Hassuja ja omituisia tapahtumia tosielämässä

[uljas]

Jopa tuli edellisestä mieleen eräs television sammuminen. Olimme kahden kaverini kanssa seuraamassa telviissionista vuoden 2000 EM-kisojen loppuottelua Ranska-Italia. Oli kesä ja tietenkin lämmin. Ikkunasta helotti aurinko pilvettömältä taivaalta. Sitten yhtäkkiä kuului HELVATANMOINEN jysäys. Näköradio pimahti ja seinät tärisi. Kaverini hyppäsi varmaan puoli metriä penkistä ilmaan ja putosi persuksilleen lattialle. Toinen heppu taas heittäytyi mahalleen lattialle ja minä jäin suu auki paikalleen ihmettelemään. Se oli salama kirkkaalta taivaalta kirjaimellisesti, sillä menimme oikein ulos katsomaan eikä siellä juuri näkynyt kuin pari pilven hattaraa. Erityisesti jäi mieleen toisen kaverin sinkoutuminen säikähdyksen voimasta nojatuolista ilmaan =)

 

[tonderi]

Kaikki on mahdollista

Tämä tapaus sattui parisen vuotta sitten. Mulla oli nokian 3110 kännykkä taskussa ja sen näyttöön oli ilmestynyt numerot 666. Mikä parasta tässä niin puhelimessa oli koko ajan näppäimet lukossa joten vahingossa ne eivät ollet siihen ilmestyneet. Kyllä sitä kaverin kanssa ihmeteltiin että miten se voi olla mahdollista. Numeroita ei nimittän saanut pois ennen kuin oli avattu näppäimet ja sit pyyhitty.

 

[XeNedra]

Itselle sattui jotain hieman outoa muutama viikko sitten. En todellakaan ole aamuihmisiä ja harvoin herään ennen klo 11, ellei aivan pakko ole. Eräänä arkiaamuna kuitenkin satuin heräämään klo 7:04 -tuli aika vilkaistua videon kellosta- oloon, että herätyskello soi. Kuitenkaan se minutkin herättänyt kello ei olut omani vaan poikaystäväni, jonka piti herätä töihin. No eihän tuossa sinällään mitään kummallista vielä ole, mutta kun kultaseni asuu 200 km päässä. On miehellä aika tehokas herättäjä, kun sen soittoon herään tuollaisenkin matkan päästä. Piti asia vielä kullalta illalla varmistaa, ja kyllähän hänen herätyskellonsa oli juuri siihen aikaan soinut.

 

[Rod Weary]

Äsken sattui kumma juttu. Olin avaamassa teksti-tv:tä ja ajattelin ennen avaamista, minkälaisia otsikoita sieltä löytyy. Jostain kumman syystä mieleen juolahti, että onkohan joku kuuluisa urheilija kuollut. Ja kauhukseni huomasin parin sekunnin päästä, että kyllä, pyöräilijä Marco Pantani oli todellakin siirtynyt autuaammille pyöräteille. R.I.P.

 

[burning heart]

Kaikkihan tietävät elokuvan The Ring, tietäväthän?

Sattui sitten kerran niin, että katseltiin tuo leffa muutaman kaverin kanssa hieman myöhemmällä ajankohdalla - ja vilun väristykset kulkivat selkäpiissä, kyllä. Elokuva sitten loppui ja siinä hetken kelasimme sen tapahtumia hyvässä tunnelmassa kanavapujottelun ohessa. Kanavapujottelun päätteeksi jumahdimme kanavalle TV2, josta tuohon aikaan yöstä tuli tuo onneton tekstaritietokilpailu, tiedättehän. Sitä sitten jostain syystä jäimme katselemaan ja arvailemaan vastauksia kysymyksiin. Tuota huvia ei kauaa kestänyt, kun yhtäkkiä koko television ruudun täydeltä tuuppasi lumisadetta. Lumisadetta... Lumisadetta... Lumisadetta... Kaiken kukkuraksi kanava ei suostunut heti ensimmäisestä kaukosäätimellä kokeilusta vaihtumaan. Hysteria oli valmis. Ymmärtänette varmasti.

