Hassuja ja omituisia tapahtumia tosielämässä

[Ruutiveijari]

Meillä kummittelee!

Vanhempien kotosalla on alkanut tapahtumaan.

Ensin pari viikkoa sitten alkoi valoja syttymään automaattisesti päälle. Aamulla saattoi olla vessassa valo, portaikossa valo tai saunassa. Vaikka miten illalla tarkistettiin jokainen ja oikein kirjattiin ylös, että "Tarkastettu!" niin aamulla oli taas pari päällä.

Sitten alkoi tavaroita liikumaan öisin. Huulirasva on yön aikana liikkunut pariinkiin otteeseen yöpöydältä keittiön pöydälle. Vessassa tavarat öisin vaihtelee paikkoja.

Nyt to-pe yönä olin yksin talovahtina kissan kera. Nukkumaan suunnatessa nappasin kissan syliin sohvalta ja aloin nousemaan yläkertaan. Juuri puolessavälissä kuului lähes normaalilla puheäänellä aivan korvan vierestä "...hei..." ja kissa sai sähärin. Se repi itsensä irti, nosti karvat pystyyn ja juoksi saunan lauteiden alle.

Minä jätin kämpän oman onnensa nojaan ja lähdin niin perkeleen nopeasti omaan himaan.

 

[Tapio Rautalapio]

Unissapuhumisesta

Voi tsiisus! Ei tästä naurusta meinaa loppua tulla. Kuulin nimittäin juuri äsken niin tajuttoman hauskan tarinan kännykän välityksellä, että.

Kaveri on juuri parhaillaan suorittamassa kansalaisvelvollisuuttaan Suomen raskaassa, palveluspaikkanaan Parolan Panssariprikaati. Noh, kaikki on kuullemma tähän asti mennyt ihan kivasti, mitään suurempia traumoja ei kuulemma ole jäänyt. Paitsi ilmeisesti alitajuntaan.

Kaverini oli viettänyt viime yön tyttöystävänsä luona, joka myös sattuu olemaan tuttujani. Muuten oli kuulemma ollut oikeinkin rauhallista, kunnes siinä joskus aamu kolmen perseessä muija oli herännyt siihen, että jätkäkaveri tetsasi sängystä keittiöön. Noh, tyttö piti jostain syystä mielittynsä käytöstä niin outona, että katsoi asiakseen lähteä perään. Ja keittiössä odottikin sitten varsinainen näky. Jätkä oli niin sanotusti jäpittänyt keittiön pöydän vierässä silmät selällään ja vetänyt lippaan hallituksen astuttua huoneeseen. Kun käytökseen ei kuulemma varovaisilla kysymyksillä saatu niin minkäänlaista muutosta, vastasi neitonen epätoivoissaan äijän sotilasterveydekseen. Ilmoille kajahti jotakuinkin seuraavaa: "Herra Kokelas. Tupa kolme valmiina tarkastustanne varten. Tuvan esimies alik. nönnönnöö. Ilmoitti alokas nönnönnöö."

Joo-o, heh, aika kuolematon...

 

[Paitselo]

Julkimonbongauspäivä!

Vaikka itse sanon, niin tämä on jo aika hyvä tulos:

Eilisen maanantain aikana vaimoni bongasi eri puolilla Stadia (osa tapahtui myös Vantaalla) seuraavat ihmiset:

- lähellä Aleksis Kiven patsasta palloili Kirka Babitzin
- Pohjois-Espalla tuijotteli lasittunein silmin Marimekon näyteikkunaa Riitta Uosukainen
- Vantaalla Isojanon eiku Isojaon leveillä käytävillä tuli vastaan ostoskärryineen Susanna Haavisto ja Jari Kaarela... hmm. mitäs se Kaakku siellä oli tekemässä?
- Liisankadulla saapasteli Remu vastaan...

 

[dana77]

Re: Kirkossa

Viestin lähetti Dave T
Oliko se sitten johdatusta tai pelkkää sattumaa, en minä tiedä, mutta isäni sitten viime hetkillä kääntyi minuun päin ja käski hakea autoon unohtuneet ruusut. Äkkiä parkkipaikalle ja pusikkoon heittämään ne perinteiset. En tiedä, voitteko kuvitella sitä helpotuksen tunnetta.

