahvia, mutta ansaitsee silti näyttää osaamisensa, kun on kerran pestiin valittu. Häntä voi arvostella siitä, miten hän edellisen pestinsä hoiti, jos on tarvetta ja konkreettisia esimerkkejä, mutta HIFK:n toimarina hän on ollut vasta niin vähän aikaa, että siitä ei voi vielä arvostella. Omia arvioitaan voi tietysti esittää, mutta siihen ei mutut tai Lindströmin ulkoinen habitus riitä, vaan pitää olla ihan konkreettisesti "kättä pidempää".
Toikin on jännä, että jotain uutta pitäisi keksiä, mutta sitten pitäisi kuitenkin miellyttää vanhaa yleisöä. Siis meitä dinosauruksia, joille ei lähtökohtaisesti kelpaa mikään ja jokainen uusi kappale Nordiksella, joka ei ole perinteistä rockia, pahoittaa jonkun mielen? Maskotti-homma vedettiin päin persettä, koska sen oli todennäköisesti suunnitellut keski-ikäiset ihmiset, vaikka kohderyhmänä oli nuoriso. Lopputuloksena oli gringeä kuraa. Jos sen olisi suunnitellut joku kohderyhmään kuuluva, lopputulos olisi ollut todennäköisesti meille ihan yhtä paska, mutta ehkä houkutteleva nuorisolle. Ja niitä me nyt kaipaamme. Itselläni kun on tätä nuorempaa polvea kotona, saan joka ikinen päivä huomata, että minä elän aivan erilaisessa maailmassa kuin he. Tässä tulee konkreettisesti päivittäin haastetta siitä, millaisena nuoret nykyisen maailman näkevät ja kokevat ja että omat näkemykseni ovat sittenkin joissain asioissa aika vanhanaikaisia, vaikka omasta mielestäni ja omassa sidosryhmässäni olenkin varsin liberaali. Seuroilla on edessään todella iso haaste siinä, miten saavat yhdistettyä nämä eri maailmat niin, että elämme kaikki sulassa sovussa ja jaksamme kaikki olla kiinnostuneita samasta seurasta. Tämä ei koske vain HIFK:ta, vaan ihan kaikki seuroja. Toisissa seuroissa, kuten vaikkapa Ilveksessä ainakin toistaiseksi on onnistuttu upeasti ja itseäni kiinnostaa erityisesti se, miten Tappara tulee tässä(kin) kisassa pärjäämään. Ei ole mikään salaisuus, että Tapparan peleissä on pitkään käynyt paljon bisneshenkilöitä, koska seura on menestynyt ja siellä käy kaikki muutkin. Sekään ei ole mikään salaisuus, että kaikki näistä eivät todellakaan ole mitään Tapparan faneja, mutta bisneksen vuoksi on pitänyt käydä näyttämässä naamaansa. Jännä nähdä, mitä tulee tapahtumaan, kun Ilves pistää uutta vaihdetta silmään joka saralla, eikä kaikkien bisneksen tekijöiden aika mitenkään riitä käymään molempien peleissä. Kumpi vie voiton? Itse uskon myös, että kun Jokerit aikanaan palaa Liigaan, HIFK tulee saamaan siitä myös piristysruiskeen niin kentällä, katsomossa kuin bisneksessäkin.
En tiedä teistä muista, mutta minä en ole maksanut omista rahoistani ensimmäisten lätkä- tai muidenkaan matsien lippuja, vaan kyllä ne maksettiin ihan muiden toimesta. Koska molemmat vanhempani olivat innokkaita penkkiurheilijoita, minua on raahattu erilaisiin urheilukatsomoihin mukaan pienestä pitäen, välillä väkisinkin ja olen kasvanut livekatsomoiden tunnelmaan ja ihmisten keskinäisiin kanssakäymisiin. Meillä ei käyty baletissa tai oopperassa, eikä kovin usein teatterissakaan, vaan mentiin matseihin. Suurella osalla ensikosketus urheiluun ja sitä kautta jonkinlaiseen fanitukseen lähtee kotoa ja ehkä vähän isompana myös kaveripiiristä. On kuitenkin valtava määrä ihmisiä, jotka eivät tätä "verenperintöä" saa, joten joskus riittää ihan sekin, että joku ehdottaa, että haluatko lähteä mukaan johonkin urheilutapahtumaan. Kirjoitin omasta "tavastani" tarjota lasteni kavereille näitä kokemuksia silloin tällöin lähinnä siksi, että joku ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, että niinkin voi toimia. Missään nimessä niin ei ole mikään pakko toimia, mutta itse olen ajatellut, että pienestä tönäisystä Punaista Perhettä kohtaan ei ole mitään haittaa. Itse olen kuitenkin katsonut, että minun velvollisuuteni omien lasteni kohdalla on kasvattaa heidät kannattamaan oikeaa seuraa ja opettaa talon tavoille. Jos eivät halua käydä peleissä, pakko ei ole, mutta seuravalintoja on kaksi: oikea (HIFK) tai väärä (mikä tahansa muu jengi). Toivon, että sitten joskus saan viedä lapsenlapsianikin HIFK:n peleihin ja jos hyvin käy, hekin sitten aikanaan minua. Vaikka sitten vuoroissa ja väkisin, koska jonkun nyt vain on pakko sekin duuni hoitaa :). Toivottavasti Garden on silloin jo valmis.
www.hs.fi