Myöhemmin yöllä heräsin säpsähtäen siihen, kun tunsin jonkun ottavan vasemmasta käsivarrestani kiinni todella tiukalla otteella. Valonappulan jälkeen mitään ei missään kylläkään näkynyt, mutta käsivarressa tuntui kyllä vieläkin jyskyttävänä tunteena tuo ote. Ja sain välittömästi uudestaan untakin. Yeah right.

Eikä kahta ilman kolmatta. Seuraavalla viikolla löysimme kaverini kanssa kirjastosta sanomalehtiä, jossa naamat olivat tunteella sotkettu samaan tapaan kuin elokuvassa. Tässä vaiheessa hypin riemusta, uskokaa pois.

Ja jotteivat nämä kauhun tapahtumat rajoittuisi vain tuohon ajankohtaan, niin löysin muutama kuukausi sitten käsivarresta todellakin nuo jäljet. Jäljet, jotka olivat kuin suoraan elokuvasta. Olivat tulleet yöllä, eikä vieläkään ole tietoa, kuka/mikä tuollaiset mustelmat olisi saanut aikaan. Ei, enkä ollut ollut edellisenä iltana edes juhlimassa, eikä alkoholilla ollut vaikutusta asiaan.

Tai sitten ei pitäisi ottaa noin tosissaan noita elokuvia.

 

[Tep]

Tämä nyt ei ole mitään kovin ihmeellistä, mutta sattumus kumminkin.

Aloitin viikko sitten SM-liiga korttien keräilyn, pelkästään omaksi huvikseni. Ja onhan se ihan hauskaakin, kun ei ikinä tiedä mitkä kortit sieltä paketista tulevat. Nyt jo ihan kivat 78 korttia kasassa, joista kaksi erikoiskorttia, -4 samaa.

Mutta siis asiaan:

Aluksi meni todella hyvin, ei yhtään samaa korttia, mutta lauantaina samassa paketissa (yhdessä paketissa 6 korttia) 4 samaa korttia, mitkä jo omistin.

Oliver Setzinger, Martin Stepanek, Miska Kangasniemi ja pahin, kaksi Toni Koivistoa, ja vielä kaikki todellakin samassa paketissa.

Ei nyt mitään ihmeellistä, mutta kumminkin vähän outoa.

 

[Moto]

Viime yönä tapahtui jotain, joka on aiheuttanut nyt päivän mittaan sekä naurunpurskahduksia että kylmiä väreitä.

Jossain vaiheessa aamuyötä heräsin siihen, että nukuin erittäin epämukavassa asennossa. Mitä muutakaan asialle voisi tehdä kuin kääntää kylkeä ja ottaa parempi asento? Minäpä koitin monta kertaa, mutta mukavaa asentoa ei tahtonut löytyä sitten millään. Lopulta tilanne alkoi kristallisoitua minulle ja hätkähdin aika lailla, kun tajusin, mistä oli kyse. Makasin tyhjässä KYLPYAMMEESSA.

Ei siis pienintäkään käsitystä, miten ja missä vaiheessa sinne olin joutunut. Siitä olen sataprosenttisen varma, että yö alkoi normaalisti sängyssä ja sänky oli selvästi korkattu, kun ryömin sinne takaisin. Illan mittaan otin kyllä muutaman oluen, mutten niin montaa että filmi olisi noin totaalisesti katkennut...

Mitä ihmettä kummaa oli siis voinut tapahtua? Unissakävely tuntuisi todennäköisimmältä vaihtoehdolta, mutta sellaista en ainakaan todistettavasti ole tapahtunut. Tai sitten olin mennyt täysin unenpöpperössä tyhjentämään rakkoa ja laittanut maaten syystä tai toiseesta ammeeseen. Tai sitten UFO:t kaappasivat minut ja palauttivat vahingossa väärään suorakaiteenmuotoiseen elementtiin... Vai oliko koko homma unta? Ei ollut... Se oli aivan liian eläväntuntuinen uneksi.