Vähän luulen, että keho tiesi että nyt ulosanti ei ole niin haitallista ja "antautui" vaikkei se tietoisella tasolla tapahtunutkaan.

Itselleni kävi joskus hieman samalla tavalla eli olin oksennustaudissa olevien sukulaisten luona käymässä ja katselin televisiota. Lähdin käymään vessassa ja juuri sinne käveltyäni tauti alkoi minullakin. Sitä ennen olo oli ollut ihan terve, mutta kai se kroppa tiesi paremmin...

 

[hanu]

Viestin lähetti Predator
Ja sitten asia selvisi. Olin AIVAN väärän ostoskärryn kimpussa. Syynäsin siinä sen ventovieraan naisen ostoksia, heilutin hänen sukkahousujaan vihaisena ja syytin häntä kinkkuni pöllimisestä... ja koko ajan se OMA kärryni oli viereisen hyllykön päähän pysäköitynä.

Loistava ketju, onkin aikanaan mennyt täysin ohi.

Mutta tähän Predan hienoon tarinaan muistelo vuodelta miekka&kirves. Olin parin päivän seminaarireissulla työn puolesta Suomen Turussa ja lähdin yllättäen iltasella kuljeskelemaan kylille. Eksyimpä sitten maan mainioon Dennikseen pizzalle, tilasin pizzan ja bissen, siinä odotellessani tunsin sitten tarvetta poiketa pihan perällä. Palattuani kädet puhtaana totesin uunin olleen kuuman ja pizzan saapuneen pöytään joten aloittelin siinä ruokailuani. Pari haarukallista maisteltuani aloin ihmettelemään salamin vähäistä määrää pizzassa, piti jo kutsumani tarjoilija paikalle kun pöydän viereen ilmestyi viehättävä nuori nainen ja aloitti keskustelun ISOIN KIRJAIMIN.

Eli siis olin vessasta tultuani istunut vahingossa naapuripöytään. No tilanne selvisi hienosti, Denniksen henkilökunnalle vielä näin vuosien jälkeenkin kiitos, neidille tuli lohdutusdrinnki ja uusi pizza täysin veloituksetta.

Ilta päättyi myös mukavasti, tosin samassa seminaarissa ollut pomoni jaksaa vittuilla vieläkin firman täysin turhasta maksamasta hotellilaskusta...

t. Hanu

 

[Rok]

En tiedä, onko tämä oikea ketju tälle asialle, mutta jonnekin sitä on pakko päästä hehkuttamaan...

Eli olimme eilen kaverini kanssa menossa katsomaan Suomi-Tsekki-matsia, ja juuri, kun olimme astumassa lipunmyynnin ovesta sisään, viereltä kuului ääni "Hei, pojat, ootteko lippuja menossa ostamaan". "Matilla olisi teille pari lippua." Luulin aluksi, että kyseessä on joku mustanpörssin kauppias, mutta katseen kääntö paljasti, että ko. jäpikäs oli Hexi Riihiranta vierellään Hagmanin Matti. Noh, mikäs siinä: myö vastattiin myöntästi ja Hakki antoi meille pari ilmaislippua klubikatsomoon.

Hauska sattuma sinänsä.

EDIT: Lisäsin lauseen.

 

[Hasse]

And she's buying a stairway to heaven

Tässä alkusyksystä kävelin stockkalla ja katselin ale levyjä. Silmiini osui Led Zeppelin 2 ja mukaanhan se lähti. Kotona levyn pari kertaa kuultuani päätin alkaa etsiä ystäväni tänne kadottamaa Zeppelinin, mielestäni parasta levyä. Jonkin aikaa etsittyäni löysin levyn ja olin erittäin tyytyväinen. Soitin ystävälleni ja ilmoitin levyn löytymisestä, ilmoitin myös olevani halukas lainaamaan muita Zeppelinin levyjä. Ystäväni ilmoitti sen olevan mahdollista ja kiitteli levyn löytymisestä - puhelun loppuun hehkutimme molemmat Stairway to heaven kappaletta.
Siirryttyäni koneelle hain taustakuvaksi kukkaisatportaat jotka johtavat taivaaseen, ja kuvassa luki "and he's buying a stairway to heaven". Tyttöystävääni etoi taustakuva, kuullemma liian surullisena. Tapahtui sitten että kyseinen ystävä viikkoa eteenpäin tappoi itsensä ja hänen hautajaisissaan oli samanlaisia kukkia tullut joltain - itselläni oli todella järkyttynyt olo pitkään.


