Ihan hyvät säännöt, niillä pääsee jo pitkälle. Onko sitkeämpää ihmistä kun IFK:n pitkäaikainen kannattaja ?
Moni jättäisi leikin kesken, mutta me ei olla gloryhuntereita. Toki niitäkin on joskus nähty.
Minulla ei ole omaa jälkipolvea, mutta kummipoikaa olen vienyt matseihin, yleensä peli tai kaksi
per kausi, ja olen puhunut vähän samoja juttuja.
Kai mää sitten ole toi tollanen glory hunter tai jotakin, sillä aikani kyllä makselin kausikorttiakin ja juoksi hallilla pettymyksestä toiseen, mutta sen lopetin jo hyvän aikaa sitten.
Seuraa en toki vaihda menestyksen perässä, joten mulle se menestymättömyys ja huono tuote tarkoittaa vain sitä, että en siitä ole valmis maksamaan enää samassa suhteessa kuin aiemmin.
Ja koska kuvittelen (tyhmässä) päässäni olevan muitakin kaltaisiani, niin sekin osaltaan allekirjoittaa sitä tosiasiaa, että seuran ei kannattaisi olla näin riippuvainen vain yleisötuloista, sillä siitä voi kyllä tulla jollakin jänteellä ikävyyksiä kun ja jos tuotetta ei saada vastamaan kuluttajan tarpeita.
Itse siis tunnustaudun tässä iässä olevani juuri se paska kannattaja, joka vaatii vastinetta niin käytetylle rahalle kuin ajallekin, ja jos se ei niitä omasta mielestäni vastaa, niin helpompaa seurailla kotisohvalta käsin, jolloin pystyy ihan pienellä käden liikkeellä tasaamaan omaa tunnelmaa siirtymällä toiselle kanavalle tahi sammuttamalla töllön.
Erityisestikin IFK:n kohdalla tuote alkaa olemaan jo sen verran kallista kaikkinen oheisineen, että en koe sitä itse enää kohtuulliseksi, ja toisaalta pelkän pelin katseleminen hallilla ilman vaikkapa nakki mukia tahi sitä yhtä olut tuopposta ei pitkään ole kovinkaan suurta lystiä. Ja ei, en puhu nyt mistään ottelukänneistä, vaan juurikin siitä yhdestä mukavasti mieltä rentouttavasta olusesta.
Tuollainen tappara tyylinen kestomenestys toki saattaisi innostaa enemmänkin taas halliin paikalle, mutta ei toki takaa sitä edellä mainituista syistä, sillä elämässä on toki paljon muutakin rahoitettavaa, jossa ainakin allekirjoittanut joutuu huomioimaan moniakin asioita ennen uhraamista lippuun ja oheistuotteisiin.
Mutta kuten totesinkin jo, niin seura ei koskaan vaihdu. Menestymättömyys ja jonkinlainen näköalattomuus kuitenkin ohjaavta vahvasti kulutskäyttäytymistäni, sillä en kaikesta huolimatta koe myöskään olevani yhtään mitään velkaa seuralle nimeltä IFK, joka kuitenkin omien odotuksieni toteuttamisen sijaan keskittyy ensisijaisesti tuottamaan edes jotakin voittoa ja siten tasapainoilee alati sen kanssa, miten sen mahdollisimman pieni odotuksin ja uhrauksin kykenee saamaan. Ja se toki on ihan ok, sillä tietenkään ei kannata seuraa .kuten eräs toimari ansiokkaasti yrittikin- viedä konkurssiin -jonka jälkeen se ei tuota kellekään enää yhtään mitään lisä -tahi muutakaan arvoa.
IFK siis on aina mulle se yksi ja ainoa, mutta ei mikään pakonomainen musta aukko nielemään loppumattomasti rahaa. Se ei kuitenkaan siis estä yhtään asiaan liittyviä tunteita. Mä en vaan koskaan oikeastaan ole isommin "fanittanut" yhtään mitään tai ketään, sillä en oikein osaa arvottaa mitään ja ketään toistaan arvokkaammaksi asemastaan tai mistään huolimatta, enkä olen erityisen auktoriteettiuskovainekaan.
Olenkin siis enemmän sellainen kannataja kuin mikään fani. Toivottavasti vielä joskus -ennen kuin seuraan otteluita harpun kera pilenhattaralla, tai vielä pahempaa jonkin tökkiessä hiilihangolla perslihaan, niin olisi raikasta että tuote muuttuisi sellaiseksi, että sitä menestystä olisi aidostikin odotettavissa eikä vain (esim.) huikeissa "tv-draamoissa" kivoja höpöteltäessä.