Meidän bändi on nyt asunut 7 vuotta Helsingissä, ensin Etelä-Haagassa, sitten Pajamäessä ja nyt viimeiset +3 vuotta Viikissä.
On tää vaan uskomattoman makee kaupunki. Mahdanko ikinä muuttaa täältä enää pois? Jostain syystä tämän asian esille tuominen entisillä kotikulmillani aiheuttaa närää, etenkin sukulaisteni keskuudessa. Kaikki tuntuvat aina odottavan uutisia siitä kuinka kamalaa siellä Helsingissä on, ja mikäli työt eivät siellä pidättelisi niin heti olisimme muuttokuormaa väsäämässä. Toki kesämökki (vaikka ei oma olekaan) lännessä on erittäin sikajees ja kesäloman jälkeen kaupunkiin palaaminen tuntuu nihkuselta. Mutta tämä lienee ihan luonnollista?
Parasta Helsingissä mielestäni on se, että täällä saa olla ihan rauhassa jos haluaa. Ei tarvitse kuulua leijoniin tai marttoihin tai susikoiraharrastajiin tai autosuunnistajiin jos ei halua. Pikkupaikkakunnalla pitää aina hankkia joku ihmeellinen lauma jonka parissa kokoonnutaan joka keskiviikko ja sunnuntai. Täällä Viikissä on kiva mennä muksun kanssa ulos, luonto on heti tuossa, lehmiä on 500 metrin päässä, leikkipuistossa on aina lapsia ja omalle mukulalle seuraa. Bussi ja metro vievät tarvittaessa keskustaan melko nopeasti. Jos ahdistaa voi mennä Malmin hautausmaalle ruokkimaan oravia, ovat muuten kesyjä. Miinusta on se, että päiväkodit ovat aivan täynnä, tyttärenikin on hoidossa Pihliksessä - tosin matkaa tulee vain n. 3 km. Ei paha.
Joskus ajattelin että onni on muuttaa takaisin länteen kun on hankittu tarpeeksi työkokemusta täällä. Nykyään ajattelen toisin. Ehkä joskus pystyn hankkimaan sen omankin kesäpaikan lännestä? Lisäksi on suuri uhka siitä että tyttärestäni (mikäli kiinnostuu jääkiekosta) saattaa tulla Jokeri-, HIFK- tai jopa Blues-kannattaja!
On tää vaan uskomattoman makee kaupunki. Mahdanko ikinä muuttaa täältä enää pois? Jostain syystä tämän asian esille tuominen entisillä kotikulmillani aiheuttaa närää, etenkin sukulaisteni keskuudessa. Kaikki tuntuvat aina odottavan uutisia siitä kuinka kamalaa siellä Helsingissä on, ja mikäli työt eivät siellä pidättelisi niin heti olisimme muuttokuormaa väsäämässä. Toki kesämökki (vaikka ei oma olekaan) lännessä on erittäin sikajees ja kesäloman jälkeen kaupunkiin palaaminen tuntuu nihkuselta. Mutta tämä lienee ihan luonnollista?
Parasta Helsingissä mielestäni on se, että täällä saa olla ihan rauhassa jos haluaa. Ei tarvitse kuulua leijoniin tai marttoihin tai susikoiraharrastajiin tai autosuunnistajiin jos ei halua. Pikkupaikkakunnalla pitää aina hankkia joku ihmeellinen lauma jonka parissa kokoonnutaan joka keskiviikko ja sunnuntai. Täällä Viikissä on kiva mennä muksun kanssa ulos, luonto on heti tuossa, lehmiä on 500 metrin päässä, leikkipuistossa on aina lapsia ja omalle mukulalle seuraa. Bussi ja metro vievät tarvittaessa keskustaan melko nopeasti. Jos ahdistaa voi mennä Malmin hautausmaalle ruokkimaan oravia, ovat muuten kesyjä. Miinusta on se, että päiväkodit ovat aivan täynnä, tyttärenikin on hoidossa Pihliksessä - tosin matkaa tulee vain n. 3 km. Ei paha.
Joskus ajattelin että onni on muuttaa takaisin länteen kun on hankittu tarpeeksi työkokemusta täällä. Nykyään ajattelen toisin. Ehkä joskus pystyn hankkimaan sen omankin kesäpaikan lännestä? Lisäksi on suuri uhka siitä että tyttärestäni (mikäli kiinnostuu jääkiekosta) saattaa tulla Jokeri-, HIFK- tai jopa Blues-kannattaja!