Tämä alakulo korostuu nyt, kun muut seurat mälläävät miten lystäävät. Me ei ilmeisesti voida, ja mikäli näin on, niin valitettavasti alakulo syvenee kesän mittaan. Isoimmat kalat menee toisiin jengeihin.
IFK:n välitön tilanne on niin monen asian summa, että hankalaa on osoittaa syyttävällä sormella yhteen tiettyyn paikkaan. Pk-seudun (kenties ylimitoitettu) koronakurimus, tautiaallot, keskinkertainen työ joukkueenrakennuksessa tuotto-panos-suhteessa tarkasteltuna, yleinen seuran unhola ja Tampereen valtaisa nousu kiekkokaupunkina… paljon on tapahtunut.
Tämän voi tosin sanoa selvällä Suomen kielellä: IFK on epäonnistunut jo vuosia sitten, kun seura ei kyennyt luomaan lähes tyhjällä pk-seudulla dynastiaa. Nyt on myöhäistä, kun Jokerit palaa ja Kiekko-Espookin elää sinällään ihan tervettä elämää.
Jos raha ja perinteet eivät ole jatkossa meidän kilpailuvaltteja, mitkä ovat? Ei maaseudulla ole enää juurikaan kasvamassa villeniemisiä, jotka kunnioittavat IFK:n historiaa ja haluaisivat nimenomaan tänne. Yhä useampi nuori kiekkoilija on kasvanut ajassa, jossa IFK on tylsä ja keskinkertainen Liiga-joukkue. Ei sellaiset herätä erityisiä tunteita.
Jos Garden ei etene ja tämä urheilullinen kaamos jatkuu, on oikeasti olemassa riski, että IFK vajoaa pidemmäksikin aikaa harmauteen. Vanhat kannattajasukupolvet kuolevat ja mörköanttilat, Nokia-areena ja hype vievät nuoret junnut muiden seurojen kannattajiksi. IFK:sta tulee reliikki, hieman Lontoon Arsenalin tapaan.
Toivottavasti seurakin ymmärtää, millaisessa taitekohdassa se on.
