Itse olen aavistanut asioita. Siis sillä tavalla, että nousee etukäteen tunne, ettei kaikki ole kohdallaan, ja sitten saakin huomata jotain enemmän tai vähemmän kauheaa tapahtuneen.
Esim. juhannuksena pari vuotta sitten olin maaseudulla ystäväni luona, ja meidän oli tarkoitus vielä nukkua teltassa. Silloin oli aivan kamalla ukkonen, mutta telttamme oli hyvällä paikalla, ja pelasimme siellä aivan rauhassa korttia. Fiilis oli hyvä, ukkonen tuntui vähän jo menneen ohikin, ja kaikki oli siis aivan ok. Yhtäkkiä lähti sitten aivan kamala tunne nousemaan jostain syvältä sisältä, ja se tunne käski minun häipyä siitä teltasta ja vauhdilla. Aloin siinä sitten hosumaan, että nyt muutes lähdettiin, ja ystäväni katsoi minua juuri sillä ilmeellä, että onkohan tolla taas kaikki ihan kohdallaan. Sain ystäväni kuitenkin lähtemään, ja juuri kun olimme ehtineet sisälle, mistä oli hyvä näkyvyys teltalle, iski salama n.100m päähän teltasta.
En tajua mistä tuon vaaran aavistin, en edes pelkää ukkosta tms. Jostain vain tunne nousi, ja se oli oikeasti niin voimakas, että olisin vaikka iskonut ystäväni hiuksista sisälle, jos hän ei olisi muutoin tullut.
Lisäksi olen kokenut tällaisia ennalta aavistamisia, mm. varkauden ja kissan kuoleman suhteen.
Sitten vielä sellainen asia, että seinälläni oli yhdessä vaiheessa juliste, joka lepatti itsekseen. Painoin sen aina uudestaan TIUKASTI seinään kiinni sinitarralla, mutta vähintään vuorokauden kuluttua se lepatti jälleen. Muut julisteet kestivät aivan kiltisti paikoillaan. Lopulta en enään edes halunnut painaa julistetta kiinni seinään, koska se, että se jatkuvasti irtosi alareunasta, alkoi jo tuntumaan liian oudolta. Annoin sen sitten olla, ja siinä se lepatteli aikansa, kunnes tempaisin koko julisteen pois.