Ihan oikeasti ensi kertaa tuli tänään optimistisena — pitkän uran IFK-kannattajana kokeneena sellainen ajatus, että onko tämä seura enää juuriaan myöten se seura, johon rakastuin?
Kyllä silloinkin vedettiin jo stadilaiseen tapaan hyvin hommat vihkoon, mutta kyllä seuran julkilausuma alkaa tällä hetkellä pikkuhiljaa olemaan sillä tasolla ylimielistä ja itsestäänhoitumisen odottelua seuran yleiseen suoritustasoon nähden joka saralla, että alkaa kiinnostus pikkuhiljaa hiipua kaikkeen jääkiekkojaoston toimintaan. Vituttaa.
Kyllä nyt pitää somehessuilla, muissa julkisuuteen liittyvissä viroissa ja dino-osastolla alkaa pikkuhiljaa löytymään nöyryyttä ja aloittaa päivittämään tätä seuraa 2020-luvulle, vaikka Suomen suurin ja kaunein tullaankin olemaan aina. Ei saatana meillä on yksi Suomen mestaruus viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen ja siellä vaan paukutellaan henkseleitä päivästä toiseen, kun on niin kliffaa olla vähän Stadin punaisilla hommissa. Tämä säälittävä jatkuva räpellys brändin pönkittämisestä ilman siihen tarvittavaa menestystä on juuri se tekijä, joka loppujen lopuksi ajaa meitä hajuttomiksi, mauttomiksi ja värittömiksi. Nyt valoja tauluun jo!
Kai tämäkin olisi pitänyt tuonne vitutusketjuun laittaa, mutta ajanee asiansa edellisiin viesteihin viitaten myös tällä puolella.
Päälimmäisenä tunteina tällä hetkellä ovat alakulo ja häpeä. En haluaisi elämäni suurinta rakkautta menettää, vaikka joskus on vain päästettävä irti, kun se suhde ottaa todella paljon enemmän kuin antaa. Tehkää nyt vittu jotain.
Kyllä silloinkin vedettiin jo stadilaiseen tapaan hyvin hommat vihkoon, mutta kyllä seuran julkilausuma alkaa tällä hetkellä pikkuhiljaa olemaan sillä tasolla ylimielistä ja itsestäänhoitumisen odottelua seuran yleiseen suoritustasoon nähden joka saralla, että alkaa kiinnostus pikkuhiljaa hiipua kaikkeen jääkiekkojaoston toimintaan. Vituttaa.
Kyllä nyt pitää somehessuilla, muissa julkisuuteen liittyvissä viroissa ja dino-osastolla alkaa pikkuhiljaa löytymään nöyryyttä ja aloittaa päivittämään tätä seuraa 2020-luvulle, vaikka Suomen suurin ja kaunein tullaankin olemaan aina. Ei saatana meillä on yksi Suomen mestaruus viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen ja siellä vaan paukutellaan henkseleitä päivästä toiseen, kun on niin kliffaa olla vähän Stadin punaisilla hommissa. Tämä säälittävä jatkuva räpellys brändin pönkittämisestä ilman siihen tarvittavaa menestystä on juuri se tekijä, joka loppujen lopuksi ajaa meitä hajuttomiksi, mauttomiksi ja värittömiksi. Nyt valoja tauluun jo!
Kai tämäkin olisi pitänyt tuonne vitutusketjuun laittaa, mutta ajanee asiansa edellisiin viesteihin viitaten myös tällä puolella.
Päälimmäisenä tunteina tällä hetkellä ovat alakulo ja häpeä. En haluaisi elämäni suurinta rakkautta menettää, vaikka joskus on vain päästettävä irti, kun se suhde ottaa todella paljon enemmän kuin antaa. Tehkää nyt vittu jotain.