 

[Sistis]

Viestin lähetti Moto
Illan mittaan otin kyllä muutaman oluen, mutten niin montaa että filmi olisi noin totaalisesti katkennut...

Tuo selitys ei mene läpi! Se on kuultu niin monta kertaa ennenkin. Jätät ehkä tarkoituksellisesti kertomatta sen yhden pullon viljatuotetta, nimeltä Koskenkorva... =)

Tai sitten muutama onkin muutama enemmän. =)

Suurin osa UFO-sieppausten hukkuneista parista tunnista ovat todistetusti viinan aiheuttamia. Taustalla aina se muutama olut. =)

 

[Moto]

Muutama oli 8 pulloa kolmosta (1/3 litran pulloja). Niistäkin kaksi ensimmäistä jo kuuden, seitsemän välillä ja loput kuusi noin kymmenen ja kahden välillä. Nukkumaanmenosta ja muutenkin koko illasta on ihan täysin selkeät mielikuvat...

 

[stiflat]

Viestin lähetti Moto
Tai sitten UFO:t kaappasivat minut ja palauttivat vahingossa väärään suorakaiteenmuotoiseen elementtiin...

Heh heh, hyvä ettei sentään lattia/arkkupakastimeen tyrkännyt lopuksi.

 

[cosmic_rodeo]

Löysin tänään kevättakkini taskusta Jyväskylän Liikenteen bussilipun. Lippu on ostettu 16.5.03 klo 17:06 linjalle 0191 (eli bussi nro.19, vissiin), keskustasta Kuokkalanpellolle.

Muuten hyvä, mutta minä olin Turussa tuona kyseisenä päivämääränä.

Omituista ja hieman pelottavaakin.

 

[Juha Salminen]

Äsken sattui jonkin verran aikaisia vähemmän kummallinen, mutta silti aivan tarpeeksi outo tapaus.

Nimittäin allekirjoittaneen tönön etuovi oli auki, ja eteisessä oli pari boksia, joissa oli yo-juhlien jälkeen pulloja. Noh, toisessa näistä bokseista räpiköi sitten täysin elävä lintu.

Hetken aikaa mietiskelin, notta mitä siinä sitten tekisi. Linnun rauhoituttua iskin sitten korin boksin päälle, kannoin ko. boksin ulos, kaadoin kyljelleen ja otin korin edestä pois. Vapautuipas sekin lintu sitten. Näin täällä.

Niin. Ja jokin viikko sitten tässä talossa tepasteli orava.

Jos minulta kysytään, niin raja se on eläinystävyydelläkin...

 

[Pullamössö]

Keminmaassa oli joskus kultaisella 50-80 luvulla Pappi, joka oli siis henkeen ja vereen uskonnollinen. Ihmiset piti tätä pappia hieman pöpinä koska sillä oli tapana kertoa kaikenlaisia juttuja.
No, tämä pappi lupasi ennen kuolemaansa että jos hänen tarinansa/juttunsa olivat valetta, hän mätänisi ja jos ne olisivat totta, hän ei mätänisi. No pappi kuoli ja kupsahti. Myöhemmin sitten äijän ruumista tarkastellessa tämä pappi oli säilynyt epänormaalin hyvin haudassaan. Mitään selitystä tälle ei kyetty antamaan. Pappi oli siis puhunut totta.

Näin minä asian muistelen, joku varmasti muistaa paremmin.

 

[taskuraketti]

Tää on juttu jota ei pysty mitenkään ratkaisemaan.

