Keskiviikkoinen liigaleki koitos olikin jo unohdettu ja TUTOlle pistettiin kunnolla kampoihin. Tunteikas ja mielenkiintoinen ottelu, näitä vaan lisää. Harmittavan vähän yleisöä, olisiko paikalla ollut noin 650 katsojaa? Viisaammat korjatkoot. Hallilla oli kuitenkin aivan loistava tunnelma! Yleisö kannusti Peliittoja, eikä tuo tukeminen ollut ainostaan yhden monotonisen rummun varassa.
- TUTOn maaleja ei voi pistää Rautiolan piikkiin. Ensimmäisessä maalissa Rautiolan päällä makasi vastustaja ja TUTOn toinen maali oli muuten vain kerrassaan upea! Klip-klip-klop ja kiekko maaliin, puolustus hajalle eikä maalivahdille jäänyt tuossa hässäkässä paljoa mahdollisuuksia. Lopun peliä Rautiola pelasi varmasti, kiekot eivät pompinneet kovin paljon, suurimman osan torjui joko kulmaan tai liimasi varusteisiinsa.
- Ville-Valtteri Leskinen. Huhuh, aivan huikea kaveri. Käsiä löytyy ja kikkoja on varmaan enemmän kuin Tuhannen ja yhden yön tarinoissa satuja. Pelisilmäkin on kohdillaan ja vaikuttaisi siltä, että Leskinen näkee kentän ja ketjukaverit mainiosti. Turhan usein vain sortui sooloiluun, monesti olisi ollut parempi syöttää kuin lahteä yksin pujottelemaan vastustajien sekaan. Muutenhan tuo ketju Alanne-Keinänen-Leskinen toimi mainiosti.
- Peliittojen taistelutahto ja periksiantamattomuus. Nopeat maalit eivät lannistaneet, vaan antoivat ennemminkin uutta puhtia.
- Joni Isomäki. Oli aktiivinen taklauspelissä. Isomäelläkin on tuota massaa yli 90kg, niin nuo pommit voivat jo tuntua jossakin. Tulee tekemään tällä kaudella uuden piste-ennätyksensä Mestiksessä.
- Silfver ja Tuhkanen olivat pakkikalustostamme varmimmat ja viisaimmat. Ovat myös hyökkäyspäässä vaarallisia.
- Wiikmanin raivoaminen oli lähinnä surkuhupaisaa, mukamas Liiga-vahti ja tulee Mestikseen vain pelleilemään. Sihti vielä hieman hukassa, ei aivan osunut linjatuomariin rapylällään. Kilpi ja maski saivat mukavasti ilmaa alleen.