Tampereella on riippakivenä nyt TAYSin vanha sairaalarakennus samalta ajalta ja samoilla ongelmilla. Kerroskorkeus on niin matala, että nykyaikaisen sairaalan vaatimaa talotekniikkaa ja ilmanvaihtoa siihen ei saa mahtumaan. Toimistotilaksi sen teoriassa voisi saneerata, mutta tulee kalliiksi eikä sellaiselle ei ole kauheasti kysyntää vähän keskustasta syrjässä. Nyt se nököttää orpona piruparkana modernien sairaalarakennusten keskellä mutta purkaakaan sitä ei saa kun se on rakennustaiteellisesti niin arvokas.
Näinpä. Kiinteistöjen vaatimukset muuttuvat ja esimerkiksi ilmastointi on tästä hyvä esimerkki, sen vaatimukset huomioiden.
En nyt halua miksikään purkuintoilijaksi ryhtyä ja toisaalta haikailen vanhojen jo purettujen talojen perään. Silti museointi tuo omat ongelmansa ja vaikka kiinteistö itsessään olisi kulttuurihistoriallisesti tärkeä ja silmällekin hieno, pitäisi museoinnissa silti ottaa muuttuvan maailman realiteetit huomioon. Museoimisen lisäksi myös kaavoituksen kankeus hiertää näissä käyttötarkoituksessaan vanhentuvissa kiinteistöissä. Helsingissä esimerkiksi Lastenlinna on tästä hyvä esimerkki, kiinteistön rapistuessa nyt pystyyn kun mitään ei oikein voida tehdä. Valistunut arvaus on se, että tuon kokoisen kiinteistön ihan pelkät ylläpitokustannukset jotta talo ei ihan homehdu paikalleen lienee reilun miljoonan vuodessa - voi olla useammankin. Aika turhaa käyttöä verovaroille.