I don't know, but I've been told, biblic woman got no soul

 

[Turambar]

Joskus reipas kymmenen vuotta sitten tuli teeveestä sunnuntai-iltaisin Kolmosvisa. Meillä oli äitini kanssa tapana katsoa tuota ohjelmaa kaksistaan ja kilpailla tiedoillamme.

Yhtenä näistä sunnuntai-illoista katsoimme ohjelmaa taas aivan normaalisti. Ennen kuin juontaja ehti heittää seuraavan kysymyksen ilmoille, minulla välähti. En osaa kuvata sitä muuten. Syttyi semmoinen sarjakuvista tuttu lamppu pään päälle ja tiesin, että vastaus seuraavaan kysymykseen on pyramidi. Ilmoitin tämän äidilleni ennen kysymyksen julkituloa. Vastaus kysymykseen (jota en enää muista) oli kuin olikin pyramidi. Kysymyksellä ei ollut mitään määrättyä aihepiiriä, kuten esim. rakennelmat tms.

Ällistynyt äitini nappasi lehden käteensä ja tarkasti, ettei ohjelman jakso ollut uusinta, jonka olisin jo voinut nähdä samalla kun minulla "välähti" taas. Ilmoitin äidilleni seuraavan kysymyksen vastauksen olevan kolibri. Nappiin taas. Kysymys kuului, mikä eläin on kyseessä ja sen jälkeen tuli muutama vihje ja jo ennen kuin kukaan oli vastausta kertonut, katsoi äitini minua kuin kummitusta.

Tämän jälkeen ei ole moisia välähdyksiä kuulunut. Perhana, jos rupeaisi välähtelemään lauantaisin lottokupongin täytön yhteydessä.

 

[Sistis]

Meikäläinen on havainnut itsessään melkoisia meediofiiliksiä viime aikoina. Olen koko sen ajan mitä muistan elämästäni, kokenut niin sanottuja dejavu-ilmiöitä, enkä itse asiassa näe koko hommassa mitään yliluonnollista. Viime aikoina niitä on tosin tuntunut olevan tuplasti normaalia enemmän.

Toinen erikoinen juttu on oudot vaistoamisfiilikset, joita olen myös kokenut pari kertaa aivan lyhyen ajan sisällä. Kaksi viikkoa sitten matkustin bussilla Tampereelta Hervantaan. Mietin sählyvuoroa, joka olisi parin tunnin päästä. Samalla tuli jotenkin fiilis, että eräs nainen, joka on samalla sählyvuorolla, soittaisi minulle hetken kuluttua ja kysyisi, onko sählyyn tulossa porukkaa. No valehtelematta maksimissaan kaksi sekuntia myöhemmin puhelimeni soi, ja juurikin tämä nainen soitti ja kysyi, onko sählyyn tulossa väkeä.

Samanlainen tapaus toistui viime torstaina. Olin TTY:n ruokalan ruokajonossa ja aloin miettimään, että piakkoin varmaan eräs tämän palstan nimimerkki soittaa minulle. Jono liikkui hitaasti, ja kuinka ollakaan minuuttia myöhemmin tämä nimimerkki soitti minulle.

Melkoista yhteensattumaa, sano...

 

[MiikaL]

Re: Totta tämäkin.

Viestin lähetti Ruutiveijari
Eräänä joulukuun aamuna vuonna -93, eli kun olin 13 vuotias, kipitin herättyäni vessaan ja ihmettelin outoa kutinaa selässä. Ajattelin, että huonosti ollut lakana tms, tuntui sormella pieni painaumia ympäri selkää.
Suihkun jälkeen kun pyyhe lantiolla saavuin keittiöön aamupalaa hakemaan niin sisko kirkaisi ääneen ja osoitti sormella selkääni. Siihen oli yön aikana ilmestyneet TODELLA tummanpunaiset ja noin 2 mm syvät punaiset viirut.

