Perjantaina tapahtui jotain omituista, ihmismielen omituisuuksia vai mitä sitten onkin?
Ennen Tappara-HIFK peliä palautin V75 kupongit, kuten tämän vuoden aikana on ollut tapana. Ennen en ollut lainkaan kiinnostunut hevosista, mutta nykyään pieni V75 systeemi tulee täytettyä viikottain. No, menin siis Veikkauspisteeseen ja annoin myyjätädille kaksi kuponkia, joista toinen oli siskoni tekemä. Myyjä antoi takaisin normaalisti kaksi tositetta ja täyttämäni kupongit. Veikkauspisteestä menin takaisin autoon ja laitoin autossa alkuperäiset kupongit pelitaskuun ja taitoin V75-tositteet kahtia, jonka jälkeen laitoin ne rahapussiin, kuten aina ennenkin. Rahapussi on luonnollinen säilytyspaikka veikkaustositteille, pidän niitä aina siellä. Mitäs siinä, rahapussi pysyi povarissa lätkäpelin ajan ja kuponkien palauttamisen jälkeen en käynyt kuin yhdessä liikkeessä asioimassa. Peli päättyi, koitti yö ja lauantai. Nähdessäni siskoni mieleen tuli V75-tositteet ja ajattelin palauttaa ne hänelle.
Mutta missä olivat tositteet? Ei missään. Ja varmasti laitoin ne rahapussiin, eivätkä ne ole tippuneet mihinkään. Autosta ei löytynyt mitään, koska luonnolisesti tositteet olivat rahapussissa. Ainoastaan alkuperäiset kupongit olivat pelitaskussa - siinä paikassa johon ne olin autoon jättänyt. En voi uskoa, että tositteet voivat tippua rahapussista mihinkään, varsinkin kun ne ovat siellä hyvin syvällä taitettuina ja en ole koskenut kyseiseen lokeroon ollenkaan ennen lauantaita. Jossain on jokin katkos. Olen aivan varma, että olen laittanut tositteet rahapussiin. Mutta jos näin ei olekaan käynyt? Muistan vain väärin. En varmasti. Siitä olen varma, että mihinkään ne eivät ole voineet pudota. No onneksi kummassakaan kupongissa ei ollut kuin korkeintaan neljä oikein, joten enempää asiaa ei tarvitse pohtia. Ihmettelen vaan.
Toinen hieman pelottavampi outo tapaus, tai sattuma, tapahtui armeijassa. Olin alikersantti ja lennonjohtotornissa tekemässä parini kanssa normaalia iltavuoroa päivystyksessä. Kesä oli kuumimmillaan ja olo mahdollisimman tukala. Huoneessa, jossa päivystimme oli seitsemän tietokonetta ja erilaisia säähavaintomittareita, kuten tuulimittari. Illan edetessä taivaalle nousi synkkiä pilviä ja kehittyi normaaleita lämpimän ilman ukkosia. Noin kuuden aikaan jytyytti oikein kunnolla ja sähköt alkoivat pätkiä. Katselimme rajuilmaa ja puhuimme paskaa, kunnes pamahti. Samassa menivät sähköt, mutta tuulimittarin astetaulukko (näyttää tuulen suunnan asteina) välkkyi ja taulussa oli lukema 666. Katsoimme kummatkin toisiamme silmiin ja molempien naamalle tuli väkinäinen hymy. Lukema oli taululla noin 5 sekuntia, kunnes sähköt palasivat. Asia oli sillä käsitelty. Emme puhuneet asiasta enää myöhemmin toisillemme tai yleensäkin kenellekään. Jäi vain hieman asia vaivaamaan ja hyvin muistiin. En usko pahemmin yliluonnollisiin, mutta en voi kieltääkään mitään. Kaikki oli kuitenkin todennäköisimmin sattumaa.