Kyllä minä mesenaattina tekisin aina silloin tällöin yllätysvierailun toimitusjohtajan luokse ja kyselisin, mitä olet tänään tehnyt sen eteen, että talous tervehtyy. Jos toimitusjohtaja rupeaa puhumaan niitä näitä hyvästä ihmisyydestä ym. niin silloin olisi nopeiden toimenpiteiden aika.
Perusasiat kuntoon ja sen jälkeen voi sitten syleillä maailmoja ja leikkiä hyvää ihmistä, mutta niin kauan kuin koko organisaation olemassaolo on vaakalaudalla suurten taloudellisten tappioden takia, niin on pakko painaa perusduunia ja tehdä tulosta, vaikka kuinka väsyttäisi. Aina löytyy tilalle sellainen henkilö, jota ei ihan heti väsytä. Näin se vaan bisneksessä tuppaa menemään. Väsyvät siirretään syrjään. Miksi ammattilaisurheilu olisi poikkeus tähän sääntöön?
Perusasiat kuntoon ja sen jälkeen voi sitten syleillä maailmoja ja leikkiä hyvää ihmistä, mutta niin kauan kuin koko organisaation olemassaolo on vaakalaudalla suurten taloudellisten tappioden takia, niin on pakko painaa perusduunia ja tehdä tulosta, vaikka kuinka väsyttäisi. Aina löytyy tilalle sellainen henkilö, jota ei ihan heti väsytä. Näin se vaan bisneksessä tuppaa menemään. Väsyvät siirretään syrjään. Miksi ammattilaisurheilu olisi poikkeus tähän sääntöön?