Olin jotain 6-7 vuotias, kun rakas iso-mummu oli koullu vuosi sitten tapaturman takia, noh sit kertomukseen nukuttiin iso-siskoni kanssa kotona samassa huoneessa kerros sängyssä. Satuin heräämään keskellä yötä oli aivan pilkkopimeää, huoneessa kun oli talvi siinä vähän aikaa kuunteliin vanhempieni kursausta viereisestä makuuhuoneestä. Siskoniki heräs ja meni vessaan suorittamaan tarpeensa.

Minä nousin sängystä ylös menin leikkipöytäni eteen istumaan, edessäni oli tauli joka oli kuin peli. Siittä lasisesta taulusta näin vain oman naamani, enkä mitään muuta. Yht äkkiä tunsin kylmät kädet jotka tarttuivat olkapäistäni kiinni, katoin taulupeiliin enkä nähny mitään muuta kuin omat kasvoni. Kuulin kun kylmä ääni kuiskasi korvaani sanoen " Moi Kalle". Säikähdin niin paljon että juoksin eteiseen kurkkasin makuuhuoneeseen sielä vanhemmat vetivät sikeitä, Siskoni oli edelleen vessassa ja kuulin koko ajan kun vesilorisi. Pistin huoneeseni valot päälle, eikä siellä ollu mitään tavallisesta poikkeavaa.

 

[Derby]

Joudun työssäni pitämään kännykkää äänettömällä, ja kun tarkistan mahdolliset viestit noin puolen tunnin välein, aavistan jostain syystä lähes aina, jos olen saanut viestin (värinä ei ole päällä). Muistaakseni helmikuussa ollessani yksin kotona, katsoin yöllä pimeyteen parvekkeen ikkunan läpi ja näin aivan selvän ihmishahmon joka "hiippaili" yössä. Hahmosta näkyi selvästi kirkkaat, vaaleat ääriviivat, mutta en mitään muuta. Itselläni on kirja nimeltä "mysteerit" josta aina muistan kaksi tapausta kun asiasta kavereiden kanssa puhutaan. Toisessa amerikkalainen pappi oli lähetystyössä Afrikassa kun hän sanoi toiselle papille että hänen oli pakko päästä takaisin Amerikkaan huomiseen puolipäivään mennessä tai hän kuolisi. Toinen pappi sanoin ettei Amerikkaan palaaminen ollut mitenkään mahdollista joten kuoleman nähnyt pappi alkoi makaamaan sängyllä ja kuinka ollakaan, hän menehtyi seuraavana päivänä puolipäivän aikaan. Makasi, sulki silmänsä ja kuoli... Mitään tauteja tai mitään muutakaan kuolemaan mahdollista syytä ei havaittu. Toisessa tarinassa muistaakseni norjalainen mies oli nähnyt unta että oli ollut Grönlannin edustalla kalastamassa isolla kalastusaluksella. Kun hän heräsi aamulla, kymmenen minuutin päästä Grönlannista soitettiin että häntä tarvittaisiin kalastamaan vanhalle työpaikalleen. Mies ei ollut nähnyt aluksesta tai kalastuksesta unta kymmeneen vuoteen...

 

[.jarska]

Mökkihöperyys

Olin viimeisenä huoltomiehenä tarkistamassa erästä kesähotelliksi avattavaa kiinteistöä. Talo on kahdeksan kerroksinen kerrostalo ja yleensä paikalla on paljon ihmisiä.

No nyt ei ketään siis ollut paikalla kun kiinteistöä tarkastelin. Kello 03 aamuyöstä. Voi herranjestas mikä mökkihöperyys iski. Säikähdin jokaista rapsahdusta aivan törkeästi.

Hesarin jakelupoika oli myös melko kaplea kun hullonkiilto silmissäni kävin yön pimeydestä tivaamaan kuka hän on ja mitä tekee keskellä yöllä tyhjässä rakennuksessa...