Itselläni myös on tuossa selän alareunassa yksi aivan punainen, n. 5cm pitkä "viilto" ollut jo kesästä lähtien, eikä minulla ole harmaintakaan aavistusta, mistä se olisi voinut tulla. Kun tuon ensimmäisen kerran huomasin, pieni epätietouden tunne valtasi mielen. Vieläkään en ole ratkaisua löytänyt, mistä tuo olisi selkään ilmestynyt, mutta eipä se ole pahemmin tätä meikäläisen elämää painanut. Toivotaan ettei naaman sellaisia ilmesty.


Samoin kokemuksin, Miika.

 

[eh]

Tänään tapasin kotimatkalla Jokerifanin. Tämä fani ei ehkä vastannut demografisesti mitään keski- ja tyyppiarvoja, eikä varmasti ollut se jokerifani, josta täällä usein puhutaan (usein IFK-fanien sormin ja usein pilkalliseen ja vähättelevään sävyyn). Tämä fani oli sitä polvea, jonka Jokerit on menettänyt hjallistelun myötä.

Lyhyeksi jäänyt tuttavuutemme alkoi Pasilan rautatieasemalla, kun epäsiististi pukeutunut, keski-ikäinen ja silminnähden päihtynyt mies kysyi minulta ensin: "meneeks toi stadiin", tarkoittaen lähestyvää junaa ja sitten "paljon se matsi päätty?" Vastasin kohteliaasti: "menee" ja: "tasan 3-3". Ihmettelin hiukan: oliko mies niin kännissä, ettei tiennyt/muistanut tulosta (noin kymmenen minuuttia ottelun päättymisen jälkeen), vai eikö hän ollut itse ollut ottelussa.

Pitkään minun ei tarvinnut ihmetellä, sillä mies kertoi syyn: hänet oli heitetty pihalle Areenasta kesken ottelun. Tästä välillemme kehkeytyikin koko lyhyen junamatkan kestänyt keskustelu. Mies kertoi muistavansa, kun Jokerit vuonna 1967 perustettiin ja piti sitä (minusta oikeastaan oikeutetusti) riittävänä syynä katsoa loppuun jääkiekko-ottelu, jonka näkemisestä hän oli maksanut, oli kännissä tai ei (tässä tapauksessa oli) ja huuteli hallissa tai ei (tässä tapauksessa huuteli).

Tyydyin myötäilemään: ei tuolla taideta hyvällä huutamista katsoa, kuollut paikka. Siellä kun huutaa, kääntyvät ihmiset ihmetellen katsomaan. Jäähallissa nimenomaan pitäisi huutaa, ei istua paikallaan firman maksamilla paikoilla syömässä hampurilaisia. "En taida sinne mennä vähään aikaan", oli herra fanin kommentti. "Liikaa bisnestä ja liian vähän fiilistä". Taidapa sitä paremmin sanoa.

Asemalla sain vielä kuulla olevani hyvä jätkä. Sitten hyvästelimme ja suuntasin metroon. Viimeisen kerran näin Fanin metron ikkunasta. Hän istui Rautatientorin metroaseman penkillä, odottamassa Mellunmäen metroa...

 

[Snakster]

Viestin lähetti eh
Tänään tapasin kotimatkalla Jokerifanin.
---

Loistava ja liikuttavakin tarina. Hatunnosto tuolle starbulle. Sääli, että ovat menneet pilaamaan tuoltakin yhden hienon asian elämästä.

 

[Parker27]

Itselläni myös on tuossa selän alareunassa yksi aivan punainen, n. 5cm pitkä "viilto" ollut jo kesästä lähtien, eikä minulla ole harmaintakaan aavistusta, mistä se olisi voinut tulla. Kun tuon ensimmäisen kerran huomasin, pieni epätietouden tunne valtasi mielen. Vieläkään en ole ratkaisua löytänyt, mistä tuo olisi selkään ilmestynyt, mutta eipä se ole pahemmin tätä meikäläisen elämää painanut. Toivotaan ettei naaman sellaisia ilmesty.

