Toisaalta jo reilulla 80 % täysi-ikäsistä on ajokortti Suomessa, joten liikennesääntöjen pitäisi olla aika monella pyöräillessäkin hallussa. Miksi ihmeessä pyöräilyyn tarvittaisiin jokin oma ajokortti? Toki siitä olen samaa mieltä, että etenkin lasten ja nuorten osalta pyöräilyssä on se haaste, että pitäisi osata liikennesäännöt, mutta minkäänlaista osaamista ei käytännössä testata/opeteta. Valitettavaa on sekin, että ajokortilliset aikuisetkin osaavat ilmeisen huonosti liikennesäännöt sekä autolla että pyörällä ajaessa.
Tietenkään ajokortillinen ei tarvitsisi erillistä ajokorttia pyöräilyä varten. Nykytilanne vain on varsinkin Helsingissä (muuallakin ehkä, mutta kokemusta on itselläni vähemmän) se, että pyöräilijät vähät välittävät liikennesäännöistä tai eivät tunne niitä. Tämä näkyy punaisten valojen noudattamattomuutena,
täydellisenä välinpitämättömyytenä risteyksien väistämissääntöjä tai suojateitä kohtaan jne. Ongelma ei missään nimessä ole lainkaan vain nuorten tai lasten kohdalla, vaan nimenomaan työmatkapyöräilevän enemmistön. Tällainen pitää saada kuriin ja siihen keinoina ovat nimenomaan 1. ajokortti, eli luvanvaraisuus, 2. pakollinen itse maksettu liikennevakuutus ja 3. samanlaiset sakot rikkomuksista kuin muillekin liikenteessä sääntöjä rikkoville.
Ja huom. autoilijat rikkovat (luonnollisesti) liikennesääntöjä aivan hypermoninkertaisesti vähemmän kuin pyöräilijät.
Muuten kuulostaa kyllä melko erikoisilta pyöräilyn vähentämiseen tähtääviltä toimilta, kun aika yleisesti ottaen pyöräilyä pitäisi pikemminkin lisätä valtavasti. Esimerkiksi Helsingissä pyörien pysäköinnille löytyy kyllä paljon tilaa vaikkapa autojen pysäköintipakoilta. Oliko Utrechtissa katujen varsilla lisäksi autoille kadunvarsipaikkoja, vai ovatko kadut vain niin kapeita, että pyörät tosiaan vievät niin paljon tilaa?
Ei kyse ole välttämättä pyöräilyn vähentämisestä, vaan siitä,
miten ja millä periaatteilla pyöräilyä voitaisiin lisätä kestävästi. Tuollainen hollantilais-tanskalainen laissez faire -kaaosmalli pilaa kaupungit kävelijöiltä ihan täysin. Amsterdam, Utrecht ja vaikkapa Köpis ovat osiltaan aamuisin ja iltapäivisin täysin mahdottomia käveltäviä, vaikka muutoin olisivatkin mukavia paikkoja.
Utrechtin keskusta-alueella oli erityisen vähän paikkoja autoille. Vain lastausta varten oli säännöllisiä pysäköintimahdollisuuksia, mutta muutoin ei juuri lainkaan. Kadut eivät olleet vanhan kaupungin sivukujia lukuun ottamatta mitenkään erityisen kapeita, vaan ihan samaa luokkaa kuin Helsingin keskustassa. Pyöriä oli parkkeerattuina pitkinä massoina useampia rinnakkain, ja nimenomaan kävelyväylien reunoilla.
En ole ollenkaan varma, tulisiko pyöräilyä lisätä "valtavasti", mutta mikäli sen lisäämiseen tähdätään, tulisi huolehtia siitä, että jalankulkijat olisivat pyöräilijöihin nähden etusijalla kaikkialla. Nykyään pyöräilijät ovat niin Helsingissä kuin vaikkapa nyt sitten Hollannissakin varsin itsekeskeisesti liikenteessä käyttäytyviä; vastuu sysätään jatkuvasti muille, ja niin ei voi liikenteessä käyttäytyä. Kenties sähköpyörien yleistyminen helpottaa tilannetta osaltaan, kun liikkeelle lähteminen ei olekaan enää niin vastemielistä, että esim. suojatien kohdalla hidastaminen tuntuisi ylivoimaiselta (kuten nykyään vaikuttaa olevan; raskaana ollut vaimonikin jäi suojatiellä fillarin alle niin että hammas katkesi ja juuri ennen törmäystä kuului vitun huutamista).
Autojen parkkipaikoilta voi toki varmasti jonkin verran ottaa tilaa, mutta sanoisin, että tässä pitää ottaa huomioon Suomen vuodenajat. Hollannissa ja Tanskassa voi pyöräillä ympärivuotisesti, mutta Suomessa tuo on käytännössä mahdotonta, jos puhutaan suurista massoista. Niinpä autoilu tullee säilyttämään suosionsa kulkumuotona, ja parkkipaikkoja tarvitaan autoille jatkossakin. Yhtäältä Helsingin keskusta-alueella autojen parkkipaikkoja on melko vähän. Niinpä keskitetyt pysäköintilaitokset (valitettavasti maksulliset, kuten Utrechtissakin oli jo alkanut näkyä) ovat kyllä jonkinlainen pakkorako, jos pyöräilyn määrää halutaan kasvattaa. Samalla nuo voisivat olla talvikuukausien aikana pidempiaikaisia säilytysratkaisuja pyörille.
Ehkäpä ennen pyöräilyn vaikeuttamista puuttuisin itse ensin entistä enemmän sähköpotkulatoihin, joilla ei esimerkiksi ole liikunnallisia hyötyjä pyöräilyn tapaan. Noiden pysäköintipaikoista löytyisi jo melko paljon tilaa pyörille. Mutta eipä tuo pyöräily vielä lähelläkään ole aiheuttamassa minkäänlaisia haasteita tilan viemisellä, jos vertaa vaikkapa autoilun vaatimaan tilaan.
Olen samaa mieltä sähköpotkulaudoista; ne ovat lähinnä haitta, ja nythän luiden murtumisista ollaan näköjään hiljattain siirtymässä ihan kunnon vammoihin ja jopa kuolemiin niiden takia. Toivottavasti vakuutuspakko hillitsee asiaa.
Aiemmin liikenteen jaottelu on ollut kaduilla autot - kevyt liikenne (eli kävelijät ja pyöräilijät). Nyt, jos pyöräilyn määrän kasvattamisen myötä jaottelu tulee olemaan autot - pyörät - kävely, pyörät tulevat viemään aiempaa enemmän tilaa nimenomaan jalankulkijoilta. Autoilta ei esim. Helsingissä juuri enempää voida ottaa ilman vaikeuksia hälytysajoneuvoille ja tavarakuljetuksille; kaistoja on minimimäärä jo nyt jne. Juuri tämän vuoksi painotin, että pyöräilyn tulee ehdottomasti olla sekä infran että liikennesääntöjen näkökulmasta alisteista jalankululle: pyörällä ei pidä voida ajaa aina niin kovaa kuin se kulkee eikä perille tarvitse päästä minimiajassa.