 

[timmi]

Viestin lähetti Pullamössö
Keminmaassa oli joskus kultaisella 50-80 luvulla Pappi, joka oli siis henkeen ja vereen uskonnollinen. Ihmiset piti tätä pappia hieman pöpinä koska sillä oli tapana kertoa kaikenlaisia juttuja.
No, tämä pappi lupasi ennen kuolemaansa että jos hänen tarinansa/juttunsa olivat valetta, hän mätänisi ja jos ne olisivat totta, hän ei mätänisi.

Kyseinen pappi eli tosin jo kultaisen 30-vuotisen sodan aikana.

Lainaus Keminmaan seurakunnan sivuilta:

Pyhän Mikaelin kirkon kuuluisuus perustuu paljolti luterilaiseen pappiin, Nikolaus Rungiukseen, joka toimi 30-vuotisen sodan aikana Kemin kirkkoherrana. Rungiuksen lahoamaton ruumis on edelleenkin nähtävänä kirkon tiloissa.

Pitäisi kai joskus ohimennessä käydä moikkaamassa.

http://keminmaa.seurakunta.net/

 

[Carlos]

Viestin lähetti Derby
Joudun työssäni pitämään kännykkää äänettömällä, ja kun tarkistan mahdolliset viestit noin puolen tunnin välein, aavistan jostain syystä lähes aina, jos olen saanut viestin (värinä ei ole päällä).

Minulla on sama vika, tiedän aika usein pari sekuntia ennen, ennenkuin puhelin alkaa soimaan/piippaamaan. Luulen että tämä johtuu samasta ilmiöstä kuin se että esim. kaiuttimet menevät "hulluksi" jos kännykkä vastaanottaa/lähettää jotain niiden läheisyydessä. Eli kuvittelisin että ihmisruumiskin oppii tunnistamaan tämän kännykän säteilyn, ja havaitsee milloin tulee viestiä tms.

 

[Wilzu]

Nyt on sitten tämäkin nähty.

Heräsin aamulla klo 6.15 siihen, kun kissa hyppää alas kirjoituspöydältä. Äänekkään härmänkielisen voimasanatulvan saattelemana ryntäsin nopeasti syömään pari voileipää. Tämän jälkeen syöksyin tuulispäänä polkupyörällä töihin. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa kello seitsemäksi.

Töihin tultua ihmettelin, miksi varasto on niin tyhjä (tehtäviini kuuluu siis kuormien purku). Työvuorolistaa vilkaisemalla pahin paljastui: tälle päivälle oli merkitty vapaapäivä. Seurauksena oli seuraavanlainen keskustelu pomon kanssa:

-Tulit sitten töihin?
-Juu, vaikka kiirehän tuossa jo tuli..
-No, ei tässä muuta mutta kun purit jo sen maanantain kuorman lauantaina.

No, ei tässä muuta sitten kuin takaisin kotiin. Kiireessä jouduin hieman poikkeamaan normaaleista aamurutiineista, joiden vuoksi lopulta turhaan töihinkin menin. Päivän Länsi-Savoa vilkaisemalla olisin huomannut että tänään on maanantai.. on se jo hurjaa että jo vapaapäivinäkin pitää väkisin töihin päästä. :D

 

[cosmic_rodeo]

Minun on jo pitkään pitänyt tästä asiasta tähän ketjuun, joten teen sen nyt.

Minulla on ollut omituisia kohtaamisia katuvalojen kanssa. En ole törmäillyt lyhtypylväisiin (ainakaan kovin usein), mutta toisenlainen asia on jo jonkin aikaa vaivannut mieltäni.

Ajelin polkupyörällä Jyväsjärven rannikolla noin neljä vuotta sitten. Varmasti kaikki jyväskyläläiset tietävät sen ulkoilureitin siellä fysiikanlaitoksen luona, itse en sen nimeä ainakaan tähän hätään muista. Matka taittui lievästä humalatilasta huolimatta ripeästi kirpeässä syysyössä. Sitten yhtäkkiä eräästä juuri kohdallani olleesta katuvalosta sammui valo. En miettinyt asiaa sen enempää.