Myös minulla on 3 sellaista "viiltoa" selässä. Ollut jo pitemmän aikaa eikä mitään hajua mistä ovat tulleet. Ensin mietin et olenko päissään käynyt jonku muijan luona joka on raapinut ne selkääni mutta sitten tajusin että eihän se ole mahdollista :-) En tiedä mistä ovat tulleet mutta eivät ne minua ole mitenkään haitanneet. Nykyinen muija vaan on kysellyt et kuka sun selkää on raapinut..heh

 

[timmi]

Re: Re: Totta tämäkin.

Viestin lähetti Miika-90
Itselläni myös on tuossa selän alareunassa yksi aivan punainen, n. 5cm pitkä "viilto" ollut jo kesästä lähtien, eikä minulla ole harmaintakaan aavistusta, mistä se olisi voinut tulla. Kun tuon ensimmäisen kerran huomasin, pieni epätietouden tunne valtasi mielen. Vieläkään en ole ratkaisua löytänyt, mistä tuo olisi selkään ilmestynyt, mutta eipä se ole pahemmin tätä meikäläisen elämää painanut. Toivotaan ettei naaman sellaisia ilmesty.


Samoin kokemuksin, Miika.

Mystistä.
Myös minulla on muutama epämääräinen "viilto selässä", noin 10cm/kpl pitkiä muistaakseni. Sellaisia ruoskanjäljen näköisiä.

Viirut havaitsi äitini joskus kymmenen vuotta sitten uimarannalla, ja rupesi vihjailemaan ruoskimisleikeistä.

Nyt kun asiaa pohtii, tulee karmaisevalla tavalla mieleeni Freddy Krueger.

Hyvä tietää, etten ole ongelmani kanssa yksin. Pitäisiköhän koittaa selvittää joukolla (anteeksi Jouko), mistä kyseisessä asiassa on kyse?

 

[Ruutiveijari]

Re: Re: Re: Totta tämäkin.

Viestin lähetti timmi
Hyvä tietää, etten ole ongelmani kanssa yksin. Pitäisiköhän koittaa selvittää joukolla (anteeksi Jouko), mistä kyseisessä asiassa on kyse?

Minulla on jo lausunto muutamalta lääkäriltä, joiden perussisältö on "emmää vaan tiedä". Nuo meitin viivat ainakin tuntee sormella hyvinkin selkeästi, kun juoksuttaa sormea ylös selkää pisin.

 

[Riesa]

Todennäköisyyksiä osa 2

Aikoinaan, kohta jo kymmenen vuotta sitten ostin ensimmäisen kännykkäni (Nokia 101). Valitsin listasta numeron ja olin onnellinen.

Kaksi päivää kapulan käyttöönoton jälkeen olin huoltoasemalla kaffella, ja tiskillä myytiin Pontiac-arpoja. Ajattelinpa korvata vanhan Mitsubishin uudella amerikan autolla, ja valitsin arvan nipusta.

Arvassa oli raaputuspinta, jonka alla arvan numero. Raaputtelin pinnan puhtaaksi, ja ihmettelin kun numerosarja tuntui kumman tutulta...

Hetken pähkäiltyäni tajusin numerosarjan olevan saman kuin kaksi päivää aiemmin valitsemani puhelinnumeron ! Arvassa numerosarja oli vain takaperin verrattuna puhelinnumeroon, muuten täysin identtinen !

Tuo arpa on muuten tallessa vieläkin. Tuntuu vain että asialla on oltava suurempi merkitys kuin yhteensattuma...

 

[Twite]

Viestin lähetti eh
Tänään tapasin kotimatkalla Jokerifanin...

Oi, olisiko ollut samainen herra jonka itse eilen tapasin Areenan sisäpuolella? Tapaamani henkilön faniudesta en tiedä, ei ollut ulkoisia tuntomerkkejä asusteissa. Tuolle herralle ei enää tarjoiltu olutta, järjestysmiehen mielestä 'on parempi että ette enää ota'. Järkkäri toimi fiksusti ja asiallisesti hoitaen asiansa pyrkimättä kohteensa täydelliseen nolaamiseen muiden silmien edessä. Pisteet siitä. Pisteet myös ko. herralle joka, tilastaan huolimatta, ymmärsi että ei kannata taistella vastaan vaikka se olut olikin tytön laskemana jo siinä ihan hyppysten ulottuvilla. Liikuttava hetki. Nyt jäin sitten miettimään että ohjasiko herraa pois taluttava järkkäri miehen saman tien ulos asti hallista...

