Ulkopuolisen mietteitä.
Katsellessani HIFK'n liigajoukkueen esityksiä mieleeni tulee vertaus orkesteriin jolla ei ole kapellimestaria, tai näyttelijöitä joiden ohjaaja ei puhu samaa kieltä heidän kanssa. Potentiaalia näyttäisi olevan nähtyä enemmän mutta kuka sen kaivaa esille? ja kuinka kaivaa se esille? Siinä kysymykset joihin olisi saatava vastaus ensimmäisenä - minun mielestä.
Tietty, pelaajilla on oma vastuunsa tehtävän onnistumisen suhteen, mutta ilman ohjaajaa - valmentajaa - on vain joukko yksilöitä joita on hankala saada puhaltamaan yhteen hiileen, joita on hyvin hankala saada pelaamaan samalla aaltopituudella. Vaikka joukossa olisi muutamia jotka kantavat vastuunsa ja huolehtivat siinä ohella vielä muistakin ei tämä kuitenkaan riitä, koko joukkue on saatava toimimaan samalla aaltopituudella. Pelaajien tehtävä on pelata - ei valmentaa.
Valmentajan tehtävä on kaivaa koko tämä käytössä oleva potentiaali esille, valmentajan tehtävä on antaa ohjeita/käskyjä jotka eivät aiheuta hämmennystä, filosofialle on oma aikansa ja ehkäpä oikea hetki sen harrastamiseen ei ole liigapelin erätauot.
Ymmärtäisin hapuilevat otteet ja ajoittaisen ymmärtämättömyyden pelaajien taholta mikäli näyttäisi siltä, että pelaajille koetetaan ajaa uusi systeemi. Ärrä-cup'in perusteella kuvittelin sellaista ajettavan HIFK'iin mutta nyt näyttää entistä enemmän siltä, ettei mistään tällaisesta ole kyse. Nyt näyttää lähinnä siltä, että kyseessä on kahden erilaisen kulttuurin yhteentörmäys josta ei seuraa pidemmän päälle hyvää, valitettavasti.
Nyt on aika katsoa peiliin monella taholla koko organisaatiossa.
Onnekseni minun ei tarvitse tehdä päätöksiä; helppoahan se on täällä huudella.
vlad#16.
Katsellessani HIFK'n liigajoukkueen esityksiä mieleeni tulee vertaus orkesteriin jolla ei ole kapellimestaria, tai näyttelijöitä joiden ohjaaja ei puhu samaa kieltä heidän kanssa. Potentiaalia näyttäisi olevan nähtyä enemmän mutta kuka sen kaivaa esille? ja kuinka kaivaa se esille? Siinä kysymykset joihin olisi saatava vastaus ensimmäisenä - minun mielestä.
Tietty, pelaajilla on oma vastuunsa tehtävän onnistumisen suhteen, mutta ilman ohjaajaa - valmentajaa - on vain joukko yksilöitä joita on hankala saada puhaltamaan yhteen hiileen, joita on hyvin hankala saada pelaamaan samalla aaltopituudella. Vaikka joukossa olisi muutamia jotka kantavat vastuunsa ja huolehtivat siinä ohella vielä muistakin ei tämä kuitenkaan riitä, koko joukkue on saatava toimimaan samalla aaltopituudella. Pelaajien tehtävä on pelata - ei valmentaa.
Valmentajan tehtävä on kaivaa koko tämä käytössä oleva potentiaali esille, valmentajan tehtävä on antaa ohjeita/käskyjä jotka eivät aiheuta hämmennystä, filosofialle on oma aikansa ja ehkäpä oikea hetki sen harrastamiseen ei ole liigapelin erätauot.
Ymmärtäisin hapuilevat otteet ja ajoittaisen ymmärtämättömyyden pelaajien taholta mikäli näyttäisi siltä, että pelaajille koetetaan ajaa uusi systeemi. Ärrä-cup'in perusteella kuvittelin sellaista ajettavan HIFK'iin mutta nyt näyttää entistä enemmän siltä, ettei mistään tällaisesta ole kyse. Nyt näyttää lähinnä siltä, että kyseessä on kahden erilaisen kulttuurin yhteentörmäys josta ei seuraa pidemmän päälle hyvää, valitettavasti.
Nyt on aika katsoa peiliin monella taholla koko organisaatiossa.
Onnekseni minun ei tarvitse tehdä päätöksiä; helppoahan se on täällä huudella.
vlad#16.