Tuli talvi ja minä jatkoin pyöräilyä. Olin matkalla Sohwille pitkin rantaväylää, kun jälleen yksi katuvalo sammui juuri kun pääsin sen kohdalle. Asia huvitti minua lievästi.

Meni pari viikkoa, tällä kertaa pyöräilin bänditreeneihin. Koska mukanani oli muovikassillinen virvokkeita, jouduin taluttamaan pyörääni ylämäessä. Mieleeni palasi edellinen kohtaamiseni kyseisen rampin lyhtypylväiden kanssa, joten kiinnitin erityistä huomiota aiemmin yllättävästi sammuneeseen katuvaloon, joka nyt siis paloi.

Edelläni kulkeneet kaksi pyöräilijää ohittivat lampun ilman seuraamuksia. Ohitseni hölkännyt mieskään ei aiheuttanut lampussa reaktioita. Sitten sain talutettua pyöräni lampun kohdalla ja katso, valo sammui!

Bänditreeneissä pojat vain naureskelivat minulle ja kertomukselleni.

Sama toistui vielä muutaman kerran Jyväskylässä asuessani, sitten muutin Turkuun. Ja viime syksynä onnistuinkin sammuttamaan kaksi turkulaista katulamppua vain läsnäolollani.

Mistä tämä johtuu? Olenko niin paska jätkä, että lamput tekevät itsemurhan ihan vain sen vuoksi, etteivät joutuisi valaisemaan kulkuani?

 

[Carlos]

Viestin lähetti cosmic_rodeo
Mistä tämä johtuu? Olenko niin paska jätkä, että lamput tekevät itsemurhan ihan vain sen vuoksi, etteivät joutuisi valaisemaan kulkuani?

Heh, tämä on muuten tosi jännä juttu, eräs kaverini on kertonut samaa tapahtuvan melko usein, ja myös itselleni sitä tapahtuu liikaa ollakseen ihan vaan sattumaa. Olen myöskin huomannut että olen aina samanlaisessa, puoliärtyneessä mielentilassa kun se tapahtuu. Ja sitä tapahtuu kävellessä, pyöräillessä, jopa autolla ajaessa. Olen ollut tästä syvästi kummissani, ja erityisesti siitä että erittäin harvoin näen lampun sammuvan vaikkapa 2-3 tolpan päässä, mutta suoraan kohdalla siis erittäin usein.

Ehkäpä meillä on ihan vaan niin helvetin suuri ego, että edes katulampun ali ei mahdu? :-)

 

[cosmic_rodeo]

Viestin lähetti Carlos
Heh, tämä on muuten tosi jännä juttu, eräs kaverini on kertonut samaa tapahtuvan melko usein, ja myös itselleni sitä tapahtuu liikaa ollakseen ihan vaan sattumaa. Olen myöskin huomannut että olen aina samanlaisessa, puoliärtyneessä mielentilassa kun se tapahtuu. Ja sitä tapahtuu kävellessä, pyöräillessä, jopa autolla ajaessa. Olen ollut tästä syvästi kummissani, ja erityisesti siitä että erittäin harvoin näen lampun sammuvan vaikkapa 2-3 tolpan päässä, mutta suoraan kohdalla siis erittäin usein.

Ehkäpä meillä on ihan vaan niin helvetin suuri ego, että edes katulampun ali ei mahdu? :-)

En siis ole yksin. Helpottava tieto on tämä.

Tuota mielentilaa en ole asiaan osannutkaan yhdistää. Ehkäpä tarpeeksi kyrpiintynyt ihminen kykenee ihmeisiin ihan vain vitutuksen voimalla. Tosin epäilen olleeni kovinkaan ärtyneessä mielentilassa kun talutin pyörääni kohti treenikämppää kassillinen Karhua tarakalla, luultavasti oloni oli kuin omenalla.