Mietin siinä ääneen Jokeri-fani kaverilleni että mitenköhän Hämeenlinnan 'urheiluseurajärkkärit' olisivat asian hoitaneet. Kaveri kommentoi, oikeaan osuen, että ei ole mahdollista että Hämeenlinnassa jollekin ei enää tarjoiltaisi.

 

[Poison]

Ei mitään kovin omituista, mutta jotain kuitenkin. Olimme hyvän ystäväni kanssa syömässä jokunen aika sitten ja ohessa totta kai jutustelimme ahkerasti jotakin. Kaverini sanoi sitten jotain, jonka jälkeen menimme molemmat hiljaisiksi muutamaksi sekunniksi ja hetki tavallaan pysähtyi. Sitten avasimme molemmat suumme täsmälleen samaan aikaan ja sanoimme kumpikin: "En ymmärrä". Ei tuo vielä sinänsä mitään, mutta molemmat kun sanoivat lausahduksen venäjän kielellä ja todellakin täsmälleen samaan aikaan. Onneksi ei edes paljoa naurattanut tilanteen jälkeen...

Itse olen kokenut viime aikoina todella paljon sellaisia "deja vu" -hetkiä. Viime perjantaina olin lähdössä ulos, kun yksi tuollainen hetki tuli, ja sen kesto oli jotain viitisen sekuntia. Valehtelematta voin sanoa, että oli kuin olisin katsonut mielessäni hidastettua filmiä todellisuudesta ja tiesin sekunnin ennen ulko-ovemme aukeamista sen, että se tulee aukenemaan sisälle tulleen perheenjäsenen toimesta. Enkä siis osannut tietoisesti yhtään odottaa perheejäsentäni sisälle tulevaksi, en edes tiennyt hänen olleen ulkona. Olo oli aika huima tuon jälkeen, kylmät väreet menivät pitkin selkää.

Edit: Vielä välähti mieleen yksi asia, joka menee sarjaan "Täysin mystisesti kadonneet tavarat". Kysymys on valokuvakansiostani, joka on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ko. kansiota en ole onnistunut löytämään viimeiseen puoleen vuoteen, vaikka välillä on tehty suurtakin suurempaa suursiivousta ja etsitty oikein etsimällä. Ehkäpä kissani on syönyt sen?

 

[Miguel]

Viestin lähetti Hasse
Tässä alkusyksystä kävelin stockkalla ja katselin ale levyjä. Silmiini osui Led Zeppelin 2 ja mukaanhan se lähti. Kotona levyn pari kertaa kuultuani päätin alkaa etsiä ystäväni tänne kadottamaa Zeppelinin, mielestäni parasta levyä. Jonkin aikaa etsittyäni löysin levyn ja olin erittäin tyytyväinen. Soitin ystävälleni ja ilmoitin levyn löytymisestä, ilmoitin myös olevani halukas lainaamaan muita Zeppelinin levyjä. Ystäväni ilmoitti sen olevan mahdollista ja kiitteli levyn löytymisestä - puhelun loppuun hehkutimme molemmat Stairway to heaven kappaletta.
Siirryttyäni koneelle hain taustakuvaksi kukkaisatportaat jotka johtavat taivaaseen, ja kuvassa luki "and he's buying a stairway to heaven". Tyttöystävääni etoi taustakuva, kuullemma liian surullisena. Tapahtui sitten että kyseinen ystävä viikkoa eteenpäin tappoi itsensä ja hänen hautajaisissaan oli samanlaisia kukkia tullut joltain - itselläni oli todella järkyttynyt olo pitkään.

Näitä uskomattomia sattumia (vai henkimaailman juttuja?) todellakin löytyy.

