NAM NAM
Peliitat - Leki. Noh, mitähän tuosta sanoisi muuta kuin ihanaa, 3 pistettä! Sekä tietysti se, että sarjoja NHL, KHL, Elitserien ja kotimainen liiga pelannut ammattilainen joutuu - niin joutuu ensin koirankoppiin Ilveksessä, sitten treenaamaan Lempäälään ja vielä keskellä kaameinta Suomalaista vuodenaikaa reissaamaan bussissa lännestä itään muutaman sadan katsojan eteen. Ei voida sanoa, että mies eläisi nyt unelmaansa, huh huh. Toki palkka varmaan edelleenkin juoksee Ilveksen taholta, mutta silti. Henkilökohtaisesti säälin, vaikka moni ei lapsena haaveilemallaan ammatillaan elantoaan hanki. Ja vielä se, että allekirjoittanut lähti loistavilla fiiliksillä hallilta. Kiitos Peliitat, tärkeät pisteet, näitä keväällä varmasti tarvitaan.
Itse ottelu ei suuria hienouksia tarjonnut, paitsi ehkä vastustajan (ei edelleenkään kaverin, yök mikä sanonta) taholta ajoittaisesti. Ykköskenttä oli Lekillä todella taitava, kakkonenkin hyvä, mutta onneksi sitten hiljenee. Peliitat piti tänään kuitenkin nämä kaksi kenttää suurimman osan (toki kakkonen teki 2 ensimmäistä jos oikein muistan) ottelussa kulmissa pörräämässä ja sieltä harvoin maaleja tehdään. Taitoa ja liikettä kyllä riitti jopa niin paljon, että Peliittaviisikko oli joskus aivan totaalisen puhki kun katko saatiin aikaan. Tosin on todettava, että joutuu se hyökkäävä joukkuekin kaloreita kuluttamaan pörrätessään. Corso erottui siniseltä kypärästään ja vaivattomasta liikkeestään sekä tottakai taitavista käsistään, mutta myös hiukka aneemisesta puolustamisestaan. Tämän voin kyllä ehdottomasti ymmärtää, ei voi olla helppoa olla Kanadalainen huippukiekkoilija ja joutua pelaamaan sarjaa, johon ei omasta mielestään kuulu. Hyvä oli myös kultakypärä Ilomäki, joka on varmuudella liigatasoinen pelaaja ensi kaudella jos ei viedä jo viimeistään tammikuussa. Joten näkemiin Lempäälä.
Parempia silti oltiin, kuten tulostaululla ottelun jälkeen loisti. Onhan näitä ollutkin. HCK oli täysin tuuliajolla ja Sporttikin viimeksi, mutta isoa palkintoa ei tullut, tänään tuli. Onnistumisia maalipaikoissa, jees.
Kotijoukkueesta nostan esiin S. Mannisen kaksine maaleineen, Mikko Lahtela ja Miika Heikkilä adjutantteinaan. Tosin omiin meni ainakin 1, voi olla, että toinenkin. Tarkistaa ei voi, kun "jostain ...vetin syystä" noita tilastoja ei edelleenkään voi tarkastella. Jo toinen huh huh!
Ja sitten My captain, my captain oli kuten aina taas joukkueen sydän. Keikka on hyvä, tuosta sijoittumisesta ja oikea-aikaisuudesta voi moni ottaa oppia. Isomäen Joni raataa illasta toiseen pyyteettömästi ja alusti Keikan maalin upealla syötöllään. Ketään en voi moittia, enkä tottavie haluakaan. Janne Juvonen maalilla hyvä, Takaiskuista ei mitenkään häntä voi syyttää.
Ja vielä Wikipediasta "Hakkapeliitat olivat Ruotsin sotaväessä kolmikymmenvuotisen sodan aikana palvelleita suomalaisia ratsumiehiä. Aseinaan heillä oli kaksi ratsupistoolia ja miekka. Lisäksi varusteina saattoi olla kypärä, nahkahaarniska (költeri) tai teräksinen rintahaarniska, kyrassi. Hakkapeliitat ratsastivat suomalaisilla ruunilla? Ruotsin ratsuväki ja hakkapeliitat sen osana käytti 1600-luvun alussa täysin uutta ratsuväen rynnäkkötaktiikkaa, jonka tuloksena oli erinomainen sotamenestys. Nimi hakkapeliitta tuli sotahuudosta "
Joten - Hakkaa päälle!