Bussistakin olen muuten nähnyt kohdalla olevan lampun sammuvan. En tosin tiedä lasketaanko sitä, sillä bussissa oli muitakin ihmisiä.

Ylisuuri ego voipi olla hyvä selitys. Minun tapauksessani ehkä jopa todennäköinen.

 

[Ilmestyskirjanpitaja]

En tiedä onko hassua tahi omituista, mutta tosielämästä kuitenkin. Taitaa muuten mennä kuuluisan suomalaisen mielenlaadun piikkiin.

Tässä viime viikolla töistä tullessani huomasin erään n. viisikymppisen herrasmiehen tekemässä lähtöä työpaikaltani, asiakkaana (sairaalasta kotiutettu). Perässään kiskoi niitä kärryjä, millä aina tuodaan virosta kaljaa. Kärryt tietenkin täynnä tavaraa ja pakko mennä ensimmäisiin pitkiin portaisiin, jotka eteen tulivat. Päätin olla laupias samarialainen ja auttaa hieman. Sanoin, notta helpommin sujuu, jos otan toisesta päästä kiinni. Kaveri veti henkeä, katsoi vähän aikaa ja mutisi sitten jotain. Tulkitsin sen myöntyväisyydeksi. Jahka saavuimme portaiden yläpäähän, mies sanoi kovaan ääneen: "Rahaa en anna, koska vapaaehtoisesti autoit."

Ja tarkoituksenani oli todellakin vain auttaa. En edes olettanut saavani hynää puolen minuutin vapaaehtoisuudesta.

Samaan ilmiöön törmää bussissa. Jumalauta, jos erehdyt auttamaan esim. lastenvaunuja sisään, niin heti alkaa julmettu mulkoilu. Rikokselta tuntuu auttaminen. Onneksi pääsen pois täältä.

 

[Sistis]

Vietinpä tässä iltaa tietokoneen ääressä. Pidin parvekkeen ovea auki, jotta opiskelijasolun ilma vaihtuisi edes jotenkuten. Ilmanvaihto kun on tuntematon käsite täällä. No sivusilmällä huomasin että jotain outoa lensi vieressäni. Ajattelin jo, että joku isompi perhonen. Paskan marjat! Se oli lintu! Vielä selkeästi poikas-asteella oleva, mutta jo lentokykyinen sellainen. Nuori kirjosieppo tuli meikäläisellä mieleen.

No tuo lintu lensi suoraan avonaisena olevaan vaatekaappiini. Jouduin hetken aikaa sitä sieltä etsimään, kunnes havaitsin sen istuvan farkkujeni päällä. No ei muuta kuin vetäisin farkut ulos, jolloin lintu lähti lentoon.

Ilmeisestikin sillä oli sen verta teekkarihenkeä veressä, ettei se halunnut vapaaehtoisesti poistua opiskelija-asuntolasta. Niinpä se lensi ensin sohvalleni, mistä sain sen hätistettyä pois. Seuraavan turvapaikan se löysikin hyllyköstäni stereoiden takaa. Orrekseen se otti kaiutinjohdon.

No hetken mietin, että millä saisin tuo tirpan vahingoittumattomana pois asunnostani, kunnes keksin keinon. Hain keittiön kaapista käyttämättömän kukkaruukun jossa oli siihen kuuluva muovinen alusta. Vedin stereoita niin paljon eteenpäin seinästä, että sain linnun lopulta ujutettua kukkaruukkuun. Jostain kumman syystä se ei enää pelännyt, eikä lähtenyt lentoon, vaikka iso paha Sistis tuli pelottavan kukkaruukun kanssa hätistelemään.

No vein tirpan parvekkeelle, missä vapautin sen. Kiireesti se lähti läheiseen puuhun. Toivottavasti raukkaa ei sattunut kun laitoin sen kukkaruukkuun. Ainakin se pystyi jo ihan hyvin lentämään.

 

[Rod Weary]

Kerrankin Sistis sai tipusen kiinni.