Ostin viime joululomalla Juice Leskisen Yölento-levyn, jonka Juuret-kappale on omistettu itsemurhan tehneelle Juicen ystävälle. Biisin lopussa asia on ilmaistu aika lailla kiertelemättä: "Nikkekään ei enää saavu aulaan / hänkin uskoi löytäneensä satumaan / sinne päästäkseen hän kiskoi narun kaulaan / sitä koko loppuelämänsä joutui katumaan". Ostoiltana kuuntelin levyn läpi ja mietin vähän syvällisiä kuultuani tuon biisin. Seuraavana aamuna veljeni kertoi kuulleensa puhetta, että eräs entinen joukkuekaverini olisi hirttänyt itsensä. Parin viikon päästä lehdessä ollut kuolinilmoitus vahvisti asian, ja tapahtumapäivä oli sama kuin levyn ostopäivä.

Vaikka en tuntenut kaveria kovin hyvin, sillä emme olleet pelanneet kuin vuoden samassa joukkueessa, enkä erityisemmin pitänyt hänestä, tuollainen uutinen pysäyttää aina.

 

[Timbit]

Kun perjantaina ajoin töistä kotiin, näytti edelläni mennyt taksi suuntamerkkiä kääntyessään risteyksessä oikealle! Olin kyllä kuin puulla päähän lyöty. Tosin tämä tapahtui vain kerran, joten kyseessä lienee ollut kuljettajan hetkellinen mielenhäiriö.

 

[Dynamo]

Olimme vanhan kaverini kanssa oluella. Kaverini olen tuntenut yli viisitoista vuotta, jostain yläasteelta. Sattuipa niin, että samaisessa nuoruuden lähiössä asui myös kaverini mummo, jota nuorempana aina morjestettiin. Vuosiin en ollut kuullut tuosta mummosta mitään ja yht´äkkiä kesken olutsession sain päähäni kysyä: "Mitäs muuten mummollesi kuuluu?". Kaverini meni vähän hämilleen ja sanoi: "hassua, että kysyt, mummon teholääkitys lopetettiin muutama päivä sitten ja sen pitäisi kuolla näinä päivinä." Siinä sitä ihmeteltiin tepaattista yhteyttä mummoon ja muisteltiin sen autonajotaitoa tai jotain muuta häneen liittyvää hauskuutta. Noin kymmenen minuutin kuluttua kaverini sai tekstiviestin isältään: "Mummo kuoli kymmenen minuuttia sitten".

Huh huh. Olipahan karmaiseva hetki. Tovin siinä pyörittelimme silmiämme ja ihmettelimme ajoitusta...

 

[Sistis]

Meikäläinen on samaan aikaan palstan vittuuntunein ja onnellisin kirjoittaja...

 

[RV16]

Nukuin autuaasti kotona samalla kun toiset väsäsivät äidinkielen koetta. Buahhaahhaaa...those losers.

Eri asia sitten miten saan tuon äikän kurssin läpi kun koe jäi tekemättä...

 

[Everton]

Tuossa nelisen tuntia sitten tapahtui sivullekirjoittaneelle jotain suhteellisen outoa. Olin vasta heränneenä ja unenpöpperöisenä ulkona koiran kanssa, sellaisessa pienessä metsikössä. Sateista sunnuntaiaamua tahditti lähesisestä ortodoksikirkosta kuuluva kellojen soitto. Yht'äkkiä pusikosta ilmestyy hampaaton mummo, joka kävelee luokseni täysin koirasta piittaamatta. Kysyy ensin jotain venäjäksi ja alkaa sitten rukoilla puolestani(?). Edelleen venäjäksi. Pyöritän hetken päätäni ja päätän lähteä kävelemään kotia kohti, ennen kuin mummo polvistuisi eteeni tai hyppäisi kaulaani. Mummo jatkaa matkaansa pöhelikössä, eikä edes kulje viereistä polkua pitkin.

Keltään venäläistä mummoa kateissa?

 

[Sistis]

Juuri, kun kirjoitin viestiä tuohon Kettutyttö-ketjuun, havaitsin, että joku outo liikkuu jalkaani pitkin.

No perkele! Se oli leppäkerttu, kaksipisteinen sellainen! Mitä vittua! Huomenna tulee joulukuu ja leppäkerttujen pitäisi olla talviunilla tai kuolleita tai jossain muualla, mutta EI täysissä sielun ja ruumiin Suomessa, ja vieläpä meikäläisen lahkeessa (ulkopuolella onneksi)...